Kuukausipäivä

Tänään meidän auvoisaa ja onnellista yhteiseloamme on kertynyt huimat 7 kuukautta. Suhde on ollut sopuisa ja rakkaudentäyteinen, ainakin suurimmaksi osin. Yhdeksänkymmentä yhdeksän prosenttia, uskaltaisin sanoa. Jo nyt tiedän että jäähyväiset sitten joskus tulevat olemaan vaikeat. Eikä kyllästymisestä ole tässä vaiheessa tietoakaan, aina löytyy uutta virikettä ja tuntuu että joka päivä rakastun uudelleen.

Niin, minä ja Sydney olemme sen verran loistava yhtälö ettei seitsemän kuukautta vielä millään saa alkuhuumaa haihtumaan. Sensijaan kaupunki paljastaa aina vain uusia puolia joihin ihastua.

Seitsemään kuukauteen on mahtunut hurjan paljon uusia kokemuksia, unelmien täyttymyksiä, oivalluksia, onnistumisia, pelkojen kohtaamisia ja voittamisia, uusia ihmisiä ja ihmissuhteita, aussiasenteen omaksumista, aurinkoisia päiviä, itsensä nipistelyä ihan vain että uskoisi kaiken tämän todeksi. Mutta myöskin epätoivoa, huonoja päiviä, epäonnistumisia ja sitä läpi Sydneyn talven jatkuvaa kaatosadetta..

Kaikkine kommelluksineen ja harmaine päivineenkin tämä seitsemän kuukautta on ollut aikaa jolloin vihdoin on tuntenut kuuluvansa jonnekin, tahtovansa pysäyttää levottomat jalat ja juurtua hetkeksi. Sydney on kaupunkina kaikkea mistä olen aina unelmoinut vilkkaan kulttuurielämän, kaikkien mahdollisten suurkaupungin tarjoaminen virikkeiden ja meren läsnäolon puolesta. Välillä ei voi kuin katsella ympärilleen hymyillen ja yrittäen imeä itseensä tämän rakkaan kaupungin tunnelmaa, katsella sen monenkirjavaa katukuvaa, aistia suolaisen meren tutuksi käynyttä tuoksua, omaksua aussien rentoa elämänasennetta ja jälleen kerran nipistää itseään ettei vain uneksisi.

Tältä siis tuntuu kun on löytänyt kodin, ihan itse, maailman toiselta laidalta. Enkä voisi olla tyytyväisempi.

Tästä kaikki alkoi..

ja tätä siitä seurasi..

.. ja matka unelmien maassa jatkuu..