Opiskelijaelämä on muodostunut arjeksi ja päivät täyttyvät arkiaskareista, luennoista ja seminaareista, sekä societyjen tapaamisista ja kavereiden kanssa olemisesta. Monet ovat sanoneet kuinka tuntuisi että me oltaisiin oltu täällä jo vuosia - niin moni on tullut todella läheiseksi lyhyessä ajassa ja kaikkeen on jotenkin niin tottunut. On oppinut löytämään hyviä tarjouksia ruokakaupassa, tietää miten kirjastossa toimitaan ja missä luennot on. Enää ei eksy matkalla yliopiston kahvilaan tai kauppaan.
Yliopistot ovat täällä muuten todella erilaisia laitoksina, sillä meidänkin kampuksella ja itseasiassa ihan päärakennuksessa sijaitsee niin useampi kahvila, pankki, kirjakauppa kuin pieni sekatavarakauppakin jossa myydään myös ruokaa. Lisäksi löytyy myös päiväkoti (!!) sekä student unionin yhteydessä on myös legendaksi muodostunut baari sekä isohko kahvila. Lisäksi kaikki rakennukset ovat mukavasti samalla kampuksella eivätkä välimatkat ole koskaan muutamaa minuuttia pidempiä. Maastrichtissa kampus oli levittynyt ympäri kaupunkia kirjasto mukaanlukien ja toisinaan oli tuskan takana raahautua paikasta toiseen.
Kirjoittelen viikonlopun aikana lisää opiskeluistani ja tämän hetkisistä kursseista. Sen verran voin sanoa jo nyt, että todella mielenkiintoisia ovat olleet ja koen olevani oikeassa paikassa. Lukemista on nyt kertynyt viikonlopuksi sen verran, että sen kanssa saa viettää tovin. Mutta mielenkiintoisia asioita lukeekin mielellään!
9 kommenttia:
pakko uskaltautua nyt kommentoimaan kun on siitä jo jonkin aikaa kun nellin kautta löysin tänne lontoo-ikävissäni :D ihania kuvia, ja toi englantilainen yliopistoelämä kuulostaa ihan mahtavalta! oot sen varmaan jossain jo maininnutkin, mutta mitä siis opiskelitkaan?
Laura, kiva kun kommentoit :) opiskelijaelämä täällä on kyllä ollut tähän saakka tosi mukavaa ja erilaista. opiskelen siis kulttuuripainotteista kasvatustiedettä, virallisemmin siis BA Education, Culture and Society on tutkinnon nimi.
Moi, pakko kysyä sulta kun itseäni on alkanut nyt kiinostamaan tuo Goldsmiths (History of Art lähinnä), että miten sun hakuprosessi sinne suunnilleen käytännössä toimi? Mullakin lukion jälkeen päässyt välivuosia kertymään eli olisin kai "mature student".. Oliko sulla haastattelua tuolla ennen kuin sait tarjouksen? Tai mitä asioita arvostivat eniten tuossa haussa - yo-tuloksia, personal statementia, työkokemusta...? Kiitos jos jaksat valottaa, auttaisi paljon kun samantyyppisestä tilanteesta opiskelemaan oon hakemassa, oon välivuosia ulkomailla viettänyt. :) sulla on tosi kiva blogi ja ihania kuvia, saa aina aikaan massiivisen Lontoon-kaipuun!
Löysin tänään blogisi ja haluaisin kysyä muutamaa juttua au paireilusta Lontoossa!:)
Olen tosiaan haaveillut au pairiksi lähtemisestä jo monta vuotta ja nyt kun olen 18 ja valmistun keväällä lukiosta niin ensi kesä voisi olla sopiva aika lähteä. Olen jo pitkään miettinyt, olisko mun paikka Yhdysvallat vai Iso-Britannia ja mieli on muuttunut erityisesti tämän vuoden aikana varmaan sen 396 kertaa.
Kävin viime kesänä Lontoossa ensimmäisen kerran ja rakastuin täysin. Eilen tulin toisen kerran Lontoosta kotiin ja täytyy sanoa, että rakkaus vaan syveni sitä kaupunkia kohtaan. Voihan olla, että tämä on edelleen sitä lomailijan huumaa, mutta kyllä Lontoo vaan tuntuu niin minunlaiselta paikalta, jossa viihtyisin paljon pidempäänkin.
Niihin kysymyksiin nyt, ettei mene ihan romaaniksi :D
1) Miten sait Lontoosta kavereita (au pair-aikana siis)? Koin, että Lontoossa voisi olla helppoa tutustua ihmisiin, sillä tuntemattomatkin ihmiset tulivat joskus juttelemaan tai pyytämään vaikkapa drinkille, mutta mietin, että onko oikeiden kavereiden saaminen helppoa ja miten itse tutustuit ihmisiin (muihin au paireihin ja muihinkin)? Mietin myös, että mistä voi tunnistaa ns.Lontoolaisen peruskohteliaisuuden oikeasta kiinnostuksesta ja halusta tutustua?
2) Onko sulla ollut koskaan ongelmia ymmärtää joitain lontoolaisia heidän aksenttinsa/puhetyylinsä/slanginsa takia? Minulla on ihan hyvä kielitaito, puhun englantia melko sujuvasti ja ymmärrän kirjoitettua ja puhuttua kieltä myös hyvin. Joskus koin kuitenkin hieman noloja tilanteita kun vaikkapa kaupan kassalla minulta kysyttiin jotain enkä tajunnut yhtään edes anteeksipyyntöni jälkeen työntekijän toistettua kysymyksen... :D
3) Riittääkö taskuraha helposti? Kun täytyy maksaa matkarahat, mahdolliset harrastukset, ostokset, kahvittelut yms.
4) Kuinka aikaisin kannattaa alkaa etsimään perhettä jos haluaisi lähteä kesä- tai heinäkuussa? Saatan hakea itsenäisesti esim. aupairworldin kautta, mutta jokin järjestö on myös käynyt mielessä...
5) Olitko miten hyvä englannissa kun lähdit Lontooseen ja miten nopeasti aloit huomata muutosta parempaan suuntaan? Entä mitä muita ns.hyötyjä koet saaneesi au pairina työskentelystä tai yleensäkin ulkomailla olosta?
6) Jos perheen kanssa ei kemiat toimi tai muuten tulee jotain ongelmia niin miten olisi hyvä toimia? yrittää löytää äkkiä uusi perhe?
Ois tosi kiva jos voisit vastata ja jos ei vaan haittaa niin tuun kysymään lisää joskus jos tulee jotain mieleen!:)
Hei toinen Laura,
Anteeksi että vastaamiseni kesti näinkin pitkään! Mutta hakuprosessi tapahtuu siis UCAS-sivustolla joka on Britannian yleinen yliopistokoulutuksien hakusivusto. Siellä voi täyttää hakemuksen joka pitää sisällään mm. Personal Statementin eli hakemuskirjeen, listan lukion/ammattikoulun arvosanoista sekä suosituksen jonka voi saada esimerkiksi opettajalta tai rehtorilta. Hakuaikaa on tammikuun puoleenväliin saakka.
Uskon että Goldsmithissa painottavat aika paljon Personal Statementin sisältöön ja kaikkeen mahdolliseen kokemukseen. Toki arvosanatkin merkitsevät mutta vapaamielisenä ja opiskelijoihin ymmärtäväisesti suhtautumisestaan tunnettuna yliopisto taatusti arvostaa myös elämänkokemusta ja omasta statementista näkyvää innostuneisuutta. Varmasti ulkomailla vietetyistä välivuosista on hyötyä!
Minua ei Goldsmithsiin hakiessa haastateltu, mutta jouduin tekemään kielitestin. TOEFL tai IELTS kelpaa molemmat. Riippuu luultavasti hakemuksesta ja haettavasta opiskelualasta millaiset vaatimukset on ja tuleeko olemaan haastattelua.
Jos heräsi lisää kysyttävää tai muuten vain haluat kysyä tarkemmin - vastaan mielelläni! :)
Et ilmeisesti aio vastata ollenkaan?:/
Hei Minna! Vastaan kyllä. On riittänyt kiireitä ja niin paljon kaikkea muuta että olen viettänyt blogin kanssa hyvin, hyvin vähän aikaa. Pahoittelen viivästystä! Kysymyksiä voit laittaa halutessasi myös sähköpostiin: jemina_k@hotmail.com.
Hei Minna, nyt vastaan kysymyksiisi! Pahoittelen että kesti näinkin kauan vastata. Toivottavasti olen avuksi ja tosiaan sähköpostiin saa laittaa lisää jos herää kysymyksiä! :)
1) Au Pair-aikana sain ystäviä eniten Facebookin "London Au Pairs"-yhteisön kautta, jossa au pairit käytännössä ilmoittavat itsestään ja kiinnostuksestaan tavata muita samassa tilanteessa olevia. Myös uusien tuttavien kautta tutustui jälleen heidän kavereihinsa, joten sosiaalisoituminen kävi ihan kätevästi. Myös pubeissa ja baareissa tapaa helposti muita ihmisiä. Kun on vain rohkea ja ennakkoluuloton tutustuja, kavereita löytyy kyllä varmasti! Ja kuten sanoit, englantilaiset on sosiaalista kansaa ja etenkin pubiseura kelpaa kyllä aina. ;)
En ole kokenut epäaidon ja aidon kohteliaisuuden erottamista kovin vaikeaksi. Toki britit ovat hyvin kohteliaita ja viljelevät "darling" ja "sweetie"-sanoja ventovieraillekin mutta omalla kohdallani en ole kokenut vaikeaksi tätä tapaa.
2) Toisinaan joitakin murteita (etenkin pohjois-Englannin ja Skotlannin) on vaikea ymmärtää. Ja ihmiset puhuvat toisinaan hyvin nopeasti ja osa käyttää hyvin perusenglantilaista sanavarastoa ja olen saanut usein kysyä mitä jotkut sanat tarkoittaa. Mutta ihmiset ovat olleet innokkaita selittämään sanojaan ja samalla oppii jotain uutta kulttuuristakin.
3) Toisinaan oli tiukkaa taskurahan kanssa, etenkin jos oli paljon menoja. Mutta opin tekemään joka viikko tavallaan pienen suunnitelman, esim. menenkö tänä viikonloppuna baariin vai käytänkö rahan ehkä ostoksiin tai matkailuun. Suosittelen valitsemaan joka viikko (palkka maksetaan viikottain) prioriteettiasiat joihin haluaa palkan käyttää, sillä lailla tietää jo etukäteen mihin rahat laittaa eikä tule yllätyksiä. :)
4) Kannattaa alkaa etsimään mahdollisimman pian. Kesäisin tosin perheitä on vähemmän tarjolla paikallisten koululomien vuoksi, tosin kesäkuun ajan lapset ovat vielä koulussa Englannissa. Luulen että suurin osa perheistä etsii kesäksi au pairia juuri nyt talvella ja kevään puolellakin vielä on runsaasti perheitä tarjolla. Au Pair World on todella hyvä ja toimiva sivusto, sen kautta olen löytänyt 3/4 perheistä joissa olen ollut.
5) Olin melko hyvä englanissa sillä olin asunut siellä aiemmin sekä viettänyt vuoden au pairissa ja lisäksi opiskellut yliopistossa englanniksi. Mutta huomattavin ero on tullut ihan tässä muutaman kuukauden aikana. Kieli on tullut niin arkipäiväiseksi että se tulee luonnostaan sen kummempia miettimättä. Au pairina ollessa arkikieli kehittyy hurjasti ja lasten kanssa kommunikoidessa oppii sanastoa ja arkikielen ilmaisuja.
Koen saaneeni paljon hyvää ulkomailla työskentelystä ja au pairina olemisesta. Olen oppinut itsenäisyyttä, vastuuta, olen oppinut organisoimaan asioita ja laittamaan paremmin ruokaa, sekä tietty hoitamaan käytännönasioita kuten pankkijuttuja, puhelinliittymiä sun muita sekä tavallaan sellaista itsenäistä oman elämän ylläpitoa koska tänne tullessa täytyi tavallaan rakentaa elämänsä uudelleen täysin uudenlaiseen ympäristöön. Ehdottomasti kasvattava ja upea kokemus, mutta ei tietenkään aina ole mukavaa missään joten vaikeaa on takuuvarmasti myös välillä. Uuteen kulttuuriin liittyy myös ne huonot jutut mutta kaikesta aina oppii ja vaikeudet kasvattaa.
Kannattaa ehdottomasti tarttua tilaisuuteen!
6) Suosittelisin ensin kommunoimaan hienovaraisesti perheen kanssa asiasta ja jos se ei auta tilanteeseen, etsimään uuden perheen. Suosittelen kuitenkin mahdollisimman nopeaa toimintaa ongelmien ilmenemisen jälkeen jotta se saadaan purettua ja ehdit vielä tarvittaessa löytää uuden perheen.
Kiitti paljon kattavista vastauksista! :)
Kyllä mä taidan olla nyt varma, että alan pian etsimään perhettä! En vaan voi jättää tilaisuutta käyttämättä, kun kyllä toi kuulostaa niin mun jutulta ja pitää tosiaan toivoa, että löytyis kiva perhe ja mielellään Lontoosta :>
Lähetä kommentti