kaukokaipuuta ja opiskelijaelämää Lontoossa

torstai 5. maaliskuuta 2009

Sekalaista pohdintaa lähdön lähestyessä

Olipas vauhdikas päivä! Ehdin töiden jälkeen vielä shoppailla rantavermeitä ja muuta erittäin tärkeää varustusta, istua kampaajalla ja lunastaa syntymäpäivälahjani Anttilan TopTen-osastolta. Nyt malttamattomana odottelen jälkimmäiseksi mainitun, kameran muotoisen lahjani akun latautumista. Että osaakin aika madella hitaasti..

Päivät lähtöön vain hupenevat. Vielä pitäisi juhlia syntymäpäiviä, tavata kavereita, sukua. Vastailla kysymyksiin "jännittääkö" ja "miksi sinun pitää lähteä niin kauas?". Sen lisäksi että olen lähdössä elämäni tähänastisista seikkailuista suurimalle olen myös ehtimässä täyttää vielä 21 vuotta ennen tuota suurempaa koitosta. Huh huh! Ikäkriisi tästä vielä puuttuikin..



Tuntuu hassulta kotikaupungin tuttuakin tutumpia katuja kävellessä miettiä kuinka mitäkin maisemaa ja paikkaa tulee vuoden aikana ikävöimään. Vaikka niin välillä tupiseekin kuinka tuppukylässä sitä joutuukin asumaan.. mutta kyllä tätä pikkukaupungin idylliä siellä "suuressa maailmassa" tulee taatusti ikävöimään.



Eräs asia mitä todella paljon Sydneyltä odotan on sen rannat. Olen jo kauan haaveillut saavani elää meren lähellä ja aina halutessani mennä meren rantaan aaltojen kohinaa kuuntelemaan ja polskimaan. Mikään hirveä vesipeto en ole vuosikausiin ollut mutta surffauksen ja snorklauksen (piti vähän aikaa meittiä onko tuo edes oikea sana.. en ole vieläkään varma..) aloittamisesta olen jo pitkään unelmoinut. Myöskin pelkkä meressä kahlailu ja meri-ilmasta nauttiminen ovat plussapisteitä meren läheisyydelle. Paikka jossa tulen asumaan on muutaman kilometrin etäisyydellä rannasta joten siinä suhteessa olen todella onnekas. Jospa ne hait vain pysyisivät hiukan etäämmällä..

Miinuspuolena koko maan kohdalla voin ehdottomasti mainita lähes ainoina kaukaisen etäisyyden (toisaalta myös plussa, ainakin toisinaan! :D Just kidding..) ja hämähäkit!! En odota innolla sitä todennäköistä hetkeä kun kohtaan tuollaisen kahdeksanjalkaisen kauhistuksen -- ja uskon että en myöskään selviä siitä kiljumatta edes pikkuisen, olenhan tyttö! ;) Myönnettäköön että ovat nämä kotimaan pikkiriikkiset ällötyksetkin saaneet tämän tytön availemaan ääntä kerran jos toisenkin. No jospa Sip.. - siis AUSTRALIA - opettaa!

Joka tapauksessa tällä hetkellä kutittelee vatsassa jo mukava jännitys, vaikka lähtö tuntuu erittäin epätodelliselta edelleen. Olenko muka oikeasti toteuttamassa pitkäaikaista unelmaani? Miten saan kaiken mahtumaan matkalaukkuuni? Onko sellaista paikkaa kuin Australia edes olemassa kun se tuntuu niin erikoiselta ja kaukaiselta? Miltä tuntuu olla 8 tuntia etujassa?

------------

Nyt vain pitäisi vielä jaksaa odottaa! Nämä ovat olleet harvinaisen pitkät 5 kuukautta..


Ei kommentteja: