Tavallisesti maanantai käsitetään ankeaksi päiväksi, jolloin uusi viikko jälleen alkaa ja on aika palata arkeen. Tämäkin maanantai oli arjen alku koeviikon jälkeen ja uusi jaksokin alkoi vihdoin. Meno oli kuitenkin harvinaisen hullua ja levotonta, monessakin mielessä.
Aamun luennolla istuimme kavereideni kanssa luentosalin yläparvella, jonka totesimme juuri tänä maanantaiaamuna suureksi erheeksi kaiken mahdollisen oppimisen kannalta. Koestressin ja Halloween-juhlintojen jälkeinen luentotunnelma oli nimittäin aika mielenkiintoinen. Edessä istuvat pojat katsoivat hullunkurisia videoita Youtubesta laptopeillaan ja hekottelivat, ympärillä pelattiin niin ristinollaa kuin hirsipuutakin, ihmiset juttelivat toisilleen kirjoittamalla Wordiin ja räpläsivät kännyköillä. Kaiken kukkuraksi luennoivalla professori-rukalla oli vielä kaamea flunssa ja siitäkös yleinen hepuli syntyi kun kyseinen professori joutui pyytämään kuuntelevalta yleisöltään nenäliinaa vuotavalle nenälleen..
Tavallisesti kaikki tämä olisi ärsyttänyt häiritessään keskittymistä, etenkin ne Youtubessa häärivät pojat, mutta luennon aiheena sattui olemaan sopimusoikeus ja sen historia, mikä ei tuntunut oikein ketään kiinnostavan. (Allekirjoittanutkin myöntäköön että siinä vaiheessa kun samat asiat muinaiseen Roomaan perustuvista erilaisista sopimuskäyntännöistä oli jauhettu monta kertaa, edessä istuvien poikien katsoma Youtubessa pyörivä video tivolilaitteessa pahoinvoivasta tytöstä aiheutti pientä hilpeyttä myöskin tässä kyllästyneessä kuuntelijassa).
Kaiken kukkuraksi tein virheen mennessäni luentoa seuraneen tutoriaalin jälkeen vielä kaupungille, joka kuhisi shoppailijoita. En tiedä mikä kansainvaellus sielläkin oli, sillä jokaikinen neliömetri keskustasta oli täynnä ihmisiä ja kaupoissa käyminen oli suuri tuskainen taistelu. Koin parhaaksi paeta kotia kohti ja huomasin matkalla että kaupungintalolla oli jokin merkittävä tapahtuma meneillään koska useampi tv-asema oli kameroineen paikalla. Yllättäen bussipysäkkikin pursui ihmisiä ja täysi bussi tietysti jumitti kauheassa liikenneruuhkassa ties kuinka kauan.
Huoh, jotkin maantait sitten ovat ihan omaa luokkaansa.. Onneksi näinkin hilpeissä meiningeissä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti