Monelle matkustelevalle on toisinaan sattunut läheltä piti-tilanteita, jolloin jokin kohde on ollut mielessä ja reissuakin on ehkä suunniteltu, mutta lopulta ei ole tullutkaan lähdettyä matkaan. Syynä voi olla milloin mikäkin, toisinaan ajanpuute ja toisinaan rahoitus taas mättää. Minullakin on siis kertynyt läheltä piti-tilanteita.
Tapaus 1: Vaihto-oppilaaksi.
Ensimmäinen muistamani "vähältä piti" on lukioajoilta, jolloin kovasti haikailin vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin. Luin tuntikausia vaihdossa olevien blogeja ja nettikeskusteluita, luin kirjoja ja haaveilin. Pieni kotikaupunki tuntui kahlitsevalta ja ahdistavalta sekä uteliaisuus kokea maailmaa velloi vahvana. Ensin olin lähdössä Yhdysvaltoihin, jonne minut hyväksyttiinkin erään järjestön kautta vuodeksi. Aloin miettiä kuitenkin jotain erikoisempaa vaihtoehtoa ja monen hehkuttama Brasilia vaihtui kohteeksi. Olin innoissani, mutta myös peloissani. Kuitenkin lopulta päädyin perumaan lähtöni hyvissä ajoin, sillä surullisena totesin haluavani käydä lukion ensin pois. Lupasin itselleni, että sitten kyllä menen ja matkustan niin paljon kuin jaksan! Päätös olla lähtemättä harmitti ja pyöri mielessä vielä usein. Tämä harmitus on ollut apuna monessa lähtöpäätöksessä myöhemmin ja uskonpa että näin on monelta uudelta harmitukselta vältyttykin!
Tapaus 2: Au Pairiksi Pohjois-Amerikkaan.
Lukion jälkeen koitti vapaus. Olin aivan lumoutunut tästä ihanasta tunteesta ja koko lukion jälkeinen kesä tulikin vietettyä seikkailuja suunnitellen. Ykkössuunnitelmana oli Au Pairiksi lähteminen
Yhdysvaltoihin tai
Kanadaan. Ensimmäinen vaihtoehto kariutui ajokortin puutteeseen, mutta yllättäen Kanada-suunnitelma ottikin tuulta alleen ja sopivan oloinen perhe löytyi Vancouverista. Neuvottelimme jo vakavastikin, kunnes kohtalo astui kehiin ja sain emailin joka ratkaisi tulevaisuuteni. Ja minnekäs muualle tie veikään kuin Australiaan!
Tämä oli hyvinkin lähellä sekä viime keväänä että nyt joulu-tammikuussa. Monien syiden vuoksi suunnitelma kuitenkin jäi sikseen - ainakin toistaiseksi. Kenguruiden maassa opiskelu kustantaa sievoiset summat, voisipa niitä oikeastaan kutsua tähtitieteellisiksi. Vaihtoehtoja on siis katseltava lähempää ja budgettiystävällisemmin.
Tapaus 4: Vapaaehtoistyöhön Nepaliin.
Maastrichtissa opiskellessani törmäsin opiskelijajärjestö UNSA:n (United Nations Student Assosication) tarjoamaan tilaisuuteen lähteä kesäksi järjestön "työharjoitteluun" vapaaehtoistyöhön eri kehitysmaihin. Mukana oli mm. Intia, Nepal, Filippiinit ja Nicaragua. Olin mahdollisuudesta aivan innoissani ja kirjoitin hakemuskirjeen Nepalin vapaaehtoistiimille, lähetin CV:n ja kuulemma mahdollisuuteni olisivat olleet hyvät päästä mukaan mutta opiskeluideni keskeydyttyä oli haave jätettävä mieleen mahdollisesti tulevaisuuden varalle.
Tapaus 5: Surffaamaan Balille.
Tämän piti toteutua nyt tammikuussa mutta kuultuani sadekauden hankaloittavan surffausta saaren tunnetuimmissa surffikohteissa ja muutenkin mahdollisuuksissa, päätin siirtää lähdön jonnekin lähitulevaisuuteen. Ehdin innostua oikein todenteolla, mutta ainakin on seuraava kaukomaakohde jo valmiina!
On näistä läheltä piti-tilanteista opittukin, osan päätöksistä kohdalla kun vaikutti vahvasti myös hiukan pelko hypystä tuntemattomaan. Eräs tärkeimmistä opeista tähän liittyen lienee:
Muistutuksena siis itselle ja muille samanmielisille:
"Korvaa pelko tuntematonta kohtaan uteliaisuudella"
