kaukokaipuuta ja opiskelijaelämää Lontoossa

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Päivä jona taivas oli oranssi

Tänä aamuna herätessä sai kyllä hieraista silmiään useamman kerran, nimittäin verhojen takaa kajasti kirkas oranssi valo. Unensekaisissa ajatuksissa ehti käydä niin tavallista voimakkaampi auringonnousu kuin maailmanloppukin. Pieleen meni, sillä tarkemmin katsellessa huomasi kyseessä olevan dust stormin, joka saapui yöllä Sydneyn ylle hellepäivää seuranneen ukkosmyrskyn jälkeen. Voimakkkaat tuulet nostivat sisämaassa oranssin hiekan lentoon, kuljettivat sen tänne rannikolle asti ja nyt aamupäivälläkin taivas on yhä oranssin sakean sumun peitossa.

Paikallisetkin ovat ilmiön edessä ihmeissään, sillä tällaista ei ole aiemmin nähty vaikka hiekkamyrskyjä on silloin tällöin ollutkin. Tämä on kuitenkin jotain aivan toista.. Uutiset tulvivat kuvia joissa Sydneyn maamerkit ovat peittyneitä sankkaan oranssiin sumuun ja onpa astmasta kärsiville, vanhuksille sekä raskaana oleville suositeltu sisätiloissa pysymistä. Hiekan aistii lähes koko ajan, sisätiloissakin, vaikka ikkunat ja ovet ovatkin suljettuina. Karhea hiekka tuntuu nenään ja yskittää, vaikka en itse astmasta kärsikään.

Hiekkasumun oletetaan leijuvan kaupungin yllä vielä ainakin muutaman tunnin ajan. Melko hurjan näköistä tuolla ulkona kyllä on! Aurinkoa ei näy muuten kuin hetkittäin pienenä kajastuksena oranssin sumun takaa..

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Päivä eläintarhassa

Tällä kertaa taivas Sydneyn yllä on harmaa. Vettä on ripotellut aamupäivän mittaan silloin tällöin ja lämmin huppari oli hyvinkin tarpeen ulos astuessa. No, takapakki kuuluu aina kevääseen! Myös täällä Päiväntasaajan alapuolella.

Alempana sijaitsevassa kuvasatsissa on kuitenkin vielä aurinko ja helle, pääsin nimittäin lauantaina tutustumaan Taronga Zoon eläimiin! Lapsenomaisella innostuksella tulikin kierrettyä lähes koko valtava eläintarha lävitse ja tulipa nähtyä vaikka minkälaisia eläimiä! Muunmuassa mangusteja, kirahveja, hylkeitä, jättimäisiä käärmeitä, leijonia, tiikeireitä, seeproja, kotkia.. Ja tietysti nämä australialaiset tuttavuudet kuten kengurut, koalat, vesinokkaeläimet ja kookaburrat. Kengurut tosin ottivat rennosti ja makasivat jalat kohti taivasta, joten niihin ei oikein päässyt tutustumaan saati sitten puiden oksien pimennossa umpiunessa keikkuviin koaloihin. Isot tiikerit ja leijonatkin vetivät hellepäivän nokosiaan täyttäpäätä. No, allekirjoittanut oli silti innokkaana tirkistelemässä noita ihmetyksiä ja samaa voi sanoa kanssaihmettelijästäkin.

Kävimme myös katsomassa upean lintushow:n pienellä areenalla, jolta näkyi upeat maisemat merelle ja taustalla häämöttivät keskustan pilvenpiirtäjät. Show oli todella upeasti tehty ja sai siinä haukkoa lähes henkeään katsoessa upeiden, värikkäiden lintujen lentoa turkoosinsinistä taivasta vasten ja taustalla soi tilanteeseen hyvin sopiva musiikki. Yleisö oli todella mukana "ooooh"-huudahduksineen. Show:n oikea tähti oli jättikokoinen kondorikotka, joka tepasteli tyytyväisenä areenalla lentäen välillä upeasti liidellen.

Tässä vielä hieman kuvasatoa päivältä:



sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Merkkipäivä ja ihmetyksiä

Terveiset jälleen täältä Australian helteestä! Tänään on nautittu taatusti kolmeakymmentä hipovista lämpöasteista, tosin ei nämä helteet vielä jokapäiväistä herkkua ole. Keväässä vasta kuitenkin ollaan joten pitkähihaiset -ja lahkeiset ovat hyvinkin tarpeen vielä lähes jokaisena päivänä. Mutta kesää kohti ollaan ehdottomasti menossa!


Minulla tulee tänään täyteen 6 kuukautta Australiassa ja Sydneyssä. Tuntuu kyllä samaan aikaan hienolta ja hurjalta. Ajatukset "Vau, tänne asti selvitty!" ja "Voi ei, aika käy vähiin!" vuorottelevat mielessä, mutta pääasiassa tämä on ihan hieno etappi. En ole koskaan ollut näin kauaa poissa Suomesta saatikka kotoani. Täällä aika on vain hurahtanut ja on saanut todella uskoa sanontaan joka väittää ajan kuluvan nopeasti kun on hauskaa ja viihtyy. Ja niinhän se kuluukin!

Suurkaupungin hulinassa ja ihmismassassa riittää toisinaan ihmeteltävää pikkukaupungissa kasvaneelle. Tänään päätin tietoisesti listata muutamia ihmetyksiä jotka ovat saaneet näiden 6 kuukauden aikana kysymysmerkit surisemaan mielessä tai muuten vain kiehtoneet ja mietityttäneet.

Tässä siis sekalaisia havaintoja ja ihmetyksiä Sydneystä:

- Ihmiset jättävät täällä kotinsa eteen tienvarteen tarpeettomat romunsa, jotka sitten ilmeisesti joskus noudetaan pois. On hauska nähdä mitä ihmiset heittävät pois ja joukossa on ollut muunmuassa: koiran pieni sänky, pelejä, sohvia, tietokone..

- Julkisilla paikoilla nukkuvat ihmiset. Tänäänkin bongattu: iäkkäämpi naishenkilö joka nukkui ostoskeskuksen penkillä tyynen rauhallisen näköisenä melusta ja vilskeestä huolimatta

- Olen huomannut useammalla ihmisellä paksun villakangastakin tai toppatakin vaikka aurinko porottaisi lämpimästi ja mittarikin näyttäisi vähintään kahtakymmentä

- Liikennevalot vaihtuvat ihan kamalan nopeasti jalankulkijoilla, vihreät valot kestävät yleensä vain muutaman sekunnin mikä saa jalankulkijaparat kiirehtimään henkensä edestä autopartion odotellessa kärsimättömänä vuoroaan

- Sanomalehti jaetaan amerikkalaisista elokuvista tutulla tavalla rullana jotka nakellaan kotien pihoille

- Olen nähnyt todella monta kertaa kenkäparin joka on heitetty sähkölangan päälle roikkumaan nauhoistaan. Lieneekö kyseessä sama henkilö joka vain tykkää nakella kenkiään ilmaan vaiko vain huvittava trendi?

- Ruokakaupoissa ostokset pakataan lähes automaattisesti ohuisiin muovikasseihin ja vaikka yhä useampi myyjä tiedusteleekin kassin tarpeellisuutta on silti useamman kerran huomannut ostostensa jo päätyneen kassiin ennen kun on ehtinyt kieltäytyä

--

Niinhän se on, ettei mikään maailman kolkka ole aivan täydellinen ja aina joku ihmetyttää. Minulle Australiasta on tullut kaikkine puolineen todella rakas paikka. Ja Sydney on ehdottomasti ansainnut paikkansa yhtenä maailman kauneimmista kaupungeista, sillä sitä se todellakin on! Nyt kesän lähestyessä ja rantojen täyttyessä saa maistaa aimoannoksen sitä aitoa Sydneytä, jota se parhaimmillaan on. Jospa ne pahimmat kylmät kelit olisi voitettu.. (Ja talvi tuntui oikeasti toisinaan kylmältä, vaikka ei sitä suomalaisena mielellään myönnäkään! ;)

Kesää ja uusia seikkailuja kohti!