Olipa kerran eräs lauantai

Tänään matkallani keskustaan ostin sattumoisin Walker's -sipsejä ja samalla palasin elävästi vuoteen 2008 kun ensimmäisen kerran asuin Lontoossa.

Lukion jäkeisenä ensimmäisenä välivuotena kaikki tuntui niin jännittävältä ja maailma niin suurelta. Olin asettunut Lontooseen, hämmästynyt sen suuruudesta ja taivaalla alati lentelevistä lentokoneista. Huoneessani oli kattoikkuna, josta joskus iltaisin kurkistelin katujen valoja ja nenään tuoksui ravintoloiden ihanat ruoat. Kaupunki kohisi ihanasti ja ilman täytti lentokoneiden humina. Usein syksyisen Lontoon kaduilla talsiessani ostin kulmakaupasta vihreän pussin Walker's -sipsejä ja mutustelin niitä mennessäni. Nyt niistä on tullut ihan Lontoo-sipsejä ja ne muistuttavat aina tuosta lyhyestä, mutta ihanasta syksystä tässä upeassa kaupungissa.

Lontoota vuonna 2008

Tänään vietin lauantaipäivää harhailemalla jossain Leicester Squaren ja Covent Gardenin välimaastossa. Päivän jalkapallopelistä ei voinut olla tietämättä sillä jalkapallokansaa oli aivan joka puolella ja niinpä hartaat kuorolaulut ja ilonhurraukset olivat joka puolella. Ilmassa oli lähes kansanjuhlan tuntua ja kummankin joukkueen paitoja näkyi joka puolella.

Kaikesta huolimatta lauantai oli kiva ja leppoisa jälleen eikä pieni sade edes haitannut kun sai pidellä sadetta teatterin katoksen alla ja katsella ihmisiä. Tällaisina päivinä minä niin rakastan Lontoota.

Vastauksia

No niin, nyt olen saanut vastattua lähettämiinne kysymyksiin - niitä tulikin ihanan paljon! Toivottavasti nämä ovat avuksi ja antavat uutta tietoa! Lisää toki saa kysyä jos tulee vielä mieleen.

Maastricht, Hollanti ja opiskelut

Ja sitten millaisena koit Hollannin ja Suomen kulttuurieron? Tapahtuiko sulle jotain hassuja kulttuurikömmähdyksiä tai "noloja" juttuja kulttuurierojen takia?

Yllätyin Hollannin ja Suomen välisten kulttuurierojen määrästä. Hollantilaiset ovat suomalaisia paljon eloisempia ja sosiaalisempia, ihmiset pulpattavat koko ajan ja esimerkiksi bussissa kaikki tuntevat tietävän toisensa sen perusteella että juttua tulee vieruskaverin tai takana istuvan kanssa vaikka tuskin välttämättä edes ovat nähneet toisiaan ennen. Toisinaan nolotti jos joku ystävällinen vanha rouva tai herra alkoi juttusille hollanniksi ja juttu vain jatkui vaikka väliin yritti sönköttää että ei puhu hollantia. Usein vanhemman väen englanninkielen taidon eivät riittäneet pidemmälle jutusteluun mikä oli ehkä hiukan harmi. Ja joskus tuotti vaikeuksia lausua hollanninkielisiä paikannimiä esimerkiksi bussikuskille kertoessa, kerrankin jouduin toistamaan nimen varmasti viitisen kertaa ennen kuin kuski hoksasi minne oikein halusin päästä.

Itekin olen just menossa opiskelemaan Maastiin syksyllä, ja käytännön jutuista olisi ihana kuulla. Esim oliko sun mielestä helppo tutustua muihin opiskelijoihin?

Muihin opiskelijoihin on helppoa tutustua, kun on vain avoin ja ennakkoluuloton asenne. Itse koin suurimman osan oman  tiedekunnan ihmisistä niin erilaisiksi (alankin ollessa väärä) joten koin hieman vaikeuksia löytää yhteistä säveltä heidän kanssaan, tosin ihania poikkeuksiakin löytyi. Ryhmäkeskusteluissa tutustuu kivasti ihmisiin ja samoin tietysti opiskelijatapahtumissa.

Lopettiko paljon porukkaa kesken? 

Meidän kurssilta lopetti edellisenä vuonna kuulemma lähes n. 50% eli melko hurja osuus. Ensimmäinen vuosi onkin rankka ja vähän "boot camp"-henkinen jossa kukin voi kokeilla rajojensa ja taitojensa kestävyyttä.

Millaiselta PBL tuntui? 

PBL eli Problem Based Learning tuntui aluksi hieman pelottavaltakin, koska keskustelun kulkuun liittyi paljon tarkkoja sääntöjä ja tunnilla piti muistaa paitsi säännöt myös itse asiasisältö josta keskusteli. Tuntui aluksi todella oudolta että opiskelijat opettivat toisiaan opettajan sijaan, mutta tapa on minusta todella inspiroiva ja asiat jäivät todella päähän kun niistä keskusteltiin yhdessä. Töitä piti todella tehdä, koska keskustelutilanteessa ei pärjännyt jos materiaalit oli lukematta. Kurinalaisuutta vaaditaan, jotta saa pysyttyä mukana. Yleisesti ottaen PBL on mielestäni tehokas tapa oppia ja sopii erityisesti opiskelijoille jotka haluavat osallistua ja antaa oman panoksensa ryhmätilanteeseen ja kaikkien oppimiseen.

Maksoitko lukukausimaksua kerralla vai osissa ja jos lopettaa niin joutuuko maksamaan kuitenkin koko vuoden? 

Maksoin kuukausittaisissa erissä. Lopettaessa ei joutunut maksamaan koko vuotta vaan ainoastaan sen ajan kun on ollut rekisteröityneenä yliopistoon. Kannattaa siis "kirjautua ulos" yliopistosta heti jos lopettaa siellä opiskelun että maksettavaa ei kerry ylimääräistä.

Mulle tuli mieleen, että oletko kertaakaan katunut päätöstäsi lopettaa opiskelut Hollannissa tai oletko kaivannut sinne takaisin? :)

Olen toisinaan katunut päätöstäni, mutta juuri tänään muistelin kuinka olin menossa aivan väärään suuntaan omien henkilökohtaisten haaveideni ja arvojeni suhteen joten olen iloinen että huomasin ajoissa lopettaa ja vaihtaa suuntaa. Päätöksestäni lähteä on seurannut niin paljon hyviä asioita ja olen oppinut niin paljon, että suurimakksi osaksi olen erittäin onnellinen että näin kävi. Tosin välillä ikävöin opiskelijaelämää, kavereita ja Maastrichtia kaupunkina mutta juuri täällä ja nyt on niin hyvä että nykyisyys voittaa menneisyyden. :) Hollanti opiskelumaana on tosin tänä vuonakin vaihtoehtona, siitä ehkä lisää myöhemmin!

Itse olen myös kiinnostunut opiskelusta Maastrichtissa, joten olisi kiva tietää, mikä sinun pääaineesi olikaan ja millaisella yo-todistuksella ja päättötodistuksella pääsit sisään yliopistoon?:)

Pääaineeni oli European Law eli opiskelin Englannin, Ranskan, Hollannin ja Saksan lainsäädäntöjä. Hain ihan hyvällä yo-todistuksella ja päättötodistuksella, tosin suurimmassa osassa Maastricht Universityn tutkinnoista ei todistuksella oikeastaan ole sen kummempaa merkitystä kuhan se vain löytyy. Opiskelijoista lähes kaikki siis pääsevät sisään ja ensimmäinen vuosi karsii opiskelijoita koska se on todella vaativa ja esimerkiksi omalla kurssillani viime vuonna tosiaan lopetti puolet ekan vuoden jälkeen. Karsinnan voi tehdä ihan itse jos ei tunnu oikealta alalta tai sitten yliopisto, joka tiputtaa opiskelijat pois tai ekalle vuodelle jos opintopisteitä ei kerry tarpeeksi.

Maastrichtiin liittyen, mihin aikaan koulu ilmoitti siitä et sut oli hyväksytty?

Omalla kohdallani jumitin todistuskopioiden kanssa vähän turhan kauan mikä hidasti valintaa mutta kunhan paperiset todistuskopiot on yliopistolla elektronisen hakemuksen lähettämisen jälkeen, on yliopisto valmis tekemään päätöksen. Yleensä päätös on "conditional" eli ehdollinen siihen saakka kunnes lukukausimaksut on maksettu. Arvelisin että noin kuukausi kuluu elektronisen hakemuksen ja todistuksien lähettelyn jälkeen että yliopistolta kuuluu päätöstä.

Mistä etit kämpän ja avasitko pankkitiliä hollannissa?

Asunnon hommasin yliopiston kautta mikä onnistui todella helposti: hain asuntolapaikkaaa ja parin päivän päästä minulla olikin jo katto pään päällä! Se kävi siis erittäin helposti, mutta yliopiston tarjoamissa asuntoloissa on huonoina puolina kaukainen sijainti sekä korkea hintataso. Suosittelisin siis etsimään kämppää keskustasta tai ainakin kätevän pyörämatkan päästä, tosin silloin täytyy nähdä hieman enemmän vaivaa. 

Pankkitilin avaaminen on kaupungin asukkaaksi rekisteröitymisen ohessa tärkeimpiä asioita jotka täytyy hoitaa paikalle tullessa. Lukukausimaksujenkin kannalta pankkitili on hyödyllinen. Henkilökunta osaa kyllä neuvoa englanniksi ja lähes kaikki opiskelijat tuntuivat käyttävän samaa pankkia. Yliopistokin järjestää ensimmäisinä päivinä pankkitilin avaamisen neuvontaa joten homman pitäisi hoitua kätevästi. Tunnuksia ja korttia tosin joutuu tovin odottelemaan.

Millaiset harrastusmahdollisuudet yliopistolla on? Onko tytöille tarjolla joukkuelajeja ( jalkapallo, salibandy yms..) ?

Yliopistolla on melko paljon etenkin urheiluun liittyviä harrastusmahdollisuuksia. Esimerkiksi löytyy muutamia joukkueita, itse tosin en niistä sen tarkemmin tiedä muuta kuin että tasokas tyttöjen rugbyjoukkue löytyy jossa on ainakin muutama suomalaisvahvistuskin mukana. Osa urheilujoukkueista on tosin vain hollantia puhuvia mutta esimerkiksi tuossa rugbytiimissä toimitaan englannissa. Kannattaa ottaa selvää tuosta antamastani linkistä!

Ja sit noista lukukausimaksuista, maksoitko kerralla vai erissä? Kuinka paljon sait Kelalta opintorahaa ja rahotitko sun opiskeluja jotenkin muuten ( työ) ?

Maksoin kuukausittaisissa erissä. Rahoituksessa auttoivat opintoraha + asumislisä ja lainantakaus. Muuta suurempaa rahoitusta ei vanhempien satunnaista avustusta lukuunottamatta ollut.

Viimiseks haluisin kysyy vielä et millaset mahdollisuudet Maastiksessa on bilettää?Klubeja ei vissiin hirveesti oo mut pubeja?

Biletyspaikkoja löytyy etenkin pubeista ja kotona järjestettävät pippalot on myös suosittuja. Klubeja ei tosiaan oikein ole. Valitettavasti myös yksi kaupungin vilkkaimmista baareista suljettiin juuri, mutta kyllä sieltä silti biletyspaikkoja löytyy. Yliopiston järjestöt pitävät paljon bileitä ja yliopisto järjestää pari kertaa vuodessa suuret teemabileet, jotka on olleet mitä hienoimissa paikoissa (sijainti siis vaihtuu aina) ja teemoina mm. black & white, rantateema, viidakko ja kuulemma seuraava on museo/taide-teemainen.

Lontoo ja au pairina oleminen

En tiedä oletko jo selittänyt, mutta miten päädyit juuri Britteihin ja Lontooseen au pairiksi alunperin?

Olin Lontoossa au pairina muutama vuosi sitten, lukion jälkeen jolloin ihastuin kovasti kaupunkiin. Olin täällä tuolloin tosin vain kuukauden koska perheen kanssa tuli ongelmia, mutta tiesin että haluan myöhemmin palata tänne ja tutustua kaupunkiin kunnolla. Hollannissa opiskelun jälkeen kaipuu asumaan englanninkieliseen maahan oli suuri ja koska edellisenä keväänä Lontoo jäi haaveeksi, päätin nyt toteuttaa sen ja lähteä tänne kevääksi. Päätökseen vaikutti myös tänne opiskelemaan haku, joten halusin oppia tuntemaan kaupunkia ja hakea yliopistoihin täällä asuessani. Au pairiksi siksi että olen aina pitänyt lapsista, ollut paljon tekemisissä lasten kanssa ja haluan luokanopettajaksi nimenomaan alakouluikäisten opettajaksi.

Mikä on ultimate lemppari paikkasi Lontoossa ja miksi?

Tämä on yllättävän vaikea kysymys, koska mulla ei ole oikeastaan mitään tiettyä lempparipaikkaa. Tykkään niin monesta  paikasta täällä. Mutta jos yksi ultimate lemppari pitäisi valita niin se on varmaan Primrose Hill tai sitten Covent Garden. Ensiksi mainittu on ihana kukkula lähellä Regent's Parkia josta näkee kauas Lontoon keskustaan. Covent Garden  puolestaan on tunnelmaltaan ihana ja jotenkin niin aidon lontoolainen.

Ja yleisesti, podetko koti-ikävää, ja jos, niin minkä laatuista ja miten se ilmenee?

Kumma kyllä, koti-ikävä ei usein vaivaa. Pieniä hetkiä tulee jolloin saattaa olla ikävä jotakuta henkilöä, asiaa tai hetkeä mutta usein arkikiireet ja oma elämä täällä saavat unohtamaan ikävän. Toisinaan myös Skype-hetki auttaa akuuttiin ikävään.

Onko sulla kauhea matkustuskärpäsen purema just nyt vai tekeekö enemmän mieli asettua? 

Tällä hetkellä taitaa vahvimmilla olla asettumisen tarve, sillä haluaisin löytää opiskelijapaikan ja hankkia tutkintoni vielä kun olen nuori. Paheenani on jäädä haihattelemaan ja tekisi toisinaan mieli matkustella vielä vuosi, mutta järki sanoo jo asettumaan. Toisinaan kaipaan kovasti tosin näkemään kauan unelmoimaani Indonesiaa etenkin Balin kohdalta sekä nyt on alkanut myös New York siintää unelmissa.. 

Tulevaisuus

Mitä haluaisit tulevaisuudessa opiskella? Mikä tuntuisi (tällä hetkellä) mieluisimmalta alalta? 

Tällä hetkellä mieluisimmalta tuntuisivat kaksi on/off-vaihtoehtoa: lapsuuden haaveammatti luokanopettaja sekä lukioaikainen uudelleen herännyt haaveammatti psykologi. Lisäksi pari muuta vaihtoehtoa on ollut harkinnan alla muihin mielenkiinnon kohteisiin liittyen, sijoittuen lähinnä humanististen ja valtiotieteiden alueelle. Tällä hetkellä taitaa lopullinen valinta olla eniten kiinni siitä kumpaan kahdesta yliopistovaihtoehdostani pääsen sisälle, niin karulta kuin se kuulostaakin. Mutta uskon siihen että kaikella on tarkoituksensa, joten kumpaan ikinä päädynkään uskon sen olevan lopulta se oikea valinta (niin ainakin kovasti toivon).

Onko todennäköistä että enää ikinä, tai pitkään aikaan, menet takaisin Suomeen asumaan? 

Koskaan ei kai saisi sanoa "ei koskaan", joten vielä en tiedä tulenko Suomeen muuttamaan takaisin jossain vaihessa elämääni. Mitään äärimmäistä Suomi-vastustusta minulla ei ole mutta koen parhaimmaksi tässä vaiheessa elämää nähdä hieman maailmaa ja kokea kun se kerta on nyt mahdollista. Suomi on kuitenkin minulle rakas kotimaa jossa asuu tärkeitä ihmisiä, joten ainakin mielelläni siellä vierailen. Opiskeluni tulen todennäköisesti suorittamaan muualla kuin Suomessa kuitenkin.

Onko tietoa minne päin maailmaa haluaisit seuraavaksi "asettua"?

Haluaisin asettua ainakin opiskeluen ajaksi Lontooseen ja yleensäkin Britteihin. Tämä vain on niin ihana ja kodilta tuntuva kaupunki ja maa. Täällä on mielettömän hienot mahdollisuudet monille asioille mitä haluan tehdä ja opiskeleminen täällä on jo monen vuoden takainen haave. Voisin kuvitella asuvani täällä myös ollessani työelämässä, niin paljon kaupunkiin olen rakastunut!

Lipdub Maastricht Universityn tapaan

Törmäsin Maastricht Universityssä opiskellessani mielenkiintoiseen ilmiöön nimeltä lipdub, sillä löysin sattumalta yhden yliopiston tiedekunnista tekemän lipdub-videon. Kyseessä on siis musiikkivideomaisesti tehty video jossa "lauletaan" eli liikutetaan huulia kappaleen sanojen mukaisesti samalla tanssien. Yliopiston ollessa kyseessä näiden lisäksi esitellään omaa tiedekuntaa ja yliopistoa sen mukaisessa hengessä. Useat yliopistot ovat tehneet oman versionsa joten kyseessä taitaa olla suorastaan trendi. Itse musikaalien ja musiikkivideoiden fanittajana en pistä ollenkaan pahakseni! ;)

Myös kaksi muuta Maastricht Universityn tiedekuntaa on tehnyt lipdub-versionsa ja mielestäni kaikissa on onnistuttu hyvin kuvaamaan tiedekuntien henkeä ja ihmisiä. Harmi ettei oma entinen tiedekuntani, Faculty of Law, ole vielä tuollaista videota tehtaillut. Mielenkiinnolla sellaista mahdollisuutta odotan ihan sen vuoksi että siellä saattaisi olla tuttuja naamoja myös siksi että haluaisin nähdä miten ihmiset siellä ikuistavat itsensä ja tiedekuntansa.

Tässä Maastricht Universityn taidonnäytteet!

Oma suosikkivideoni jonka takana on Faculty of Arts and Social Sciences:



Faculty of Business and Economics:



University College Maastricht eli UCM:



----------------

P.S. Vielä on aikaa kysyä! Olen tosi iloinen jo tulleiden kysymysten määrästä mutta uudet kysymykset ovat erittäin tervetulleita! :)

Aika kysyä!

Todella monessa blogissa on nyt pyydetty lukijoita kysymään mitä tahansa blogiin liittyen ja koska minulle silloin tällöin tulee kysymyksiä esimerkiksi Hollannissa opiskelusta tai Au pairina olemisesta, päätin nyt tehdä merkinnän johon kaikki kysymykset saa kerralla kysyä pois! :)

Vastaan siis erittäin mielelläni jos mieltä jokin askarruttaa! Tietysti pitäkäämme kysymykset hyvän maun rajoissa ja blogiin liittyvinä. :) Vastaan noin viikon kuluessa joten kysymyksille on vähintään siihen saakka aikaa. Teen vastauksista erillisen merkinnän mikäli kysymyksiä tulee useampia.

Ajatuksia

Sunnuntaiyönä oli kieltämättä ihanaa tietää olevansa Suomesta, maasta joka voitti vihdoin jääkiekon maailmanmestaruuden sitten vuoden 1995. Joka vuosi sitä oli toivottu ja rukoiltu, huudettu tv-ruudun edessä ja kuunneltu Antero Mertarannan värikästä ja osuvaa selostusta pelin kulusta.

Aloin samalla miettimään kaiken sen Suomesta netin kautta kantautuneen huuman ja onnen keskellä sitä, miten iso asia maailmanmestaruus juuri jääkiekossa meille onkaan. En nimittäin kokenut tärkeäksi alkaa selostamaan paikallisille tai edes eurooppalaisille ystävilleni täällä sitä mitä jääkiekon maailmanmestaruus meille merkitsee. Kai se on joku suomalaisuuden osa joka ei aina välttämättä välity muualle (tosin poikkeuksiahan aina on). Tosin täällä jalkapallo on samankaltaisessa asemassa, se on samalla lailla lähes joka pojan -ja miehen urheilulaji vähän kuten jääkiekko Suomessa. Samalla ymmärsin miten arktisista ja karuistakin oloista sitä onkaan lähtöisin, maasta jossa kansallisurheilulaji pelataan jäällä puhumattakaan siitä että rajun lajin edustajilta puuttuu usein hammas jos toinenkin.

Mielessäni ovat pyörineet myös "edustava" suomalaiskuva mikä mediassa myllyää nyt kun maailmanmestaruutta on juhlittu presidentinkin kanssa ja kaiken kansan edessä. Kaatuilua ja sekavaa humalaista sopertelua kameran edessä ei ole puuttunut. Kyllä sitä örväystä on joka maassa, mutta jotenkin tuntuu että toisinaan perusluonteeltaan jurot suomalaiset on juuri niitä jotka on käytöstapoja vailla sitten humalassa ollessaan - myös kaiken kansan edessä tv:ssä. Mutta toisaalta, onhan maailmanmestaruus sentään jotain mitä saa luvan kanssa juhliakin mutta senkin voi tehdä asiallisesti ja järki päässä.

Toinen ikävä lieveilmiö on ollut ruotsalaisten pilkkaaminen. Osin tämä toki on leikkimielistäkin ja onhan sitä kitkaa naapurimaan kanssa aina ollut, mutta haukkumanimet ja mediassa näkynyt vahingonilo Ruotsia kohtaan on ollut ehkä hiukan tarpeettomissa mittakaavoissa. Ei menestys saisi nousta hattuun niin, että toisia aletaan pilkata sen vuoksi. Sitä paitsi hopeaahan Ruotsikin sai, eivät ne pelaajat nyt mitään luusereita ole kuten lehdet ovat vihjailleet.

Itse olen oikein tahallani kuunnellut ruotsalaista musiikkia, sillä uusi lempiartistini on sattumoisin kotosin juuri naapurimaastamme. Voisinpa muuten suositella, kyseessä on siis Veronica Maggio. Pirteää musiikkia, sopii ihanasti kevätpäiviin.

Ollaan me pohjoisen kasvatit ylpeitä voitostamme tuossa kansallislajissa joka on meille niin tärkeä, mutta ei lytätä toiseksi tulleita ja jätetään ne örvellykset nyt ainakin niiden kameroiden ja kaiken kansan ulottumattomiin! Peace out. ;)

Ihana Lontoo

Jälleen yksi ihana viikonloppu Lontoossa on takana. Rakkaus tätä kaupunkia kohtaan on kasvanut entistä suurempiin ulottuvuuksiin. Löydän jatkuvasti uusia ihania asioita ja paikkoja Lontoosta, jotka antavat syyn sille miksi Lontoo on noussut ehdottomasti lempikaupungikseni Euroopan sisällä (sen ulkopuolella Sydney on edelleen valloittanut sydämeni).

Tänä viikonloppuna kuljeskelin Covent Gardenin ja Leicester Squaren ihmisvilinässä, kävin elokuvissa täällä ensimmäistä kertaa katsomassa upean Water for Elephants, satuin vahingossa keskelle ilmeisesti intialaisen musiikin tapahtumaa Trafalgar Squarella ja vierailin upeassa National Galleryssa. 

Satunnaisia otoksia menneiltä viikonlopuilta, tänä viikonloppuna en kantanut kameraa mukanani

Olen vihdoin löytänyt myös Lontoon ihanat kirjakaupat. Hihkuin löytäessäni Waterstone's-kirjakaupan. Se on ehdottomasti lahja kirjojen ystäville! Kuljeskelin siellä ikuisuudelta tuntuneen ajan, sillä rakastan kirjakauppoja. Olen hirmu tarkka valitessani uutta kirjaa, joten kulutan usein aikaa selailemalla eri vaihtoehtoja. Hyvä kirja sitten löytyi matkaan ja aloitin lukemaan sitä kotimatkalla punaisen kaksikerroksisen bussin yläkerrassa istuessani, välillä ihmettelin rakkaan kaupunkini maisemia. Lontooseen on niin helppo rakastua!

Kevennyksenä vielä toissaviikonloppuisen kuulemma tärkeän jalkapallo-ottelun (joita siis näytetään suurista tv-ruuduista pubeissa) lumoamia paikallisia:

Little Venice

Lontoo osaa yllättää aina. Enpä olisi uskonut että täällä on sellainenkin paikka kuin Little Venice, jossa vieraillessa tuntuu kuin olisi hypännyt johonkin aivan toiseen aikakauteen tai jopa maahan. Little Venice on siis alue Regent's Parkin kyljessä, jossa on kanaali ja paljon veneitä. Alueella on myös tunnelmallisia ravintololoita aivan kanaalin varrella. Kävimme esimerkiksi kahvilassa joka oli tehty veneeseen! Osa veneistä oli ilmeisesti asuttujakin. Kesäisessä vehreydessään paikka sai minut ihastumaan aivan täysin! Voin vain kuvitella miten ihanaa siellä on kesäiltaisin auringon laskiessa..

Annan kuvien puhua puolestaan:

Voin suositella kaikille Lontoossa vieraileville!

The Royal Wedding

Kuninkaallista häähumua on puitu niin paljon, että luultavasti se alkaa monilla jo tulla korvista ulos. Mutta jotakin taianomaista ja mielenkiintoista noissa kuninkaallisissa häissä on. 

Minuunkin häähumu tarttui ihan kiitettävästi - olenhan vielä kaupungissa joka on kirjaimellisesti häätapahtumien keskipisteessä. Niinpä jotain tapahtuman kunniaksi oli keksittävä.. 

Päätimme spontaanisti kaverini kanssa suunnata eräisiin paikallisiin katujuhliin "street partyhin", jotka täällä Briteissä ovat ihan yleisiä erilaisten juhlien yhteydessä. Usein kokonainen katu suljetaan liikenteeltä, kadulle pysytytetään pöytiä ja se koristellaan värikkäin viirein. Usein asiaan kuuluu myös naapuruston tai yhdistyksen kokoama buffetti. Tällä kertaa osuimme kaverini kanssa paikallisen kirkon järjestämille street partyille, joissa oli tarjolla ruoan lisäksi kirkon sisälle asennettu valkokangas josta häitä pystyi katselemaan. Tunnelma oli tosi mukava tosin kaikessa spontaaniudessaan tilanne hiukan nauratti, emmehän olisi oikein ensin kuvitelleet päätyvämme kirkon sisälle häähumua ihmettelemään.. Ympäriinsä juoksenteli pikkutyttöjä leikkihuntuineen ja kesämekkoineen ja ihmiset reagoivat hurrauksin ja taputuksin hääseremonian eri vaiheille.

Hääseremonian jälkeen kuninkaallisen avioparin lähdettyä kiertoajelulle suuntasimme ulos buffetluonaalle ja sieltä päätimme lähteä Hyde Parkiin jossa tiesimme olevan suuren yleisön katsomassa häitä valtavalta valkokankaalta. Kun pölähdimme ulos tubesta, oli tunnelma kyllä iloisen riehakas. Britannian lippuja oli joka puolella ja ihmiset olivat pukeutuneet häähumun mukaisesti. Katuja oli suljettu kulkueen ja ihmismassojen vuoksi ja tungos oli valtava. Hyde Parkin sijaan päädyimme Green Parkiin, jossa oli pystyssä kojuja pirtelöistä hot dogeihin sekä tietty valtava valkokangas. Ihmisiä istui nurmella katsellen hääseremonian uusintaa ja pian näimme parin myös vilkuttamassa parvekkeella sekä ajamassa tyylillä ulos Buckingham Palacesta. Mikä hulluinta kun parin ja Williamin helikopterityön kunniaksi taivaalla lensi keltainen pelastushelikopteri, valkokankaan takaa pilkisti tämä samainen kopteri juuri samaan aikaan kun se liisi valkokankaallakin. Ihmiset kohahtivat ja osottelivat innokkaina taivaalle. Tuli uskomaton olo miten lähellä ydintapahtumia me olimmekaan, sillä kopteri liiteli hyvin lähellä.

Tunnelma ainakin Green Parkin tuntumalla oli rauhaisa ja iloinen, eikä rähinöitä ja tai örvellystä juuri näkynyt. Ihmiset olivat hyväntuulisia ja sääkin jaksoi suosia.

Kokonaisuutena päivä oli mukavan jännittävä ja häähumun täyteinen. Ei sitä kuitenkaan niin usein pääse kokemaan jotain tällaista lähietäisyydeltä, joten kokemus oli erittäin mielenkiintoinen!