kaukokaipuuta ja opiskelijaelämää Lontoossa

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Arjen ja elämän kulttuurieroja

Viimeksi kirjoittelin koulutukseen liittyvistä kulttuurieroista - tällä kertaa aiheena on arjessa ja elintavoissa näkyvät erot Suomen ja Britannian välillä.

Ruokailutottumukset


Stereotyyppinen käsitys brittiläisestä, etenkin englantilaisesta, ruokailukulttuurista on sen rasvaisuus ja epätervellisyys. Suomalaisesta näkökulmasta se kyllä siltä toisinaan tuntuukin. Aamiaiseen kuuluvat makkarat, keitetyt munat eri muodoissaan, pavut sekä pekoni. Oma mysliä, maustamatonta jugurttia ja erilaisia puuroja sisältävä aamupalani on saanut usein kommentteja "you are so healthy!" "What is that?". Asuminen opiskelija-asuntolassa on tosin antanut hyvän katsauksen maan tavoille - sitä valkoista paahtoleipää ja teetä kulutetaan ihan juuri niin paljon kuin voi vain olettaakin. Pavut ovat jotain mitä en voi käsittää, vaikka lähes kaikkiruokainen olenkin. Niiden ulkomuoto ja haju vain ovat niin epämiellyttävät kuin olla voi.. Paahtoleivän ja munakokkelin yhdistelmään olen tosin suorastaan ihastunut! Kananmunaa tulee syötyä muutenkin enemmän.


Teetä juodaan täällä ahkerasti - jälleen hyvin odotettavasti. Sitä juodaan ihan ruoankin kanssa ja tietysti aina maidolla. En ole tainnut nähdä täällä kenenkään juovan sitä ilman maitoa.

"Kaupunkilaisuus"




Tämä vähän hämärä termi kaivannee pientä selitystä. Nimittäin, olen havainnut että täällä Lontoossa elämä todella pyörii lähinnä asvalttiviidakon keskellä ja kiireinen elämäntyyli näkyy elintavoissa huomattavasti. Ulkoilu ei ole samanlaisessa arvossa kuin Suomessa, ainakaan näissä ympyröissä missä itse elän. Puistoissa toki käy kuhina ja lenkkeilijöitä näkyy, mutta mielestäni täällä ei ainakaan Lontoon suhteen vallitse sellainen samanlainen "tuulipukukulttuuri" kuin Suomessa. Jos lähden ulos tuulipuvun takki ja lenkkihousut päällä, tunnen itseni ihan hölmöksi. Täällä ihmiset ulkoilevat farkuissa ja villakangastakeissa, lapsetkin. Ulkoilupukuja ei sen kummemmin tunneta. Ihan harmittaa miten itsekin on taantunut sisällä eläjäksi, vaikka esim. Australaissa ehti muuntautua ulkoilmaihmiseksi. Toisinaan tuntuu että haluaisi kunnolla päästä luonnon keskelle. Silloin visiitti puistoon auttaa, mutta sinnekin pitää ottaa bussi ja kulkea ruuhkaisia teitä saasteita haistellen. Suomessa käydessä on oppinut arvostamaan raikasta ilmaa ja puhdasta luontoa paljon enemmän kuin siellä asuessa koskaan osasi.

Rentous ja lämminhenkisyys


Briteissä olen huomannut jotain samankaltaista kuin australialaisissa - sellaista tietynlaista rentoutta ja huoletonta elämänasennetta. Ventovieraitakin kohdellaan asiakaspalvelussa ja muuallakin lempeästi, kutsutaan nimillä darling ja sweetie. Toki kyseessä on vain pintapuolinen välityksenosoitus, mutta mielestäni sekin on hirmu tärkeä. Rumaa käytöstä ja ilkeyttä tähän maailman mahtuu jo ihan tarpeeksi. Toki niitä töykeilijöitä mahtuu joka paikkaan, ei täällä kaikki jaksa aina olla ystävällisiä. Mutta mielestäni ihmiset ovat täällä ihanan eloisia eivätkä turhan vaatimattomia. Toisinaan itseä vaivaa se kuuluisa suomalainen vaatimattomuus, johon kuuluvat kehuja saadessa tämänkaltaiset lausahdukset "No ei se nyt ole niin hieno, kunhan jotain raapustelin" tai "Ai tämäkö? No sehän on ihan vanha ja kulunut jo". Jotenkin tuntuu että täällä osataan ottaa kehut todella hyvin vastaan.

Ostoksilla käynti


Ruokakaupat ovat täällä melko erilaisia Suomeen verrattuna. Niissä on aivan valtava valikoima! Löytyy runsaasti erilaisia valmispastoja sekä jopa kiinalaista ruokaa ja sushia. Hedelmiä on pilvin pimein ja usein niitä saa "osta 1, toinen ilmaiseksi"-periaatteella todella edullisesti. Valmispizzojen määrä on hämmästyttä myöskin.. Lisäksi ruokakauppoja on monen sorttisia, löytyy hienostuneemmat Waitrose ja Marc and Spencer sekä hieman tavallisemmat Tesco ja Sainsbury's. Ääripäänä vielä super-halpisruokakaupat Asda ja Iceland.

Täällä ei oikeastaan ole Citymarketin ja Prisman vastaavia joissa olisi ruokakauppa ja sekatavaratalo yhdistettynä. Ainoana tulee mieleen Costco joka toimii hiukan samalla periaattella.

Ja toki high street-shoppailu on täällä valloillaan myös ja suuria luksustavarataloja löytyy monen sorttisia, Harrods ja Selfridges nyt ainakin. Niissä itseasiassa yhdistyy ruoka -ja muu shoppailu mutta ne ovat enemmän verrattavissa Stockamanniin kuin massatavarataloihin.

----------------

Ennen ajattelin että Suomen ulkopuolella on kaikki paremmin, mutta kolmessa maassa asuttuani voin olla eri mieltä. Kussakin paikassa on puolensa. Hollannin jälkeen ylistin Suomen ihanaa asiakaspalvelua, joka puolestaan Australian ja Brittien jälkeen tuntui kankealta. Tosin onneksi ei olekaan olemassa paikkaa jossa kaikki olisi liian hyvin, ihan hyvä näin!

kuvat: weheartit

8 kommenttia:

Elegia kirjoitti...

Itse en ole ns, kulinaristi enkä edes syö aamiaista, joten tuo ruuan rasvaisuus ja "epäterveellisyys" ei edes tullut mieleeni tänne muuttaessani. Olin kyllä matkustellut tässä maassa ennen muuttamista tänne, joten nuo kuvaamasi aamupalat vastaavat sitä, mitä joidenkin hotellien compilmentary breakfastissa oli tarjolla. Viime kesänä majailin Helsinigssä hotelli Helkassa about viikon ja aamiainen oli ihan eri luokka rehuineen.

Kyse on kuitenkin pääasiassa valinnoista. Monissa ravintoloissahan on jopa tarjolla ns. healthy optionit ja pubeissa voi tilata itselleen terveellisen kokonaisuuden - jos siis haluaa. Itse tykkään syödä pubeissa: tulee mieleen suomikotiruoka uuniperunoieen (jacket potato) ja salaatteineen (jotka saa without dressing halutessaan). Joskus otan pubissa uuniperunan kaveriksi baked peasit (ei muuten mielestäni haise lämpimänä, kylmänä kylläkin), nam :D

Aika jännä, miten paljon on alueellisia eroja. Itse en asu Lontoon ydinalueella (tuben varrella kuitenkin) ja täällä näkyy paljon ulkoilevia ihmisiä. Eivät tosin ulkoile tuulipuvuissaan, vaan osa jopa talvellakin shortseissa (koskee sekä miehiä että naisia) tai ihan vain leggins-tyyppisissä housuissa. Harvemmin muuten Helsingin keskustassakaan näki lenkkeilijöitä tai jos näki, niin eivät kyllä juosseet.

Lontoon ydinalueillahan liikkuu päiväsaikaan lähinnä turisteja. Mielestäni täällä (Lontoon alueella yleisesti) ihmiset kuitenkin pukeutuvat pääsääntöisesti "paremmin" kuin Suomessa. Harva siis edes menee sinne ruokakauppaan missään verkkareissa ja ulkoilupusakassa. Suurin osa on pukeutunut huolitellusti ja siististi.

Palvelunkin kanssa on mielestäni vähän niin ja näin: turistialueilla saa helpommin ylitsevuotavan hyvää palvelua kuin ns. asuinalueilla. Kunnallinen terveyskeskuspalvelu on täällä pohjanoteeraus ylimielisine respatäteineen. Toisaalta plussaa on se, että lääkärille saa ajan todella nopeasti ja itse lääkärit ovat minun kohdallani olleet aina asiallisia ja ihmisläheisiä.

Kasvisvalmisruokavalikoima on mielestä surkea verrattuna Suomeen. Ja mikä pahinta - joka asiaan tungetaan voita! En pahemmin syönyt Suomessa valmisruokia, nyt en syö enää ollenkaan. Paitsi keittoja. Kasvispurkkikeitoille iso plussa! :D

Westfield on kauppakeskus, ei tavaratalo, kuten esim. Harrods. Toivottavasti et pahastu tästä kommentistani. Huomioimasi asiat ovat varmasti aivan aitoja. Halusin vain tuoda esille toisenlaisen näkökulman, koska tuntuu että monella on tosiaan aika yksipuolinen mielikuva Lontoosta. Asia ei ole kuitenkaan ihan niin yksioikoinen. :)

Elegia kirjoitti...

Äh, siis baked Beans :D

Jemi K kirjoitti...

Hei Elegia,

kiitos kommenteistasi. Mielenkiintoista tosiaan kuulla että alueellisia eroja löytyy. Kerroin kokemuksiani sen perusteella että olen asunut Lontoossa kolmella aivan erilaisella alueella: keskiluokkaisessa South-Westissa lähellä Richmondia, Pohjois-Lontoossa suurten puiston äärellä sekä nyt Kaakkois-Lontoossa täyteenahdetulla, monikulttuurisella ja työväenluokan suosimalla alueella. Ensiksi mainitussa näkyi huomattavasti eniten ulkoilijoita, mutta kahdessa jälkimmäisessä ei niinkään paljoa. Toki puistoelämää löytyi noilta perhealueilta huomattavasti tätä ruuhkaisaa koillista enemmän. Mutta mielestäni täältä puuttuu edelleen sellainen samanlainen tuulipuvut ja kurahousut jalkaan-ulkoiluelämä kuin Suomessa, jossa tuntuu että lapsena oli joka välissä ulkona hiekkaa ja ruohoa kaivelemassa - ja hyvä niin ;) Itse vartuin luonnon äärellä ja koin erittäin luonnonläheisen ja ulkoilua arvostavan lapsuuden joten siksikin voin vieroksia tätä menoa täällä. :)

Olen täysin samaa mieltä ylimielisistä respatädeistä ilmaisessa terveydenhuollossa! Toisinaan puhelinpalvelukin on heillä täysin ala-arvoista. Otinkin aiheekseni kirjoituksessani enemmänkin tuon nimittelyn kuin varsinaisen asiakaspalvelun ystävällisyyden, joka on Suomessa mielestäni usein huippuluokkaa vaikka siitä tunnutaan paljon valitettavankin (itsekin syyllinen ;)

Ja Westfieldin suhteen osuit myöskin nappiin, kauppakeskushan se on. :)

Elegia kirjoitti...

Juu, olet aivan oikeassa. Yhtäkään tuulipukuihmistä en ole minäkään vielä bongannut :D Ja itse asun tosiaan Lontoon laitamalla (itse asiassa juurikin Richmondissa), joka on tosi vihreää aluetta. Varsinaiset lenkkeilijät ja ulkoilijat on helppo erottaa toisistaan: ulkoilijoilla on tosiaan yleensä farkut tmv. ja kumisaappaat kun taas ne lenkkeilijät kirmaavat puolialastomina talvellakin. ;D

Silmiini on myös pistänyt lasten "hieno" pukeutuminen: tytöt ovat kuin pikkuneitejä ja koulupukuisiset pojat kuin minimiehiä.

Nelli / Kochanie kirjoitti...

moikka jemina, sulle olisi haaste blogissani jos haluat tehda :)

♥: nelli http://1000oceanss.blogspot.com/

Anonyymi kirjoitti...

Helppoahan se on olla kohtelias, kun käy perseilemässä pari kertaa vuodessa ulkomailla ;)

Anonyymi kirjoitti...

Tee maidolla on parasta! Joskus kylässä ollessa ei ole maitoa, niin teen joutuu juomaan irvistystä peitellen :) Maito antaa ihanaa makeutta!

Jemi K kirjoitti...

Nelli, erittäin myöhästyneet kiitokset haasteesta! Vastailen kunhan saan inspiraatiota! :)

Sara, todellakin tee on jotenkin kitkerämpää ilman tuota maitoa! Se jotenkin pehmentää ja makeuttaa sitä makua mukavasti. :)