On ehtinyt kuvitella lähes kaiken mahdollisen:
Miltä tuntuu kun ei olekaan lunta ja pakkasta, aurinko paistaa useammin ja hellettä riittää? Meri on aina lähellä, se ja siellä seilaavat purjelaivat tulevat tutummaksi maisemaksi kuin kotoisat kuusimetsät ja jäätyneet järvet. Millaista on kun näkee kenguruita ja koaloita, puissa raakkuu punatulkkujen ja muiden Pohjolan lintujen sijaan papukaijoja joita täällä pidetään lemmikkeinä? Joka puolella kuulee aussiaksentilla höystettyä englantia, ihmiset kantavat surffilautoja ja kaikilla on jaloissaan läppöset eli paikallisesti thongsit. Miten kauan tuohon kaikkeen menee tottua, miten kauan jaksaa joka päivä hämmästyä yhä uudestaan?
Olen yrittänyt palautella mieleeni kulttuurishokin ei vaiheita ja muistella miltä tuntui Lontoossa ollessa alkuaikoina. Olen lukenut blogeja toisensa jälkeen, katsonut lukuisia kuvia. Välillä tuntuu että aika soljuu mielettömän lujaa, toisinaan se ei tunnu kuluvan lainkaan. Oi tätä odotuksen ristiriitaisuutta!
Ystävämme Google on jälleen paljastunut ihmeelliseksi ominaisuuksillaan joista ehkä kiehtovin on Google Maps. Se mahdollistaa virtuaalimatkailun jota olen pahimpien kaukokaupuun hetkien parannukseksi hyödyntänyt. Google Maps nimittäin mahdollistaa "kävelyn" ainakin suurimmissa maailman kaupungeissa kätevästi. Hakuun laittamalla saat eteesi mieleisesi kaupungin maastokartan ja vasemmasta reunasta oranssi hahmo on mahdollista vetää lähes mille tahansa kadulle seikkailemaan. Sitten eteen avautuukin valokuvin toteutettu maisema joka mahdollistaa liikkumisen katuja pitkin lähes jokaiseen mahdolliseen suuntaan.
Sydneyn katuja on malttamattomana tullut "talsittua" jo eräätkin kerrat, onpa tullut seikkailtua tulevilla "kotiseuduilla" kuin keskustassakin. Oi tätä nykyajan helppoutta!
Keskustan pilvenpiirtäjiä
--
Kuulisin mielelläni mietteitä ja kokemuksia kulttuurishokista ja uuteen maahan sopeutumisesta myös teiltä, eli jakakaa ihanimmat ja kamalimmat uuteen kulttuuriin tutustumiseen liittyvät kokemukset!