Kesän hitaan tulon lisäksi kohdallani eletään muutosten aikaa, sillä alle kahden kuukauden kuluttua on edessä muutto ja uudet työkuviot. Budjetin ehdoilla myös toivottavasti edessä olisi myös hieman matkustelua. Työnhaku on alkamassa ja kämppiä on tullut jo alustavasti katseltua. Sydneyssä asutaan yleensä shared flateissa, joiden jaetun vuokrahinnan vuoksi keskustankaan asuntojen hinnat eivät välttämättä kohoa pilviin. Ihanne olisi toki asua sekä lähellä Cityä että meren rantaa, mutta tällöin vuokraa saisi todennäköisesti maksella hiukan enemmän.
Suomea ei edelleenkään ole mitenkään varsinaisesti ikävä. Toisinaan tulee hetken kestäviä "oi pääsisinpä hetkeksi suomalaiseen metsään ihastelemaan ruskaa" tai "olispas ihana tuntea raikas syysilma ja pakkasen tuoksu joka ehkä enteilee lumen tuloa". Lunta on ihan pienenpieni ikävä, vaikka juurihan sitä talvella tänne lähtiessä iloitsi että pääsee siitä eroon. Hassua.
Suomalaista ruokaakaan en liiemmin kaipaile, sillä täällä on tullut syötyä niin näkkileipää kuin riisipuuroakin. Ja tulipa sitä leivottua ihan aitoja korvapuustejakin eräs päivä - ihan suomalaiselta maistui!
Lauantaina satuin myös todistamaan mielenosoitusta, jonka marssijat paukuttivat rumpujaan rytmikkäästi saaden ohikulkijat pysähtymään. Monen kasvoilla oli iloinen hymy. Marssijoiden vanavedessä kuljin Oopperatalolle, jonka portaat olivat täynnä ihmisiä. Monella oli sininen sateenvarjo. Kummastelin sattumaa ja pian huomasin portaiden edessä olevan lavan. Ahaa, kyseessä oli 350, ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi järjestetty kampanja. Sateenvarjojen kanssa portailla istuvat mudostivat varjoillaan nuo kolme numeroa. Ohjelmassa oli muunmuassa kuorolaulua, puheita sekä Aboriginaalien perinteitä.
Ilmastonmuutoskampanja toimi samana päivänä myös muualla maailmassa, kuvia täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti