kaukokaipuuta ja opiskelijaelämää Lontoossa

keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Kulttuurishokkimietteitä ja Internetin ihmeitä

Nyt flunssaa kotosalla parannellessa on ollut paljon aikaa mietiskellä tulevaa lähtöä ja elämää Australiassa.

On ehtinyt kuvitella lähes kaiken mahdollisen:

Miltä tuntuu kun ei olekaan lunta ja pakkasta, aurinko paistaa useammin ja hellettä riittää? Meri on aina lähellä, se ja siellä seilaavat purjelaivat tulevat tutummaksi maisemaksi kuin kotoisat kuusimetsät ja jäätyneet järvet. Millaista on kun näkee kenguruita ja koaloita, puissa raakkuu punatulkkujen ja muiden Pohjolan lintujen sijaan papukaijoja joita täällä pidetään lemmikkeinä? Joka puolella kuulee aussiaksentilla höystettyä englantia, ihmiset kantavat surffilautoja ja kaikilla on jaloissaan läppöset eli paikallisesti thongsit. Miten kauan tuohon kaikkeen menee tottua, miten kauan jaksaa joka päivä hämmästyä yhä uudestaan?

Miten aika Australiassa tulee muuttamaan minua, tulenko takaisin samana ihmisenä kuin lähdin?

Olen yrittänyt palautella mieleeni kulttuurishokin ei vaiheita ja muistella miltä tuntui Lontoossa ollessa alkuaikoina. Olen lukenut blogeja toisensa jälkeen, katsonut lukuisia kuvia. Välillä tuntuu että aika soljuu mielettömän lujaa, toisinaan se ei tunnu kuluvan lainkaan. Oi tätä odotuksen ristiriitaisuutta!

Ystävämme Google on jälleen paljastunut ihmeelliseksi ominaisuuksillaan joista ehkä kiehtovin on Google Maps. Se mahdollistaa virtuaalimatkailun jota olen pahimpien kaukokaupuun hetkien parannukseksi hyödyntänyt. Google Maps nimittäin mahdollistaa "kävelyn" ainakin suurimmissa maailman kaupungeissa kätevästi. Hakuun laittamalla saat eteesi mieleisesi kaupungin maastokartan ja vasemmasta reunasta oranssi hahmo on mahdollista vetää lähes mille tahansa kadulle seikkailemaan. Sitten eteen avautuukin valokuvin toteutettu maisema joka mahdollistaa liikkumisen katuja pitkin lähes jokaiseen mahdolliseen suuntaan.

Sydneyn katuja on malttamattomana tullut "talsittua" jo eräätkin kerrat, onpa tullut seikkailtua tulevilla "kotiseuduilla" kuin keskustassakin. Oi tätä nykyajan helppoutta!



Keskustan pilvenpiirtäjiä

--

Kuulisin mielelläni mietteitä ja kokemuksia kulttuurishokista ja uuteen maahan sopeutumisesta myös teiltä, eli jakakaa ihanimmat ja kamalimmat uuteen kulttuuriin tutustumiseen liittyvät kokemukset!

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Nyt iski kyllä kateus kun oot lähdössä Ausseihin, taidankin alkaa seurata tätä blogia:) Itse asuin aikoinani siellä vuoden ja on kyllä ihana maa (ja hyvät ilmat!). Siellä ei tule kulttuurishokkia varmaan kun ihmiset ovat niin kivoja;) Ja se aksentti on myös niin hauska, saattaa mennä hetki ennenku pääse kunnolla jyvälle!

juanita kirjoitti...

hola, saludos de madrid :) itse en ole kulttuurishokkeja vielä kokenut, vaikka madridissa moni asia onkin toisin - kaikki on alussa vain niin ihanaa ja tömähdys tulee vasta viiveellä, jos on tullakseen!

tsemppiä, jään seuraamaan vaiheitasi! :)

Jemi K kirjoitti...

Anonyymi,

Kiva kuulla että tykkäsit Australiasta ja tervetuloa seurailemaan blogiani! Olen kuullut myös todella monelta että ihmiset on ystävällisiä siellä, joten jospa se ainakin parantaisi pahinta shokkia. Toivotaan. :)

Tarttuukohan se aksentti myös helposti? Hauskaa kuvitella itselle oikein sellainen leveä aussiaksentti, voi olla aika hupaisan kuuloista. ;)

juanita,

Gracias, gracias! Tervetuloa mukaan seuraamaan! :) Ehkä sitä kulttuurishokkitömähdystä ei kaikille tulekaan niin vahvana, hyvä niin. :)

Anonyymi kirjoitti...

Juu mulle ainakin tarttu se aksentti, tosin se kyllä hävisikin aika nopeasti kun tulin pois, kiitos amerikkalaisten tv-sarjojen yms:( Aborginaalien kieli onkin sitten asia erikseen, mutta heidän kulttuurinsa on tosi mielenkiintoista ja luonnonläheistä! Didgeridoota tosin en ikinä oppinut soittamaan, höh :/

Anonyymi kirjoitti...

hei pakko kommentoida - jäin koukkuun :) googlasin äsken "asumaan lontooseen" ja tää tuli sitten joukosta, siistii löytää tälläinen blogi :> i'm gonna stay tuned.

Jemi K kirjoitti...

Anonyymi,

Tuo on kyllä vähän harmi että amerikanenglanti "hallitsee" niin vahvasti tv-sarjoja ja mediaa yleensäkin.. vaikka eihän siinä mitään vikaakaan ole. Minullekin ehti tulla brittiaksentin vaikutteita puheeseen mutta sekin jäi kun amerikanenglantia kuulee paljon useammin..

Aboriginaalien kulttuuri on kyllä todella kiehtova. Olisi mielenkiintoista päästä edes hiukan lähemmäs sitäkin Australiassa.. Didgeridoon soittamisen opetteleminen tosin voisi olla aika haasteellista! ;)

Henna,

Mukavaa että päädyit blogiini! Tervetuloa mukaan!

karkumatka kirjoitti...

Klasssinen karkupaikka, Australia!

Sydney on kiva paikka, viihdyin siellä aikoinani kovin! Sydney Towerissa tuli mm. syötyä jos jonkinlaista elikkoa, emua ja kengurua (ja buffetin sulkeutuessa kokit yrittivät saada minut syömään kaikki loput). Tulet viihtymään varmasti mainiosti, ja kulttuurisokkeja konkreettisempana tullee eteesi uuden elinpaikan tuoma yksinäisyys. Joskin noin nuorena tapaat varmaan opiskelujen (?) myötä niin paljon kavereita, että siitäkään ei varmaan suurempaa pelkoa ole.

Kannattaa vaan suosiolla jättää suomalainen ujous Helsinki-Vantaalle ja mennä aktiivisesti juttelemaan kaikenlaisille ihmisille. Mukavaa porukkaa ovat, aussit! Jään seuraamaan, miten siellä sujuu :)

Kazza kirjoitti...

Jännittävää, niin ne päivät vaan häviävät ja on lähtö lähellä... :) Itsellä on ollut moniakin kulttuuri-shokki hetkiä, nyt kulttuurin on jo täysin tottunut, mutta ensimmäisiltä kerroilta Uudessa Seelannissa ja Australiassa muistan erityisesti ihmisten erilaisuuden, siis suomalaisiin verrattuna; puheliaisuus, ystävällisyys, kohteliaisuus, erityisesti rento elämäntapa.

Australian ja Uuden Seelannin kulttuurit ovat hyvin samanlaisia, (mitä nyt alkuperäiskansojen kulttuurit eri; maorit ja aboriginaalit.) Rugby, kriketti, BBQ, surffaus, varvassandaalit, marmite ja se paljon kiistelty pavlova... :D Molemmat maat niin ihmisystävällisiä ja vastaanottavia, kauniita maisemineen ja rantoineen. Mitään huonoja kokemuksia ei kyllä kulttuurin puolesta ole, vain suuria yllätyksiä ja ihmettelemistä. :)

Kazza kirjoitti...

Ainiin ja tuo Google Maps on kyllä ihmeellinen ohjelma!! :O Sillä on hyvä näyttää perheelle Wellingtonin kadut, oma työpaikka ja koti. :D

Anonyymi kirjoitti...

Jännä juttu, olen itsekin suunnitellut pitäväni välivuoden lukion jälkeen ja mennä Australiaan kaverin kanssa ihmettelemään! :D Samoin olen tiiraillut Google Mapsien kautta katumaisemaa, mutta eipä tullut mieleen skydivingit sun muut. Kiitos vinkistä! Blogisi on muutenkin mielenkiintoinen, odotan innolla Aussi-kokemuksiesi lukemista. :)

Kulttuurishokista sen verran, luulenpa että suurin shokki minulle olisi ihmisten avoimuus. Ujona suomalaisena mieluiten välttää katsekontaktia ja lörpöttelyä. Kauhian melankolista, mutta luulisi siitä pääsevän eroon sopivassa seurassa. ;)

Jemi K kirjoitti...

Karkumatka,

Kiva kuulla että pidit Sydneystä. :)

Yksinäisyys siellä maapallon toisella puolella on tosiaan yksi huolestuttava asia, mutta luultavasti niitä kavereita löytyy pian ja elämä alkaa rullaamaan sielläkin.

Tavoitteena onkin jättää ujous, ainakin se suurin, Suomen kamaralle ja imeä itseeni aussirentoutta! :)

Kazza,

Olipa helpottava kuulla että lähinnä myönteisiä kokemuksia löytyy. Olen kyllä niin monelta taholta kuullut kehuttavan molempien maiden ihmisten ystävällisyyttä että täytyy tapahtua ihme ettei se paikkaansa pitäisi. :)

Anonyymi,

Hauska sattuma tosiaan että olet sinäkin samoja suunnitelmia miettinyt.. :)

Minuakin on tuo oma ujous hieman välillä pohdituttanut mutta eiköhän sekin ala hälventyä kunhan pääsee aussimeininkiin mukaan, vaikka alku kankeahkoa saattaa ollakin.

Ja tervetuloa lukemaan blogiani, toivottavasti viihdyt matkassa!