Torstai-illan mietintöjä

Sydneyn yläpuolella taivas on tummien pilvien peittämä. Ukkosen jälkeinen ilma on lämmin ja kostea, avonaisesta ikkunasta kantautuu tuttu papukaijojen ja muiden lintujen lauleskelu. Sähkölinjat kaavoittavat taivasta ja kevätillan hämärä alkaa pikkuhiljaa laskeutua rakkaan kotikaupungin ylle.

Viikkoni on ollut ehkä päällepäin tavanomainen rutiineineen, mutta mielessä myllertää kysymysmerkkien armeija koskien joulukuuta. Sitä kuukautta jona juhlitaan sekä joulua että vuoden vaihtumista, sitä kuukautta jona minulla alkaa Sydneyssä uudenlainen elämä. Jännityksen kipristelyt vatsassa ovat vaihtuneet jo kummitteleviksi kysymysmerkeiksi mielessä, jotka pakottavat etsimään ratkaisuja. Työ on löydettävä, samoin asunto. Hakemuksia on lähtenyt suuntaan jos toiseen ja asuntosivuja selattu yömyöhään silmät ristissä. Vaikka tämä jännää onkin, odotan hetkeä jolloin voin rauhassa todeta omaavani sekä työn että asunnon. Mutta koska Australiassa kerran ollaan, on vanha kunnon no worries yritettävä siellä mielessä pitää vaikka stressiä pukkaakin.

Kaiken mylleryksen seassa olen vielä saanut oikean opiskelupuuskan! Tuntikausia olen selannut vaihtehtoja opiskeluista tällä puolen maailmaa, selvittänyt tukia ja viisumeita. Hirmuisesti innostaisi palata koulun penkille jo aiottua ensi syksyä aiemmin puolentoista vuoden pituiseksi venähtäneen tauon jälkeen.. Ja jos hyvin käy, sieltä koulun penkiltä itseni ensi vuoden alussa löydänkin.. Just let's keep our fingers crossed!

Huomenna tulee täyteen 8 kuukautta kenguruiden maassa, mikä tuntuu kyllä samanaikaisesti hienolta saavutukselta ja hiukan pelottavaltakin.. Mutta niin paljon on tänä aikana tullut koettua.. eipä ole tullut lähtöä kaduttua!

Nyt tätä kirjoitusta viimeistellessäni hämärä on jo verhonnut kaupungin ja sirkkojen äänekäs siritys säestää papukaijojen äännähdyksiä. Sateen jälkeinen raikas ilma tulvii ikkunasta ja katuvalot ovat syttyneet. Sydney alkaa käydä hiljalleen yöpuulle ja niin tekee myös väsynyt allekirjoittanutkin.

Heihei ja kuulemisiin taas!

Kesän merkkejä

Mistä tietää että Sydneyssä ollaan lähestymässä kesää?

- Iltaisin on vielä valoisaa ja aurinko laskee vasta kahdeksan maissa, tämä on yksi positiivisimmista kesän merkeistä sillä talvella jopa täälläkin aurinko laskee jo viiden aikaan

- Lämpömittari kohoaa hurjiin lukemiin (eilen kevään lämpöennätys Sydneyssä, +37c mutta kotimittari näytti neljääkymmentä..)

- Kahvilat ja ravintolat muuttuvat lähes ulkoilmapaikoiksi avaamalla suuret ikkunansa niin että sisällä syödessä tuntuu lähes kuin olisi ulkona

- Uimarannat täyttyvät itseään kilpaa grillaavista ihmisistä joiden rusketuksen väriskaala vaihtelee vitivalkoisesta kirkaanpunaiseen ja pavunruskeaan

Manly Beach

- Ihmiset tulevat muutenkin enemmän viettämään aikaa rannalle, myöskin iltaisin. Eilen kahdeksan jälkeen Coogee Beach vilisi ihmisiä joista rohkeimmat vielä pulahtivat tummaan mereen

- Kaduilla kulkee ihmisiä surffilaudat kainaloissa ja thongsit eli varvassandaalit jalassa, toisinaan myös avojaloin mikä on täällä ihan normaalia kesäisin

- Kasvisto kukoistaa ja väriloisto on aivan upea

- Silloin tällöin törmää lähes hiirenpoikasen kokoisiin torakoihin, joita saattaa tulla kävelytielläkin vastaan aiheuttaen etenkin hämärässä edelleen säikähtämisen

- Ulkona ei ole juuri koskaan hiljaista, ei sillä että talvellakaan olisi täällä Australiassa, mutta lämmön lisääntyessä heinäsirkat soittavat äänekkäänä illan hämärtyssä lukuisista papukaijoista ja lintulajeista puhumattakaan.. (mikä ei ole maailman ihaninta enää silloin kun yrittää kuumuuden takia nukkua ikkuna auki.. nimim. alkuaikoina kookaburran nauruun herännyt)

------

Tänään tosin kärsitään eilisen superhelteen jälkeen taas "takatalvesta", tosin Australian sellaisesta lämpötilan ollessa kuitenkin noin kahdessakymmenessä. Eilinen paahde oli kyllä jo melkoinen, tuulikin muistutti hiustenkuivaajan puhallusta kuumudellaan..

On omituinen olo kun lähitulevaisuus onkin yhtäkkiä edessä, vaikka niin kauan ehti tottua ajatukseen että siihen on vielä kuukausia aikaa. Täytyy totutella ajatkseen tavaroiden pakkaamisesta, kaikkien näiden kuukausien aikaisen elämän kasaamisesta laukkuihin ja sen siirtämisestä toisaalle. Ajatuskin hengästyttää! Täytyy päättää mihin osaan kaupunkia haluaa taas asettua, löytää työpaikka.

Olen haaveillut nyt kovasti matkustamisesta. Rinkka selkään, junalippu kouraan ja suunnaksi seikkailu! Australian pitkien välimatkojen kanssa täytyy todella miettiä minne haluaa lähteä koska joka paikkaan on pitkä matka. Onneksi aina yhtä upea Blue Mountains on vain kivenheiton päässä Sydneystä, joten sinne ei ole vaiva eikä mikään pistäytyä karkuun suurkaupungin kiirettä. Täällä Sydneyssä on kuitenkin ihanan rauhallinen olo, tuntuu ettei kaipaa minnekään muualle, ainakin useimmiten. Kotona Suomessa oli jatkuvasti levoton olo ja mielessä pyörivät haaveet ties mistä maailmankolkista, mutta täällä olo on rauhallinen. Kuitenkin nyt täällä 7 kuukautta oltuani tekisi mieli ottaa kaukojuna Pohjoisen paratiisirannoille.. Joulukuun kuviot ovat suurimmalta osin auki, joten kuka tietää mitä silloin keksin..

Muutoksen kynnyksellä

Nyt ei ole kuvan lauantaisesta auringonpaisteesta tietoakaan, sillä taivas on pelkän harmaan pilvimassan peittämä. Viime yönä oli kuulemma ollut iso myrsky, jonka läpi nukuin onnellisen tietämättömänä ryminästä. Eilenkin iltapäivällä tosin ikkunoita täristytti ukkonen. Kevään merkkejäkö? Toivottavasti!

Kesän hitaan tulon lisäksi kohdallani eletään muutosten aikaa, sillä alle kahden kuukauden kuluttua on edessä muutto ja uudet työkuviot. Budjetin ehdoilla myös toivottavasti edessä olisi myös hieman matkustelua. Työnhaku on alkamassa ja kämppiä on tullut jo alustavasti katseltua. Sydneyssä asutaan yleensä shared flateissa, joiden jaetun vuokrahinnan vuoksi keskustankaan asuntojen hinnat eivät välttämättä kohoa pilviin. Ihanne olisi toki asua sekä lähellä Cityä että meren rantaa, mutta tällöin vuokraa saisi todennäköisesti maksella hiukan enemmän.

Suomea ei edelleenkään ole mitenkään varsinaisesti ikävä. Toisinaan tulee hetken kestäviä "oi pääsisinpä hetkeksi suomalaiseen metsään ihastelemaan ruskaa" tai "olispas ihana tuntea raikas syysilma ja pakkasen tuoksu joka ehkä enteilee lumen tuloa". Lunta on ihan pienenpieni ikävä, vaikka juurihan sitä talvella tänne lähtiessä iloitsi että pääsee siitä eroon. Hassua.

Suomalaista ruokaakaan en liiemmin kaipaile, sillä täällä on tullut syötyä niin näkkileipää kuin riisipuuroakin. Ja tulipa sitä leivottua ihan aitoja korvapuustejakin eräs päivä - ihan suomalaiselta maistui!

Lauantaina satuin myös todistamaan mielenosoitusta, jonka marssijat paukuttivat rumpujaan rytmikkäästi saaden ohikulkijat pysähtymään. Monen kasvoilla oli iloinen hymy. Marssijoiden vanavedessä kuljin Oopperatalolle, jonka portaat olivat täynnä ihmisiä. Monella oli sininen sateenvarjo. Kummastelin sattumaa ja pian huomasin portaiden edessä olevan lavan. Ahaa, kyseessä oli 350, ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi järjestetty kampanja. Sateenvarjojen kanssa portailla istuvat mudostivat varjoillaan nuo kolme numeroa. Ohjelmassa oli muunmuassa kuorolaulua, puheita sekä Aboriginaalien perinteitä.




Ilmastonmuutoskampanja toimi samana päivänä myös muualla maailmassa, kuvia täällä.

Kuukausipäivä

Tänään meidän auvoisaa ja onnellista yhteiseloamme on kertynyt huimat 7 kuukautta. Suhde on ollut sopuisa ja rakkaudentäyteinen, ainakin suurimmaksi osin. Yhdeksänkymmentä yhdeksän prosenttia, uskaltaisin sanoa. Jo nyt tiedän että jäähyväiset sitten joskus tulevat olemaan vaikeat. Eikä kyllästymisestä ole tässä vaiheessa tietoakaan, aina löytyy uutta virikettä ja tuntuu että joka päivä rakastun uudelleen.

Niin, minä ja Sydney olemme sen verran loistava yhtälö ettei seitsemän kuukautta vielä millään saa alkuhuumaa haihtumaan. Sensijaan kaupunki paljastaa aina vain uusia puolia joihin ihastua.

Seitsemään kuukauteen on mahtunut hurjan paljon uusia kokemuksia, unelmien täyttymyksiä, oivalluksia, onnistumisia, pelkojen kohtaamisia ja voittamisia, uusia ihmisiä ja ihmissuhteita, aussiasenteen omaksumista, aurinkoisia päiviä, itsensä nipistelyä ihan vain että uskoisi kaiken tämän todeksi. Mutta myöskin epätoivoa, huonoja päiviä, epäonnistumisia ja sitä läpi Sydneyn talven jatkuvaa kaatosadetta..

Kaikkine kommelluksineen ja harmaine päivineenkin tämä seitsemän kuukautta on ollut aikaa jolloin vihdoin on tuntenut kuuluvansa jonnekin, tahtovansa pysäyttää levottomat jalat ja juurtua hetkeksi. Sydney on kaupunkina kaikkea mistä olen aina unelmoinut vilkkaan kulttuurielämän, kaikkien mahdollisten suurkaupungin tarjoaminen virikkeiden ja meren läsnäolon puolesta. Välillä ei voi kuin katsella ympärilleen hymyillen ja yrittäen imeä itseensä tämän rakkaan kaupungin tunnelmaa, katsella sen monenkirjavaa katukuvaa, aistia suolaisen meren tutuksi käynyttä tuoksua, omaksua aussien rentoa elämänasennetta ja jälleen kerran nipistää itseään ettei vain uneksisi.

Tältä siis tuntuu kun on löytänyt kodin, ihan itse, maailman toiselta laidalta. Enkä voisi olla tyytyväisempi.

Tästä kaikki alkoi..

ja tätä siitä seurasi..

.. ja matka unelmien maassa jatkuu..

Päivä jona taivas oli oranssi

Tänä aamuna herätessä sai kyllä hieraista silmiään useamman kerran, nimittäin verhojen takaa kajasti kirkas oranssi valo. Unensekaisissa ajatuksissa ehti käydä niin tavallista voimakkaampi auringonnousu kuin maailmanloppukin. Pieleen meni, sillä tarkemmin katsellessa huomasi kyseessä olevan dust stormin, joka saapui yöllä Sydneyn ylle hellepäivää seuranneen ukkosmyrskyn jälkeen. Voimakkkaat tuulet nostivat sisämaassa oranssin hiekan lentoon, kuljettivat sen tänne rannikolle asti ja nyt aamupäivälläkin taivas on yhä oranssin sakean sumun peitossa.

Paikallisetkin ovat ilmiön edessä ihmeissään, sillä tällaista ei ole aiemmin nähty vaikka hiekkamyrskyjä on silloin tällöin ollutkin. Tämä on kuitenkin jotain aivan toista.. Uutiset tulvivat kuvia joissa Sydneyn maamerkit ovat peittyneitä sankkaan oranssiin sumuun ja onpa astmasta kärsiville, vanhuksille sekä raskaana oleville suositeltu sisätiloissa pysymistä. Hiekan aistii lähes koko ajan, sisätiloissakin, vaikka ikkunat ja ovet ovatkin suljettuina. Karhea hiekka tuntuu nenään ja yskittää, vaikka en itse astmasta kärsikään.

Hiekkasumun oletetaan leijuvan kaupungin yllä vielä ainakin muutaman tunnin ajan. Melko hurjan näköistä tuolla ulkona kyllä on! Aurinkoa ei näy muuten kuin hetkittäin pienenä kajastuksena oranssin sumun takaa..

>> Sydney Morning Heraldin uutinen hiekkamyrskystä

Päivä eläintarhassa

Tällä kertaa taivas Sydneyn yllä on harmaa. Vettä on ripotellut aamupäivän mittaan silloin tällöin ja lämmin huppari oli hyvinkin tarpeen ulos astuessa. No, takapakki kuuluu aina kevääseen! Myös täällä Päiväntasaajan alapuolella.

Alempana sijaitsevassa kuvasatsissa on kuitenkin vielä aurinko ja helle, pääsin nimittäin lauantaina tutustumaan Taronga Zoon eläimiin! Lapsenomaisella innostuksella tulikin kierrettyä lähes koko valtava eläintarha lävitse ja tulipa nähtyä vaikka minkälaisia eläimiä! Muunmuassa mangusteja, kirahveja, hylkeitä, jättimäisiä käärmeitä, leijonia, tiikeireitä, seeproja, kotkia.. Ja tietysti nämä australialaiset tuttavuudet kuten kengurut, koalat, vesinokkaeläimet ja kookaburrat. Kengurut tosin ottivat rennosti ja makasivat jalat kohti taivasta, joten niihin ei oikein päässyt tutustumaan saati sitten puiden oksien pimennossa umpiunessa keikkuviin koaloihin. Isot tiikerit ja leijonatkin vetivät hellepäivän nokosiaan täyttäpäätä. No, allekirjoittanut oli silti innokkaana tirkistelemässä noita ihmetyksiä ja samaa voi sanoa kanssaihmettelijästäkin.

Kävimme myös katsomassa upean lintushow:n pienellä areenalla, jolta näkyi upeat maisemat merelle ja taustalla häämöttivät keskustan pilvenpiirtäjät. Show oli todella upeasti tehty ja sai siinä haukkoa lähes henkeään katsoessa upeiden, värikkäiden lintujen lentoa turkoosinsinistä taivasta vasten ja taustalla soi tilanteeseen hyvin sopiva musiikki. Yleisö oli todella mukana "ooooh"-huudahduksineen. Show:n oikea tähti oli jättikokoinen kondorikotka, joka tepasteli tyytyväisenä areenalla lentäen välillä upeasti liidellen.

Tässä vielä hieman kuvasatoa päivältä:

Merkkipäivä ja ihmetyksiä

Terveiset jälleen täältä Australian helteestä! Tänään on nautittu taatusti kolmeakymmentä hipovista lämpöasteista, tosin ei nämä helteet vielä jokapäiväistä herkkua ole. Keväässä vasta kuitenkin ollaan joten pitkähihaiset -ja lahkeiset ovat hyvinkin tarpeen vielä lähes jokaisena päivänä. Mutta kesää kohti ollaan ehdottomasti menossa!


Minulla tulee tänään täyteen 6 kuukautta Australiassa ja Sydneyssä. Tuntuu kyllä samaan aikaan hienolta ja hurjalta. Ajatukset "Vau, tänne asti selvitty!" ja "Voi ei, aika käy vähiin!" vuorottelevat mielessä, mutta pääasiassa tämä on ihan hieno etappi. En ole koskaan ollut näin kauaa poissa Suomesta saatikka kotoani. Täällä aika on vain hurahtanut ja on saanut todella uskoa sanontaan joka väittää ajan kuluvan nopeasti kun on hauskaa ja viihtyy. Ja niinhän se kuluukin!

Suurkaupungin hulinassa ja ihmismassassa riittää toisinaan ihmeteltävää pikkukaupungissa kasvaneelle. Tänään päätin tietoisesti listata muutamia ihmetyksiä jotka ovat saaneet näiden 6 kuukauden aikana kysymysmerkit surisemaan mielessä tai muuten vain kiehtoneet ja mietityttäneet.

Tässä siis sekalaisia havaintoja ja ihmetyksiä Sydneystä:

- Ihmiset jättävät täällä kotinsa eteen tienvarteen tarpeettomat romunsa, jotka sitten ilmeisesti joskus noudetaan pois. On hauska nähdä mitä ihmiset heittävät pois ja joukossa on ollut muunmuassa: koiran pieni sänky, pelejä, sohvia, tietokone..

- Julkisilla paikoilla nukkuvat ihmiset. Tänäänkin bongattu: iäkkäämpi naishenkilö joka nukkui ostoskeskuksen penkillä tyynen rauhallisen näköisenä melusta ja vilskeestä huolimatta

- Olen huomannut useammalla ihmisellä paksun villakangastakin tai toppatakin vaikka aurinko porottaisi lämpimästi ja mittarikin näyttäisi vähintään kahtakymmentä

- Liikennevalot vaihtuvat ihan kamalan nopeasti jalankulkijoilla, vihreät valot kestävät yleensä vain muutaman sekunnin mikä saa jalankulkijaparat kiirehtimään henkensä edestä autopartion odotellessa kärsimättömänä vuoroaan

- Sanomalehti jaetaan amerikkalaisista elokuvista tutulla tavalla rullana jotka nakellaan kotien pihoille

- Olen nähnyt todella monta kertaa kenkäparin joka on heitetty sähkölangan päälle roikkumaan nauhoistaan. Lieneekö kyseessä sama henkilö joka vain tykkää nakella kenkiään ilmaan vaiko vain huvittava trendi?

- Ruokakaupoissa ostokset pakataan lähes automaattisesti ohuisiin muovikasseihin ja vaikka yhä useampi myyjä tiedusteleekin kassin tarpeellisuutta on silti useamman kerran huomannut ostostensa jo päätyneen kassiin ennen kun on ehtinyt kieltäytyä

--

Niinhän se on, ettei mikään maailman kolkka ole aivan täydellinen ja aina joku ihmetyttää. Minulle Australiasta on tullut kaikkine puolineen todella rakas paikka. Ja Sydney on ehdottomasti ansainnut paikkansa yhtenä maailman kauneimmista kaupungeista, sillä sitä se todellakin on! Nyt kesän lähestyessä ja rantojen täyttyessä saa maistaa aimoannoksen sitä aitoa Sydneytä, jota se parhaimmillaan on. Jospa ne pahimmat kylmät kelit olisi voitettu.. (Ja talvi tuntui oikeasti toisinaan kylmältä, vaikka ei sitä suomalaisena mielellään myönnäkään! ;)

Kesää ja uusia seikkailuja kohti!

Pieni helleaalto ja halpaa huumoria

Viikonloppuna saatiin Sydneyssä nauttia hellelukemista lämpömittarin lukemien kohotessa reilusti päälle kahdenkymmenen. Sunnuntaiksi luvattu +28c taisi toteutua, ainakin mitä oli pääteltävissä rannalle kertyneestä valtavasta ihmismassasta ja täyttä terää porottavasta auringosta. Coogee Beachin talviseen tyhjyyteen tottuneena täytyi lähes hieraista silmiään tämän näyn edessä:

Kauppoihinkin on jo ilmestynyt ihania kesämekkoja ja muita hepeneitä, joten niiden kolmenkympin helteiden odotus on saanut virallisesti alkaa! Vielä ei kuitenkaan kannata hihkua liikaa koska paikallisten mukaan se varsinainen hellekausi alkaa vasta lokakuun puolella, joten vielä sitä saa odotella. Suomalaiselle paukkupakkasiin tottuneelle nämä säät ovat kuitenkin jo oikein mieluisia.

Olen ottanut tulevan kesän tavoitteeksi ehdottomasti surffauksen opettelun! Eihän sitä kehtaa Ausseissa sanoa olleensa ellei ole surffilaudan päällä käynyt ainakin haparoivasti seisomassa ja nappaamassa pari aaltoa, vai mitä! Vaikka haparoinniksi se varmasti jääkin, onpahan ainakin yksi tavoite toteutettu! Ja onhan siitä surffauksesta vuosikaudet unelmoitu.

Lopuksi vielä pieni kevennys kuvan muodossa, toivottavasti ei nyt mene ihan hyvänmaun pohjamutiin mutta tämä näky naurattaa joka kerta bussin mennessä ohitse. On lähes sääli ettei vitsi aukea paikallisille, joten suomalaisena saa ihan yksinään hihitellä moiselle liikkeen nimelle. ;)

Perjantain tarinoita

Jälleen yksi viikko alkaa olla pian pulkassa (jos noin nyt Sydneyn talvessa edes voi asian ilmaista ;) täällä maapallon toisella laidalla. Aurinko porottaa ja luulenpa että melko korkeisiin lukemiin on tuo lämpötilakin kohonnut. Eilen auringossa pärjäsi jopa t-paidalla ja silti oli kuuma! Kyllä kelpaa..

Kauniin sään innoittamana kävelin eilen Coogee Beachille lunchia syömään ja yllätyksekseni huomasin että rannalla kuvattiin jotain. Tavallisesti näin talvella autio ranta oli täynnä aurinkotuoleja ja katoksia joiden alla ihmiset tuijottivat pientä ruutua. Kamera oli osoitettu rantaviivan suuntaan ja ohjaajaksi paljastunut mies hääri ympäriinsä huudellen ohjeita näyttelijöilleen, joihin lukeutui mm. kaksi surffaripoikaa ja joukko bikineissä värjötteleviä tyttöjä. Jäin kiinnostuneena seuraamaan tapahtumaa monien muiden uteliaiden kanssa. Surffilautoja kantavat pojat saivat yhä uudestaan kulkea rantaviivaa pitkin ja ohjaaja huusi vähintään yhtä monta kertaa "cut!" Rannalle oli pystytetty myös minibaari, jossa oli värikkäitä juomia ja "ihan oikeat" baarityöntekijätkin. Arvoitukseksi jäi mikä sarja/elokuva/mainos mahtoi kyseessä olla, mutta oli aika jännää sattua kerrankin oikeaan aikaan paikalle! Harmi vain että kamera sijaitsi silloin huoneessani eikä sattunut olemaan mukana..

Muuta lähiaikoina tapahtunutta:

- Näin ensimmäistä kertaa ihan läheltä kookaburran, sen kuuluisan nauravan linnun jonka hekotteluja olen tosin jo lukuisat kerrat kuullut (ja edelleen pidän sitä naurua melkoisen aavemaisena, etenkin jos se kantautuu yöllä ikkunasta..)

- Teimme kavereiden kanssa roadtripin paikalliseen Ikeaan (kyllä, se löytyy tästäkin maailman kolkasta..) ja pitihän niitä ruotsalaisia lihapulliakin päästä maistelemaan - ja hyvvää oli! Samaisella reissulla poikkesimme myös Sydney Olympic Parkissa, jossa pidettiin olympialaiset vuonna 2000.

Olympic Park. Pylväissä luki kaikkien olympialaisissa työskennelleiden vapaaehtoisten nimet.

Ikean kuuluisat lihapullat

Näkymät Ikean kattotason parkkipaikoilta

Roadtripin varrelta, lauantaiaamun ruuhkaa

Keskitalven kuulumisia kuvien kera

Tällä kertaa kirjoittelen sateisesta Sydneystä. Vuoden kylmin kuukausi alkoi todellakin jäätävissä tunnelmissa, tosin tänään kolean tuulen loistaessa poissaolollaan vältyttiin suuremmalta kylmyydeltä. Helteistä ei siis ole tietoakaan, eletäänhän keskitalvea. Ja tulee se talvi tännekin, sen on Suomen talvissa karaistunutkin oppinut. Niin äkkiä ehti tottua niihin helteisiin..

Muuten tänne Sydneyyn ei kuulu ihmeempiä. Queenslandin reissu siirtyy nyt sinne joulukuulle todennäköisesti, menee tämä heinäkuu kotikaupungista nauttien. Täälläkin kyllä riittää tekemistä! Tavoitteena olisi ainakin vierailla Sydney Aquariumissa. Ja onpa se Taronga Zookin vielä vierailematta.. No, katsotaan nyt mitä kerkeää.

Sydney on siitä niin ihana kaupunki että halusipa rentoutua merta katsellen, lenkkeillä upeissa maisemissa, nauttia kulttuuritarjonnasta tai ihan vain suurkaupungin tunnelmasta, ei taatusti tule pettymään. Siksi ihan pelkkä asuminen jo on jännittävää ja monipuolista tässä kaupungissa. Pikkukaupungissa varttuneelle jo pelkkä suosikkikauppojen sijainti inhimillisen välimatkan päässä on suurta herkkua. Tänään muuten sain hankittua vihdoin paikallisen kirjastokortin, ja huomasin ilokseni lainaamisen olevan ilmaista puuhaa toisin kuin Lontoossa asuessani jolloin joutui ainakin cd-lainoista pulittamaan (mikä on aika väärin minusta). Sen verran olen kirjastointoilija, että pitihän se kortti saada ja hamstrata heti luettavaa sadepäivien varalle.

Tässäpä vielä Sydneyn tunnelmia kuvin:

Oopperatalo Vivid-tapahtuman yhteydessä. Tapahtuma käsitti sekä musiikkifestarin, erilaisia valoesityksiä että installaatioita ympäri Sydneytä.

Valokuutiotkin olivat osa Vividiä

Luna Parkin huvipuisto





The Rocks, tunnelmallinen ja kaunis kulttuurialue Circular Quayn kyljessä. The Rockissa on niin pubeja kuin ihania ravintoloitakin.





George Streetin vilinää lauantai-iltana



Esimerkki Sydneyn sateesta. Ei mitään ihan kevyttä ripottelua!



Tarvitseeko edes selittää, kuinka rakastan tätä näkymää?



Tätä tietä tulee talsittua rannalle. Huomaa ihastuttava ylämäki taaempana, niitä tässä kaupungissa riittää!



Eräs asia jota rakastan Sydneyssä: sähköjohdot, joita kulkee joka kadulla. Tulee jostain syystä mieleen vanhat amerikkalaiset roadtrip-elokuvat niistä. Hassu assosisaatio.





Rakas Coogee

----

Maailma on sun

Sydneyssä on harmaata ja vettä tulee taivaan täydeltä, joten miksipä ei vain loikoilisi sisällä lämpimässä viltin ja erinomaisen musiikin kera? Kirjoitusintokin iski, joten päätinpä tänne pohdiskella jotain. Eilen sentään ahkeroin ja hikoilin kirpeän viileässä illassa jalkapalloharjoituksissa, jonne pääsy oli taas pienen (tai sitten suuren) turhautumisen takana.. En ole vielä oikein päässyt yhteisymmäryykseen näiden bussiaikataulujen ja kymmenien eri bussireittien kanssa.. Mutta perille päästiin ja jopa ajoissa! Harjoitusten lopuksi pelaamamme peli tosin sai hieman koomisia vivahteita ryhmämme italialaisvahvistuksen (sisältäen noin neljä kaverusta) luotua hieman tilannehuumoria mm. kiroilemalla naama punertaen italiaksi.. Itse kullakin tilannetta todistaneella alkoi suupielet venymään hymynkareeseen sen näyn edessä..

Eli siis jos nyt pääsisisin itse asiaan, olen aina ollut kiinnostunut maantiedosta, katsellut karttoja kaihoisana ja haaveillut kaikista mahdollisista maailman kolkista jonne voisi matkustaa. Vaikka tällä hetkellä olenkin harvinaisen tyytyväinen sijaintiini täällä Eteläisellä pallon puoliskolla, ajautuu sitä silti toisinaan unelmoimaan niistä muista osista maailmaa joihin niin mielellään joskus menisi seikkailemaan.

Alla olevassa kartassa näkyy maat joissa olen jo vieraillut: 3,11 % koko maailmasta. Kotimaa Suomi tietysti, Iso-Britannia, Ruotsi, Tanska, Kreikka, Espanja sekä nykyinen asuinmaa Australia. Karttaa katsoessa herää hirmuinen uteliaisuus; vasta noin pieni osa maailmaa valloitettu ja niin paljon vielä on nähtävää! Olen miettinyt usein mikä juuri saa aikaan tämän ainaisen kaipuun näkemään ja kokemaan uusia paikkoja. Olen tullut siihen tulokseen että kaipa syynä on vain hirmuinen uteliaisuus. Olo on vähän kuin lapsena kun lähti tutkimusmatkalle metsiin ja löysi aina vain hienompia paikkoja ja kiipeilypuita. Nyt vain se metsä on laajentunut koko maailmaksi.



visited 7 states (3.11%)
Create your own visited map of The World or Like this? try: Google Position

* Valitse 5 paikkaa kuvineen missä haluaisit käydä. Voi olla mikä paikka tahansa, vaikkapa Jäämeri tai Kapkaupunki.

* Jos haluat niin voit vielä kirjoittaa jotain valituista paikoista.

* Lopuksi vielä haasta 5 muuta bloggaajaa tekemään haaste.

01 Yhdysvallat

Laitan nyt koko maanosan yleisesti, sillä siellä sijaitsee niin monta paikkaa joissa haluan vierailla. Kärjessä ehdottomasti New York! Aina katsoessa kuvia New Yorkista ja sen pilvenpiirtäjistä tulee jännä olo, kaipuu nähdä auringonnousu -ja lasku jostain korkealta kattojen yläpuolelta ja kävellä pilvenpiirtäjien seassa astien suurkaupungin tunnelmaa. Ehdottomasti haluaisin myös tehdä roadtripin joka kulkisi Yhdysvaltojen halki ja matkan varrella pysähdyttäisiin takuulla Las Vegasissa, sinne ajettaisiin auringon laskiessa niin että voisi nähdä koko kaupungin upeat valot.. Eikä pidä unohtaa myöskään Kaliforniaa, jossa surffattaisiin ja nautittaisiin rennosta elämänmenosta. Myöskin Pohjoisen osavaltioita olisi kiva kiertää, Utah nyt ainakin ja Idästä New England. Olenpa myös haaveillut näkeväni joskus Alaskan..

02 Pariisi

Ei siitä pääse yli eikä ympäri, tänne on vain joskus pakko päästä! Pariisiin olisi ihana mennä kesällä, kiertelemään kaupunkia ja sen kirpputoreja, piknikille ja ihmettelemään Eiffel-tornia. Olisi ihanaa istuskella kahviloissa ja kuunnella ympärillä soljuvaa ranskan kieltä. Oui!

03 Tokio

Minulle tämä kaupunki on tuttu lähinnä Lost in Translation-elokuvasta, mutta siinä on jotain salaperäistä ja mielenkiintoista. Tokio vaikuttaa hurjan monipuoliselta ja kiehtovalta kaupungilta, lisäksi olisi ihana kuulla japania ympärillä ja nähdä kirsikkapuiden kukkivan sekä tietysti nähdä Tokion elämäntyyliä trendikkäine ihmisineen ja pelikonehalleineen.

04 Etelä-Afrikka

Tämä unelma syntyi jo lapsena lauantai-iltoina Avara Luonto-ohjelmaa tuijottaessa lumoutuneena savannilla makaavista leijonista ja ilmaan pyrähtelevistä valtavista lintuparvista. Olisi niin upeaa päästä kuvaamaan tänne, nähdä auringonnousun savannilla ja kuulla yöllä leijonan karjuntaa. Luonto ja eläimet näyttävät niin uskomattomilta, että olisi niin hienoa kokea kaikki tuo ihan oikeasti.

05 Machu Picchu, Peru

Viidettä paikkaa oli todella vaikea päättää.. Mutta tämä mystinen paikka on kiehtonut minua jo kauan, ja sinne haluaisin joskus päästä aistimaan muinaisaikojen inkojen taruja ja elämää. UNESCO on kuitenkin huolissaan Machu Picchun liian suurista kävijämääristä, joten täytynee jo senkin vuoksi (saati välimatkan) tämän paikan kohdalla tyytyä haaveiluun ja tiedon lukemiseen.

-----

Muita paikkoja joissa haluan vierailla ovat mm. Berliini (ja Berliinin muuri!), Italia, Islanti, Uusi-Seelanti sekä Brasilia).

Suurista unelmista huolimatta olen äärettömän onnellinen että saan olla juuri nyt toteuttamassa Australia-unelmaani. Haaveet tästä valtavan suuresta kenguruiden maasta syntyivät jo ties kuinka kauan sitten, ja edelleen on toisinaan nipistettävä itseään uskoakseen että todella on täällä. Jos on huono päivä ja kaikki harmittaa, unohtuvat murheet kummasti kun muistaa miltä tuntui kun katseli kuvia täältä kirjojen sivuilta ja haaveili. Ja kun tarpeeksi uskoi, todellakin pääsi tänne.

Talvi kesäkuussa

Terveiset talvisesta Sydneystä! Enpä olisi vielä vähän aikaa sitten uskonut että kesäkuussa saa vetää villapaidan päälle ja silti paleltaa! Lämpötila pyörii +10 asteen molemmilla puolilla mutta kylmä viima on jo niin pureva että Suomen karuun talveen tottunutkin alkaa suosiolla kaivella lapasia ja pipoja esille. Hrr!

Kotoa lähdöstä on kulunut nyt tasan 3 kuukautta, huomenna tulee sama summa täyteen täällä uudessa kotikaupungissa Sydneyssä! Hurjalta tuntuu että täällä on tosiaan jo näin kauan asusteltu.. Mutta kai se on niin että aika kuluu kun on hauskaa ja menee hyvin. Edelleenkään ei kulttuurishokista tai suuremmasta koti-ikävästä ole tietoakaan, mikä on vain erittäin positiivinen asia. Arkistunut elämä on kyllä, mutta hyvällä tavalla kuten aiemmin kirjoittelin. Alkaa oppia australialaisen arjen pelisäännöt. Silti joka kerta kun menen katsomaan auringolaskua meren rantaan ja näen kaukana ulapalla lipuvat laivat, tulee hurjan jännä olo. Silloin muistan aina kuinka elän parhaillaan unelmaani.

Minulle on alkanut täällä muodostua jo suosikkireittejä ja paikkoja. Olen alkanut oppia bussit ja junat joilla kulkea. Junasysteemi on muuten yllättävän helppo täällä. Vastaa hyvin paljon Lontoon metrosysteemiä joka myöskin yllätti mutkattomuudellaan. Bussien kanssa sensijaan on välillä ollut hiukan hiustenhalkomista, mutta kummasti sitä (lähes) aina perille pääsee.

Mutta enpäs jaarittele siitä enempää, nyt hieman suosikkipaikkoja täällä Sydneyssä. Voilá!

George Street

Katu jota on tullut vaellettua edestakaisin hurjat määrät. Se on pitkä katu, ja sijaitsee aivan kaupungin keskustassa eli Cityssä kuten paikalliset kutsuvat. George Streetillä sijaitsee paljon liikkeitä ja ravintoloita, muutaman mainitakseni nyt ainakin Virgin Megastoren musiikkikauppa, nämä perus hampurilaisravintolat, elokuvateatterikeskus, Pizza Hut, Krispy Kreme (donitseja ja pirtelöitä, suosittelen!), lukuisia vaatekauppoja, baareja sekä muutama kotoisa pubi. Myös hyväksi keikkaklubiksi todettu Tavastia-tyylinen Metro Theatre (kuvassa alla) sijaitsee tällä samalla kadulla.

Viikonloppultaisin ulos lähtiessä aloitan tieni yleensä tältä kadulta joka onkin viikonloppuöisin täynnä vilskettä. En vain voi olla rakastamatta sitä tunnelmaa, ruokien tuoksua joka kantautuu ruokapaikoista ja pilvenpiirtäjien valoja. Ensimmäiset kerrat vain kuljin ympäriinsä ihmetellen tätä kaikkea. Edelleen pilvenpiirtäjien seassa liikkuessa George Streetillä tulee vahvasti New York-tunnelma.

Bondi Beach

Tästä Sydneyn kuuluisimmasta rannasta saa kuulla aina kun puhutaan Australiasta ja olin kuullut paljon skeptisiä kuvauksia tästä "turistirysästä", mutta ihastuin tähän paikkaan ensivierailusta lähtien. Se onnistuu aina yllättämään, oli sitten keskipäivän paahde tai auringonlaskun jälkeinen valomeri.. Useat illat olen istunut nurmikolla piknikillä musiikkia kuunnellen ja hämmästellyt merta ja lokkien määrää. Tässä paikassa vain on jotain sellaista mikä saa minut palaamaan aina uudestaan.

Coogee Beach

Ensimmäinen ranta jonka näin Australiassa. Tänne kävelen usein vain istuskelemaan, ja kuvaamaan. Rinteen päältä näkee hyvin auringonlaskun. Täällä näinkin ehkä elämäni tähänastisista auringonlaskuista upeimman.

-----

Ja kun kerran listojen makuun päästiin, kirjoittelenpa vielä muutamia asioita joista erityisesti pidän Sydneyssä ja Australiassa:

- Ympäristö. Luonto vain on jotain niin ihmeellistä edelleen (etenkin meri)

- Ihmisten iloisuus, ystävällisyys ja rentous

- "No worries"-asenne

- Suurkaupungin tunnelma

- Ruoka, se on mielettömän hyvää!

- Kansainvälisyys, se että näkee ihmisiä lähes kaikkialta maailmasta

- Kahvilakulttuuri, ihania kahviloita on joka kulmassa

- Rantakulttuuri, jonka huomaa lähinnä kesäisin. Ihmiset surffilaudat kainalossa, rennot päivät rannalla iltaan saakka..

Nyt en keksi enempää vaikka olisi varmasti hurjasti lisääkin, mutta riittää jo ihan se että tämä maa oli minulle niin kauan se suuri unelma joka odotti toteutumistaan enkä uskonut että se toteutuisi. Mutta täällä sitä vain ollaan..

To the Blue Mountains and back!

Nyt on sitten nähty Blue Mountainsien sininen eukalyptussumu ja otettu turistikuva taustalla mystinen kalliomuodostelma Three Sisters. Matkamme sijoittui siis Katoomban kylään joka muistutti hieman taannoisen suosikkisarjan Everwoodin maisemia. Erikoista olivat värikkäät puut, jotka pudottivat lehtensä. Oikea syksy, ilahduin nähdessäni väriloiston. Blue Mountainsilla ilmasto on Sydneytä viileämpää, vaikkei muutamaa tuntia kauempana ollaakaan. Sen huomasi, sillä syksyn todella aisti. Ja haistoi, tuoksui nimittäin ihan Suomen syksyltä ja sekös ilahdutti saaden kotoisan olon aikaan.

Jälleen sai tuntea olonsa epätodelliseksi katsellessaan jotain sellaista mitä aiemmin vain tuijotti kaihoisasti kirjojen kuvista. Blue Mountains salpasi hetkeksi kyllä hengen upeilla maisemillaan, piti vain ihmetellä ja yrittää olla nipistämättä itseään taas jälleen kerran varmistaakseen ettei vain uneksi. Mutta siellä sitä oltiin, ihmeteltiin mystistä Aboriginaalien tarua jonka mukaan paha velho muutti kolme siskosta kiveksi. Paikka oli taianomainen muutenkin, jo sinisen udun vuoksi. Laaksossa kaikuivat papukaijojen huudot ja sademetsä tarjosi ihanan varjoisan suojan aidolle australialaiselle bushwalkingille. Toisena päivänä laakson valtasi tosin sankka sumu, joka teki paikasta vieläkin salaperäisemmän ja kauniin.

Blue Mountaisien ympäristössä kulkee lukuisia vaellusreittejä, niin korkealla kuin aivan alhaalla laaksossakin. Kahden päivän aikana kertyikin mukavasti parisenkymmentä kilometriä kävelyä. Tulipa kavuttua tuskaisen pitkät portaat Three Sisters-kallion alhaalta aivan ylös. Jotain urakasta kertoo että jyrkkiä, paikoin huteria portaita ylös nouseminen kesti vajaan tunnin.

Yksi esimerkki portaista, tosin pienistä sellaisista

Three Sisters-kallion lähiseutu oli turistien suosiossa, ja näköalapaikalla kalliomudostelman edustalla parveilikin jos jonkinlaista turistia kameroineen. Erikoisin joukkio lienee aasialainen bisnesmiesporukka, joka hilpeän näköisenä parveili kiipeillen patsaiden ja kivien päälle poseeraamaan. Turisteista rohkeimmat uskaltautuivat myös huikealle porrasmaratonille josta aiemmin mainitsin, tosin aiheuttaen kauhunsekaisia tunteita allekirjoittaneelle kivutessaan huteria kallioportaita varvassandaaleissa ja Crocseissaan..

Majoituimme matkaseurani kanssa YHA Hostelliin Katoomban "keskustassa", joka paljastui oikein laadukkaaksi ja ainakin tuona viikonloppuna myös rauhaisaksi yöpymispaikaksi. Kyseinen hostelli oli ensimmäinen jossa yövyin australiassa ja ketjun hostelleja voisin hyvin suosia jatkossakin. Plussaa tilavasta keittiöstä jossa sai itse kokkailla aterioitaan sekä oleskelutilasta pehmeine sohvineen! Myös esimerkiksi suihkutilat olivat todella siistit.

Reissu oli kaikenkaikkiaan siis onnistunut! Nyt voi alkaa suunnitella toivottavasti heinäkuussa toteutuvaa Queenslandin seikkailua!

Destination Blue Mountains ja muuta sellaista

Elämä Australiassa rullaa hyvin eteenpäin. Arki sujuu jo tutusti, ollaanhan täällä pian kaksi kuukautta jo ihmetelty elämää Down Under. Ja edelleen sitä ihmetystä riittää! Olen oikeastaan melko hämmästynyt kuinka kevyesti nämä uuteen kulttuuriin sopeutumisen vaiheet ovat menneet täällä. Pelkäsin kohtavaani samanlaisen "shokin" kuin Englannissa, jolloin kaikki maassa ärsyttää ja on levoton olo kokoajan, kuin pitäisi päästä jonnekin muualle. (Tätä ei pidä käsittää väärin, rakastan Englantia ja etenkin Lontoota silti).

Voi olla, että Englannin paha kulttuurishokki johtui ensimmäisestä ulkomailla asumisesta, nyt on kuitenkin jo toinen kerta menossa. Suomi-ikävää ei edelleenkään ole, tuskin ollenkaan! Vappuna tuntui toki hiukan hassulta kun ei maistunutkaan makea sima ja sokeriset munkit suussa, mutta sekin meni ohitse.. Lontooseen tosin yllättäen on pari kertaa ikävä iskenyt, siksi koetankin olla katsomatta liikaa Lontoo-kuvia! Yrityksesi toisnaan jääkin..

Mutta niin, elämä maistuu täällä maapallon toisella puolella oikein hyvältä! Sydney tuntuu jo aivan kodilta, suurkaupunkielämään on tottunut vaikkakin edelleen hätkähtää positiivisesti kun näkee mäen päältä meren kimaltelevat aallot ja laivan lipumassa kaukaisella ulapalla..

Niin paljon on vielä koettavaa, tätä jaksan hokea itselleni sillä Sydney on vain niin pienenpieni osa tätä suurta Australiaa. Tosin tämäkin kaupunki osaa olla hurjan monipuolinen.. Muutama viikko sitten suuntasin ensimmäistä kertaa Pohjois-Sydneyyn, jonne on muuten aikamoinen matka Eastern Suburbsien alueelta! Päälle tunnin bussiseikkailu kannatti kuitenkin, sillä perillä odottivat Palm Beachin ja Newport Beachin (jossa muuten taannoinen suosikkisarjani Home and Away on kuvattu) upeat maisemat! Ja niin erilaiset! Asun todella tiiviillä asuinalueella, joka on suorastaan täyteen ahdettu ja oikein sellainen perinteinen Sydneyn beachside suburb pikku putiikkeineen ja surffiliikkeineen. Palmupuita ja hiekkarantoja nyt unohtamattakaan.. Pohjoinen oli eri maata, rauhallisempi ja erähenkisempi, täynnä pieniä paratiisirantoja ja purjeveneiden kansoittamia pikku satamia. Ihana tietää että sellainen rauhaisa paratiisi löytyy hyvinkin Sydneyn vilkkaan itäpuolen ulkopuolelta, joskin koti on muotoutunut tänne Eastern Suburbseihin.





Palm Beach ylhäältä katsottuna


Tänä viikonloppuna tuleekin tutustuttua uuteen osaan maata vaikka samassa osavaltiossa ollaankin, sillä suuntaamme kaverini kanssa Blue Mountainsille, tarkemmin Katoombaan! Kyseessähän ovat siis "vuoret" joiden laaksot hohtavat kauniin sinisinä eukalyptuspuiden öljyjen vuoksi. Upeita maisemia siis luvassa. Edessä toivonmukaan seikkailullinen viikonloppu sisältäen aussihenkistä bushwalkingia sananmukaisesti puskissa keskellä ei mitään. How excited am I!

Listalla lienee seuraavaksi trooppinen Pohjoinen, tarkemmin Queensland! Haaveena olisi katsastaa nämä Must-jutut Australiassa, eli Gold Coastin pitkät hiekkarannat, tietysti Brisbane sekä paratiisiksi kehutut Airlie Beachit sun muut ja tietty hienot koralliriutat! Mutta kaikki ajallaan..

Sydney kuittaa tältä erää!

Pala Sydneyn arkea

Seikkailut Sydneyssä jatkuvat - nyt on takana jo kuukausi ja 2 viikkoa elämää täällä!

Talven tulo alkaa jo tuntua. Säät ovat viilenneet jo hieman, huivit ja takit on saanut jo ottaa kaappien kätköistä esille ja onpa lämpötila sisätiloissakin maalle tyypillisesti laskenut. Täällä ei sisälämmitystä juuri käytetä, joten sisällä on toisinaan ulkoilmaa viileämpää. Mutta koska Eteläisellä pallonpuoliskolla kuitenkin ollaan, kohoaa lämpötila toisinaan vielä päälle kahdenkymmenen asteen joka on jo todella lämmin täällä.



Elämä ja arki ovat täällä nyt mukavasti siinä vaiheessa että kaikki on jo tutun ja turvallisen tuntoista, mutta silti ihanan uutta ja ihmeellistä. Edelleen tulee usein hetkiä, jolloin katselee ympärilleen ja täytyy melkein nipistää itseään uskoakseen olevansa ihan oikeasti Australiassa, maassa josta joskus vielä haaveilin. Olen nyt todella täällä, maassa jossa ihmiset eivät turhia huolehdi ja auringonlaskut ovat uskomattoman kauniita. Ensimmäiset kengurutkin olen nyt nähnyt, ihan luonnossa hyppelemässä. Mutta edelleen öiset kookaburran naureskelut (jota voit kuunnella täällä ) herättävät epätodellisen tunteen, täällä sitä ollaan..