Joulun jälkeisiä tunnelmia

Joulunpyhät menivät ihanan rauhallisesti ja perheen kanssa nauttien. Ruokaa kyllä tuli perinteen mukaan syötyä yllin kyllin - luksusta opiskelijan epäsäännölliselle ruokavaliolle. Luntakin on riittänyt koko loman ajaksi, mistä tulin erittäin iloiseksi. Rauha ja hiljaisuus olivat erittäin ihania Lontoon melun jälkeen. Huomenna sinne olisi suunnattava takaisin - levänneenä ja rauhoittuneena.

Ihana, luminen Suomi!

Olen jo lähes viikon ollut joululomailemassa Suomessa ja nauttinut kyllä täysin voimin tästä ihanasta lumisuudesta ja rauhasta. On niin ihanaa kun on luontoa ja rauhaa ympärillä, ei sireenejä tai jatkuvaa autojen melua, ei valtavia ihmismassoja joita ei pääse minnekään karkuun, ei edes sitä synkkää tummaa asvallttia tai kosteaa sisäilmaa, ei kokolattiamattoja, ei valkoista paahtoleipää.

Olen oppinut vihdoin arvostamaan niin monia asioita joita ennen pidin itsestäänselvyytenä. Miten ihanaa onkaan kun voi suoraan kotiovelta mennä rauhaisaan luontoon kävelemään, täyteen hiljaisuuteen. Lumestakin olen ilakoinut niin paljon kuin vain olen voinut. Se vain saa kaiken niin kauniiksi! Suomen talvea on huomannut kaipaavansa.

Helsinki-Vantaalla

Odottelen tällä hetkellä kotimaan jatkolentoa tosiaan Helsinki-Vantaan lentokentällä. Lontoon kiireestä on ihana päästä hieman pakoon ennen hektisen opiskelijaelämän alkua vajaaksi viikoksi. Tuntuu hassulta olla Suomessa, mutta ehdottomasti odotan innolla että saan ladata akkuja syksyä varten.. Ulkona näyttää syksyisen sateiselta, mutta se ei lannista koska Suomi on kuitenkin aina Suomi ja myönnettäköön että on tänne välillä kaivannut. Nyt siis Suomi-lomaa kohti!

Kotiinpaluu - ja uusi seikkailu!

Olen palannut kylmään, mutta aurinkoiseen Suomeen. Huomenna kuitenkin suuntaan kevääksi Lontooseen lapsia hoitamaan Au Pair-työn pariin, joten kirjoittelen sieltä siis tästä eteenpäin.

Lisää kiireiden vuoksi väliinjääneitä Australia-juttuja sekä tietty Lontoo-seikkailun tarinoita tulossa kyllä kunhan tämä tohina tästä hiljalleen helpottaa ja asetun kodiksi Lontooseen. Stay tuned!

......................

Valintojen äärellä

Elämässä täytyy tehdä paljon valintoja ja päätöksiä.

Tuntuu että elämäni ei ole viime kuukausina muuta ollutkaan! Olen pysytellyt blogistakin poissa koska en ole uskaltanut kertoa mitään päätöksiäni täällä, sillä ne ovat kuitenkin seuraavana päivänä jo muuttuneet.

Tällä hetkellä minua suorastaan kiusoitellaan kahdella työvaihtoehdolla, joissa molemmissa on valtavasti hyviä puolia ja on molemmissa ne vikansakin. Mutta silti kun toiseen sisältyy ulkomailla asuminen laitan sen automaattisesti heti kärkeen. Valitettavasti asia ei ole kuitenkaan yhtä helppo kuin miltä se voi kuulostaa..

Eikä tässä kaikki, edelleen on auki mitä teen ennen mahdollisen työrupeaman alkua - ja missä! Pää tässä menee pyörälle, etenkin kun jo valmiiksi tehty suunnitelma Balille Indonesiaan lähdöstä kariutuikin masentavien sääennusteiden (sadetta, ukkosta) vuoksi. Siellä onkin nyt pahin sadekausi meneillään vielä maaliskuulle saakka. Ei sinne siis surffaamaan tällä kertaa olosuhteiden ollessa ei-niin-suotuisia..

Kuitenkin se on jo varmaa että hakemukset lähtivät UCAS-sivuston kautta yliopistoihin Skotlantiin ja Englantiin. Olen jo kahtena edellisenä vuonna ollut hakemassa mutta aina joku este on tullut matkaan ja monivaiheinen hakuprosessi on keskeytynyt. Nyt kuitenkin hakemus lähti viimein ja alkaa vain kutkuttavan jännittävä odotus! Suomeenkin on hakemuksia lähtenyt ja täytyy vain toivoa parasta!

Toivon että ensi viikon alkuun mennessä suunnilleen jo tiedän mitä elämässäni tulee keväällä tapahtumaan.. Epätietoisuus ja valintojen sekamelska uuvuttaa! Mutta on tästä ennenkin selvitty joten luotetaan vaan nytkin siihen että kyllä kaikki järjestyy. :)

Tunnelmia

Hollanti on nyt saanut jäädä taakse ja olen kotona nauttimassa joulutunnelmasta. Matka Maastrichtista kotikaupunkiini oli harvinaisen pitkä ja monivaiheinen jo alusta alkaen. Sain hetkeä ennen junaan astumista Maastrichtissa tietää että joudunkin vaihtamaan junaa täysin tuntemattomassa kaupungissa Belgiassa Brysselin sisäisen vaihdon sijaan eivätkä kuulutukset tietenkään junassa toimineet joten vaihtokin sujui ihmeen hyvin noin kahden minuutin varoitusajalla. No, vaihto onnistui säikähdyksellä mutta yö lentokentällä tietämättä lähteekö lento ajoissa aamulla oli melko mielenkiintoinen. Klassisesti onnistuin vielä aiheuttamaan vahingossa itselleni ruokamyrkytyksen, joten yö kentällä + seuraavan iltapäivän kuuden tunnin pituinen vaihto Riikassa eivät olleet mitään luksusta. Kun vuorokauden matkustamisen jälkeen saavuin kotiin, ei olo olisi voinut olla enää helpottuneempi.

Hollannin -10 celsiuksen "pakkaset" vaihtuivat -30 celsiuksen Pakkasiin, pieni opiskelijasolu ihanaan omaan huoneeseen. Joulua on vietetty mukavasti perheen kesken.

Uuden vuoden vaihtumista odotan mielenkiinnolla, sillä uusi vuosi 2011 tuo taas mukanaan uudet seikkailut.

Tällä hetkellä mielessä muhivat suunnitelmat A, B ja ainakin C. Eräs niistä sisältää lennot paikkaan x ja siellä 1-1,5 kk ja sitten mahdollisesti vielä muutamia kuukausia sen jälkeen paikassa y. Mutta niistä lisää kunhan varmistuvat enemmän. Tällä hetkellä kaikki on vielä suunnitteluvaiheessa. ;)

Rauhallista Joulua!

Heihei!

Se on menoa nyt!

(tai siis noin kuuden tunnin kuluttua kun lentokone lähtee)

Tot ziens!

(Updates coming later, stay tuned ;)

Kumma juttu

Aika kumma juttu miten tyhjältä tuntuukaan puolentoista viikon nonstoppina jatkuneiden aktiviteettien jälkeen, toisaalta myös niin täydeltä kaikkien uusien kokemusten ja muistojen saamisen vuoksi. Kilometrejä ympäri Suomen kertyi lähemmäs kaksituhatta, kesän soundtrack nivoutui yhteen siinä sivussa ja muistin sopukoihin tallentui monia hauskoja hetkiä. Meidän Australian kaveriporukan osittainen reunion ulottui pitkän maamme toiseen päähän saakka ja vähän Ruotsin puolellekin.

Sekin on kummallista miten istun tässä kuunnellen musiikkia kymmenen aikaan aamulla vaikka on maanantai. Ei tarvitse mennä minnekään, ei enää. Nyt vain tarvitsee odottaa puhelinlinjojen aukeamista tuolla jossain ja kerätä rohkeutta esittää hölmöjä kysymyksiä, yrittää ääntää ruostunutta englantia oikein. Tehdä päätöksiä ja ajatella järkevästi, kuin aikuinen.

Kummaa on myös se, miten vaikeaa on elää edelleen toinen puolisko Australiaan jääneenä, kuin koko ajan olisi vain osittain paikalla täällä ja tässä hetkessä. Haihattelija ja uneksija olen aina ollut, mutta tässä väsyy jo paatuneempikin haaveilija.. Tänään astuin unihiekkaa vielä silmissäni Helsinki-Vantaan lentokentälle saattelemaan ystävän kotimatkalleen, mutta samalla astuin myös siihen ihanaan lentokentän tunnelmaan ja siellä jossain lentomatkan päässä odottavien seikkailujen odotukseen. Lentokentän tuoksu, kahviloiden leivonnaiset ja tuoreet voileivät, kahvi ja maailmalta tulleiden tuoksujen sekamelska. Lähtötaulut, kaupunkien nimet jokaisesta maailman kolkasta. Mieleeni muistui se ihanan kihelmöivä olotila kun eräs loskainen maaliskuun aamu innostuksesta värisevänä haahuilin samaisella lentokentällä tietämättä miten upeaan seikkailuun olin astumassa.

Pienet varovaiset kyyneleet piiloituivat silmäkulmaan, onneksi. Olisin voinut jäädä sinne vaeltelemaan ja istuskelemaan vaikka koko päiväksi, mutta tällä kertaa sain vain pienen, kiusoittelevan häivähdyksen siitä tunteesta kun on astumassa uuteen seikkailuun. Ehkä ihan hyvä odottaa vähän, vielä.

Kesähelteellä

Huh hellettä! Kesä on täällä Suomessa kuumimmillaan ja hikeä saa pyyhkiä otsalta hyvinkin ahkerasti. Myönnettäköön että siellä Australian superhelteissä unohtui miten kuumuus saattaa vaivata täällä kotimaassakin. Mutta on tätä niin kaivattu että nyt täytyy vaan nauttia täysillä!

Ihania asioita Suomen kesässä:

- Auringon lämpö

- Valoisat yöt

- Tuoreet mansikat ja muut herkut

- Ihmisten hyväntuulisuus

- Luonnon vehreys

- Suomalainen kesäruoka (hitsi, ne tuoreet ahvenet on edelleen maistamatta tälle kesälle)

- Rantaelämä herää eloon

- Voi olla paljon ulkona, rannalla ja puistoissa

- Kesäjuhlat

Parasta tässä on että ollaan menossa vasta heinäkuun alussa, joten kesää on vielä jäljellä kuten Mambakin aikoinaan loilotti. Bikinit tai uimahousut siis ylle ja rantapyyhe kainaloon! Ja älkäämme unohtako niitä ihanan makeita mansikoita!

Makoisia kesäpäiviä kaikille!

Keskikesän juhlaa

Hei vaan pitkästä aikaa!

Elämä Helsingissä on alkanut asettua uomiinsa. Olen ehtinyt helsinkiläistyä ihan virallisesti, nyt löytyy kirjastokortit ja bussikortit. On rekisteröidytty milloin minnekin ja elannonlähdekin hankittu. Onpa bussi -ja raitiovaunulinjatkin tulleet tutuiksi ja lähikaupan kassa tunnistaa. Jotenkin hassua! Kai sitä voi sanoa kotiutuneensa.

Suuntani elokuun jälkeen on edelleen mystinen arvoitus, toisaalta pienessä jännityksessä eläminen voi olla virkistävääkin. Mutta tärkeintä että siihen saakka on katto pään päällä ja joku syy nousta ylös aamuisin. Ehkä sitten voi taas suunnata uusiin seikkailuihin.

Nyt edessä ensimmäinen näin urbaani juhannuksen vietto, vaikka on niitä kaupunkijuhannuksia tullut aiemminkin vietettyä mutta Helsinki-juhannus on omaa luokkaansa! Innolla sitäkin siis odotan. Ihmeellisen tyytyväinen olen kuitenkin siihen että sijaintini on juuri nyt Suomessa, on tässä suomalaisessa keskikesän juhlassa se oma taikansa.

Hyvää Juhannusta!

Kahden maan välillä

Pian tulee kuluneeksi kolme kuukautta Suomeen paluusta.

Tutulle maankamaralle saapumisen jälkeen on joutunut käymään läpi yllättävän rankan prosessin. Minusta tuntuu aina oudolta ja vähän syylliseltäkin kertoa ihmisille että tänne paluu on ollut todella vaikeaa. Tosin usein minulta kysytäänkin melkein heti ensimmäiseksi "no miltä tuntuu olla taas Suomessa?" tai "tuliko shokki kun saavuit Suomeen?" Tuolloinhan lumikinokset ylsivät vielä ikkunalaudalle saakka. Jotenkin vain tuntuu oudolta myöntää kohdanneensa kulttuurishokin omassa kotimaassaan, niinkin lyhyen ajan kuin vuoden poissaolon jälkeen.

Kuitenkin nyt elämä täällä on alkanut saada pohjan alleen. Olen pakannut jälleen kerran laukkuni ja matkannut junalla Etelä-Suomeen, tehnyt kesäkodin sinisen puutalon yläkertaan Helsinkiin. Olen ihastunut Helsinkiin, kävellyt mukulakivikatuja jalkani kipeäksi, ihastellut iltaisin vanhoihin koristeelisiin kivitaloihin heijastuvaa oranssia auringonvaloa, ostanut torilta mansikoita ja tuntenut merituulen hiuksissa Tähtitorninmäellä. Tähän kaupunkiin on helppo ihastua.

Olen miettinyt paljon sitä minne kuulun. Nyt kun ei vielä opiskele, on oikeastaan vapaa lähtemään. Maailma odottaa. Mutta haluanko minä lähteä? Helsinki on hyvä, tänne olisi helppo jäädä. Levottomat jalat kuitenkin vaativat taas lähtemään. Olen hakenut opiskelemaan ja kokenut paljon epätoivoisia hetkiä pääsykirjojen parissa silmät sikkurassa. Tuskin vielä yliopistopaikkaa tänä syksynä tulee, siispä minua ei ehkä vieläkään juurruteta tänne. Olen miettinyt edelleen opiskeluvaihtoehtoja Australiassa, selannut koulujen sivuja tuntikausia. Olo on kuin kahden maan kansalaisella, missä haluan olla? Suomessa, Australiassa vai ehkä jossain ihan muualla? Pelkään että jos nyt lähden taas tuonne kenguruiden maahan, päätän vielä jäädä sinne ja pian unohdan kaikki ihanat asiat täällä.

Mutta en tiedä olenko valmis jättämään ihania kohisevia aaltoja, kultaisia auringonlaskuja, meren kohinaa, surffausta, aurinkoisia ihmisiä, eukalyptyspuiden tuoksua, aussiaksenttia.. Ja niitä kaikkia vielä näkemättömiä paikkoja tuossa valtavassa maassa. Tässä vaiheessa kun mielikuva tuosta maasta alkaa vasta hiljalleen haihtua kauniiksi muistoksi, sen voisi vielä uskaltaa yrittää herättää henkiin palaamalla takaisin.

Joku varoitti joskus että kun Australiaan kerran menee, sinne jättää sydämensä eikä koskaan lakkaa kaipaamasta takaisin ja että siihen on vain yksi keino - palata takaisin.

Malttamattoman päiväkirja, osa miljoona

Tiedättehän varmaan sen kutkuttavan jännityksen hetken, kun esimerkiksi tv:n saippuasarjan juonivyyhti sotkeutuu entisestään aina uusien kiemuroiden liittyessä tarinaan. No, itsellä meinaa aina pettää siinä vaiheessa jännityksen sietokyky ja haluaisi jo tietää ratkaisun. Siksipä sorrunkin usein juonipaljastusten lukemiseen etukäteen. Niin. Ja ihan sama pätee tähänkin hetkeen, kun oma tulevaisuus on lähes yhtälailla vyyhdin peitossa ja arvoitusten takana. Haluan jo tietää! Mutta valitettavasti tosielämässä ei ole olemassa juonipaljastuksia tiedossa, joten tyydyn panikoimaan ja vuodattamaan hätääni tänne.

Tänään vyyhti nimittäin tiuheni entisestään kun yhä uusia kaupunkeja vaihtoehtoineen tuli mukaan listalle "Näissä ehkä tulen asumaan seuraavien parin kuukauden kuluttua". No eipähän runsaudesta ole pulaa, jos näin positiivisesti yritetään ajatella! Juuri tänään tuli kaksi uutta mahdollisuutta, toinen melko yllättävästäkin kaupungista (ja maasta) saaden tietysti aikaan melkoisen kiusauksen tarttua tilaisuuteen vielä kun voi sen ollessa erittäin houkutteleva. Ja se toinen sattuu olemaan ehkä elämäni toiseksi paras idea eikä kaupunkikaan yhtään pöllömpi. Hih, salaperäistä. ;) Niin ja tämän kaiken lisäksi mukana on vyyhtiä sekoittamassa se suuren suureksi kasvanut ikävä elämäni ykköskaupunkiin eli Sydneyyn joka yllättäen on myös mukana tällä pahamaineisella vaihtoehtokaupunkien listalla.

Huh, ihan itseäkin jo hengästyttää. Mutta piti tämä ajatusvyyhti nyt jonnekin purkaa vaikka ei siinä tunnu olevan päätä saati sitten häntää, jospa se itse Vyyhtikin tässä joskus selviää.. Sitä kirkastumisen hetkeä odotellessa!

Suurten Päätösten (ja lumikinosten) äärellä

Höh ja pöh, tämän viikon alussa sai näilläkin Suomen korkeuksilla jo bongailla lumettomia kohtia asfaltissa kevään riemua hihkuen. Sinne jäi sekin riemu sitten kaksi kokonaista päivää kestäneen lumisateen saarrettua meidät lumen peittoon. Kultaiset lapsuusmuistot korkeuksiin yltävistä lumikinoksista joihin tehtiin päiväkaupalla tunneleita ja linnoituksia ovat tulleet todeksi, tosin nyt "aikuisena" niistä taitaa olla lähinnä haittaa. Tosin mikäli muistikuvat pitävät paikkansa, ei ne kinokset ikinä näin korkeita olleet! Ikkunasta katsoessa ei näe kuin lumitönön joka yltää yli puoleenväliin sen kyljessä tönöttävää pihlajaa. Että sellaiset kinokset!

Lumen määrää suurempi päänvaiva on kuitenkin Tulevaisuus. Se on vielä todellinen arvoitus, jota en ole vielä osannut ratkaista.
On paljon vastakkainasetelmia kuten Suomi vs.Ulkomaat,Maksullinen vs. Maksuton koulutus, Opintolaina vs. Ei opintolainaa, Yliopisto vs. Ammattikorkeakoulu. Kääks! Miten tässä nyt muka jonkun päätöksen saisi aikaan? Tiedän sen ihanan tunteen sen päätöksen synnyttyä.. Helpotuksen, kaikkien jännittävien tulevaisuudessa häämöttävien tapahtumien odotuksen kutina vatsanpohjassa.

Sen olon autuutta saa vielä hetken odotella.. Pääsykoemateriaalit ja hakuoppaat nököttävät syyllistävinä pöydällä, työhakemus toisensa jälkeen matkustaa bittiavaruudessa eri osoitteisiin. Ehkä turhaan. Suurin taistelu tässä päätöksenteossa tullaan varmasti käymään sen suhteen, aloitanko ne opinnot Suomessa vai ulkomailla. Moni asia olisi kotimaassa toki helpompaa: ei lukukausimaksuja, ei huolta viisumeista ja työluvista, opiskelu omalla äidinkielellä, välimatka kotiin lyhyt, kaikki Suomen kaverit suhteellisen inhimillisen pituisen junamatkan päässä.. Mutta, levottomat jalat veisivät niin mielellään mennessään ulkomaille. Hyppäisivät lentokoneeseen, taas mukana matkalaukku ja seikkailumieli. Huoh.

On kai myönnettävä se tosiasia, että jossain elämänsä vaiheessa sulautui siihen ihmisjoukkoon, joka ei vain malta olla paikoillaan ja tahtoo nähdä kaiken. Välillä tuntuu että pitikin mennä hurahtamaan tuollaiseen maailmalla vaelteluun, ei sieltä malta sitten pysyä poissa laisinkaan.. Ja taas löydän itseni googlettelemasta yliopistoja ympäri maailmaa ja huokailen kuusinumeroisille lukukausimaksuille. Että pitikin!

Nykytekniikan ihmeitä

Nyt kun digiboksiin tallennetut Bondi Rescuet on lähes kaikki katsottu ja Australian tuliaiskarkitkin popsittu parempiin suihin, on turvauduttava muihin ikävänlievityskeinoihin.

Onneksi on keksitty web-kamerat! Muutama kätevä sivusto pitää sisällään kamerat jotka näyttävät Sydneytä eri puolilta reaaliajassa. Aikaeron vuoksi kameroita katsellessa kannattaa miettiä tarkkaan, sillä esimerkiksi nyt kuudelta illalla on Australiassa aamuyö ja kameran kuvakin mustana. Mutta esimerkiksi eilen myöhäisillasta sain ihastella Bondi Beachia aamuauringossa.

Täältä löytyy siis kartta ja linkit Sydneyssä sijaitseviin kameroihin.

Bondi Beachin Pohjoisosasta löytyy myös jopa muutaman sekunnin väliajoin päivittyvä web-kamera.

Arkistojen kätköistä

Tällä kertaa vuorossa liuta koneen tiedostoista löydettyjä kuvia Australiasta. Kuvia valitessa ja katsellessa tuli kyllä jälleen kaipuu tuonne auringon, lämmön, kenguruiden ja grillauksen maahan.

"Kotirantani" Coogee Beach sinä eräänä historiallisena sunnuntaina, jona hiekkatomu peitti ilman ja lämpömittari kohosi +42 celsiukseen

Darling Harbourin houkutuksia

Rakas, kiireinen George Street

Rakkautta Coogee Beachilla

Kansallisjalkine hyljättynä

Bondin erikoisuuksia

Hääpari Centennial Parkissa

Keskustan pilvenpiirtäjien silhuetti Centennial Parkista katsoen

Tyypillinen näkymä juna-aseman laiturilla

Kaunis Town Hall George Streetillä

Talvinen Coogee Beach auringonlaskun aikaan ennen ja jälkeen valojen syttymisen

Bondin kesäinen auringonlaskun jälkeinen väriloisto

.. ja lopuksi aussihuumoria mainoksen muodossa

Happy as Larry - oppitunti aussikieleen

Australialaiset käyttävät arkikielessään monia erikoisia sanoja, joita ulkomaalainen saattaa aluksi hieman ihmetellä. Väärinkäsityksiäkin varmasti syntyy. Sydneyssä kieli on melko neutraalia, mutta varmasti maaseudulla tulisi vastaan erikoisempia sanavalintoja. Otsikon lausahdus "Happy as Larry" tarkoittaa todella onnellista henkilöä.

Omaan sanavarastoon tarttuivat esimerkiksi seuraavat aussisanat:

brekkie = aamupala
bugger = hitsi
lollies = karkit
sunnies = aurinkolasit
barbie = grilli
thongs = varvassandaalit
jarmies = pyjama
prezzie = lahja
boardies = surffishortsit
maccas = McDonalds
heaps = paljon

Mukaan mahtuu myös muutamia paikallisia omituisuuksia, joista pelkän sanan perusteella ei arvasi millään sen tarkoitusta..

dingbat = omalaatuinen tyyppi
dead horse = tomaattikastike
jumbuck = lammas
Fred Nerk = kuvitteellinen henkilö
seppo = amerikkalainen
"he had to run around in the Shower to get wet" = erittäin laiha henkilö
hoo-roo = näkemiin
true blue = rehellinen
she'll be apples = ei hätiä mitiä
Aussie salute = kärpästen huitominen

-----

Mitä tästä opimme? Australialaisilla ei ole ainakaan puutetta mielikuvituksesta eikä huumorintajusta! ;)

Palautumisyrityksiä

Viikko Suomessa on nyt tullut täyteen. Kuluneen viikon ajan aikana on tullut kärsittyä elämäni pahin jet lag, joka vieläkin saa nuokkumaan ihan vääriin aikoihin. Mutta voiton puolella onneksi ollaan. Ja kevätaurinko paistelee niin kauniisti, että täytyy pinnistellä hereillä ainakin päiväsaikaan.

Olen yllättynyt kuinka varsinaista Australia-ikävää ei ole vielä kuulunut. Pientä haikeutta on toki ollut ilmassa lähes koko ajan etenkin kuvia katsellessa ja kaikkia seikkailuja muistellessa. Olen myös katsonut lähes epäterveellisen määrän Australian kuuluisammalle rannalle sijoittuvaa hengenpelastajien arjesta kertovaa realitysarjaa Bondi Rescue, jota on kiitettävä kokoelma digiboksin uumenissa. Tuttujen maisemien katseleminen ja rantavahtien kovasti kaipaamani aussimainen rentous lohduttavat kummasti. Hassua miten kullanväriset auringonlaskut, ruskettuneet ihmiset ja valkea hiekka tuntuvat tv-ruudussa samanaikaisesti niin tutulta ja hyvin kaukaiselta. Edelleen koko vuosi tuntuu kuin unelta, josta tulee pieniä suolanmakuisia ja auringon lämmittämiä takaumia silloin tällöin.

Toistaiseksi viimeinen katsaus Sydneyn kauniiseen keskustaan

Tässä vielä arkistojen kätköistä löytynyttä Bondi Beachin menoa videon muodossa:

Olen vakuuttunut että minun Australian seikkailuni ei ole vielä ohitse. Osa kaksi odottaa toteuttamistaan, that's for sure! To be countinued! ;) Joku joskus minua varoitti, että tämä maa vie mennessään. Minua ainakin viedään ja lujaa.

Levottomat jalat

Täällä sitä taas ollaan, lumen ja pakkasen keskellä Suomessa. Paluu sujui jetlagin sumentamin mielin yllättävän kivuttomasti. Lentomatka toki vaati pitkää pinnaa loputtomalta tuntuvan kestonsa takia, mutta sieltä se tuttu luminen Suomen maankamara sitten näkyi ja kone laskeutui turvallisesti tutulle tantereelle.

Tuntuu kuin lämmin aurinko, iloiset ja ruskettuneet ihmiset, meren kohina ja ihanat aallot olisivat vain jokin etäisen kaunis uni. Täällä on kylmä, huolimatta siitä kuinka paljon vaatetta päälleen laittaisi. Vuodessa ehtii yllättävän hyvin juurtua ja tottua ympäristöönsä, niin hyvin että kotimaakin tuntuu jotenkin kummallisen vieraalta mutta samalla kuitenkin tutulta. Tämä on kai sitä kulttuurishokkia, hassua vain että sen voi tuntea omassa kotimaassaankin.

Jokatapauksessa jalat ovat levottomat ja mieli kaipaa jotain. En vielä oikein tiedä mitä se on. Ehkä se on suurkaupungin vilske, lämmin aurinko, maailmalla oleminen tai jokin vielä aivan tuntematon. Olen kehitellyt mielessäni monia suunnitelmia, eri reittejä joita kulkea. Vielä en oikein tiedä mitä unelmaa seurata.

Odotellessa tekee mieli syödä hieman Fazerin Sinistä, sitä ainoaa oikeaa suklaata sekä katsoa seikkailunjanoa kasvattavia elokuvia. Yhtenä mainittakoon Into the Wild.

Pieniä mutkia matkassa ja pakkausta

No nyt alkaa tuntua jo lähtemiseltä! Lattia lainehtii tavaraa: matkalaukkuun vielä päätymättömiä vaatekappaleita, hengareita, kenkiä ja muuta roinaa.

Pidin tänään kädessäni ensimmäisen kerran Australian dollareita, jotka ovat ehkäpä kauneimpia ikinä näkemiäni seteleitä! Ehkä niitä osaa sitten vaaliakin.. ;) Kävin myös katsomassa Instrussa lentosukkia ja pohtimassa pitäisikö niihin sijoittaa.. Melko hurjannäköiset "tukisukat" ne kyllä ovat mutta onneksi lentokoneessa istuessa yli 20 tuntia ei tarvitse välttämättä olla kamalan tyylikäs, vai mitä?

Olen haaveillut jo kaikesta jännittävästä mitä Sydneyssä ja sen lähistöllä voi tehdä.. lukenut esimerkiksi vauhdikkaita matkakertomuksia silmät lautasen kokoisina ja tuntenut kutittelevaa jännitystä omassakin vatsanpohjassa.. Ihan kohta minäkin..!

Pientä jännitystä ei tosiaan ole puuttunut, nimittäin eilen sain kuulla kauhukseni niin Australian itärannikolla eteläänpäin riehuvasta Tropical Cyclone Hamishista kuin Finnairin mahdollisesta lakostakin. Onneksi hirmumyrsky suuntasikin merelle päin eikä lakkoakaan sitten tullut. Säikähdyksellä siis selvittiin!

Pian taas palaan pakkauspuuhiin, mutta sitä ennen vielä matkaan mihinkäs muualle kuin Ausseihin Home and Awayn avulla puoleksi tunniksi. On se aussiaksentti aika kivan kuuloinen! ;)