Aika kumma juttu miten tyhjältä tuntuukaan puolentoista viikon nonstoppina jatkuneiden aktiviteettien jälkeen, toisaalta myös niin täydeltä kaikkien uusien kokemusten ja muistojen saamisen vuoksi. Kilometrejä ympäri Suomen kertyi lähemmäs kaksituhatta, kesän soundtrack nivoutui yhteen siinä sivussa ja muistin sopukoihin tallentui monia hauskoja hetkiä. Meidän Australian kaveriporukan osittainen reunion ulottui pitkän maamme toiseen päähän saakka ja vähän Ruotsin puolellekin.
Sekin on kummallista miten istun tässä kuunnellen musiikkia kymmenen aikaan aamulla vaikka on maanantai. Ei tarvitse mennä minnekään, ei enää. Nyt vain tarvitsee odottaa puhelinlinjojen aukeamista tuolla jossain ja kerätä rohkeutta esittää hölmöjä kysymyksiä, yrittää ääntää ruostunutta englantia oikein. Tehdä päätöksiä ja ajatella järkevästi, kuin aikuinen.
Kummaa on myös se, miten vaikeaa on elää edelleen toinen puolisko Australiaan jääneenä, kuin koko ajan olisi vain osittain paikalla täällä ja tässä hetkessä. Haihattelija ja uneksija olen aina ollut, mutta tässä väsyy jo paatuneempikin haaveilija.. Tänään astuin unihiekkaa vielä silmissäni Helsinki-Vantaan lentokentälle saattelemaan ystävän kotimatkalleen, mutta samalla astuin myös siihen ihanaan lentokentän tunnelmaan ja siellä jossain lentomatkan päässä odottavien seikkailujen odotukseen. Lentokentän tuoksu, kahviloiden leivonnaiset ja tuoreet voileivät, kahvi ja maailmalta tulleiden tuoksujen sekamelska. Lähtötaulut, kaupunkien nimet jokaisesta maailman kolkasta. Mieleeni muistui se ihanan kihelmöivä olotila kun eräs loskainen maaliskuun aamu innostuksesta värisevänä haahuilin samaisella lentokentällä tietämättä miten upeaan seikkailuun olin astumassa.
Pienet varovaiset kyyneleet piiloituivat silmäkulmaan, onneksi. Olisin voinut jäädä sinne vaeltelemaan ja istuskelemaan vaikka koko päiväksi, mutta tällä kertaa sain vain pienen, kiusoittelevan häivähdyksen siitä tunteesta kun on astumassa uuteen seikkailuun. Ehkä ihan hyvä odottaa vähän, vielä.
6 kommenttia:
kerro jo mitä oikein oot päättänyt, ei kissaa saa pitää jännityksessä (vai miten se sanonta meneekään?)!! :)
Hihii, suunnitelmat on vielä niin avoinna (ja niitä on useita) että vielä en kerro. Mutta sen voin paljastaa että Maastricht sisältyy kärkivaihtoehtoihin. ;)
no niin mä vähän ajattelinkin, ton puhelin haastattelun perusteella. Jos päädyt tänne sun pitää tulla kokeilee rugbya mein joukkueeseen, voit sitte kannattaa ausseja ens vuoden world cupissa! :)
Puhelu suuntautui tosin Britannian suuntaan, mutta Maastrichtista tosiaan odotan nyt lopullista vastausta todistusten lähettämisen jälkeen.
Rugby kuulostaa kyllä niin kivalta että otan kyllä ehdottomasti harkintaan uutena harrastuksena. :) Olenkin jo innokkaasti selannut kaikkia mahdollisia clubeja ja joukkueita mitä löytyy.
hmm, tuli vain mieleen että mistä tiedekunnasta nyt odotatkaan vastausta? koska ois sieltä jo tähän mennessä kai pitänyt tulla vastaus... kannattaa ehkä soittaa sinne, voin antaa numeron jos tarttet. Kämpänkin kanssa taitaa tulla aika kiire... jos tarttet yöpaikkaa, meille voi tulla yöksi aluksi.
Asiat on nyt enimmäkseen hoidettu - huomenna menen paikan päälle järjestelemään loput :)
Lähetä kommentti