Minua on viime aikoina vaivannut krooninen Australia-ikävä. En tiedä johtuuko se siitä, että kavereideni Facebook-kuvapäivitykset Australiasta ovat täynnä kauniita maisemia ja rantaelämää? Vai siitä, että juuri nyt tuolla kenguruiden maassa on kesä lämpimmillään? Vaiko kenties siitä että haalistuvat muistot kuumasta auringosta ja päivistä rannalla tuntuvat kaukaiselta unelta? En tiedä, mutta sen tiedän että ikävä on.
Ikävöin niin iltoja joina istuin auringonlaskun aikaan meren rannalla ja katselin kauas punertuvaan horisonttiin, jossa saattoi lipua kaukaisia laivoja. Tunsi todellakin olevansa maailman toisella laidalla. Tuolloin iski voimakas tunne siitä että sinne minä kuulun.
Olen kuitenkin onnellinen että saan viettää joulunajan Suomessa, sillä joulutunnelmaa hiekan ja helteen keskeltä on melko vaikeaa löytää. Odotan innolla saavani syödä joulutorttuja ja kaikkea ihanaa jouluruokaa, jota en viime vuonna saanut. Jouluna pitää olla lunta ja pakkasta, jouluaattoon kuuluu pistäytyminen ulkona saadakseen punaiset posket ja sitten voi käpertyä sisälle odottelemaan iltaa.
Ja mitä Australiaan tulee, sanotaan että hyvää kannattaa odottaa. Tähän on nyt vain luotettava.
2 kommenttia:
huh kaukokaipuu on niin raastavaa :C samantapaisia fiiliksiä täälläkin.... toivottavasti saat siihen helpotusta pian!
Niin on. Toivon niin että pian helpottaa.. täytyy vain suunnitella oikein. ;)
Lähetä kommentti