Lauantai kuvina

Innostuin aurinkoisen lauantain kunniaksi hieman kuvailemaan ympäri Maastrichtin keskustaa, joka suorastaan vilisi ihmisiä. Tällä kertaa oman lisänsä vilinään toi tapahtuma, jossa paikalliset pelastustahot olivat kerääntyneet kaupungin kahdelle päätorille esittelemään mm. palokunnan ja poliisin toimintaa. Musiikki raikasi ja ympärillä raikui pillien äänekäs sointi sillä niitä oli ilmeisesti jaettu lapsille jotka sitten puhalteli niihin tauotta (voin sanoa että melko kiitettävän suuri mekkala niistä lähti..)

Alla kuva toiselta torilta jossa oli rykelmä ambulansseja ihmisten ihmeteltäväksi:

(taustalla kaupungintalo)

Viikonlopun tärkeimmät aktiviteetit tiivistyvät kuitenkin parhaiten tähän kuvaan:

EU-maiden lakisysteemien kertausta ja niiden pohjalta tulisi vääntää tekstianalyysia.

Onneksi on suklaata "apuna". ;)

-------------

Kaukokaipuu - tuo vanha ystäväni

Se on täällä taas.. Olen kuluttanut tuntikausia lueskellen eri puolilla maailmaa oleskelevien blogeja ja haaveillut matkusteluista eri maailmankolkkiin. Niin se vain on että seikkailunnälkä on krooninen tauti eikä aina taltu vaikka fyysisesti sijaintiaan muuttaisikin edes vähän kotimaata edemmäs.

Olen herätellyt vanhoja haaveita ja suunnitellut uusia, inspiroitunut mm. Mattin tanssahteluista ympäri maailmaa ja muistellut menneitä matkoja. Uusin villitykseni on haave päästä kiertelemään Yhdysvaltoja ja Kanadaa. Enkä malta pysyä housuissani kaikkien mahdollisuuksien äärellä! Niiden toteutumiseen tosin menee varmasti runsaasti aikaa mutta haaveilu vie jo pitkälle! :) Monia muitakin haaveita pyörii jo mielessä..

Esimerkiksi haluaisin päästä kokemaan oikean amerikkalaisen jalkapallopelin, mieluiten yliopiston joukkueen kaikkine cheerleadereineen ja jykevine pelaajineen. Haluaisin kaivertaa kurpitsoja ja pukeutua yliopiston väreihin homecomingia varten. Nähdä New York Cityn valojen syttyvän. Vierailla Yalen kampuksella. Syödä valtavan kiitospäivän illallisen ja kokea ällöimelän Valentine's Dayn. Surffata auringonlaskuun saakka Kaliforniassa ja viettää ilta rannalla tähtiä katsellen ystävien keskellä. Käydä Texasissa. Saapua Las Vegasin valomereen.

Olen täynnä intoa kokea ja seikkailla! Tarkistan yliopiston nettisivuilta jatkuvasti yhteistyöyliopistoja ja pidän sormia ristissä että joku päivä vielä pakkaan tavarani ja lähden opiskelijavaihtoon. Huoh. Hullun hommaa tämä tällainen seikkailunhalupuuska!

On vain maltettava, hengitettävä syvään ja muistettava pitää unelmista kiinni. :)

Ihme ja kumma

Elämä Hollannissa on asettunut uomiinsa. Päivät sujuu aikalailla koulussa tai kirjastossa, täyttäen opiskelijan (lukuisia) velvollisuuksia. Ihmeteltävää riittää edelleen ja on tullut tehtyä monia havaintoja erilaisista uusista ja mielenkiintoisista asioista..

Tässä muutamia havaintoja:

- Kirjastossa saa kummasti kulumaan vaikka koko päivän. Monet kerrat sieltä saa poistua tarpeeksi hyvällä omatunnolla selkä notkolla kirjojen painosta vasta auringon alkaessa laskea. ;) Onneksi ei tarvitse olla sentään yksin, sillä siellä on "muutama" muukin pänttääjä.

- Se erään professorin luennolla mainittu koulun alkua seuraava flunssailmiö tuntuu olevan totta, koska kirjastossa joka toinen tuntuu niiskuttavan tai kärsivän kroonisesta yskästä. Mielenkiinnolla odotan milloin pöpöt iskee ja murtaa tavallisesti hyvän vastustuskykyni..

- Miten helppoa onkaan eksyä. Erehdyin eräänä päivänä jäämään eri pysäkillä pois matkalla kirjastoon sillä luulin matkan olevan lyhyempi ja päädyin surkeasti vaeltamaan jonnekin ihan muualle minne piti.

- Olen monet kerrat saanut hävetä hollanin kielen osaamattomuuttani sillä paikalliset ihanan puheliaina alkavat small talkille hyvin usein eivätkä aina osaa englantia, joten saa tyytyä hymyilemään typerästi. Ehkä se kielikurssi olisi sittenkin paikallaan.. ihan kohtelaisuussyistä.

- Aina kun kertoo olevansa Suomesta, saa vastaukseksi joko "oh, cool!" ja maininnan esimerkiksi suomalaisesta oluesta, Kimi Räikkösestä etc. TAI irvistyksen ja kysymyksen "isn't it freezing in there? It's so close to the North Pole!" Hieman vaihtelua tavanomaiseen sain jutellessani erään venäläisen maisteriopiskelijan kanssa joka tunsi myötätuntoa noita ainaisia samoja reaktioita kohtaan toteamalla useiden luulevan jääkarhujen ja metsäneläinten vaeltelevan Venäjällä pitkin katuja.... No, luulipa eräs australialaisherrakin taannoin että Suomessakin on eskimoita... Ah ihanat ennakkoluulot! ;)

- Tämän kaupungin kansainvälisyys ei ole lainkaan ylimainostettua. Olen täällä viettämäni reilun kahden viikon aikana tavannut ihmisiä lähes jokaisesta Euroopan maasta sekä Singaporesta, Indonesiasta, Perusta, Argentiinasta, Venäjältä.... Kaduilla kulkiessa ei kuule ainoastaan hollantia ja saksaa vaan ihan hyvin myös ranska, suomi, espanja ja italia ovat edustettuina. Jopa japania ja muita aasialaisia kieliä kuulee.

- Olen täysin ihastunut belgialaisiin vohveleihin, wafel, joita myydään siellä täällä ympäri kaupunkia. Niiden tuoksu houkuttelee luokseen pieniin kojuihin ja herkun voi nautiskella esimerkiksi jäätelön kanssa tomusokerilla kuorrutettuna tai suklaalla täytettynä. Nami!

Herkkukoju, jossa myydän sekä vohveleita että karkkia ja suklaata

- Miten monta kirkkoa voikaan yhteen kaupunkiin mahtua? ;) Ne monet kirkot ovat kuitenkin todella kauniita, vanhoja kivikirkkoja ja niiden kellojen ääni on tosi kaunis. Monet kerrat olen istunut Vrijthofilla, keskustassa sijaitsevalla toriaukiolla, kuunnellen kirkonkelloja ja katsellen ihmisvilinää.

Yksi niistä kirkoista, joka tosin nykyisin toimii kirjakauppana

I ♥ Maastricht

Tänään olen täynnä rakkautta tätä kaupunkia kohtaan. Näytin varmaan typerältä hortoillessani ympäriinsä leveästi hymyillen, mutta ei kai muutakaan voi kun:

- On alkanut huomaamaan miten sopivan kokoinen uusi kotikaupunki onkaan. Matkalla kirjastoon törmää kavereihin ja yksinäisestä kirjastopuurtamisesta tuleekin hetkeksi sosiaalisempaa. Silti riittää vilskettä ja vilinää eikä shoppailumahdollisuuksia ole puutetta.

- Talsii väsyneenä kohti uutta suosikkiruokapaikkaa ja tilaa juuri sen suosikkiannoksen, jota sitten voi nälkäisenä nautiskella.

- Bussipysäkillä istuessa havahtuu ohikulkevan lammaslauman aiheuttamasta metakasta ja kyllä, luit oikein. Syytä tälle lauman kaupunkiseikkailulle paimenkoirineen kaikkineen en saanut selville, mutta melkoinen sattumus sekin oli. Viihdytti ainakin ruokahetkeä ja epätoivoista bussinodotusta. :D

- Bussissa huomaa yhtäkkiä joukon ihmisiä kääntyneinä katsomaan minua ja puhuvan jotain hollanniksi. Punastuneena ja hämmentyneenä sanon etten ymmärrä ja hilpeä naishenkilö kommentoi miten hyvältä ruokani (jota kannoin takeawayna mukanani) tuoksuu. Hurraa hollantilaisten rentoudelle ja epä-suomalaisuudelle!

----

Hyvä päivä takana siis, hyvässä kaupungissa. ;)

Ready, set, GO!

Meinasin ensin laittaa otsikoksi "Iiks" mutta tuomitsin sen ehkä hiukan liian.. noh, yli-innokkaaksi. Vaikka henkinen ikä tuntuu muuttuneen ekaluokkalaisen tasolle, niin hurjasti ensimmäinen koulupäivä jännittää! Koulukirjat on hankittu ja niitä innolla jo lueskeltu, kynät ja pyyhekumit on valmiina ja mieli täynnä opiskeluintoa.

Totuushan on että minulla ei ole vielä takanani yhtäkään päivää oikeaa yliopisto-opiskelua, saati sitten englanniksi. Siksipä ne jännityksen perhoset vatsassa on entistäkin levottomampia. Into on kuitenkin korkealla koska vihdoin pääsen urakalla opiskelemaan kursseja jotka vaikuttavat todella mielenkiintoisilta ja tarjoavat taatusti haastetta..

Sekä innolla että jännityksellä uusia haasteita kohti siis! ;)