Unelmia ja tavoitteita ensi vuodelle

Seikkailuita, huolettomuutta, rohkeutta, haasteita, oppimista, valokuvausta, oma pieni kissanpentu, surffausta.

Loistavaa loppuvuotta kaikille! Ja upeaa uutta vuotta 2012 ellei vuodenvaihdetta ennen tule kirjoiteltua!

Minun tie vie huomenna Lontooseen ja siellä vietän loppuvuotta kahden kauempana asuvan ja luonani vierailevan ystävän kanssa. Mukavaa siis tiedossa.   

----------------------------

kuvat: weheartit

Joulun jälkeisiä tunnelmia

Joulunpyhät menivät ihanan rauhallisesti ja perheen kanssa nauttien. Ruokaa kyllä tuli perinteen mukaan syötyä yllin kyllin - luksusta opiskelijan epäsäännölliselle ruokavaliolle. Luntakin on riittänyt koko loman ajaksi, mistä tulin erittäin iloiseksi. Rauha ja hiljaisuus olivat erittäin ihania Lontoon melun jälkeen. Huomenna sinne olisi suunnattava takaisin - levänneenä ja rauhoittuneena.

Ihana, luminen Suomi!

Olen jo lähes viikon ollut joululomailemassa Suomessa ja nauttinut kyllä täysin voimin tästä ihanasta lumisuudesta ja rauhasta. On niin ihanaa kun on luontoa ja rauhaa ympärillä, ei sireenejä tai jatkuvaa autojen melua, ei valtavia ihmismassoja joita ei pääse minnekään karkuun, ei edes sitä synkkää tummaa asvallttia tai kosteaa sisäilmaa, ei kokolattiamattoja, ei valkoista paahtoleipää.

Olen oppinut vihdoin arvostamaan niin monia asioita joita ennen pidin itsestäänselvyytenä. Miten ihanaa onkaan kun voi suoraan kotiovelta mennä rauhaisaan luontoon kävelemään, täyteen hiljaisuuteen. Lumestakin olen ilakoinut niin paljon kuin vain olen voinut. Se vain saa kaiken niin kauniiksi! Suomen talvea on huomannut kaipaavansa.

Jouluinen Oxford Street

Arjen ja elämän kulttuurieroja

Viimeksi kirjoittelin koulutukseen liittyvistä kulttuurieroista - tällä kertaa aiheena on arjessa ja elintavoissa näkyvät erot Suomen ja Britannian välillä.

Ruokailutottumukset

Stereotyyppinen käsitys brittiläisestä, etenkin englantilaisesta, ruokailukulttuurista on sen rasvaisuus ja epätervellisyys. Suomalaisesta näkökulmasta se kyllä siltä toisinaan tuntuukin. Aamiaiseen kuuluvat makkarat, keitetyt munat eri muodoissaan, pavut sekä pekoni. Oma mysliä, maustamatonta jugurttia ja erilaisia puuroja sisältävä aamupalani on saanut usein kommentteja "you are so healthy!" "What is that?". Asuminen opiskelija-asuntolassa on tosin antanut hyvän katsauksen maan tavoille - sitä valkoista paahtoleipää ja teetä kulutetaan ihan juuri niin paljon kuin voi vain olettaakin. Pavut ovat jotain mitä en voi käsittää, vaikka lähes kaikkiruokainen olenkin. Niiden ulkomuoto ja haju vain ovat niin epämiellyttävät kuin olla voi.. Paahtoleivän ja munakokkelin yhdistelmään olen tosin suorastaan ihastunut! Kananmunaa tulee syötyä muutenkin enemmän.

Teetä juodaan täällä ahkerasti - jälleen hyvin odotettavasti. Sitä juodaan ihan ruoankin kanssa ja tietysti aina maidolla. En ole tainnut nähdä täällä kenenkään juovan sitä ilman maitoa.

"Kaupunkilaisuus"

Tämä vähän hämärä termi kaivannee pientä selitystä. Nimittäin, olen havainnut että täällä Lontoossa elämä todella pyörii lähinnä asvalttiviidakon keskellä ja kiireinen elämäntyyli näkyy elintavoissa huomattavasti. Ulkoilu ei ole samanlaisessa arvossa kuin Suomessa, ainakaan näissä ympyröissä missä itse elän. Puistoissa toki käy kuhina ja lenkkeilijöitä näkyy, mutta mielestäni täällä ei ainakaan Lontoon suhteen vallitse sellainen samanlainen "tuulipukukulttuuri" kuin Suomessa. Jos lähden ulos tuulipuvun takki ja lenkkihousut päällä, tunnen itseni ihan hölmöksi. Täällä ihmiset ulkoilevat farkuissa ja villakangastakeissa, lapsetkin. Ulkoilupukuja ei sen kummemmin tunneta. Ihan harmittaa miten itsekin on taantunut sisällä eläjäksi, vaikka esim. Australaissa ehti muuntautua ulkoilmaihmiseksi. Toisinaan tuntuu että haluaisi kunnolla päästä luonnon keskelle. Silloin visiitti puistoon auttaa, mutta sinnekin pitää ottaa bussi ja kulkea ruuhkaisia teitä saasteita haistellen. Suomessa käydessä on oppinut arvostamaan raikasta ilmaa ja puhdasta luontoa paljon enemmän kuin siellä asuessa koskaan osasi.

Rentous ja lämminhenkisyys


Briteissä olen huomannut jotain samankaltaista kuin australialaisissa - sellaista tietynlaista rentoutta ja huoletonta elämänasennetta. Ventovieraitakin kohdellaan asiakaspalvelussa ja muuallakin lempeästi, kutsutaan nimillä darling ja sweetie. Toki kyseessä on vain pintapuolinen välityksenosoitus, mutta mielestäni sekin on hirmu tärkeä. Rumaa käytöstä ja ilkeyttä tähän maailman mahtuu jo ihan tarpeeksi. Toki niitä töykeilijöitä mahtuu joka paikkaan, ei täällä kaikki jaksa aina olla ystävällisiä. Mutta mielestäni ihmiset ovat täällä ihanan eloisia eivätkä turhan vaatimattomia. Toisinaan itseä vaivaa se kuuluisa suomalainen vaatimattomuus, johon kuuluvat kehuja saadessa tämänkaltaiset lausahdukset "No ei se nyt ole niin hieno, kunhan jotain raapustelin" tai "Ai tämäkö? No sehän on ihan vanha ja kulunut jo". Jotenkin tuntuu että täällä osataan ottaa kehut todella hyvin vastaan.

Ostoksilla käynti


Ruokakaupat ovat täällä melko erilaisia Suomeen verrattuna. Niissä on aivan valtava valikoima! Löytyy runsaasti erilaisia valmispastoja sekä jopa kiinalaista ruokaa ja sushia. Hedelmiä on pilvin pimein ja usein niitä saa "osta 1, toinen ilmaiseksi"-periaatteella todella edullisesti. Valmispizzojen määrä on hämmästyttä myöskin.. Lisäksi ruokakauppoja on monen sorttisia, löytyy hienostuneemmat Waitrose ja Marc and Spencer sekä hieman tavallisemmat Tesco ja Sainsbury's. Ääripäänä vielä super-halpisruokakaupat Asda ja Iceland.

Täällä ei oikeastaan ole Citymarketin ja Prisman vastaavia joissa olisi ruokakauppa ja sekatavaratalo yhdistettynä. Ainoana tulee mieleen Costco joka toimii hiukan samalla periaattella.

Ja toki high street-shoppailu on täällä valloillaan myös ja suuria luksustavarataloja löytyy monen sorttisia, Harrods ja Selfridges nyt ainakin. Niissä itseasiassa yhdistyy ruoka -ja muu shoppailu mutta ne ovat enemmän verrattavissa Stockamanniin kuin massatavarataloihin.

----------------

Ennen ajattelin että Suomen ulkopuolella on kaikki paremmin, mutta kolmessa maassa asuttuani voin olla eri mieltä. Kussakin paikassa on puolensa. Hollannin jälkeen ylistin Suomen ihanaa asiakaspalvelua, joka puolestaan Australian ja Brittien jälkeen tuntui kankealta. Tosin onneksi ei olekaan olemassa paikkaa jossa kaikki olisi liian hyvin, ihan hyvä näin!

kuvat: weheartit

My Australia

Väsäsin koneeltani löytyneellä ohjelmalla pienen kooste-elokuvan Australiassa viettämästäni ajasta, kyllä  sitä tehdessä pieni Australia-ikävä syntyikin. Tässä siis pieni muistelma seikkaluista kenguruiden maassa. Enjoy!


My Australia from Jemina Karjalainen on Vimeo.

Koulutuksen kulttuurieroja

Opiskelualani vuoksi olen törmännyt täällä suuriin kulttuueroihin liittyen koulutukseen. Luonnollisesti eroja löytyy aina päiväkodista yliopistokoulutukseen saakka. Olemme käsitelleet englantilaista perusopetusta paljon luennoilla ja samalla on tullut verrattua sitä suomalaiseen. Lisäksi au pairina ollessa sai nähdä alakouluikäisten koulunkäyntiä käytännössä, niiden pohjalta siis pohdin nyt hieman aihetta.

Eräänä suurimpana erottajana Suomen ja Englannin välillä on yksityiskoulutus, jota Suomessa tuskin edes on. Toki pääkaupunkiseudulla on yksityiskouluja -ja päiväkoteja ja siellä täällä muuallakin, mutta täällä ne ovat erittäin suuressa roolissa. Jako valtion -ja yksityisiin kouluihin on läsnä lähes joka puolella, etenkin Lontoossa. On paljon ns. "huonoja kouluja" joissa opetuksen taso on alempi ja kaikki eivät välttämättä edes opi lukemaan. Usein nämä koulut sijaitsevat köyhillä alueilla joissa perheetkin ovat keskivertoa enemmän työttömyydestä ja vähävaraisuudesta kärsiviä. Vastakohtana ovat puolestaan rikkaiden alueiden yksityiskoulut kiillotettuine opetussuunnitelmineen, joissa korostuu latinan opettelu sekä "korkeakulttuuri" kuten teatteri, ooppera ja musiikki-instrumenttien soitto. Lukukausimaksut ovat pilvissä ja koulujen taso on yleensä sen mukaista - ainakin näennäisesti. Usein yksityiskoulut toimivat myös sisäoppilaitoksina, eli oppilaat asuvat koulun asuntoloissa jopa alakouluiässä. Yksityiskoulutus on herättänyt suurta kritiikkiä Englannissa juurikin sen eriarvoistamisen vuoksi, sillä usein parempitasoinen koulutus nähdään täällä varakkaiden etuoikeutena. 

Toinen merkittävä ero on koulun aloittamisen ikä. Englannissa koulu alkaa useimmiten lapsen ollessa noin 5-vuotias. Sitä ennen lapset ovat usein ensin nurseryssä eli päiväkodissa taaperoikäisinä ja siirtyvät sen jälkeen esikouluun. Oikeaan kouluun mennessä lapset ovat siis noin viiden vanhoja ja usein osaavat jo lukea siihen mennessä. Opetuksessa on toki vielä leikkiä mukana, mutta lapsilta odotetaan paljon enemmän paljon aiemmin kuin Suomessa. 5-vuotiaat saavat usein jo kotiläksyksi luettavaa, joka toimii keinona pitää lukutaidon opettelua yllä. Heidän kuuluu lukea lyhyitä, selkokielisiä kirjoja ääneen kotitehtävään jollekin aikuiselle joka usein allekirjoittaa lomakkeen tehtävän suorituksen merkiksi.

Lisäksi kouluissa lapsilla on yhtenäinen pukeutuminen, toisinsanoen koulupuvut aina ensimmäisistä kouluvuosista paikallisen lukion päättymiseen saakka. Joissakin yksityisissä päiväkodeissakin on ns. "koulupuvut" eli jokin yhtenäistävä vaate. Tytöillä hame on lain mukaan pakollinen ja pojilla on usein puvunhousut neulepaidan tai jakun kanssa. Tytöillä on usein myös neulepaita ja/tai jakku. Kullakin koululla tuntuu olevan omat säädöksensä ja etenkin yksityisten koulujen välillä ne vaihtelevat suuresti.

-------------------------

Kulttuurieroja siis löytyy runsaasti ja niitä on mielenkiinnolla saanut täällä ihmetellä. Toisinaan kyllä saattaa oudoksua tai ihannoida jotakin asioita täällä ihan muutenkin, mutta usein huomaa että ei ne Suomessakaan monet asiat huonosti ole. Ainakaan mitä koulutukseen tulee. Jälleen tuli puheeksi luennolla Suomen Pisa-tulokset ja ilmainen koulutus ja 100 % lukutaito, joka ei täällä ole mikään itsestäänselvyys.

Olisi kiinnostavaa kuulla koulutuksen kulttuurieroja muistakin maista! Kerro jos sinulla on tarina :)

Greenwich Park

Suurkaupungissa asuessa on entistä enemmän oppinut arvostamaan luontoa ja sen tarjoamaa rauhaa. Olin todella innoissani löytäessäni kotiseutuni lähettyviltä tosi kivan ja suuren puiston, jossa on avaruutta ja kauniita maisemia. Vihdoin löysin oman paikallisen pakokeitaani! Greenwich Park on yksi Lontoon suurista puistoalueista ja sieltä avautuu kauniit näkymät Canary Wharfiin ja sen pilvenpiirtäjiin. 

Lontoon talvi on tähän saakka muuten yllättänyt minut täysin positiivisesti. Odotin märkää, kylmää ja harmaata talvea mutta koko loka -ja marraskuun on tähän saakka ollut paljon aurinkoisia ja kauniita päiviä eikä kovinkaan paljon sadetta. Tuntuu että paljon enemmän satoi kesällä! Hyvin tyytyväinen olen siis toistaiseksi täällä ollut mitä talviseen säähän tulee. Tosin ei oikein tunnu talvelta koska ei ole vielä ollut kuuraa enkä usko että tuleekaan ennen joulukuuta.

Opiskeluiden suhteen on ollut inspiroivaa ja kiinnostavaa. Olin erityisen innoissani Creativity in Learning-kurssin omakuva-projektista jonka sain jo päätökseen. Nyt alkoi elokuvaprojekti, joka on myös todella mielenkiintoisen oloinen.

Syksy on mennyt todella nopeasti ja tuntuu uskomattomalta miten tosiaan on jo marraskuu.. Olen monesti todennut miten olen todellakin oikeassa paikassa ja miten hyvin viihdyn täällä. Arki rullaa sujuvasti ja tekemistä riittää. Niin se pitää mennäkin!

BA Education, Culture and Society

Lupasin jokin aika sitten kirjoitella hieman omasta kurssistani ja sen sisällöstä. Opiskelen siis suomalaisittain kulttuuri -ja yhteiskuntapainotteista kasvatustiedettä, virallisesti BA Education, Culture and Society. Tutkinto on kandintutkinto ja kestoltaan siis kolme vuotta. Minusta ei tule aivan valmista pätevää opettajaa, sillä Englannissa täytyy pelkän BA Education-kurssin (poisluettuna BA Education with Teaching Qualification) jälkeen käydä yleensä PGCE-kurssi joka kestää vuoden ja pätevöittää opettamaan. Kurssilla voi erikoistua esim. ala-asteelle tai vaikkapa draaman opetukseen. Mutta oma kurssini käsittelee kasvatustiedettä painottuen aika paljon sosiologian suuntaan kattaen myös taiteen eri muotoja.

Ensimmäisenä vuonna on neljä kaikille yhteistä kurssia. Toisena ja kolmantena vuonna kurssit saa itse valita haluamansa erikoitumisalan mukaisesti. Tarjolla on esimerkiksi ilmaisutaitoon, kielen opetukseen ja kehitykseen sekä monikulttuurisuuteen painottuvia kursseja.

Ensimmäisen vuoden aikana opiskelemme seuraavanlaisia kursseja:

Learning and Thinking
Tämä kurssi on ainakin tähän saakka ollut hyvin psykologiapainotteinen ja mielenkiintoinen. Kurssilla olemme tähän mennessä käsitelleet ihmisen oppimisen kehitystä vauvasta saakka, oppimisen ja opetuksen eri muotoja ja selityksiä sekä oppimisen teorioita. Luultavasti teoriapainotteisin kurssi tänä vuonna.


Culture and Identity
Tällä kurssilla käsittelemme kulttuurin ja identiteetin käsitteitä, niiden eri muotoja ja vaihteluita eri yhteiskunnissa. Tehtävämme on mm. tutustua erilaisiin yhteiskuntiin eri teemojen avulla ja tehdä niistä esitelmät. Oman ryhmäni teema on käsitellä yhteiskuntaa joka haluaa kasvaa kansainväliseksi menestyjäksi taloutensa puolesta opetuksen ihanteiden kannalta.

The Curriculum: Historical and Philosophical Perspectives
Tämä kurssi painottuu paljolti englannin koulutushistoriaan ja yhteiskuntapolitiikkaan. Luennoilla on käyty kiivaita keskusteluja mm. yksityiskouluista jotka ovat tällä hetkellä täällä todella kiivas puheenaihe.


Creativity in Learning
Tämä on hyvin käytännönläheinen kurssi jolla tehdään taidetta eri muodoissa. Kurssin aikana tulemme tekemään mm. jonkinlaisen elokuvan, teatteria sekä musiikkia. Kurssiin kuuluu myös taidenäyttelyvierailu ja myös oman taidenäyttelyn järjestäminen,  teatteriesityksen ja elokuvan katsominen sekä konsertissa käynti.

-----

Kokonaisuutena ensimmäinen vuosi vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja omiin suunnitelmiini erittäin sopivalta. Minua kiinnostaa erityisesti monikulttuurisuus, kielen kehitys ja monikielisyys sekä luovuus opetuksessa. Erikoistavat opinnot tulevat antamaan hyvät mahdollisuudet painottua juuri haluamiini suuntiin.

Ryhmänä me ei olla mitenkään kovin suuri ja tiedekuntanakin hyvin pieni. Poikia meidän kurssilla taitaa olla kuusi, joten tyttöjä on suuri enemmistö. Ikähaitarikin vaihtelee, sillä nuorin taitaa olla vielä lukiossa oleva poika joka lienee hädintuskin edes 18-vuotias, jos en ihan väärin muista paremminkin 16-vuotias.. Toisessa päässä on kolmekymppisiä perheenäitejä, tosin enemmistö on 18-24-vuotiaita.

Opiskelumuotona toimivat tunnin pituiset luennot ja niiden jälkeen on aina tunnin pituinen seminaari, jossa luennolla käsitellyistä asioista käydään keskustelua pienemmissä ryhmissä. Poikkeuksena Creativity in Learning, jossa on kolmen tunnin pituinen oppitunti jossa tehdään lähinnä käytännöntehtäviä.

---------

Lokakuista arkea

Opiskelijaelämä on muodostunut arjeksi ja päivät täyttyvät arkiaskareista, luennoista ja seminaareista, sekä societyjen tapaamisista ja kavereiden kanssa olemisesta. Monet ovat sanoneet kuinka tuntuisi että me oltaisiin oltu täällä jo vuosia - niin moni on tullut todella läheiseksi lyhyessä ajassa ja kaikkeen on jotenkin niin tottunut. On oppinut löytämään hyviä tarjouksia ruokakaupassa, tietää miten kirjastossa toimitaan ja missä luennot on. Enää ei eksy matkalla yliopiston kahvilaan tai kauppaan. 

Yliopistot ovat täällä muuten todella erilaisia laitoksina, sillä meidänkin kampuksella ja itseasiassa ihan päärakennuksessa sijaitsee niin useampi kahvila, pankki, kirjakauppa kuin pieni sekatavarakauppakin jossa myydään myös ruokaa. Lisäksi löytyy myös päiväkoti (!!) sekä student unionin yhteydessä on myös legendaksi muodostunut baari sekä isohko kahvila. Lisäksi kaikki rakennukset ovat mukavasti samalla kampuksella eivätkä välimatkat ole koskaan muutamaa minuuttia pidempiä. Maastrichtissa kampus oli levittynyt ympäri kaupunkia kirjasto mukaanlukien ja toisinaan oli tuskan takana raahautua paikasta toiseen. 

Kirjoittelen viikonlopun aikana lisää opiskeluistani ja tämän hetkisistä kursseista. Sen verran voin sanoa jo nyt, että todella mielenkiintoisia ovat olleet ja koen olevani oikeassa paikassa. Lukemista on nyt kertynyt viikonlopuksi sen verran, että sen kanssa saa viettää tovin. Mutta mielenkiintoisia asioita lukeekin mielellään!

Terveiset helteisen Fresher's Weekin keskeltä!

Ei voi kuin huokaista helpotuksesta, että tänään ei ole illaksi sen kummempaa ohjelmaa. Fresher's Week on toisinsanoen ollut melkoista menoa! Joka illalle on ollut ties mitä klubi-iltaa sun muuta ja päivätkin on menneet nopeasti uusiin kavereihin sekä kampukseen tutustuessa. Kaupasta on raahattu niin petivaatetta kuin keittiötarvikettakin.. Nyt alkaa suurimaksi osaksi olla elämä kasassa ja tähän huoneeseen on kotiuduttu. Meitä on hellitty lähes +26 asteen helteillä jo tovi, sillä täällä velloo nyt helleaalto jonka pitäisi kestää vielä sunnuntaihin saakka!

Kertoakseni hieman tarkemmin tästä kokemuksesta, tulin siis Suomesta Lontooseen viime viikon keskiviikkona ja muutin tähän opiskelija-asuntolaan aivan yliopiston nurkille pian sen jälkeen. Meitä on aina yhdessä kämpässä kahdeksan ja omassani on tähän saakka ollut ihan mukavaa sakkia.

Fresher's Week on pitänyt sisällään monenlaista tapahtumaa ja vielä on vaikka mitä edessä! Tänään kävin Freshers' Fayre-nimisessä tapahtumassa, jossa voi ilmoittautua eri klubeihin ja jossa yliopiston yhteistyöyrityksen mainostavat palveluitaan. Innokkaana ilmoittauduin drama societyyn ja dance societyyn, teatteria ja tanssia siis toivottavasti vapaa-ajan ohjelmassa!

Yliopiston kampus on tosi kaunis ja viihtyisä. On todellakin helppo huomata että yliopisto painottuu opetuksessaan taiteisiin ja humanistisiin tieteisiin. Täällä voi opiskella niin viestintää, draamaa kuin kansantaloustiedettä ja politiikkaakin. Kaikissa oppiaineissa kuitenkin painottuu kulttuuripuoli eikä täällä ekonomiaa käsittelevällä kurssillakaan mitään hardcore-bisnestä ole. Tähän saakka olen tykännyt olla täällä!

Oma kurssini Education, Culture and Society on nimensäkin mukaisesti kulttuuri -ja yhteiskuntapainotteinen kasvatustieteen kurssi, jolla käsitellään opetusta monikulttuurisista ja luovista näkökulmista. Suurin osa opiskelusta on luentoja ja keskusteluja, mutta suunnitelmaan kuuluu myös käytännön taideosio, art practice, jossa ilmeisesti toteutetaan jonkin taideprojekti. Mielenkiinnolla odotan opiskelujen alkua! Maanantaina ne sitten vihdoin virallisesti alkavat.

Nyt täytyy vielä nauttia Fresher's Weekistä ja rennosta aikataulusta!

Jännitystä ilmassa!

Rentouttava ja piristävä Suomen loma on nyt takana ja olen takaisin ihmeellisen aurinkoisessa Lontoossa. Eilen fiilisteltyäni ensin lentokenttien tunnelmaa sekä Helsingissä että Kööpenhaminassa (joka on edelleen upein kenttä missä olen ollut) laskeuduin Lontooseen ihastellen sen upeita valoja pimeässä illassa. Huh, kuinka hienolta voikaan näyttää! Kun kapusin portaat ylös tubeasemalta kliseisesti juuri Piccadilly Circukselle, tuntui todella että olin tullut kotiin. Teki mieli ihan kiljua ilosta, mutta tyydyin vain katselemaan hymyillen ympärilleni. Miten olikaan ollut ikävä tätä rakasta kaupunkia!

Huomenna koittaa jännä päivä, sillä muutan vihdoin yliopiston asuntolaan kaakkois-Lontooseen. Alue on monikulttuurista ja lähellä sijaitsee se taitelijoiden ja muusikoiden suosima "hipsteri-Lontoo" eli itäinen Lontoo jossa Brick Lanet sun muut sijaistevat. Jännää nähdä taas uusi puoli Lontoosta, jota tähän mennessä olen katsellut lähinnä rauhaisilta perheiden asuinalueilta. Myös uusien asuinkumppaneiden sekä opiskelukavereiden tapaaminen jännittää hurjasti! Tästä lähtee uusi alku taas - innolla sitä päin!

Helsinki-Vantaalla

Odottelen tällä hetkellä kotimaan jatkolentoa tosiaan Helsinki-Vantaan lentokentällä. Lontoon kiireestä on ihana päästä hieman pakoon ennen hektisen opiskelijaelämän alkua vajaaksi viikoksi. Tuntuu hassulta olla Suomessa, mutta ehdottomasti odotan innolla että saan ladata akkuja syksyä varten.. Ulkona näyttää syksyisen sateiselta, mutta se ei lannista koska Suomi on kuitenkin aina Suomi ja myönnettäköön että on tänne välillä kaivannut. Nyt siis Suomi-lomaa kohti!

Syksy tuli

Nyt kyllä tuntuu vihdoin syksyiseltä. Lehdet lentelevät kilpaa puista ja tänään sain kokea ihkaensimmäisen englantilaisen syyssadekuuron joka käytännössä käsitti jättikokoisia pisaroita jotka tulittivat naamalle vaakasuorassa. Piti siinä kengät litimärkinä lähes harmitella jo miksi ihmeessä sitä vapaaehtoisesti tänne oikein jää talvea vasten oleskelemaan - ja siitä eteenpäin vielä kolmeksi vuodeksi..... Mutta onpahan opittu että kyllä ne wellies tarvitaan tai muuten ei aleta! Eli kumppariostoksille siis pikimmiten!

Syksyssä on kuitenkin tunnelmaa ja tällä hetkellä se tuntuu oikein tervetulleeltakin piiiitkältä tuntuneen kesän jälkeen. Ihanaa nähdä ihan uudistunut katumuotikin takkien ja kaikenmoisten asusteiden astuessa kehiin. Ah, kuinka ihanaa alkaa hamstrata huiveja ja muita ihanuuksia! Saati sitten sisätiloissa luvan kanssa käpertyä tuijottelemaan ihanaa hömppää.

Muutenkin tuntuu että ollaan astumassa aivan uuteen aikakauteen koska periaatteessa au pair-urani on pieniä taukoja lukuunottamatta kestänyt jo todella kauan. Nytkin 6 kuukautta putkeen. Luulen että tuntuu hassulta (ja vapauttavalta) vaihtaa lorut, leikit ja iänikuinen elämän pelisääntöjen paukuttaminen villiin opiskeljaelämään. Eikä pidä siis käsittää väärin, olen työssä suurimaksi osaksi viihtynyt mutta olen niinsanotusti kypsä jo kokeilemaan jotain iiiihan muuta. Opiskelijaelämää päin siis innolla! Kurssi vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta ja Facebookin puolella on tullut jo verkostoitua yliopiston sosiaaliseen elämään ja tuttavuuksia on löytynyt. Samassa veneessä ollaan me freshersit!

On omituinen tunne kun tietää jäävänsä tänne vielä nyt kesänkin jälkeen - ja että tosiaan nyt olisi sitten kolmeksi vuodeksi paikka missä olla. Minut tuntevat tykkäävät vitsailla miten varmaan olen jo taas puolen vuoden kuluttua jossain ihan muualla, että mahtaako tuo nyt siellä jaksaa pysyä kun on noin levoton sielu. No, en minä tiedä vielä jaksanko mutta se on sen ajan murhe eikä sitä vielä kannata miettiä. Kyllä tässä nyt on ihan kiva jäädä aloilleenkin. Tähän maahan tuntuu jo mukavasti juurtuneensa ja Lontoo tuntuu kodikkaalta, tutulta ja turvalliselta. Brittien ajatusmaailmaa on alkanut ymmärtää eikä enää kummemmin hämmästy mistään pienistä outouksista.

Kuvituksena syksyistä Lontoota vuodelta 2008

Tubessa on tunnelmaa

Lontoo herättää lähes automaattisesti assosiaation sen kuuluisaan labyrinttiäkin sokkeloisempaan maanalaisverkostoon. Lontoolaisittain tube kuuluu niin olennaisena osana arkeen että ilman sitä olisi vaikea kuvitella täällä asuvansa saati pääsevänsä paikasta toiseen. Tube herättää myös voimakkaita tunteita allekirjoittaneessa, sillipurkkitunnelmat kun toisinaan vievät hermot äärirajoille eikä tuben vaihtaminen linjalta toiselle ruuhkaisilla käytävillä aina miltään rentouttavalta ainakaan tunnu.

Mutta koska siellä tubessa tulee istuttua (tai huonommalla tuurilla seistyä) niin tolkuttoman paljon, ehtii myös nauttia Lontoon ihanan monipuolisesta ihmiskirjosta. Mielestäni on hurjan jännittävää miettiä millaisia ihmisiä kanssamatkustajat ovat ja toisinaan tulee jopa arkisosiologiaakin harrastettua. Ihmisiä ja niiden eleitä ja ilmeitä tarkastelemalla oppii paljon. On hauska nähdä myös kultturieroja ja huomata toisinaan miten stereotypiatkin pitävät niin paikkansa nähdessään käsillään elehtiviä italialaisia ja espanjalaisia, järjestelmällisesti karttojaan tutkivia saksalaisia tai käytännöllisesti lenkkitossuihin pukeutuneita amerikkalaisia selkäreppuineen. 

Myös ihania pieniä hetkiä on kertynyt paljon. Esimerkiksi jos samassa tubevaunussa on vauva tai pikkulapsi, ympärillä istuvien suupielet kääntyvät helposti hymyyn ja vauva saa heti monta ihastelijaa. Tai sitten raskaana olevalle, vauvan kanssa matkaavalle tai vanhukselle tarjotaan istumapaikkaa. Toisinaan mukaan mahtuu myös omituisuuksia, kuten itsekseen juttelevia tai lauleskelevia, hauskasti pukeutuvia tai kroonisia torkkujia. Luultavasti koomisinta on ollut juhlatuulella ollut seurue jonka miesvahvistukset olivat pukeutuneet pelkkiin kankaisiin lippuihin (harmi etten muista minkä maiden lippuja ne olivat). 

Vaikka tulee aina valitettua ahtaudesta, kuumudesta ja sokkeloista on tubessa silti aina kuitenkin sitä tunnelmaa. Ehkä jopa enemmän kuin siinä linja-autossa..

Tuleva ekaluokkalainen

Vihdoin ja viimein tuli perjantaina vahvistus opiskelupaikasta! Kauan sitten lapsuudessa syntynyt haave opettajan ammatista on siis astetta lähempänä. Tulen opiskelemaan kandintutkintoa kulttuuri -ja yhteiskuntapainotteisesta kasvatustieteestä yliopistossa nimeltä Goldsmiths University of London. Kurssi kuulostaa hirmu mielenkiintoiselta ja opinnot antavat vapauden suuntautua omiin mielenkiinnonkohteisiin.

Vuosi sitten muistan vierailleeni yliopiston nettisivuilla ja miettineeni "tämä on kuin minulle tehty" lukiessani yliopiston esittelyä. Siitä saakka haaveilin siellä opiskelusta - ja nyt se on pian totta! Kesäkuussa vierailin kampuksella ja halu päästä sinne vain vahvistui. Olen hyvin innoissani aloittamassa siis opintoja! Vielä on paljon tehtävää mutta syyskuun lopulla se sitten virallisesti alkaa - opiskelijaelämä!

Lontoo, rakkaani

On hassua miten asuessaan pidempään samassa kaupungissa siihen muodostaa suhteen, joka toisinaan muistuttaa lähes ihmissuhdetta. Välillä kaupunkiaan rakastaa, sitä hehkuttaa ja sen ihanuudesta aivan huumaantuu. Aina löytyy ihania uusia asioita jotka saavat rakastumaan yhä enemmän ja tuntuu kuin aivan ratkeaisi kaiken sen tunnemäärän vuoksi. Kun taas toisinaan se saa vihastumaan, suorastaan raivostumaan oikutteluillaan ja epäluottamuksellaan. Mutta silti sitä ei halua poiskaan läheltään, koska se on silti se oma ja rakas turvallinen kaupunki joka lopulta kuitenkin ottaa vastaan vaikka sille hiukan välillä vihoittelisi.

Suhteeni Lontooseen on ehdottomasti juuri tällainen, kuin myrskyisä mutta rakkaudentäyteinen parisuhde. Eilen teki mieli täpötäydessä tubessa hikisenä seisoessani pistää pillit pussiin ja irtisanoa koko juttu mutta silti siinä kiukunpuuskassani sillipurkkitunnelmissa ymmärsin kuinka olen kiintynyt Lontooseen ja kuinka jopa se hermojaraastava tubeasemien sokkeloissa kiiruhtaminen ja hikisissä oloissa matkustus tuo jotenkin sellaisen turvallisuuden tunteen ja kuinka se vain kuuluu niin oleellisena osana elämään täällä että ilman sitä se ei olisi edes yhtä lontoomaista. Ja ne vääriin paikkoihin pysähtelevät ja joka paikkaan palloilevat turistit (nimenomaan rajaan ärsytykseni siis tuohon yhteen turistityyppiin joka edellämainittujen lisäksi tukkii liukuportaat - tapahtui muuten eilen juuri kiireen keskellä - ja pysähtyy keskelle täyttä käytävää seurueensa kanssa keskusteelmaan minne seuraavaksi suunnata - äly hoi). Silti, toisinaan oikein tekee mieli imeä itseensä tämän kaupungin salaperäistä viehätystä, joka jotenkin on niin uniikkia ettei sitä muualla ole.

Nyt täällä lähes 6 kuukautta asuneena on tullut nähtyä kaksi vuodenaikaa ja nyt on alkamassa se ihana Lontoon syksy väreineen ja kahvilassa kaakaon äärellä tunnelmointineen. En malttaisi odottaa! Vietin Lontoon syksyä hetkisen aikaa hurjat kolme vuotta sitten kuukauden ajan. Kylmästi luihin ja ytimiin pureutuva se oli, mutta ne kauniit ruskaiset päivät kyllä pelastivat sen.

Niin kai se on, että todellinen rakkaus kestää ne vaikeudet ja viat hammasta purren. Ja sitten taas ollaan niin onnellisia yhdessä!

-------------------

Olisi mukava kuulla myös muiden kokemuksia omista asuinkaupungeista ja suhteesta niihin. Asutpa sitten Suomessa tai ulkomailla, voit jakaa tarinasi!

Elokuu ja odotus - yöllisiä pohdintoja

Elokuu on yksi suosikkikuukausistani. Silloin ollaan vielä kesässä, mutta ilmassa on jo aavistus syksyn tuntua. Illat ovat hämäriä ja vilpoisia, tekee mieli istua ulkona kynttilänvalossa. Luonnostakin huomaa kesän loppumisen, kasvit alkavat nuupahtaa ja tiputtaa lehtensä. Ilmassa leijuu sellainen tietty elokuun tuoksu ja tunnelma. Sen tuntee täällä Lontoossakin, vaikka kaikkein ihanin on kuitenkin Suomen elokuu.

Ilmassa onkin ollut hieman ikävää siihen Suomen elokuuhun. On miettinyt miten ihanaa on kun voi mennä metsään poimimaan tuoreita mustikoita ja puolukoita. Miten hyviltä ne maistuu. On miettinyt elokuun jännittäviä aikoja kun koulut alkoi ja miten kivaa lapsena oli laittaa illalla reppu valmiiksi ja leikkiä kavereiden kanssa niin kauan kunnes piti mennä sisälle, olihan kesän viimeinen päivä. 

Elokuu tuo mukanaan aina tiettyä haikeutta mutta paljon myös uutta ja jännittävää odotettavaa. Viime elokuussa kiersin Suomen ympäri kaveriporukan kanssa autolla mennen hieman Ruotsin puolellekin ja lähdin spontaanisti Hollantiin opiskelemaan. Tässä elokuussa olen Lontoossa ja odotan innolla yliopiston alkamista täällä. Ja se tuttu elokuun tuoksu on ilmassa, täälläkin.

Paljon odotettavaa on edesspäin ja tuntuu hassulta miten aika tuntuu pysähtyvän kun jotain oikein kovasti odottaa. Opiskeluiden alku on vielä siellä jossain, näennäisesti kaukana. Vielä on kompastuskiviä, paljon tehtävää. Mutta välillä tulee haikeus suomalaisiin mustikkametsiin, syömään tuoretta marjapiirakkaa, poimimaan värikkäitä lehtiä ja lukemaan sanomalehteä tutun pöydän ääreen. Koti-ikävää kai se on. Huoh. Kai se on osa tätä elokuun tunnelmaa ja odotuksen aiheuttamaa ajatustenvirtaa.

Tunnelmiin sopii mitä parhaiten Yann Tiersenin ihana pianomusiikki Amélie-elokuvasta:

Newquay, Cornwall

Viikonloppuna suuntasimme ystäväni kanssa kauan odotetulle matkalle Cornwalliin Englannin lounaisrannikolle Newquay-nimiseen pikkukaupunkiin, joka on tunnettu maan ehkä parhaimpana surffauskohteena. Sinne suuntasimme siis myös aaltojen nappaamisen toivossa.

Bussimatka Lontoosta kesti reilut 7 tuntia, mutta yöbussissa se kuitenkin suhteellisen kivuttomasti hurahti. Istuminen kuitenkin palkittiin kun perillä odotti idyllisen rosoinen ja huikeita maisemia tarjoava pikkukaupunki. Rantamaisemat olivat aivan upeat ja tunnelma oli ihanan merellinen lokkien kirkuessa ja meren suolaisen tuoksun leijuessa ilmassa. Olipa muuten ihana nuuhkia raikasta meri-ilmaa Lontoon jälkeen!

Surffauksestakin päästiin nauttimaan todenteolla ja huikeita maisemia tuli kyllä ihasteltua monet kerrat. Itse kaupunkina Newquay ei ollut mikään maailman kaunein tai viihtyisin, mutta heti kun pääsi rannan tuntumaan muuttui tunnelmakin paljon paremmaksi. Paikka tuntui kuitenkin hyvin englantilaiselta pikkukaupungilta kivitaloineen ja fish & chips-paikkoineen. Erikoisuutena tietysti cornish pasties, paikallinen pasteija jonka sisällä voi olla niin kanaa kuin papujakin. Maistoin Full English Breakfast-nimellä kulkenutta pasteijaa jossa todella oli sisällä englantilainen aamiainen makkaroineen ja papuineen. Hyvä ettei vielä munakasta oltu laitettu joukkoon. ;)

Reissu oli kokonaisuudessaan ihana piristys arkeen ja tuntuu että puhtia sai oikein roppakaupalla. Merta ja surffausta jäi ikävä, mutta tietääpä ainakin että tuollainen keidas on olemassa Englanninkin sisällä.

Regent's Park

Olen löytänyt ehdottomasti suosikkipuiston Lontoossa. Regent's Parkissa vierailin aiemmin huhtikuussa kirsikankukkien kukinnan aikaan ja puisto oli toki jo silloin todella kaunis, mutta eräs kesäpäivä ihastuin paikkaan oikein todenteolla. Puisto on jotenkin vehreämpi ja viihtyisämpi kuin esimerkiksi Hyde Park ja kauniit suihkulähteet ja kukat saa sen erityisen kauniiksi. Täydellinen paikka piknikille aurinkoisena päivänä!

Entä jos..?

Tiedätte varmaan sen tunteen kun on tehnyt jonkin päätöksen ja vaikka samaan aikaan se on helpotus, herää myös epäilys siitä oliko päätös nyt oikea sittenkään. Ikäänkuin luontaisesti aistisi tarvetta perääntyä jo tehdystä asiasta.

Minulle tuo tunne on viime aikoina ollut erittäin tuttu. Olen vatvonut asiaa mielessäni paljon, se on saanut minut uppoutumaan omiin ajatuksiini väärillä hetkillä ja vienyt aikaani kun olen etsinyt ratkaisua pulmiini. Tämä tunne on minulle tuttu myös esimerkiksi ajalta kun odotin lähtöä Australiaan ensimmäisellä kerralla, siinä olikin muutama kuukausi ennen kuin pääsin viimein matkaan. Tarve paeta, perua koko juttu, heräsi useamman kerran. Jos taas olisin lähtenyt heti matkaan ei tätä tunnetta olisi ehtinyt tullakaan. Hollantiin lähtiessä se iski oikeastaan vasta taksissa matkalla lentokentälle, mutta kohta olinkin jo koneessa ja innoissani. Niin se käy paljon helpommin.

Nyt epäröin valitsinko oikein, mitä jos jossain on jotain paljon hienompaa. Toinen vaihtoehtokin olisi, tosin siinä on omat riskinsä ja sitäkin täytyisi odottaa. Vielä pidempään. Mutta tuolla jossain on paikka jossa olen aina halunnut käydä ja jossa haluamani elämäntyyli olisi mahdollista, jossa voisi avautua mahdollisuuksia pidemmälle tulevaisuuteen. Leikittelen ajatuksella millainen elämäni olisi jos valitsisinkin toisin. Tulisiko minusta erilainen siellä kuin minusta tulisi täällä? Tekisinkö samoja asioita, näyttäisinkö samalta? Uskon että molempiin vastaus on osittain ei, sillä esimerkiksi Australia muovasi minua niin paljon että en olisi sellainen ihminen joka olen nyt ellen olisi siellä ollut. Sama Hollannin ja nyt Lontoon kohdalla. Mutta sitä minä juuri rakastankin maailmalla asumisessa, että paikat muovaavat ja opettavat. Koen rikastuneeni hurjasti kokemuksistani ja koen eläväni itselleni sopivampaa ja antoisampaa elämää kun asun ympäri maailmaa ja sulaudun osaksi uutta kulttuuria.

Mutta onko tämä sittenkään se kulttuuri, se paikka johon haluan jäädä? Lontoo on upea ja Iso-Britannialla on paljon annettavaa, vain pieni osa on vasta koettu. Entä jos-ajatukset vain vyöryvät mieleen tuon tuostakin.. Utelaisuus on mielestäni hyvä ominaisuus ja se on tuonut paljon hyvää, mutta se on aina saanut myös aikaan rauhattoman mielen joka haluaa kokemaan taas uutta ja joka tietää että jotain hienoa on tuolla jossain ja tahtoo löytää sen.

Valinnat ovat vaikeita, mutta täytyy olla onnellinen että on mahdollisuus valita. Epäröinti kuulunee asiaan, mutta valinta olisi huomattavasti helpompi jos jokin toinen vaihtoehto ei kutkuttelisi mielessä.. Miten nyt sitten valita kumpi on se oikeampi? Toisinaan toivoisin että joku päättäisi asian puolestani, mutta itse kai on tehtävä kuten oikeimmaksi tuntee.. Kyllä se oikea tie vielä löytyy, täytyy vain uskoa.