Kirpeä pakkaskeli on sitten täällä Pohjoisessakin päättynyt vaihtua loskaan ja ankeaan harmauteen. Jos minulta kysytään on pakkasessa palelu mukavampaa kuitenkin kuin liukastelu ja rapakoiden yli hyppely mikä on todellakin oma taitolajinsa.
Lähtöön on nyt aikaa tasan 2 kuukautta. Päivittäin käyn läpi mielessäni mitä kaikkea tässä nyt pitää vielä hommatakaan ja mitä tulee maksamaan. Aina välillä iskee jonkin sortin paniikki: "olenko minä oikeasti lähdössä..?!" joka onneksi menee usein yhtä nopeaan ohi kuin tulikin. Tänään kävin katselemassa tuulitakkeja ja muutakin urheilurompetta reissun liikuntaosuuksia varten. Kävinpä myös hypistelemässä makuupusseja ja rinkkoja haaveillen eräretkistä Outbackissa ja Uuden-Seelannin upeissa vuorimaisemissa. Ja tässä kohtaa voimme jälleen todeta miten olen elokuvien innoituksen uhri, nimimerkillä Juuri 'Into the Wild'in katsonut..
Kuva Espanjan Kataloniasta Montserrat -vuoren korkeuksista keväiseltä matkalta.
2 kommenttia:
Sama vaikutus oli minuunkin tuolla elokuvalla... (siitä kirjoittelin myös blogiini aikaisemmin :D ) Varmasti todella jännittävät tunnelmat siellä, päiviä laskien ja tarvikkeita ostellen. :)
Muistan lukeneenikin kirjoituksesi jossa kehuit Into The Wildin, se oli myös yksi innoittava tekijä elokuvan katsomiseen. ;)
Jännitys tosiaan on aikalailla nousussa, voisi mielellään kelata vaikka ihan pari päivää.. tai viikkoa eteenpäin.
Lähetä kommentti