Malttamattoman päiväkirja, osa miljoona

Tiedättehän varmaan sen kutkuttavan jännityksen hetken, kun esimerkiksi tv:n saippuasarjan juonivyyhti sotkeutuu entisestään aina uusien kiemuroiden liittyessä tarinaan. No, itsellä meinaa aina pettää siinä vaiheessa jännityksen sietokyky ja haluaisi jo tietää ratkaisun. Siksipä sorrunkin usein juonipaljastusten lukemiseen etukäteen. Niin. Ja ihan sama pätee tähänkin hetkeen, kun oma tulevaisuus on lähes yhtälailla vyyhdin peitossa ja arvoitusten takana. Haluan jo tietää! Mutta valitettavasti tosielämässä ei ole olemassa juonipaljastuksia tiedossa, joten tyydyn panikoimaan ja vuodattamaan hätääni tänne.

Tänään vyyhti nimittäin tiuheni entisestään kun yhä uusia kaupunkeja vaihtoehtoineen tuli mukaan listalle "Näissä ehkä tulen asumaan seuraavien parin kuukauden kuluttua". No eipähän runsaudesta ole pulaa, jos näin positiivisesti yritetään ajatella! Juuri tänään tuli kaksi uutta mahdollisuutta, toinen melko yllättävästäkin kaupungista (ja maasta) saaden tietysti aikaan melkoisen kiusauksen tarttua tilaisuuteen vielä kun voi sen ollessa erittäin houkutteleva. Ja se toinen sattuu olemaan ehkä elämäni toiseksi paras idea eikä kaupunkikaan yhtään pöllömpi. Hih, salaperäistä. ;) Niin ja tämän kaiken lisäksi mukana on vyyhtiä sekoittamassa se suuren suureksi kasvanut ikävä elämäni ykköskaupunkiin eli Sydneyyn joka yllättäen on myös mukana tällä pahamaineisella vaihtoehtokaupunkien listalla.

Huh, ihan itseäkin jo hengästyttää. Mutta piti tämä ajatusvyyhti nyt jonnekin purkaa vaikka ei siinä tunnu olevan päätä saati sitten häntää, jospa se itse Vyyhtikin tässä joskus selviää.. Sitä kirkastumisen hetkeä odotellessa!

Suurten Päätösten (ja lumikinosten) äärellä

Höh ja pöh, tämän viikon alussa sai näilläkin Suomen korkeuksilla jo bongailla lumettomia kohtia asfaltissa kevään riemua hihkuen. Sinne jäi sekin riemu sitten kaksi kokonaista päivää kestäneen lumisateen saarrettua meidät lumen peittoon. Kultaiset lapsuusmuistot korkeuksiin yltävistä lumikinoksista joihin tehtiin päiväkaupalla tunneleita ja linnoituksia ovat tulleet todeksi, tosin nyt "aikuisena" niistä taitaa olla lähinnä haittaa. Tosin mikäli muistikuvat pitävät paikkansa, ei ne kinokset ikinä näin korkeita olleet! Ikkunasta katsoessa ei näe kuin lumitönön joka yltää yli puoleenväliin sen kyljessä tönöttävää pihlajaa. Että sellaiset kinokset!

Lumen määrää suurempi päänvaiva on kuitenkin Tulevaisuus. Se on vielä todellinen arvoitus, jota en ole vielä osannut ratkaista.
On paljon vastakkainasetelmia kuten Suomi vs.Ulkomaat,Maksullinen vs. Maksuton koulutus, Opintolaina vs. Ei opintolainaa, Yliopisto vs. Ammattikorkeakoulu. Kääks! Miten tässä nyt muka jonkun päätöksen saisi aikaan? Tiedän sen ihanan tunteen sen päätöksen synnyttyä.. Helpotuksen, kaikkien jännittävien tulevaisuudessa häämöttävien tapahtumien odotuksen kutina vatsanpohjassa.

Sen olon autuutta saa vielä hetken odotella.. Pääsykoemateriaalit ja hakuoppaat nököttävät syyllistävinä pöydällä, työhakemus toisensa jälkeen matkustaa bittiavaruudessa eri osoitteisiin. Ehkä turhaan. Suurin taistelu tässä päätöksenteossa tullaan varmasti käymään sen suhteen, aloitanko ne opinnot Suomessa vai ulkomailla. Moni asia olisi kotimaassa toki helpompaa: ei lukukausimaksuja, ei huolta viisumeista ja työluvista, opiskelu omalla äidinkielellä, välimatka kotiin lyhyt, kaikki Suomen kaverit suhteellisen inhimillisen pituisen junamatkan päässä.. Mutta, levottomat jalat veisivät niin mielellään mennessään ulkomaille. Hyppäisivät lentokoneeseen, taas mukana matkalaukku ja seikkailumieli. Huoh.

On kai myönnettävä se tosiasia, että jossain elämänsä vaiheessa sulautui siihen ihmisjoukkoon, joka ei vain malta olla paikoillaan ja tahtoo nähdä kaiken. Välillä tuntuu että pitikin mennä hurahtamaan tuollaiseen maailmalla vaelteluun, ei sieltä malta sitten pysyä poissa laisinkaan.. Ja taas löydän itseni googlettelemasta yliopistoja ympäri maailmaa ja huokailen kuusinumeroisille lukukausimaksuille. Että pitikin!

Nykytekniikan ihmeitä

Nyt kun digiboksiin tallennetut Bondi Rescuet on lähes kaikki katsottu ja Australian tuliaiskarkitkin popsittu parempiin suihin, on turvauduttava muihin ikävänlievityskeinoihin.

Onneksi on keksitty web-kamerat! Muutama kätevä sivusto pitää sisällään kamerat jotka näyttävät Sydneytä eri puolilta reaaliajassa. Aikaeron vuoksi kameroita katsellessa kannattaa miettiä tarkkaan, sillä esimerkiksi nyt kuudelta illalla on Australiassa aamuyö ja kameran kuvakin mustana. Mutta esimerkiksi eilen myöhäisillasta sain ihastella Bondi Beachia aamuauringossa.

Täältä löytyy siis kartta ja linkit Sydneyssä sijaitseviin kameroihin.

Bondi Beachin Pohjoisosasta löytyy myös jopa muutaman sekunnin väliajoin päivittyvä web-kamera.

Arkistojen kätköistä

Tällä kertaa vuorossa liuta koneen tiedostoista löydettyjä kuvia Australiasta. Kuvia valitessa ja katsellessa tuli kyllä jälleen kaipuu tuonne auringon, lämmön, kenguruiden ja grillauksen maahan.

"Kotirantani" Coogee Beach sinä eräänä historiallisena sunnuntaina, jona hiekkatomu peitti ilman ja lämpömittari kohosi +42 celsiukseen

Darling Harbourin houkutuksia

Rakas, kiireinen George Street

Rakkautta Coogee Beachilla

Kansallisjalkine hyljättynä

Bondin erikoisuuksia

Hääpari Centennial Parkissa

Keskustan pilvenpiirtäjien silhuetti Centennial Parkista katsoen

Tyypillinen näkymä juna-aseman laiturilla

Kaunis Town Hall George Streetillä

Talvinen Coogee Beach auringonlaskun aikaan ennen ja jälkeen valojen syttymisen

Bondin kesäinen auringonlaskun jälkeinen väriloisto

.. ja lopuksi aussihuumoria mainoksen muodossa

Happy as Larry - oppitunti aussikieleen

Australialaiset käyttävät arkikielessään monia erikoisia sanoja, joita ulkomaalainen saattaa aluksi hieman ihmetellä. Väärinkäsityksiäkin varmasti syntyy. Sydneyssä kieli on melko neutraalia, mutta varmasti maaseudulla tulisi vastaan erikoisempia sanavalintoja. Otsikon lausahdus "Happy as Larry" tarkoittaa todella onnellista henkilöä.

Omaan sanavarastoon tarttuivat esimerkiksi seuraavat aussisanat:

brekkie = aamupala
bugger = hitsi
lollies = karkit
sunnies = aurinkolasit
barbie = grilli
thongs = varvassandaalit
jarmies = pyjama
prezzie = lahja
boardies = surffishortsit
maccas = McDonalds
heaps = paljon

Mukaan mahtuu myös muutamia paikallisia omituisuuksia, joista pelkän sanan perusteella ei arvasi millään sen tarkoitusta..

dingbat = omalaatuinen tyyppi
dead horse = tomaattikastike
jumbuck = lammas
Fred Nerk = kuvitteellinen henkilö
seppo = amerikkalainen
"he had to run around in the Shower to get wet" = erittäin laiha henkilö
hoo-roo = näkemiin
true blue = rehellinen
she'll be apples = ei hätiä mitiä
Aussie salute = kärpästen huitominen

-----

Mitä tästä opimme? Australialaisilla ei ole ainakaan puutetta mielikuvituksesta eikä huumorintajusta! ;)

Palautumisyrityksiä

Viikko Suomessa on nyt tullut täyteen. Kuluneen viikon ajan aikana on tullut kärsittyä elämäni pahin jet lag, joka vieläkin saa nuokkumaan ihan vääriin aikoihin. Mutta voiton puolella onneksi ollaan. Ja kevätaurinko paistelee niin kauniisti, että täytyy pinnistellä hereillä ainakin päiväsaikaan.

Olen yllättynyt kuinka varsinaista Australia-ikävää ei ole vielä kuulunut. Pientä haikeutta on toki ollut ilmassa lähes koko ajan etenkin kuvia katsellessa ja kaikkia seikkailuja muistellessa. Olen myös katsonut lähes epäterveellisen määrän Australian kuuluisammalle rannalle sijoittuvaa hengenpelastajien arjesta kertovaa realitysarjaa Bondi Rescue, jota on kiitettävä kokoelma digiboksin uumenissa. Tuttujen maisemien katseleminen ja rantavahtien kovasti kaipaamani aussimainen rentous lohduttavat kummasti. Hassua miten kullanväriset auringonlaskut, ruskettuneet ihmiset ja valkea hiekka tuntuvat tv-ruudussa samanaikaisesti niin tutulta ja hyvin kaukaiselta. Edelleen koko vuosi tuntuu kuin unelta, josta tulee pieniä suolanmakuisia ja auringon lämmittämiä takaumia silloin tällöin.

Toistaiseksi viimeinen katsaus Sydneyn kauniiseen keskustaan

Tässä vielä arkistojen kätköistä löytynyttä Bondi Beachin menoa videon muodossa:

Olen vakuuttunut että minun Australian seikkailuni ei ole vielä ohitse. Osa kaksi odottaa toteuttamistaan, that's for sure! To be countinued! ;) Joku joskus minua varoitti, että tämä maa vie mennessään. Minua ainakin viedään ja lujaa.

Levottomat jalat

Täällä sitä taas ollaan, lumen ja pakkasen keskellä Suomessa. Paluu sujui jetlagin sumentamin mielin yllättävän kivuttomasti. Lentomatka toki vaati pitkää pinnaa loputtomalta tuntuvan kestonsa takia, mutta sieltä se tuttu luminen Suomen maankamara sitten näkyi ja kone laskeutui turvallisesti tutulle tantereelle.

Tuntuu kuin lämmin aurinko, iloiset ja ruskettuneet ihmiset, meren kohina ja ihanat aallot olisivat vain jokin etäisen kaunis uni. Täällä on kylmä, huolimatta siitä kuinka paljon vaatetta päälleen laittaisi. Vuodessa ehtii yllättävän hyvin juurtua ja tottua ympäristöönsä, niin hyvin että kotimaakin tuntuu jotenkin kummallisen vieraalta mutta samalla kuitenkin tutulta. Tämä on kai sitä kulttuurishokkia, hassua vain että sen voi tuntea omassa kotimaassaankin.

Jokatapauksessa jalat ovat levottomat ja mieli kaipaa jotain. En vielä oikein tiedä mitä se on. Ehkä se on suurkaupungin vilske, lämmin aurinko, maailmalla oleminen tai jokin vielä aivan tuntematon. Olen kehitellyt mielessäni monia suunnitelmia, eri reittejä joita kulkea. Vielä en oikein tiedä mitä unelmaa seurata.

Odotellessa tekee mieli syödä hieman Fazerin Sinistä, sitä ainoaa oikeaa suklaata sekä katsoa seikkailunjanoa kasvattavia elokuvia. Yhtenä mainittakoon Into the Wild.

This is my city

"Don't cry because it's over.

Smile because it happened"

Sillä hetkellä kun tämä teksti tulee näkyville, koneeni nousee Australian maaperältä ja jätän taakseni elämäni upeimman vuoden. Maan, josta on tullut koti. Tulen ikävöimään tänne vielä kauan, kauan aikaa ja tiedän että Australia tulee aina olemaan suosikkimaani ja Sydney kaupunki jota rakastan

.

Heihei rakas Sydney,

Heihei rakas Australia, I promise I'll be back.

Sataa sataa ropisee..

Maaliskuu on täällä syksyn ensimmäinen kuukausi. Tänään onkin tuntunut jotenkin tosi syksyiseltä taivaan ollessa harmaa ja ilman viileä. Sääennusteen mokomakin näyttää uhkaavasti sadetta tälle viikolle mikä ei kyllä oikein ilahduta.. No mutta jospa ne pilvet ainakin jossain vaiheessa väistyisivät niin pääsisi vielä lämmöstä nauttimaan.

Viikonloppu sujui vauhdikkaissa merkeissä. Lauantaina juhlittiin homojen, lesbojen, bi -ja transseksuaalien oikeuksia ajavaa Mardi Grasia, joka on täällä värikäs karnevaalijuhla. Meno olikin kuin Brasiliassa konsanaan! Sydneyn Oxford Street on tunnettu vapaamielisyydestään ja lukuisista homo-ja lesbobaareistaan joten siitä on tullut perinteinen Mardi Gras-paraatin tapahtumapaikka. Parituntinen spektaakkeli piti sisällään valtavan kulkueen jossa edustivat mm. Sydneyn poliisit, palomiehet, Taronga Zoo, hengenpelastajat, eri urheilujoukkueet, julkinen liikenne, sairaahoitajat, eri järjestöt kuten Amnesty.. Oli aika hienoa nähdä miten suurella kokoonpanolla esimerkiksi eläintarhan ja poliisilaitoksen väki marssi tasapuolisuuden nimissä. Paraatiin osallistuminen vaati muutenkin rohkeutta sillä useimmilla oli yllään vain jokin pieni vaatekappale rohkeimpien ollessa lähes ilkosillaan. Tosin ikähaitari oli myöskin melkoinen marssijoiden keskuudessa nuorimman ollessa vain muutaman kuukauden ikäinen vauva!


Juhlahumu oli aistittavissa koko kaupungissa ja väenpaljous olikin melkoisen suuri.. Ihmiset olivat pukeutuneet asianmukaisesti värikkäästi ja monella oli mukana sateenkaarilippu joita liehuikin kiitettävästi Oxford Streetin varrella. Kokemuksena Mardi Gras oli kyllä upea! Harmikseni kamerani akku simahti heti alussa joten kuvia en paljon tapahtumasta saanut. Höh!

Viikonloppuun mahtui myös ensimmäinen kerta iMax-elokuvateatterissa! Sydneyn iMaxissa on maailman suurin valkokangas joka olikin aivan valtava! Kävimme katsomassa Ultimate Wave Tahiti-nimisen surffausdokumentin joka oli kyllä upea kokemus! Saimme tyylikkäät 3D-lasit joiden avulla dokumentti oli aivan mieletön visuaalinen elämys. Monta kertaa tuntui kun olisi pitänyt väistää "kohti" tulevaa aaltoa ja dokkarissa olikin hauskasti leikitelty 3D-efekteillä. Huikea oli myös Alice in Wonderland-leffan mainos, joka jo nyt oli elämys. Siksi suunnittelemmekin kaveriporukalla menevämme katsomaan kyseisen leffan iMaxiin.

Viimeinen kokonainen viikko Sydneyssä pyörähtää käyntiin. Tuntuu oudolta ajatella jo pakkaamista ja järjestellä Suomen pään asioita. Olisi pitänyt vain uskoa kun varoiteltiin että liian nopeasti se vuosi kuluu.. Vaikkakin pieni osa itsestä jo kaipaakin Suomen kotiin.