kaukokaipuuta ja opiskelijaelämää Lontoossa

torstai 18. maaliskuuta 2010

Palautumisyrityksiä

Viikko Suomessa on nyt tullut täyteen. Kuluneen viikon ajan aikana on tullut kärsittyä elämäni pahin jet lag, joka vieläkin saa nuokkumaan ihan vääriin aikoihin. Mutta voiton puolella onneksi ollaan. Ja kevätaurinko paistelee niin kauniisti, että täytyy pinnistellä hereillä ainakin päiväsaikaan.

Olen yllättynyt kuinka varsinaista Australia-ikävää ei ole vielä kuulunut. Pientä haikeutta on toki ollut ilmassa lähes koko ajan etenkin kuvia katsellessa ja kaikkia seikkailuja muistellessa. Olen myös katsonut lähes epäterveellisen määrän Australian kuuluisammalle rannalle sijoittuvaa hengenpelastajien arjesta kertovaa realitysarjaa Bondi Rescue, jota on kiitettävä kokoelma digiboksin uumenissa. Tuttujen maisemien katseleminen ja rantavahtien kovasti kaipaamani aussimainen rentous lohduttavat kummasti. Hassua miten kullanväriset auringonlaskut, ruskettuneet ihmiset ja valkea hiekka tuntuvat tv-ruudussa samanaikaisesti niin tutulta ja hyvin kaukaiselta. Edelleen koko vuosi tuntuu kuin unelta, josta tulee pieniä suolanmakuisia ja auringon lämmittämiä takaumia silloin tällöin.
Toistaiseksi viimeinen katsaus Sydneyn kauniiseen keskustaan

Tässä vielä arkistojen kätköistä löytynyttä Bondi Beachin menoa videon muodossa:


Olen vakuuttunut että minun Australian seikkailuni ei ole vielä ohitse. Osa kaksi odottaa toteuttamistaan, that's for sure! To be countinued! ;) Joku joskus minua varoitti, että tämä maa vie mennessään. Minua ainakin viedään ja lujaa.

5 kommenttia:

Inka kirjoitti...

Toivottavasti Jetlagi lähtee pian pois. Mä oon siis aivan koukussa Bondi Rescueen, ja sit myös siihen Australian rajalla. Tuo hyvää lohdutusta ikävään! (:

Onkos kakkospartti jo suunnitteilla vai ihan mietintämyssypohjalla? (:

Jemi K kirjoitti...

Juu selvästi alkaa jo helpottaa jet lag, rasittava vaiva on kyllä! Oon myös katsonut tuota Australian rajalla-sarjaa, se on aika hyvä myös mutta tykkään enemmään Bondi Rescuesta jo niiden lifeguardien hassuttelujen takia. Niille saa aina nauraa vedet silmissä :'D Tosiaan mainiota ikävälääkettä!

Part 2 on jo suunnitteilla hyvää vauhtia ;)

Anonyymi kirjoitti...

Mitä lähdit Australiaan tekemään? Anteeksi, varmasti mainitset se blogissasi, mutta löysin juuri äsken blogisi.

Voisitko kertoa hieman, että miten australialainen pukeutumistyyli eroaa suomalaisista? Miehillä ja naisilla.
Oletan, että olit work&travel-viisumin kautta? Millaisia töitä teit? Olen miettinyt myös Australiaan menoa, mutta olisin yksin matkassa ja ajattelin, että onko paljon muita yksin lähtijöitä? Totta kai siellä paikalla sitten tutustuisi porukkaan.

Sini kirjoitti...

Valtava matkakuume tuli lukiessa tätä blogia. Tahtoisin tietää, minkälainen budjetti sinulla oli lähtiessäsi? Minkälaisissa paikoissa olit töissä, missä asuit?

Jemi K kirjoitti...

Anonyymi,

Menin Australiaan siis töihin ja lomailemaan.

Australialainen pukeutumistyyli eroaa ainakin siten että pukeutuminen on huomattavasti kevyempää. Arkipukeutumisessa näkee naisilla housujen sijaan enemmän trikoita ja esimerkiksi mekkoja ja hameita. Miehillä taas boardshortsit ja muunlaiset shortsit on yleisiä.

Iltamenoihin pukeudutaan siistimmin kuin Suomessa, mikä tarkoittaa miesten kohdalla usein kauluspaitoja ja naisilla hienoja mekkoja.

Olin itsenäisesti Working Holiday-viisumilla reissussa, W&T on siis yritys joka järjestää tuon viisumin puitteissa matkoja Ausseihin enkä ollut kyseisen firman kautta matkassa. Tein lastenhoito -ja fundraising hommia.

Yksin lähteminen oli ja on aluksi tietysti pelottavaa, mutta kokemuksen kautta voin sanoa että rohkeasti vain matkaan! Lähteminen on se pelottavin osio, siellä reissussa kyllä pärjää asenteella ja järjellä! :)

Sini,

Australia on kyllä aivan upea paikka ja sinne kannattaa lähteä jos vain tilaisuus tarjoutuu! Et varmasti tule katumaan. :)

Olin töissä nannyna eli hoidin lapsia sekä myös fundraisernina. Asuin milloin missäkin, useimmiten ns. hostperheessä eli paikallisessa perheessä pientä apua vastaan.