kaukokaipuuta ja opiskelijaelämää Lontoossa

perjantai 3. helmikuuta 2012

Sieltä missä olisin mieluummin

Tasan vuosi sitten olin Australiassa seikkailemassa toista kertaa ja etsimässä kai itseänikin vähän. Lakiopinnot olivat jääneet taakse ja suuri taakka helpottanut, edessä olivat uudet seikkailut. Maailma avoinna. Muistan tunteen kun ensimmäisenä aamuna heräsin jet lagin vuoksi aamuvarhaisella ja menin hostellin parvekkeelle katsomaan merta, onnellisuuden kyyneleet tulvivat silmäkulmiin ja kaukaisuuksiin jatkuva meri loisti kauniin hopeisena auringonpaisteessa. Valo oli kirkasta ja aurinko kuumotti iholla. Hämmästyksen ja aikaeron sumentamin mielin harhailin tutulle rannalle ja minussa oli suuri määrä onnea.

Nyt tämä seikkailu on jo vuoden takainen, mutta silti sitä on muisteltavana ratkaisevana ja suunnan muuttavana tekijänä. Sinne olen ikävöinyt lukuisat kerrat ja selannut valokuvat läpi. Kateellisuus pistellen lukenut blogeja ja muiden suunnitelmia siellä. Unohtanut melkein stressittömyyteen ja rentoon elämään asenteeseen pyrkimisen asuessani tässä kaupungissa, jossa juostaan vaikka ei olisi kiirekään. Lontooseen ovat iskeneet jäätävän kylmät viimat ja reissut yliopistolle sekä minne tahansa muualle välttämättömiin paikkoihin täytyy tehdä juosten. Oman huoneen lämmössä (joka ei aina sekään ole itsestäänselvyys kiitos ihanan brittiläisen lämmityksen ainaisen rikkoutumisen) voi melkein mielikuvitusmatkata jonnekin missä tosiaan pärjäisikin lyhytlahkeisissa -ja hihaisissa. I wish! Muistutuksina velvollisuuksista luennot ja oheistehtävät. Inspiroivaa kuitenkin, onneksi!

Ei kai sille mitään mahda että tällaiset olisi tunnelmat toisinaan:


Huoh. A girl's gotta dream! Ja ne unelmat, ne onkin ihan toinen tarina.. Niistä riittäisikin juttua esseen verran!

kuva: weheartit

8 kommenttia:

Stazzy kirjoitti...

Joo-o, itse kullakin samanlaisia fiiliksiä. Mutta sä olet lähtenyt jo kertaalleen, seuraava on aina helpompi :)

Eikä seikkailukaan tuntuisi miltään jos ei olisi arkea.

Jemi K kirjoitti...

Totta, arki kuuluu seikkailuun. Toisinaan se vain on niin tylsää! :)

aNNiKa kirjoitti...

Ja on hyvä muistaa, että KOSKAAN ei ole liian myöhäistä seikkailun toteuttamiseen.. :)

consuela kirjoitti...

Ja koskaan ei voi olla tyytyväinen siihen, mitä ja missä on nyt :) tuttu tunne. Ikävä ei helpota ikinä ja aina haaveilee jostain kivemmasta.

Jemi K kirjoitti...

Annika,

Niin totta. Hyvä muistaa aina. :)

consuela,

Niinpä, kummallista miten aina haaveilee jostain muusta. Mutta tottahan se on että arki iskee missä vain vaikka kuinka vaihtaisi asuinpaikkaa. :)

Anna kirjoitti...

ahhh rakastan siun blogia!! ikuinen kaukokaipuu, täällä yksi sielunsisko...

Jemi K kirjoitti...

Anna,

Ihana kuulla että löytyy niin samanhenkisiä ruudun toiselta puolen! Kiitti kehuista myös :)

Laura/ My post-University life kirjoitti...

Hei,

Mun blogissa olisi pieni haaste sulle!