Lukioaikana koeviikkojen kanssa taistellessa ajatuksena välivuosi oli mahtipontinen vapauden ylistys hiekkarantoineen ja lokoisine auringonottoineen jossain kaukaisessa maassa. Minun piti lähteä milloin kilpikonnien pelastukseen Meksikoon, interrailille Eurooppaan, Afrikkaan opettamaan lapsia, sademetsäseikkailulle Etelä-Amerikkaan.. "Huhhuh mikä litannia!" sanon minä, sen realistisemman välivuoden viettelijä vuonna 2008 jolloin ne hulppeat haaveet tosin yhä putkahtelevat pinnalle aika ajoin. Kuten viime aikoina minun koettaessani ratkoa yhä hämäränä pysyvän ajanjakson tammikuu -09 - syyskuu -09 kohtaloa.
Lähteäkö nyt vihdoin sinne Mehikoon? Entä jos en pärjääkään? Enhän minä osaa edes espanjaa! Afrikkaan? En uskalla kuitenkaan.. Niin juuri, tällaista se spekulointi yksinkertaisimmillaan on. Periaatteessa oma uskallus tässä taitaa se suurin rajoittaja kuitenkin olla. Lontooseen lähtiessä onnistuin jotenkin hämäräperäisesti turruttamaan sen osan aivoista joka estelee ja alkaa jänistää. Jotenkin vain tuntui siltä että nyt lähdetään eikä meinata! Nyt se tunne on todellakin hakusessa.. vaikka Heathrow'lla lähtöaikatauluja katsoessa tuntui että kaikki on mahdollista. Niin kai se on että tänne on taas alkanut hiljalleen juurtua ja se typerä realisti sisälläni kapinoi naiivia seikkailunhalua vastaan rajusti.
Minulla on tiettyjä (optimistisesti katsottuna realistisia jopa) mielikuvia siitä millainen haluaisin välivuoteni loppupuoliskon olevan. Pitää vain toivoa että en menetä järkeäni ennen sitä kauan haettua tunnetta "tässä se on, nyt mennään!". ;) Ja lähtiessä haluaisin lainata Barney Stinsonin nerokasta lausahdusta:
"It's going to be.. LEGEN -- wait for it... DARY!"
Sitä odotellessa!
--
Kuvituksena koulun kanssa keväällä tehdyltä Katalonian matkalta räpsimiäni kuvia.
4 kommenttia:
Ei seikkailunhalu ole naiivia. Täytyy vaan olla rohkea, ottaa ja lähteä! Ne ihmiset, jotka pitävät matkustelua ympäri maailman utopistisenä haaveena vaikkei mikään oikeastaan estäisi lähtemistä, eivät vain itse siihen kykene, koska ovat liian arkipäiväisiä ja kaavoihin kangistuvia... Maailmalla kyllä pärjää, kunhan ottaa selvää asioista, ei luota tuntemattomiin ihmisiin ja on varuillaan, osaa kieliä ja pitää huolen terveydellisistä asioista.
Kaikkea voi aina sattua, mutta pienemmät vastoinkäymiset vain rikastuttaa ja antaa kokemusta. Monille kamalillekin jutuille on hauska myöhemmin nauraa tai kertoa "kauhutarinoita" tutuille.
Pitää vaan olla avoin ja uskalias niin maailmalla tutustuu todella hienoihin ihmisiin! :)
Go for it!
Eveliina,
kiitos kannustuksesta. On ihan totta että puheet maailmalla seikkailun utopistisuudesta ja vaarallisuudesta syntyvät usein katkeruudesta. Olen kyllä yrittänyt olla nojaamatta noihin (teko)syihin parhaani mukaan, ainakin yrittänyt.
Mainittakoon vielä lopuksi että luettuani kommentisi useampaan kertaan tehdessäni erästä hyvinkin isoa päätöstä oli sillä vaikutusta ratkaisuun. ;) Ja jos kaikki menee hyvin, jatkosta saadaan lukea täällä lisää!
Sulla on aivan mahtava blogi! Näät kovasti vaivaa tän työstämiseen.
Kiitos! Samaa voisin sanoa kyllä sinun blogistasi myös, kävin katselemassa kuviasi jotka ovat aivan upeita!
Lähetä kommentti