Joulutervehdys Australiasta!

Merry Christmas! ;)

Ihana Darling Harbour

Tällä kertaa suosikkimaisemiani Sydneyn keskustasta eli paikallisesti Citystä sekä Darling Harbourista.


Viikonloppuiltaisin auringon laskiessa Darling Harbour täyttyy valoista ja juhlijoista. Alueella on lukuisia clubeja ja ravintoloita. En itse ollut viettänyt aikaa Darling Harbourissa paljoakaan mutta nähtyäni ensimmäisen kerran sen ihanan tunnelman illalla ihastuin paikkaan aivan täysin. Monorail-juna kolistelee tasaisin väliajoin siltaansa pitkin ja sataman veneistä kantautuva musiikki ja puheensorina sekoittuvat ravintoloista ja clubeista kuuluvaan meluun. Toisinaan on ihanaa vain istahtaa alas tuonne ja katsella ihmisvilinää. Taas yksi syy lisää rakastaa Sydneytä.

Tässä Darling Harbourin lauantai-illan tunnelmaa vielä videon muodossa:

Mainoshuumoria Australian tapaan

Olen täällä Australiassa tv:tä katsellessa huomannut että tässä maassa se rento "no worries"-elämänasenne näkyy myöskin mainosten muodossa. Joka toinen mainos on oikea huumoripläjäys aidolla aussihengellä varustettuna. Täällä tuntuvat huumori ja kekseliäisyys olevan valttia mainonnassa. Vaihtoehtoisesti mitä suurempi kuoro loilottamassa tunnuslaulua sen parempi. ;) On toki Suomessakin monelle mainokselle saanut naureskella mutta täällä tuo huumorimainosten määrä on selkeästi eri mittakaavassa.

Tässä muutama esimerkki vuosien varrelta:







(sana joka videossa sanotaan toistuvasti on siis "bugger" joka on paikallinen "hitsi")

Erilainen joulukuu

Vihdoin kauan odotettu joulukuu on täällä, kuukausi joka tulee olemaan hyvin totuttua erilainen. Tuntuukin suorastaan kummalliselta kuulla ostoskeskuksessa joululauluja, jotka tavallisesti yhdistää lumikinoksiin, pakkaseen ja pimeyteen. Täällä joulukuu on se ensimmäinen virallinen kesäkuukausi ja viimeistään silloin rannat pakkautuvat rusketusta ja hulppeita aaltoja kalastavista ihmisistä. Hyvin erilaista joulua siis odotellaan - ja innolla! Kaupat ovatkin jo täyttyneet joulukoristeista, erilaiset kokoonpanot lauleskelevat joululauluja milloin missäkin kadunkulmassa, talojen pihat alkavat täyttyä välkkyvistä valoista ja katolle viritetyistä poroista.. Tuntuu kuin kaikki tämä olisi eksynyt väärään paikkaan, tai ainakin vuodenaikaan.

Paikallisessa ostoskeskuksessa kohtasin muutaman aika hauskan näyn:

Harmi ettei itse joulupukki ollut paikalla, mutta tarvitsevathan porotkin ravintonsa kuten kyltissä mainitaan.. ;)

Pitäisiköhän osallistua? ;)

Muuten jouluaiheesta hieman poiketen, edellisessä kirjoituksessani mainostin poikkeuksellisen lämmintä sunnuntaipäivää, joka sitten lopulta ylittikin reilusti tuon lämpötilaodotuksen noustessaan yli +40 asteen! Sellaista kuumuutta ei tämä Pohjoisen tyttö ollutkaan kokenut.. Kuuma ilma lähes poltti ihoa ja ilma suorastaan seisoi paikallaan. Pieni tuulenvire tuntui yhtä kuumalta kuin hiustenkuivaajan puhallus.. Sydneyn ulkopuolella oli muutama paha bushfire irrallaan ja sankka sumu leijui kaupungin yllä, ja sekös vielä korosti jo valmiiksi tunkkaisen kuumaa ilmaa. Ranta oli ihmisiä pullollaan vielä kuuden aikaan.. Tuo päivä oli kyllä melkoinen elämys ja tuollaisia saamme varmasti tälle kesälle vielä kokea useampia.. Vaikka hikoiluttaa jo ajatuskin!

Polttaa, polttaa

Piti ihan tulla raportoimaan kuinka uskomaton hellepäivä tänään taas ollut.. Tilannetta kuvastaa hyvin se, että kellon ollessa lähes iltayhdeksän lämpömittari hipoo kolmeakymmentä ja farkut olivat aiiivan liioiteltu juttu lyhyelle kauppareissulle äskettäin. Ja uskokaa tai älkää, ostamani suklaa olikin jo ihan sulaneena löllönä muutaman minuutin kotimatkan jälkeen (vai liekö jo kaupassa sulanut)! Huh hellettä!

Mutta mitäs tähän sanotte?

Olipa kerran torstai

Torstaipäivä on tällä puolen maapalloa kulunut rannalla oleskellen. Viikonloppu on ihanasti jo nurkan takana ja hellettä on luvattu! Lämmintä onkin nyt riittänyt, ja koettiinpa alkuviikosta oikein massiivinen ukkosmyrskykin taivasta halkovine salamoineen..

Tänään rannalle kävellessä oli ihanan rauhallista olla omissa ajatuksissa, oli kuin koko seutu olisi uinunut kuuman keskipäivän siestaa. Lähes ainoita ääniä olivat heinäsirkkojen siritys ruohikosta ja satunnaisesti ohi suhahtelevat autot. Tuntuu hieman haikealta että näitä seutuja en enää montaa viikkoa näin ahkerasti tallailekaan, vaan sitten on uudet kotiseudut joihin tutustua. Uudet suosikkireitit, kaupat, kahvilat, take awayt.. Samanaikaisesti haikeaa ja hurjan jännittävää! Tosin työrintamalla ei ole vielä onnistanut, saa nähdä mitä joulukuu tuo sen suhteen tullessaan..

Tässä kuitenkin hieman kuvasatoa kotiseuduilta rantareissun varrelta:

Matka rannalle on mäkinen, mitä tämä kuva ei tosin parhaiten tuo esiin mutta matkalla ehtii mukavasti tulla hiki pintaan ennen vilvoittavaa veteen pulahtamista

Rannalle vievän tien varrella on monia ihanan näköisiä taloja, mutta tämä on ehdoton suosikkini. Tulee ihan mieleen amerikkalaiset elokuvat.

Vihdoinkin meri tuli näkyviin!

Eräs suosikkipaikoistani, Dunningham Park Coogee Beachin kyljessä. Kuvan ulkopuolella oikeassa yläreunassa on upea kallionkieleke jolta näkee kaaauas rannikolle, melkein Bondi Beachille asti

Oma rakas Coogee Beach

Torstai-illan mietintöjä

Sydneyn yläpuolella taivas on tummien pilvien peittämä. Ukkosen jälkeinen ilma on lämmin ja kostea, avonaisesta ikkunasta kantautuu tuttu papukaijojen ja muiden lintujen lauleskelu. Sähkölinjat kaavoittavat taivasta ja kevätillan hämärä alkaa pikkuhiljaa laskeutua rakkaan kotikaupungin ylle.

Viikkoni on ollut ehkä päällepäin tavanomainen rutiineineen, mutta mielessä myllertää kysymysmerkkien armeija koskien joulukuuta. Sitä kuukautta jona juhlitaan sekä joulua että vuoden vaihtumista, sitä kuukautta jona minulla alkaa Sydneyssä uudenlainen elämä. Jännityksen kipristelyt vatsassa ovat vaihtuneet jo kummitteleviksi kysymysmerkeiksi mielessä, jotka pakottavat etsimään ratkaisuja. Työ on löydettävä, samoin asunto. Hakemuksia on lähtenyt suuntaan jos toiseen ja asuntosivuja selattu yömyöhään silmät ristissä. Vaikka tämä jännää onkin, odotan hetkeä jolloin voin rauhassa todeta omaavani sekä työn että asunnon. Mutta koska Australiassa kerran ollaan, on vanha kunnon no worries yritettävä siellä mielessä pitää vaikka stressiä pukkaakin.

Kaiken mylleryksen seassa olen vielä saanut oikean opiskelupuuskan! Tuntikausia olen selannut vaihtehtoja opiskeluista tällä puolen maailmaa, selvittänyt tukia ja viisumeita. Hirmuisesti innostaisi palata koulun penkille jo aiottua ensi syksyä aiemmin puolentoista vuoden pituiseksi venähtäneen tauon jälkeen.. Ja jos hyvin käy, sieltä koulun penkiltä itseni ensi vuoden alussa löydänkin.. Just let's keep our fingers crossed!

Huomenna tulee täyteen 8 kuukautta kenguruiden maassa, mikä tuntuu kyllä samanaikaisesti hienolta saavutukselta ja hiukan pelottavaltakin.. Mutta niin paljon on tänä aikana tullut koettua.. eipä ole tullut lähtöä kaduttua!

Nyt tätä kirjoitusta viimeistellessäni hämärä on jo verhonnut kaupungin ja sirkkojen äänekäs siritys säestää papukaijojen äännähdyksiä. Sateen jälkeinen raikas ilma tulvii ikkunasta ja katuvalot ovat syttyneet. Sydney alkaa käydä hiljalleen yöpuulle ja niin tekee myös väsynyt allekirjoittanutkin.

Heihei ja kuulemisiin taas!

Kesän merkkejä

Mistä tietää että Sydneyssä ollaan lähestymässä kesää?

- Iltaisin on vielä valoisaa ja aurinko laskee vasta kahdeksan maissa, tämä on yksi positiivisimmista kesän merkeistä sillä talvella jopa täälläkin aurinko laskee jo viiden aikaan

- Lämpömittari kohoaa hurjiin lukemiin (eilen kevään lämpöennätys Sydneyssä, +37c mutta kotimittari näytti neljääkymmentä..)

- Kahvilat ja ravintolat muuttuvat lähes ulkoilmapaikoiksi avaamalla suuret ikkunansa niin että sisällä syödessä tuntuu lähes kuin olisi ulkona

- Uimarannat täyttyvät itseään kilpaa grillaavista ihmisistä joiden rusketuksen väriskaala vaihtelee vitivalkoisesta kirkaanpunaiseen ja pavunruskeaan

Manly Beach

- Ihmiset tulevat muutenkin enemmän viettämään aikaa rannalle, myöskin iltaisin. Eilen kahdeksan jälkeen Coogee Beach vilisi ihmisiä joista rohkeimmat vielä pulahtivat tummaan mereen

- Kaduilla kulkee ihmisiä surffilaudat kainaloissa ja thongsit eli varvassandaalit jalassa, toisinaan myös avojaloin mikä on täällä ihan normaalia kesäisin

- Kasvisto kukoistaa ja väriloisto on aivan upea

- Silloin tällöin törmää lähes hiirenpoikasen kokoisiin torakoihin, joita saattaa tulla kävelytielläkin vastaan aiheuttaen etenkin hämärässä edelleen säikähtämisen

- Ulkona ei ole juuri koskaan hiljaista, ei sillä että talvellakaan olisi täällä Australiassa, mutta lämmön lisääntyessä heinäsirkat soittavat äänekkäänä illan hämärtyssä lukuisista papukaijoista ja lintulajeista puhumattakaan.. (mikä ei ole maailman ihaninta enää silloin kun yrittää kuumuuden takia nukkua ikkuna auki.. nimim. alkuaikoina kookaburran nauruun herännyt)

------

Tänään tosin kärsitään eilisen superhelteen jälkeen taas "takatalvesta", tosin Australian sellaisesta lämpötilan ollessa kuitenkin noin kahdessakymmenessä. Eilinen paahde oli kyllä jo melkoinen, tuulikin muistutti hiustenkuivaajan puhallusta kuumudellaan..

On omituinen olo kun lähitulevaisuus onkin yhtäkkiä edessä, vaikka niin kauan ehti tottua ajatukseen että siihen on vielä kuukausia aikaa. Täytyy totutella ajatkseen tavaroiden pakkaamisesta, kaikkien näiden kuukausien aikaisen elämän kasaamisesta laukkuihin ja sen siirtämisestä toisaalle. Ajatuskin hengästyttää! Täytyy päättää mihin osaan kaupunkia haluaa taas asettua, löytää työpaikka.

Olen haaveillut nyt kovasti matkustamisesta. Rinkka selkään, junalippu kouraan ja suunnaksi seikkailu! Australian pitkien välimatkojen kanssa täytyy todella miettiä minne haluaa lähteä koska joka paikkaan on pitkä matka. Onneksi aina yhtä upea Blue Mountains on vain kivenheiton päässä Sydneystä, joten sinne ei ole vaiva eikä mikään pistäytyä karkuun suurkaupungin kiirettä. Täällä Sydneyssä on kuitenkin ihanan rauhallinen olo, tuntuu ettei kaipaa minnekään muualle, ainakin useimmiten. Kotona Suomessa oli jatkuvasti levoton olo ja mielessä pyörivät haaveet ties mistä maailmankolkista, mutta täällä olo on rauhallinen. Kuitenkin nyt täällä 7 kuukautta oltuani tekisi mieli ottaa kaukojuna Pohjoisen paratiisirannoille.. Joulukuun kuviot ovat suurimmalta osin auki, joten kuka tietää mitä silloin keksin..

Muutoksen kynnyksellä

Nyt ei ole kuvan lauantaisesta auringonpaisteesta tietoakaan, sillä taivas on pelkän harmaan pilvimassan peittämä. Viime yönä oli kuulemma ollut iso myrsky, jonka läpi nukuin onnellisen tietämättömänä ryminästä. Eilenkin iltapäivällä tosin ikkunoita täristytti ukkonen. Kevään merkkejäkö? Toivottavasti!

Kesän hitaan tulon lisäksi kohdallani eletään muutosten aikaa, sillä alle kahden kuukauden kuluttua on edessä muutto ja uudet työkuviot. Budjetin ehdoilla myös toivottavasti edessä olisi myös hieman matkustelua. Työnhaku on alkamassa ja kämppiä on tullut jo alustavasti katseltua. Sydneyssä asutaan yleensä shared flateissa, joiden jaetun vuokrahinnan vuoksi keskustankaan asuntojen hinnat eivät välttämättä kohoa pilviin. Ihanne olisi toki asua sekä lähellä Cityä että meren rantaa, mutta tällöin vuokraa saisi todennäköisesti maksella hiukan enemmän.

Suomea ei edelleenkään ole mitenkään varsinaisesti ikävä. Toisinaan tulee hetken kestäviä "oi pääsisinpä hetkeksi suomalaiseen metsään ihastelemaan ruskaa" tai "olispas ihana tuntea raikas syysilma ja pakkasen tuoksu joka ehkä enteilee lumen tuloa". Lunta on ihan pienenpieni ikävä, vaikka juurihan sitä talvella tänne lähtiessä iloitsi että pääsee siitä eroon. Hassua.

Suomalaista ruokaakaan en liiemmin kaipaile, sillä täällä on tullut syötyä niin näkkileipää kuin riisipuuroakin. Ja tulipa sitä leivottua ihan aitoja korvapuustejakin eräs päivä - ihan suomalaiselta maistui!

Lauantaina satuin myös todistamaan mielenosoitusta, jonka marssijat paukuttivat rumpujaan rytmikkäästi saaden ohikulkijat pysähtymään. Monen kasvoilla oli iloinen hymy. Marssijoiden vanavedessä kuljin Oopperatalolle, jonka portaat olivat täynnä ihmisiä. Monella oli sininen sateenvarjo. Kummastelin sattumaa ja pian huomasin portaiden edessä olevan lavan. Ahaa, kyseessä oli 350, ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi järjestetty kampanja. Sateenvarjojen kanssa portailla istuvat mudostivat varjoillaan nuo kolme numeroa. Ohjelmassa oli muunmuassa kuorolaulua, puheita sekä Aboriginaalien perinteitä.




Ilmastonmuutoskampanja toimi samana päivänä myös muualla maailmassa, kuvia täällä.

Kuukausipäivä

Tänään meidän auvoisaa ja onnellista yhteiseloamme on kertynyt huimat 7 kuukautta. Suhde on ollut sopuisa ja rakkaudentäyteinen, ainakin suurimmaksi osin. Yhdeksänkymmentä yhdeksän prosenttia, uskaltaisin sanoa. Jo nyt tiedän että jäähyväiset sitten joskus tulevat olemaan vaikeat. Eikä kyllästymisestä ole tässä vaiheessa tietoakaan, aina löytyy uutta virikettä ja tuntuu että joka päivä rakastun uudelleen.

Niin, minä ja Sydney olemme sen verran loistava yhtälö ettei seitsemän kuukautta vielä millään saa alkuhuumaa haihtumaan. Sensijaan kaupunki paljastaa aina vain uusia puolia joihin ihastua.

Seitsemään kuukauteen on mahtunut hurjan paljon uusia kokemuksia, unelmien täyttymyksiä, oivalluksia, onnistumisia, pelkojen kohtaamisia ja voittamisia, uusia ihmisiä ja ihmissuhteita, aussiasenteen omaksumista, aurinkoisia päiviä, itsensä nipistelyä ihan vain että uskoisi kaiken tämän todeksi. Mutta myöskin epätoivoa, huonoja päiviä, epäonnistumisia ja sitä läpi Sydneyn talven jatkuvaa kaatosadetta..

Kaikkine kommelluksineen ja harmaine päivineenkin tämä seitsemän kuukautta on ollut aikaa jolloin vihdoin on tuntenut kuuluvansa jonnekin, tahtovansa pysäyttää levottomat jalat ja juurtua hetkeksi. Sydney on kaupunkina kaikkea mistä olen aina unelmoinut vilkkaan kulttuurielämän, kaikkien mahdollisten suurkaupungin tarjoaminen virikkeiden ja meren läsnäolon puolesta. Välillä ei voi kuin katsella ympärilleen hymyillen ja yrittäen imeä itseensä tämän rakkaan kaupungin tunnelmaa, katsella sen monenkirjavaa katukuvaa, aistia suolaisen meren tutuksi käynyttä tuoksua, omaksua aussien rentoa elämänasennetta ja jälleen kerran nipistää itseään ettei vain uneksisi.

Tältä siis tuntuu kun on löytänyt kodin, ihan itse, maailman toiselta laidalta. Enkä voisi olla tyytyväisempi.

Tästä kaikki alkoi..

ja tätä siitä seurasi..

.. ja matka unelmien maassa jatkuu..

Päivä jona taivas oli oranssi

Tänä aamuna herätessä sai kyllä hieraista silmiään useamman kerran, nimittäin verhojen takaa kajasti kirkas oranssi valo. Unensekaisissa ajatuksissa ehti käydä niin tavallista voimakkaampi auringonnousu kuin maailmanloppukin. Pieleen meni, sillä tarkemmin katsellessa huomasi kyseessä olevan dust stormin, joka saapui yöllä Sydneyn ylle hellepäivää seuranneen ukkosmyrskyn jälkeen. Voimakkkaat tuulet nostivat sisämaassa oranssin hiekan lentoon, kuljettivat sen tänne rannikolle asti ja nyt aamupäivälläkin taivas on yhä oranssin sakean sumun peitossa.

Paikallisetkin ovat ilmiön edessä ihmeissään, sillä tällaista ei ole aiemmin nähty vaikka hiekkamyrskyjä on silloin tällöin ollutkin. Tämä on kuitenkin jotain aivan toista.. Uutiset tulvivat kuvia joissa Sydneyn maamerkit ovat peittyneitä sankkaan oranssiin sumuun ja onpa astmasta kärsiville, vanhuksille sekä raskaana oleville suositeltu sisätiloissa pysymistä. Hiekan aistii lähes koko ajan, sisätiloissakin, vaikka ikkunat ja ovet ovatkin suljettuina. Karhea hiekka tuntuu nenään ja yskittää, vaikka en itse astmasta kärsikään.

Hiekkasumun oletetaan leijuvan kaupungin yllä vielä ainakin muutaman tunnin ajan. Melko hurjan näköistä tuolla ulkona kyllä on! Aurinkoa ei näy muuten kuin hetkittäin pienenä kajastuksena oranssin sumun takaa..

>> Sydney Morning Heraldin uutinen hiekkamyrskystä

Päivä eläintarhassa

Tällä kertaa taivas Sydneyn yllä on harmaa. Vettä on ripotellut aamupäivän mittaan silloin tällöin ja lämmin huppari oli hyvinkin tarpeen ulos astuessa. No, takapakki kuuluu aina kevääseen! Myös täällä Päiväntasaajan alapuolella.

Alempana sijaitsevassa kuvasatsissa on kuitenkin vielä aurinko ja helle, pääsin nimittäin lauantaina tutustumaan Taronga Zoon eläimiin! Lapsenomaisella innostuksella tulikin kierrettyä lähes koko valtava eläintarha lävitse ja tulipa nähtyä vaikka minkälaisia eläimiä! Muunmuassa mangusteja, kirahveja, hylkeitä, jättimäisiä käärmeitä, leijonia, tiikeireitä, seeproja, kotkia.. Ja tietysti nämä australialaiset tuttavuudet kuten kengurut, koalat, vesinokkaeläimet ja kookaburrat. Kengurut tosin ottivat rennosti ja makasivat jalat kohti taivasta, joten niihin ei oikein päässyt tutustumaan saati sitten puiden oksien pimennossa umpiunessa keikkuviin koaloihin. Isot tiikerit ja leijonatkin vetivät hellepäivän nokosiaan täyttäpäätä. No, allekirjoittanut oli silti innokkaana tirkistelemässä noita ihmetyksiä ja samaa voi sanoa kanssaihmettelijästäkin.

Kävimme myös katsomassa upean lintushow:n pienellä areenalla, jolta näkyi upeat maisemat merelle ja taustalla häämöttivät keskustan pilvenpiirtäjät. Show oli todella upeasti tehty ja sai siinä haukkoa lähes henkeään katsoessa upeiden, värikkäiden lintujen lentoa turkoosinsinistä taivasta vasten ja taustalla soi tilanteeseen hyvin sopiva musiikki. Yleisö oli todella mukana "ooooh"-huudahduksineen. Show:n oikea tähti oli jättikokoinen kondorikotka, joka tepasteli tyytyväisenä areenalla lentäen välillä upeasti liidellen.

Tässä vielä hieman kuvasatoa päivältä:

Merkkipäivä ja ihmetyksiä

Terveiset jälleen täältä Australian helteestä! Tänään on nautittu taatusti kolmeakymmentä hipovista lämpöasteista, tosin ei nämä helteet vielä jokapäiväistä herkkua ole. Keväässä vasta kuitenkin ollaan joten pitkähihaiset -ja lahkeiset ovat hyvinkin tarpeen vielä lähes jokaisena päivänä. Mutta kesää kohti ollaan ehdottomasti menossa!


Minulla tulee tänään täyteen 6 kuukautta Australiassa ja Sydneyssä. Tuntuu kyllä samaan aikaan hienolta ja hurjalta. Ajatukset "Vau, tänne asti selvitty!" ja "Voi ei, aika käy vähiin!" vuorottelevat mielessä, mutta pääasiassa tämä on ihan hieno etappi. En ole koskaan ollut näin kauaa poissa Suomesta saatikka kotoani. Täällä aika on vain hurahtanut ja on saanut todella uskoa sanontaan joka väittää ajan kuluvan nopeasti kun on hauskaa ja viihtyy. Ja niinhän se kuluukin!

Suurkaupungin hulinassa ja ihmismassassa riittää toisinaan ihmeteltävää pikkukaupungissa kasvaneelle. Tänään päätin tietoisesti listata muutamia ihmetyksiä jotka ovat saaneet näiden 6 kuukauden aikana kysymysmerkit surisemaan mielessä tai muuten vain kiehtoneet ja mietityttäneet.

Tässä siis sekalaisia havaintoja ja ihmetyksiä Sydneystä:

- Ihmiset jättävät täällä kotinsa eteen tienvarteen tarpeettomat romunsa, jotka sitten ilmeisesti joskus noudetaan pois. On hauska nähdä mitä ihmiset heittävät pois ja joukossa on ollut muunmuassa: koiran pieni sänky, pelejä, sohvia, tietokone..

- Julkisilla paikoilla nukkuvat ihmiset. Tänäänkin bongattu: iäkkäämpi naishenkilö joka nukkui ostoskeskuksen penkillä tyynen rauhallisen näköisenä melusta ja vilskeestä huolimatta

- Olen huomannut useammalla ihmisellä paksun villakangastakin tai toppatakin vaikka aurinko porottaisi lämpimästi ja mittarikin näyttäisi vähintään kahtakymmentä

- Liikennevalot vaihtuvat ihan kamalan nopeasti jalankulkijoilla, vihreät valot kestävät yleensä vain muutaman sekunnin mikä saa jalankulkijaparat kiirehtimään henkensä edestä autopartion odotellessa kärsimättömänä vuoroaan

- Sanomalehti jaetaan amerikkalaisista elokuvista tutulla tavalla rullana jotka nakellaan kotien pihoille

- Olen nähnyt todella monta kertaa kenkäparin joka on heitetty sähkölangan päälle roikkumaan nauhoistaan. Lieneekö kyseessä sama henkilö joka vain tykkää nakella kenkiään ilmaan vaiko vain huvittava trendi?

- Ruokakaupoissa ostokset pakataan lähes automaattisesti ohuisiin muovikasseihin ja vaikka yhä useampi myyjä tiedusteleekin kassin tarpeellisuutta on silti useamman kerran huomannut ostostensa jo päätyneen kassiin ennen kun on ehtinyt kieltäytyä

--

Niinhän se on, ettei mikään maailman kolkka ole aivan täydellinen ja aina joku ihmetyttää. Minulle Australiasta on tullut kaikkine puolineen todella rakas paikka. Ja Sydney on ehdottomasti ansainnut paikkansa yhtenä maailman kauneimmista kaupungeista, sillä sitä se todellakin on! Nyt kesän lähestyessä ja rantojen täyttyessä saa maistaa aimoannoksen sitä aitoa Sydneytä, jota se parhaimmillaan on. Jospa ne pahimmat kylmät kelit olisi voitettu.. (Ja talvi tuntui oikeasti toisinaan kylmältä, vaikka ei sitä suomalaisena mielellään myönnäkään! ;)

Kesää ja uusia seikkailuja kohti!

Pieni helleaalto ja halpaa huumoria

Viikonloppuna saatiin Sydneyssä nauttia hellelukemista lämpömittarin lukemien kohotessa reilusti päälle kahdenkymmenen. Sunnuntaiksi luvattu +28c taisi toteutua, ainakin mitä oli pääteltävissä rannalle kertyneestä valtavasta ihmismassasta ja täyttä terää porottavasta auringosta. Coogee Beachin talviseen tyhjyyteen tottuneena täytyi lähes hieraista silmiään tämän näyn edessä:

Kauppoihinkin on jo ilmestynyt ihania kesämekkoja ja muita hepeneitä, joten niiden kolmenkympin helteiden odotus on saanut virallisesti alkaa! Vielä ei kuitenkaan kannata hihkua liikaa koska paikallisten mukaan se varsinainen hellekausi alkaa vasta lokakuun puolella, joten vielä sitä saa odotella. Suomalaiselle paukkupakkasiin tottuneelle nämä säät ovat kuitenkin jo oikein mieluisia.

Olen ottanut tulevan kesän tavoitteeksi ehdottomasti surffauksen opettelun! Eihän sitä kehtaa Ausseissa sanoa olleensa ellei ole surffilaudan päällä käynyt ainakin haparoivasti seisomassa ja nappaamassa pari aaltoa, vai mitä! Vaikka haparoinniksi se varmasti jääkin, onpahan ainakin yksi tavoite toteutettu! Ja onhan siitä surffauksesta vuosikaudet unelmoitu.

Lopuksi vielä pieni kevennys kuvan muodossa, toivottavasti ei nyt mene ihan hyvänmaun pohjamutiin mutta tämä näky naurattaa joka kerta bussin mennessä ohitse. On lähes sääli ettei vitsi aukea paikallisille, joten suomalaisena saa ihan yksinään hihitellä moiselle liikkeen nimelle. ;)

Perjantain tarinoita

Jälleen yksi viikko alkaa olla pian pulkassa (jos noin nyt Sydneyn talvessa edes voi asian ilmaista ;) täällä maapallon toisella laidalla. Aurinko porottaa ja luulenpa että melko korkeisiin lukemiin on tuo lämpötilakin kohonnut. Eilen auringossa pärjäsi jopa t-paidalla ja silti oli kuuma! Kyllä kelpaa..

Kauniin sään innoittamana kävelin eilen Coogee Beachille lunchia syömään ja yllätyksekseni huomasin että rannalla kuvattiin jotain. Tavallisesti näin talvella autio ranta oli täynnä aurinkotuoleja ja katoksia joiden alla ihmiset tuijottivat pientä ruutua. Kamera oli osoitettu rantaviivan suuntaan ja ohjaajaksi paljastunut mies hääri ympäriinsä huudellen ohjeita näyttelijöilleen, joihin lukeutui mm. kaksi surffaripoikaa ja joukko bikineissä värjötteleviä tyttöjä. Jäin kiinnostuneena seuraamaan tapahtumaa monien muiden uteliaiden kanssa. Surffilautoja kantavat pojat saivat yhä uudestaan kulkea rantaviivaa pitkin ja ohjaaja huusi vähintään yhtä monta kertaa "cut!" Rannalle oli pystytetty myös minibaari, jossa oli värikkäitä juomia ja "ihan oikeat" baarityöntekijätkin. Arvoitukseksi jäi mikä sarja/elokuva/mainos mahtoi kyseessä olla, mutta oli aika jännää sattua kerrankin oikeaan aikaan paikalle! Harmi vain että kamera sijaitsi silloin huoneessani eikä sattunut olemaan mukana..

Muuta lähiaikoina tapahtunutta:

- Näin ensimmäistä kertaa ihan läheltä kookaburran, sen kuuluisan nauravan linnun jonka hekotteluja olen tosin jo lukuisat kerrat kuullut (ja edelleen pidän sitä naurua melkoisen aavemaisena, etenkin jos se kantautuu yöllä ikkunasta..)

- Teimme kavereiden kanssa roadtripin paikalliseen Ikeaan (kyllä, se löytyy tästäkin maailman kolkasta..) ja pitihän niitä ruotsalaisia lihapulliakin päästä maistelemaan - ja hyvvää oli! Samaisella reissulla poikkesimme myös Sydney Olympic Parkissa, jossa pidettiin olympialaiset vuonna 2000.

Olympic Park. Pylväissä luki kaikkien olympialaisissa työskennelleiden vapaaehtoisten nimet.

Ikean kuuluisat lihapullat

Näkymät Ikean kattotason parkkipaikoilta

Roadtripin varrelta, lauantaiaamun ruuhkaa