Nyt tämä seikkailu on jo vuoden takainen, mutta silti sitä on muisteltavana ratkaisevana ja suunnan muuttavana tekijänä. Sinne olen ikävöinyt lukuisat kerrat ja selannut valokuvat läpi. Kateellisuus pistellen lukenut blogeja ja muiden suunnitelmia siellä. Unohtanut melkein stressittömyyteen ja rentoon elämään asenteeseen pyrkimisen asuessani tässä kaupungissa, jossa juostaan vaikka ei olisi kiirekään. Lontooseen ovat iskeneet jäätävän kylmät viimat ja reissut yliopistolle sekä minne tahansa muualle välttämättömiin paikkoihin täytyy tehdä juosten. Oman huoneen lämmössä (joka ei aina sekään ole itsestäänselvyys kiitos ihanan brittiläisen lämmityksen ainaisen rikkoutumisen) voi melkein mielikuvitusmatkata jonnekin missä tosiaan pärjäisikin lyhytlahkeisissa -ja hihaisissa. I wish! Muistutuksina velvollisuuksista luennot ja oheistehtävät. Inspiroivaa kuitenkin, onneksi!
Ei kai sille mitään mahda että tällaiset olisi tunnelmat toisinaan:
Huoh. A girl's gotta dream! Ja ne unelmat, ne onkin ihan toinen tarina.. Niistä riittäisikin juttua esseen verran!
kuva: weheartit
8 kommenttia:
Joo-o, itse kullakin samanlaisia fiiliksiä. Mutta sä olet lähtenyt jo kertaalleen, seuraava on aina helpompi :)
Eikä seikkailukaan tuntuisi miltään jos ei olisi arkea.
Totta, arki kuuluu seikkailuun. Toisinaan se vain on niin tylsää! :)
Ja on hyvä muistaa, että KOSKAAN ei ole liian myöhäistä seikkailun toteuttamiseen.. :)
Ja koskaan ei voi olla tyytyväinen siihen, mitä ja missä on nyt :) tuttu tunne. Ikävä ei helpota ikinä ja aina haaveilee jostain kivemmasta.
Annika,
Niin totta. Hyvä muistaa aina. :)
consuela,
Niinpä, kummallista miten aina haaveilee jostain muusta. Mutta tottahan se on että arki iskee missä vain vaikka kuinka vaihtaisi asuinpaikkaa. :)
ahhh rakastan siun blogia!! ikuinen kaukokaipuu, täällä yksi sielunsisko...
Anna,
Ihana kuulla että löytyy niin samanhenkisiä ruudun toiselta puolen! Kiitti kehuista myös :)
Hei,
Mun blogissa olisi pieni haaste sulle!
Lähetä kommentti