kaukokaipuuta ja opiskelijaelämää Lontoossa

torstai 11. elokuuta 2011

Elokuu ja odotus - yöllisiä pohdintoja

Elokuu on yksi suosikkikuukausistani. Silloin ollaan vielä kesässä, mutta ilmassa on jo aavistus syksyn tuntua. Illat ovat hämäriä ja vilpoisia, tekee mieli istua ulkona kynttilänvalossa. Luonnostakin huomaa kesän loppumisen, kasvit alkavat nuupahtaa ja tiputtaa lehtensä. Ilmassa leijuu sellainen tietty elokuun tuoksu ja tunnelma. Sen tuntee täällä Lontoossakin, vaikka kaikkein ihanin on kuitenkin Suomen elokuu.

Ilmassa onkin ollut hieman ikävää siihen Suomen elokuuhun. On miettinyt miten ihanaa on kun voi mennä metsään poimimaan tuoreita mustikoita ja puolukoita. Miten hyviltä ne maistuu. On miettinyt elokuun jännittäviä aikoja kun koulut alkoi ja miten kivaa lapsena oli laittaa illalla reppu valmiiksi ja leikkiä kavereiden kanssa niin kauan kunnes piti mennä sisälle, olihan kesän viimeinen päivä. 

Elokuu tuo mukanaan aina tiettyä haikeutta mutta paljon myös uutta ja jännittävää odotettavaa. Viime elokuussa kiersin Suomen ympäri kaveriporukan kanssa autolla mennen hieman Ruotsin puolellekin ja lähdin spontaanisti Hollantiin opiskelemaan. Tässä elokuussa olen Lontoossa ja odotan innolla yliopiston alkamista täällä. Ja se tuttu elokuun tuoksu on ilmassa, täälläkin.

Paljon odotettavaa on edesspäin ja tuntuu hassulta miten aika tuntuu pysähtyvän kun jotain oikein kovasti odottaa. Opiskeluiden alku on vielä siellä jossain, näennäisesti kaukana. Vielä on kompastuskiviä, paljon tehtävää. Mutta välillä tulee haikeus suomalaisiin mustikkametsiin, syömään tuoretta marjapiirakkaa, poimimaan värikkäitä lehtiä ja lukemaan sanomalehteä tutun pöydän ääreen. Koti-ikävää kai se on. Huoh. Kai se on osa tätä elokuun tunnelmaa ja odotuksen aiheuttamaa ajatustenvirtaa.

Tunnelmiin sopii mitä parhaiten Yann Tiersenin ihana pianomusiikki Amélie-elokuvasta:


3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moi!

Löysin äskettäin ihanan blogisi. Olen itsekin jo pidempään haaveillut Australiaan muutosta ja lähivuosina, se voisi olla jopa mahdollistakin. Opiskelut, kun saan ensi vuonna päätökseen. Sinun kertomuksesi Australiasta, on vain lisännyt entistä enemmän intoani Australiaa kohden. Mutta sitä olen jäänyt miettimään. Että miten sinä olet tutustunut siellä ihmisiin, ja saanut ystäviä. Kun kyseeessä on kuitenkin niin iso maa ja miljoonakaupunki. Onko sinulla ollut entuudestaan siellä tuttuja? Olen henkilökohtaisesti perus suomalainen hieman ujohko, enkä niinkään ylisosiaalinen, joka juttelisi kaikille vastaantulijoille. Ainut asia mikä Australiaan muutosta minua mietityttää on juuri se, ystävien ja sen oman kaveripiirin saaminen. Kiitos blogistasi, aivan ihana! :)

- Maria Aaltonen

Voit myös lähettää vastauksen s-postiini: maria.aaltonen0@gmail.com

Kazza kirjoitti...

Alkusyksy on ihanaa aikaa. Aivan samoja asioita listasit, joita minäkin rakastan ja ikävöin. Täällä taas on talvi vielä menossa ja ehkä kevättä hieman ilmassa, mutta taas niin erilaisella tapaa kuin Suomessa. Tsemppiä yliopiston alkamiseen!

Jemi K kirjoitti...

Hei Maria, kirjoittelen sinulle sähköpostia piakkoin! Kerron mielelläni lisää ja jaan vinkkejä. :)

Kazza,

Alkusyksy on niin ihana! On se hassua miten vuodenajat menee niin päinvastoin siellä. Uuden-Seelannin kevät on varmasti kaunista aikaa! Kiitos ja ihanaa kevään odotusta sinne! :)