The Game plan

Eilen loppuivat ensimmäisen vuoden luennot, mikä aiheutti kyllä todella surrealistisen tunteen sillä ollaan vasta kevään alussa. Nyt onkin aika saada valmiiksi tämän lukuvuoden loput tehtävät, eli edessä on kolme esseetä sekä koe. Aurinko on paistanut lähes joka päivä ja se alkaakin jo lämmittää ihanasti. Kampuksella sijaitsevalla greenillä eli suurella ruohoalueella on tullut istuskeltua auringossa useampana päivänä monen muun kanssanautiskelijan kanssa.

Nyt on kuitenkin aika aloittaa The Game Plan, kolmen esseen kirjoitus! Sivussa toivottavasti paljon kaukokaipuuta ja suunnitteluja, sekä tietysti ihanasta keväästä nautiskelua. Hassua miten tämä lukuvuosi hujahti vain!

Tästä se alkaa! Löysin vahingossa teoksen jossa on toisena kirjoittajana ollut suomalainen tutkija.

Tätä kuvaa täytyy katsella toisinaan pitäen tulevaisuussuunnitelmat mielessä esseeahdistuksen iskiessä :)

Edellisessä kirjoituksessani pyysin kysymyksiä kaikesta mikä vain herättää kiinnostusta tähän blogiini, opiskeluun, matkusteluun ja muuhun liittyen. Vielä ehtii kysyä ensi maanantaihin mennessä! Ja olisi mahtavaa jos niitä kysymyksiä vielä runsaasti satelisi, niihin kun mielelläni vastaan ja autan. :) Kiitos!

Se on täällä taas..

.. nimittäin Australia-ikävä.

Kaikki varmaan tietävät miltä tuntuu kun ikävöi paikkaan josta joutui lähtemään mutta jossa ehti saada upeita muistoja ja johon tuntui kuuluvansa. Minua on kaihertanut tämä ikävä jo vuosia, eikä maahan pääsy viisumien ja muiden järjestelyjen suhteen todellakaan ole helppoa. Täytyy siis ainakin unelmoida - ja siinä sivussa punoa pakosuunnitelmia tuonne upeaan maahan.

Lontoo on tuntunut harmaalta ja niin meluisalta ja saasteiselta taas, että mieli haikailee jonnekin missä on hiljaisempaa ja ilma on raikas. Onneksi kevät on saapunut kuitenkin tännekin ja aurinkokin jaksaa paistella enemmän. Viikonloppuna toivottavasti suuntaan nauttimaan Lontoon puistoista, jotka ovat kyllä suuren suuri pelastus betonin ja pakokaasun keskellä.

Tässä pieni videonpätkä ihanasta Sydneystä, joka on siis tehty EF:n kielikurssia mainostaen Mielestäni se kuvaa hyvin myös Australiaa ja sen rentoa elämäntapaa. Olen katsonut sen jo ainakin sata kertaa ja ikävöinyt tuonne kullankeltaiseen aurinkoon ja lämpöön. Nauttikaa tekin! :)

Live the language - Sydney from EF Intl. Language Centers on Vimeo.

Pieni kysely

Tällä kertaa haluaisin kysyä teiltä asiaa, joka ei ole vielä ajankohtainen eikä kuukausiin tule olemaan mutta joka silti mietityttää tässä vaiheessa ja aiheuttaa päänvaivaa. Siksipä kysyisinkin muilta ikuista kaukokaipuuta ja seikkailunnälkää omaavilta mielipidettä. Ajattele asiaa siis omalla kohdallasi. Mitä siis tekisit?

Kysymys kuuluu:

Jos olisit vaikean ja tulevaisuuteesi vaikuttavan valinnan äärellä, 

valitsisitko mieluummin:

a) turvallisen ja järkevän mutta samalla ehkä sen "tylsemmän" ja tavallisemman vaihtoehdon joka vaatisi vähemmän resursseja ja riskejä

vai

b) jännittävämmän ja riskialttiimman vaihtoehdon, mutta joka tarjoaisi paljon uusia elämyksiä ja opetuksia?

Kiitos!

kuvat: www.weheartit.com

Sieltä missä olisin mieluummin

Tasan vuosi sitten olin Australiassa seikkailemassa toista kertaa ja etsimässä kai itseänikin vähän. Lakiopinnot olivat jääneet taakse ja suuri taakka helpottanut, edessä olivat uudet seikkailut. Maailma avoinna. Muistan tunteen kun ensimmäisenä aamuna heräsin jet lagin vuoksi aamuvarhaisella ja menin hostellin parvekkeelle katsomaan merta, onnellisuuden kyyneleet tulvivat silmäkulmiin ja kaukaisuuksiin jatkuva meri loisti kauniin hopeisena auringonpaisteessa. Valo oli kirkasta ja aurinko kuumotti iholla. Hämmästyksen ja aikaeron sumentamin mielin harhailin tutulle rannalle ja minussa oli suuri määrä onnea.

Nyt tämä seikkailu on jo vuoden takainen, mutta silti sitä on muisteltavana ratkaisevana ja suunnan muuttavana tekijänä. Sinne olen ikävöinyt lukuisat kerrat ja selannut valokuvat läpi. Kateellisuus pistellen lukenut blogeja ja muiden suunnitelmia siellä. Unohtanut melkein stressittömyyteen ja rentoon elämään asenteeseen pyrkimisen asuessani tässä kaupungissa, jossa juostaan vaikka ei olisi kiirekään. Lontooseen ovat iskeneet jäätävän kylmät viimat ja reissut yliopistolle sekä minne tahansa muualle välttämättömiin paikkoihin täytyy tehdä juosten. Oman huoneen lämmössä (joka ei aina sekään ole itsestäänselvyys kiitos ihanan brittiläisen lämmityksen ainaisen rikkoutumisen) voi melkein mielikuvitusmatkata jonnekin missä tosiaan pärjäisikin lyhytlahkeisissa -ja hihaisissa. I wish! Muistutuksina velvollisuuksista luennot ja oheistehtävät. Inspiroivaa kuitenkin, onneksi!

Ei kai sille mitään mahda että tällaiset olisi tunnelmat toisinaan:

Huoh. A girl's gotta dream! Ja ne unelmat, ne onkin ihan toinen tarina.. Niistä riittäisikin juttua esseen verran!

kuva: weheartit

Kaukokaipuisen blogikierros

Olen kuluneina päivinä keräillyt suosikkieni uumeniin liudan toinen toistaan mielenkiintoisempia matkusteluun ja ulkomailla asumiseen liittyviä blogeja. Aion nyt jakaa nämä aarteeni, joten varaudu erittäin tarttuvaan matkakuumeeseen!


Welcome aboard!

Eternal Sunshine - and the spotless housewife

Tervetuloa aurinkoiseen San Diegoon! Blogissa sopeutumista Kaliforniaan suomalaisesta näkökulmasta höystettynä upeilla ja valoisilla kuvilla, jotka todella saavat tiirailemaan halpislentoja länsirannikon lämpöön. Suosittelen blogielämykseksi keskitalven pimeyteen, seurana viltti ja lämmin juotava!


Gypsy Lady.

Seuraavaksi suuntana Australia! Suomalaistytön arkea ja surffausintoa upeissa maisemissa. Saa aikaan surffaushuuman ainakin allekirjoittaneelle, takuuvarmasti ainakin voit lähes kuvitella meren kohinan ja auringon lämmön. Piristystä arkeen ja lumimaisemiin.

She'll be apples

Australiassa jatketaan, tällä kertaa vaihto-oppilaan arkea Melbournessa. Saa miettimään vielä kerran miksiköhän sitä ei tullutkaan lähdettyä lukiossa vaihtoon, nii-n? Mutta aina voi onneksi myötäelää muiden kautta ja tässä blogissa se on todella kivaa!

World Tour Stories

The ultimate adventure blog. Todellakin. Tervetuloa purjehdukselle maailman ympäri! Upeita maisemia, herkullista ruokaa, kulttuuriannoksia ja raikasta värikkyyttä. Saa miettimään sitä kuinka oravanpyörästä aina voi irrottautua, kukin on oman elämänsä päähenkilö ja siitä voi tehdä jännittävän jos vain niin haluaa.. Blogi joka herättää ajatuksia - ja sinnikkään seikkailunjanon.

Mukavia lukuhetkiä!

-----------------

Unelmia ja tavoitteita ensi vuodelle

Seikkailuita, huolettomuutta, rohkeutta, haasteita, oppimista, valokuvausta, oma pieni kissanpentu, surffausta.

Loistavaa loppuvuotta kaikille! Ja upeaa uutta vuotta 2012 ellei vuodenvaihdetta ennen tule kirjoiteltua!

Minun tie vie huomenna Lontooseen ja siellä vietän loppuvuotta kahden kauempana asuvan ja luonani vierailevan ystävän kanssa. Mukavaa siis tiedossa.   

----------------------------

kuvat: weheartit

Entä jos..?

Tiedätte varmaan sen tunteen kun on tehnyt jonkin päätöksen ja vaikka samaan aikaan se on helpotus, herää myös epäilys siitä oliko päätös nyt oikea sittenkään. Ikäänkuin luontaisesti aistisi tarvetta perääntyä jo tehdystä asiasta.

Minulle tuo tunne on viime aikoina ollut erittäin tuttu. Olen vatvonut asiaa mielessäni paljon, se on saanut minut uppoutumaan omiin ajatuksiini väärillä hetkillä ja vienyt aikaani kun olen etsinyt ratkaisua pulmiini. Tämä tunne on minulle tuttu myös esimerkiksi ajalta kun odotin lähtöä Australiaan ensimmäisellä kerralla, siinä olikin muutama kuukausi ennen kuin pääsin viimein matkaan. Tarve paeta, perua koko juttu, heräsi useamman kerran. Jos taas olisin lähtenyt heti matkaan ei tätä tunnetta olisi ehtinyt tullakaan. Hollantiin lähtiessä se iski oikeastaan vasta taksissa matkalla lentokentälle, mutta kohta olinkin jo koneessa ja innoissani. Niin se käy paljon helpommin.

Nyt epäröin valitsinko oikein, mitä jos jossain on jotain paljon hienompaa. Toinen vaihtoehtokin olisi, tosin siinä on omat riskinsä ja sitäkin täytyisi odottaa. Vielä pidempään. Mutta tuolla jossain on paikka jossa olen aina halunnut käydä ja jossa haluamani elämäntyyli olisi mahdollista, jossa voisi avautua mahdollisuuksia pidemmälle tulevaisuuteen. Leikittelen ajatuksella millainen elämäni olisi jos valitsisinkin toisin. Tulisiko minusta erilainen siellä kuin minusta tulisi täällä? Tekisinkö samoja asioita, näyttäisinkö samalta? Uskon että molempiin vastaus on osittain ei, sillä esimerkiksi Australia muovasi minua niin paljon että en olisi sellainen ihminen joka olen nyt ellen olisi siellä ollut. Sama Hollannin ja nyt Lontoon kohdalla. Mutta sitä minä juuri rakastankin maailmalla asumisessa, että paikat muovaavat ja opettavat. Koen rikastuneeni hurjasti kokemuksistani ja koen eläväni itselleni sopivampaa ja antoisampaa elämää kun asun ympäri maailmaa ja sulaudun osaksi uutta kulttuuria.

Mutta onko tämä sittenkään se kulttuuri, se paikka johon haluan jäädä? Lontoo on upea ja Iso-Britannialla on paljon annettavaa, vain pieni osa on vasta koettu. Entä jos-ajatukset vain vyöryvät mieleen tuon tuostakin.. Utelaisuus on mielestäni hyvä ominaisuus ja se on tuonut paljon hyvää, mutta se on aina saanut myös aikaan rauhattoman mielen joka haluaa kokemaan taas uutta ja joka tietää että jotain hienoa on tuolla jossain ja tahtoo löytää sen.

Valinnat ovat vaikeita, mutta täytyy olla onnellinen että on mahdollisuus valita. Epäröinti kuulunee asiaan, mutta valinta olisi huomattavasti helpompi jos jokin toinen vaihtoehto ei kutkuttelisi mielessä.. Miten nyt sitten valita kumpi on se oikeampi? Toisinaan toivoisin että joku päättäisi asian puolestani, mutta itse kai on tehtävä kuten oikeimmaksi tuntee.. Kyllä se oikea tie vielä löytyy, täytyy vain uskoa.

Maailman ympäri

Tänään olen matkustanut videoiden avulla ympäri maailmaa. Sain ainakin kaukokaipuun itselleni, mutta myös koin aivan upeita maisemia.

Kävin vierailulla..

Aasiassa


a journey through asia from ivan vania on Vimeo.

Yhdysvalloissa Kaliforniassa


Timescapes Timelapse: Mountain Light from Tom Lowe @ Timescapes on Vimeo.

Norjassa


Cineflex - Norwegian sunrise from Fuglefjellet on Vimeo.

Matka oli hyvä päättää Sydneyyn ja Australiaan


This Old Love - A Sydney Toy Story from Fershad Irani on Vimeo.


Suosittelen pientä virtuaalista reissua tiistain piristeeksi itse kullekin. Vinkki: kannattaa laittaa videot koko tietokoneruudun kokoiseksi eläväisemmän kokemuksen takaamiseksi.

Hyvää matkaa!

Läheltä piti

Monelle matkustelevalle on toisinaan sattunut läheltä piti-tilanteita, jolloin jokin kohde on ollut mielessä ja reissuakin on ehkä suunniteltu, mutta lopulta ei ole tullutkaan lähdettyä matkaan. Syynä voi olla milloin mikäkin, toisinaan ajanpuute ja toisinaan rahoitus taas mättää. Minullakin on siis kertynyt läheltä piti-tilanteita.

Tapaus 1: Vaihto-oppilaaksi.

Ensimmäinen muistamani "vähältä piti" on lukioajoilta, jolloin kovasti haikailin vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin. Luin tuntikausia vaihdossa olevien blogeja ja nettikeskusteluita, luin kirjoja ja haaveilin. Pieni kotikaupunki tuntui kahlitsevalta ja ahdistavalta sekä uteliaisuus kokea maailmaa velloi vahvana. Ensin olin lähdössä Yhdysvaltoihin, jonne minut hyväksyttiinkin erään järjestön kautta vuodeksi. Aloin miettiä kuitenkin jotain erikoisempaa vaihtoehtoa ja monen hehkuttama Brasilia vaihtui kohteeksi. Olin innoissani, mutta myös peloissani. Kuitenkin lopulta päädyin perumaan lähtöni hyvissä ajoin, sillä surullisena totesin haluavani käydä lukion ensin pois. Lupasin itselleni, että sitten kyllä menen ja matkustan niin paljon kuin jaksan! Päätös olla lähtemättä harmitti ja pyöri mielessä vielä usein. Tämä harmitus on ollut apuna monessa lähtöpäätöksessä myöhemmin ja uskonpa että näin on monelta uudelta harmitukselta vältyttykin!

Tapaus 2: Au Pairiksi Pohjois-Amerikkaan.

Lukion jälkeen koitti vapaus. Olin aivan lumoutunut tästä ihanasta tunteesta ja koko lukion jälkeinen kesä tulikin vietettyä seikkailuja suunnitellen. Ykkössuunnitelmana oli Au Pairiksi lähteminen Yhdysvaltoihin tai Kanadaan. Ensimmäinen vaihtoehto kariutui ajokortin puutteeseen, mutta yllättäen Kanada-suunnitelma ottikin tuulta alleen ja sopivan oloinen perhe löytyi Vancouverista. Neuvottelimme jo vakavastikin, kunnes kohtalo astui kehiin ja sain emailin joka ratkaisi tulevaisuuteni. Ja minnekäs muualle tie veikään kuin Australiaan!

Tapaus 3: Opiskelemaan Australiaan.

Tämä oli hyvinkin lähellä sekä viime keväänä että nyt joulu-tammikuussa. Monien syiden vuoksi suunnitelma kuitenkin jäi sikseen - ainakin toistaiseksi. Kenguruiden maassa opiskelu kustantaa sievoiset summat, voisipa niitä oikeastaan kutsua tähtitieteellisiksi. Vaihtoehtoja on siis katseltava lähempää ja budgettiystävällisemmin.

Tapaus 4: Vapaaehtoistyöhön Nepaliin.

Maastrichtissa opiskellessani törmäsin opiskelijajärjestö UNSA:n (United Nations Student Assosication) tarjoamaan tilaisuuteen lähteä kesäksi järjestön "työharjoitteluun" vapaaehtoistyöhön eri kehitysmaihin. Mukana oli mm. Intia, Nepal, Filippiinit ja Nicaragua. Olin mahdollisuudesta aivan innoissani ja kirjoitin hakemuskirjeen Nepalin vapaaehtoistiimille, lähetin CV:n ja kuulemma mahdollisuuteni olisivat olleet hyvät päästä mukaan mutta opiskeluideni keskeydyttyä oli haave jätettävä mieleen mahdollisesti tulevaisuuden varalle.

Tapaus 5: Surffaamaan Balille.

Tämän piti toteutua nyt tammikuussa mutta kuultuani sadekauden hankaloittavan surffausta saaren tunnetuimmissa surffikohteissa ja muutenkin mahdollisuuksissa, päätin siirtää lähdön jonnekin lähitulevaisuuteen. Ehdin innostua oikein todenteolla, mutta ainakin on seuraava kaukomaakohde jo valmiina!

On näistä läheltä piti-tilanteista opittukin, osan päätöksistä kohdalla kun vaikutti vahvasti myös hiukan pelko hypystä tuntemattomaan. Eräs tärkeimmistä opeista tähän liittyen lienee:



Muistutuksena siis itselle ja muille samanmielisille:

"Korvaa pelko tuntematonta kohtaan uteliaisuudella"

kuvat: weheartit

Lennot - check! Viisumi - check!

Voin viimein kertoa että Australia-ikävä saa ensi viikon lopulla suuren helpotuksen, sillä silloin laskeudun Sydneyyn ja aloitan toisen seikkailuni tuossa kenguruiden maassa! Tällä kertaa sen kesto on vain vajaa kuukausi, mutta koska paluuta on odottanut jo melkein vuoden suuresti ikävöiden, on tämäkin aika Australiassa erittäin kallisarvoista!

En voisi olla innostuneempi tällä hetkellä! Kovin tarkkoja suunnitelmia en ole vielä ehtinyt tehdä, mutta tarkoitus olisi pyrähtää Sydneystä pohjoiseen päin johonkin surffikohteeseen. Elän mieluummin spontaanisti ja päätän sitten siellä mitä keksin tehdä. Sydneykin on niin ihana että siellä riittää taatusti tekemistä vaikka kaupunki jo tuttu onkin. Odotan eniten ihanaa lämpöä, aurinkoa, kavereiden jälleennäkemistä ja surffausta.

JEEEE, vihdoinkin! :)

 --------

Kuvituksena viime reissun vaiheita lentokoneessa, oikeanpuoleisessa kuvassa ikkunasta näkyy valtava Outback.

Ikävöintiä ja väliaikatiedote

Luin tänään erään melko osuvan sanonnan:

"Don't worry about the world coming to an end today
- it's already tomorrow in Australia"

-- Charles Schulz

Ette uskokaan kuinka valtava Australia-ikävä juuri velloo minussa. Tuo sanonta on mulle Aussi-ajatusmaailman ydin. Ei huolta huomisesta. No worries, mate!

Ikävöin niin kovasti esimerkiksi näitä asioita:

- paljain varpain käveleminen lähes joka paikassa

- auringon lämpö

- tuoreet hedelmät, etenkin mangot ja ananas

- surffaus

- "no worries, mate!"

- auringonlaskut

- meren tuoksu ja kohina

- aksentti

- Coles-ruokakauppa

- bbq-partyt ja sausage rollsit

- uiminen

- lämpimät kesäillat (tai no, lämmin = +30c)

- aurinkorasvan tuoksu

- varvassandaalit, paikallisten mukaan "thongsit"

- lämpimät sadekuurot

- fish & chips-paikat ja niiden herkkuhampurilaiset

- kaikki ihanat ulkoruokapaikat

- kookaburran nauru

- sirkkojen siritys iltaisin

- lähes kaikki rannat

- ihanat maisemat

- eukalypus-puiden tuoksu

----------

Sitten suunnitelmien pariin.. Paljastin kuvien muodossa suunnitelma A:n alkuvuoden 2011 seikkailuille viime merkinnässäni. Lämpö, rannat, rentous ja surffaus siis suuntana. Olen arponut pitkään kahden kohteen välillä tekemättä vieläkään lopullista päätöstä. Molemmilla on puolensa, mutta molemmissa rakastamani surffaus ja rento meininki ovat pääosassa.

Suunnitelma B:n voi kukin arvata tämän ikävöivän merkinnän perusteella. ;) Syynsä sillä on olla vasta suunnitelma B, mutta siitä ja muusta ehkä lisää ensi kerralla.

Plan A

Tunnelmia

Hollanti on nyt saanut jäädä taakse ja olen kotona nauttimassa joulutunnelmasta. Matka Maastrichtista kotikaupunkiini oli harvinaisen pitkä ja monivaiheinen jo alusta alkaen. Sain hetkeä ennen junaan astumista Maastrichtissa tietää että joudunkin vaihtamaan junaa täysin tuntemattomassa kaupungissa Belgiassa Brysselin sisäisen vaihdon sijaan eivätkä kuulutukset tietenkään junassa toimineet joten vaihtokin sujui ihmeen hyvin noin kahden minuutin varoitusajalla. No, vaihto onnistui säikähdyksellä mutta yö lentokentällä tietämättä lähteekö lento ajoissa aamulla oli melko mielenkiintoinen. Klassisesti onnistuin vielä aiheuttamaan vahingossa itselleni ruokamyrkytyksen, joten yö kentällä + seuraavan iltapäivän kuuden tunnin pituinen vaihto Riikassa eivät olleet mitään luksusta. Kun vuorokauden matkustamisen jälkeen saavuin kotiin, ei olo olisi voinut olla enää helpottuneempi.

Hollannin -10 celsiuksen "pakkaset" vaihtuivat -30 celsiuksen Pakkasiin, pieni opiskelijasolu ihanaan omaan huoneeseen. Joulua on vietetty mukavasti perheen kesken.

Uuden vuoden vaihtumista odotan mielenkiinnolla, sillä uusi vuosi 2011 tuo taas mukanaan uudet seikkailut.

Tällä hetkellä mielessä muhivat suunnitelmat A, B ja ainakin C. Eräs niistä sisältää lennot paikkaan x ja siellä 1-1,5 kk ja sitten mahdollisesti vielä muutamia kuukausia sen jälkeen paikassa y. Mutta niistä lisää kunhan varmistuvat enemmän. Tällä hetkellä kaikki on vielä suunnitteluvaiheessa. ;)

Why do I travel?

Löysin eilen muutamia videoita, joita katsellessa vietinkin sitten loppuillan (ja yön). Jos joku joskus kysyisi minulta mikä saa minut kaipaamaan maailmalle aina uudestaan etsimään uusia seikkailuja, nämä kaksi videota tiivistävät tunnelmallaan melko hyvin vastauksen tuohon kysymykseen.

CASTLES IN THE SKY from Sipping Jetstreams on Vimeo.

Corona - From Where You'd Rather Be. from Nath Mallon on Vimeo.

---------

And just as a little note, I installed a tool to translate my blog in different languages! It's on the right bar under the title "Translate the blog". So if you are here and do not understand Finnish, check it out! :)

--------

Please take me home

Minua on viime aikoina vaivannut krooninen Australia-ikävä. En tiedä johtuuko se siitä, että kavereideni Facebook-kuvapäivitykset Australiasta ovat täynnä kauniita maisemia ja rantaelämää? Vai siitä, että juuri nyt tuolla kenguruiden maassa on kesä lämpimmillään? Vaiko kenties siitä että haalistuvat muistot kuumasta auringosta ja päivistä rannalla tuntuvat kaukaiselta unelta? En tiedä, mutta sen tiedän että ikävä on.

 

Ikävöin niin iltoja joina istuin auringonlaskun aikaan meren rannalla ja katselin kauas punertuvaan horisonttiin, jossa saattoi lipua kaukaisia laivoja. Tunsi todellakin olevansa maailman toisella laidalla. Tuolloin iski voimakas tunne siitä että sinne minä kuulun.

Olen kuitenkin onnellinen että saan viettää joulunajan Suomessa, sillä joulutunnelmaa hiekan ja helteen keskeltä on melko vaikeaa löytää. Odotan innolla saavani syödä joulutorttuja ja kaikkea ihanaa jouluruokaa, jota en viime vuonna saanut. Jouluna pitää olla lunta ja pakkasta, jouluaattoon kuuluu pistäytyminen ulkona saadakseen punaiset posket ja sitten voi käpertyä sisälle odottelemaan iltaa.

Ja mitä Australiaan tulee, sanotaan että hyvää kannattaa odottaa. Tähän on nyt vain luotettava.

Kaukokaipuu - tuo vanha ystäväni

Se on täällä taas.. Olen kuluttanut tuntikausia lueskellen eri puolilla maailmaa oleskelevien blogeja ja haaveillut matkusteluista eri maailmankolkkiin. Niin se vain on että seikkailunnälkä on krooninen tauti eikä aina taltu vaikka fyysisesti sijaintiaan muuttaisikin edes vähän kotimaata edemmäs.

Olen herätellyt vanhoja haaveita ja suunnitellut uusia, inspiroitunut mm. Mattin tanssahteluista ympäri maailmaa ja muistellut menneitä matkoja. Uusin villitykseni on haave päästä kiertelemään Yhdysvaltoja ja Kanadaa. Enkä malta pysyä housuissani kaikkien mahdollisuuksien äärellä! Niiden toteutumiseen tosin menee varmasti runsaasti aikaa mutta haaveilu vie jo pitkälle! :) Monia muitakin haaveita pyörii jo mielessä..

Esimerkiksi haluaisin päästä kokemaan oikean amerikkalaisen jalkapallopelin, mieluiten yliopiston joukkueen kaikkine cheerleadereineen ja jykevine pelaajineen. Haluaisin kaivertaa kurpitsoja ja pukeutua yliopiston väreihin homecomingia varten. Nähdä New York Cityn valojen syttyvän. Vierailla Yalen kampuksella. Syödä valtavan kiitospäivän illallisen ja kokea ällöimelän Valentine's Dayn. Surffata auringonlaskuun saakka Kaliforniassa ja viettää ilta rannalla tähtiä katsellen ystävien keskellä. Käydä Texasissa. Saapua Las Vegasin valomereen.

Olen täynnä intoa kokea ja seikkailla! Tarkistan yliopiston nettisivuilta jatkuvasti yhteistyöyliopistoja ja pidän sormia ristissä että joku päivä vielä pakkaan tavarani ja lähden opiskelijavaihtoon. Huoh. Hullun hommaa tämä tällainen seikkailunhalupuuska!

On vain maltettava, hengitettävä syvään ja muistettava pitää unelmista kiinni. :)

Heihei!

Se on menoa nyt!

(tai siis noin kuuden tunnin kuluttua kun lentokone lähtee)

Tot ziens!

(Updates coming later, stay tuned ;)

Kahden maan välillä

Pian tulee kuluneeksi kolme kuukautta Suomeen paluusta.

Tutulle maankamaralle saapumisen jälkeen on joutunut käymään läpi yllättävän rankan prosessin. Minusta tuntuu aina oudolta ja vähän syylliseltäkin kertoa ihmisille että tänne paluu on ollut todella vaikeaa. Tosin usein minulta kysytäänkin melkein heti ensimmäiseksi "no miltä tuntuu olla taas Suomessa?" tai "tuliko shokki kun saavuit Suomeen?" Tuolloinhan lumikinokset ylsivät vielä ikkunalaudalle saakka. Jotenkin vain tuntuu oudolta myöntää kohdanneensa kulttuurishokin omassa kotimaassaan, niinkin lyhyen ajan kuin vuoden poissaolon jälkeen.

Kuitenkin nyt elämä täällä on alkanut saada pohjan alleen. Olen pakannut jälleen kerran laukkuni ja matkannut junalla Etelä-Suomeen, tehnyt kesäkodin sinisen puutalon yläkertaan Helsinkiin. Olen ihastunut Helsinkiin, kävellyt mukulakivikatuja jalkani kipeäksi, ihastellut iltaisin vanhoihin koristeelisiin kivitaloihin heijastuvaa oranssia auringonvaloa, ostanut torilta mansikoita ja tuntenut merituulen hiuksissa Tähtitorninmäellä. Tähän kaupunkiin on helppo ihastua.

Olen miettinyt paljon sitä minne kuulun. Nyt kun ei vielä opiskele, on oikeastaan vapaa lähtemään. Maailma odottaa. Mutta haluanko minä lähteä? Helsinki on hyvä, tänne olisi helppo jäädä. Levottomat jalat kuitenkin vaativat taas lähtemään. Olen hakenut opiskelemaan ja kokenut paljon epätoivoisia hetkiä pääsykirjojen parissa silmät sikkurassa. Tuskin vielä yliopistopaikkaa tänä syksynä tulee, siispä minua ei ehkä vieläkään juurruteta tänne. Olen miettinyt edelleen opiskeluvaihtoehtoja Australiassa, selannut koulujen sivuja tuntikausia. Olo on kuin kahden maan kansalaisella, missä haluan olla? Suomessa, Australiassa vai ehkä jossain ihan muualla? Pelkään että jos nyt lähden taas tuonne kenguruiden maahan, päätän vielä jäädä sinne ja pian unohdan kaikki ihanat asiat täällä.

Mutta en tiedä olenko valmis jättämään ihania kohisevia aaltoja, kultaisia auringonlaskuja, meren kohinaa, surffausta, aurinkoisia ihmisiä, eukalyptyspuiden tuoksua, aussiaksenttia.. Ja niitä kaikkia vielä näkemättömiä paikkoja tuossa valtavassa maassa. Tässä vaiheessa kun mielikuva tuosta maasta alkaa vasta hiljalleen haihtua kauniiksi muistoksi, sen voisi vielä uskaltaa yrittää herättää henkiin palaamalla takaisin.

Joku varoitti joskus että kun Australiaan kerran menee, sinne jättää sydämensä eikä koskaan lakkaa kaipaamasta takaisin ja että siihen on vain yksi keino - palata takaisin.

The travel bug

Nyt se sitten taas pahaa-aavistamatta iski - matkakuume! Kun erehdyin lukemaan Wikipediaa ja näin kuvan Tokiosta. Kirkkaanväriset mainosvalot ja pilvenpiirtäjät ihmisvilinän ympäröimänä - ja olen saanut tartunnan! Onhan se kaukokaipuu koko ajan siellä alitajunnassa muhinut, mutta nyt se iski oikein toden teolla.. Kääks! Matkustamaan kun ei tietääkseni oikein koko kesänä pidemmälle pääse, vähän luulen että töiden tohinoissa menee kesä. Mutta aina on ihana suunnitella, vaikkei reissun päälle heti pääsisikään. Joten ehkä on ihan suotavaa vähän kieriskellä hetki matkakuumeen kourissa.

Tässä kartassa näkyy tähän saakka vierailemani maat:


visited 7 states (3.11%)
Create your own visited map of The World

Ja tässä se osa maailmaa jonka haluaisin ainakin kokea:


want to visit 30 states (13.3%)

Paljon on siis vielä reissua tehtävänä.. Olen äärettömän utelias, joten olen lähinnä erittäin mielissäni tästä vaihtoehtojen skaalasta. Jes! Ykkösenä tämänhetkisellä listalla ovat ehdottomasti USA, Etelä-Afrikka ja Indonesia (Bali!) Australian tutkiminenkin jäi todella pahasti kesken, joten sen ottaisin mielelläni suunnaksi myöskin. Juuri nyt innostaisi sellainen reppureissaus pienellä budjetilla ja yöpyminen trooppisten sademetsien tuntumassa, aamun ohjelmassa surffaus ja raikkaiden hedelmäjuomien nauttiminen. Valkoinen hiekka ja aaltojen rauhaisa kohina.

Toisinaan suorastaan ahdistun kun luen toisten matkailutarinoita ja kyhnötän itse kotimaassa. Miten jotkut voivatkaan olla niin usein reissun päällä? Iskee reissukateus. Mutta olen erittäin iloinen Suomen orastavan kesän tarjoamista mahdollisuuksista täällä kotimaassa, täälläkin olisi ihana päästä reissailemaan vähäsen. Saaristoon vaikka! Pyöräilemään ja pulahtamaan rantakallioilta viileään meriveteen ja välillä makoilla nurmella poutapilviä ihastellen.

Levotonta höpinää, mutta levottomat jalat ovat yhtä kuin levoton mieli. Jessöör, nyt kai tyydyn kiduttamaan itseäni matkailukertomusten lukemisella ja sitten ehkä astun tuosta ovestakin ulos kauniiseen säähän nuuhkimaan kevään tuoksua. Eläkäämme hetkessä siis. Aina voi yrittää..

Malttamattoman päiväkirja, osa miljoona

Tiedättehän varmaan sen kutkuttavan jännityksen hetken, kun esimerkiksi tv:n saippuasarjan juonivyyhti sotkeutuu entisestään aina uusien kiemuroiden liittyessä tarinaan. No, itsellä meinaa aina pettää siinä vaiheessa jännityksen sietokyky ja haluaisi jo tietää ratkaisun. Siksipä sorrunkin usein juonipaljastusten lukemiseen etukäteen. Niin. Ja ihan sama pätee tähänkin hetkeen, kun oma tulevaisuus on lähes yhtälailla vyyhdin peitossa ja arvoitusten takana. Haluan jo tietää! Mutta valitettavasti tosielämässä ei ole olemassa juonipaljastuksia tiedossa, joten tyydyn panikoimaan ja vuodattamaan hätääni tänne.

Tänään vyyhti nimittäin tiuheni entisestään kun yhä uusia kaupunkeja vaihtoehtoineen tuli mukaan listalle "Näissä ehkä tulen asumaan seuraavien parin kuukauden kuluttua". No eipähän runsaudesta ole pulaa, jos näin positiivisesti yritetään ajatella! Juuri tänään tuli kaksi uutta mahdollisuutta, toinen melko yllättävästäkin kaupungista (ja maasta) saaden tietysti aikaan melkoisen kiusauksen tarttua tilaisuuteen vielä kun voi sen ollessa erittäin houkutteleva. Ja se toinen sattuu olemaan ehkä elämäni toiseksi paras idea eikä kaupunkikaan yhtään pöllömpi. Hih, salaperäistä. ;) Niin ja tämän kaiken lisäksi mukana on vyyhtiä sekoittamassa se suuren suureksi kasvanut ikävä elämäni ykköskaupunkiin eli Sydneyyn joka yllättäen on myös mukana tällä pahamaineisella vaihtoehtokaupunkien listalla.

Huh, ihan itseäkin jo hengästyttää. Mutta piti tämä ajatusvyyhti nyt jonnekin purkaa vaikka ei siinä tunnu olevan päätä saati sitten häntää, jospa se itse Vyyhtikin tässä joskus selviää.. Sitä kirkastumisen hetkeä odotellessa!