Historian siipien havinaa, osa 2: Unelma Australiasta

Olen usein joutunut vastaamaan kysymykseen miksi juuri Australia?

Vastaaminen on ollut yllättävän vaikeaa ja olenkin usein tyytynyt vastaamaan "koska se on unelmani". Olen usein miettinyt milloin se unelma oikein sai alkunsa. Tässä pieni historiikki siitä

Ensimmäisen kerran tulin tietoiseksi tuosta kaukaisesta kenguruiden maasta ala-asteaikoina jolloin katsoimme Sydneyn olympialaisia ja luin myös Maailman lapset-nimistä kirjaa jossa esiteltiin perheitä ympäri maailmaa.

Muistan tuolloin ihmetelleeni Australian erikoista eläimistöä, etenkin kenguruita ja koaloita. Opin myös että tuolla kaukaisessa maassa on maa oranssia hiekkaa ja Sydneyssä sijaitsee hauskan näköinen oopperatalo. Sain myös kuulla tv:stä maan hauskankuuloista aksenttia.

Lukioajan alussa olin kiinnostunut Australiasta siinä määrin
että halusin sinne vaihto-oppilaaksi.

Kuulin kuitenkin että maahan on erittäin vaikeaa päästä suuren hakijamäärän takia ja haaveilinkin siitä lähinnä salaa, pääasiassahan olin menossa Yhdysvaltoihin. Kesävaihtoakin mietin ja taisinpa olla vähällä laittaa hakupaperitkin menemään.

Käsittelimme lukion englanninkurssilla jonkin verran Australiaa ja innostukseni kasvoi entisestään. Mikä on tuo kaukainen maa, jossa puhutaan hauskasti ja kenguruita loikkii ympäriinsä? Kuuntelimme myös hauskan Men at Work-kasaribändin kappaleen "Down Under" ja opimme hieman aussislangia. Muistan kuinka englanninopettajamme kysyi haluaisiko kukaan meistä matkustaa Australiaan. Olin yksi harvoista jotka viittasivat, ihme kyllä, ja sain vastata. Taisin sanoa jotain maan monipuolisuudesta ja kiehtovuudesta. Illat luin Australian matkaoppaita ja katsoin iänikuisia kirjaston videoita Australiasta.

Lukion edetessä jäi unelma vaihto-oppilasvuodesta taustalle,
vaikkakin matkustushaaveet pyörivät yhä ahkerasti mielessä.

Aloin haaveilla jo lukion jälkeisestä välivuodesta ja yksi haavekuva oli vuosi Australiassa Working Holiday-viisumilla seikkaillen ja töitä tehden. Kuvaan kuuluivat myös tietysti turkoosi meri, valkea hiekka ja surffilauta. Valkolakkini saatuani oli aika alkaa tehdä unelmista totta. Kesällä olin ihan innoissani lähdössä Yhdysvaltoihin au pairiksi, mutta lopulta löysin itseni mutkien kautta Lontoosta hoitamasta kolmea lasta. Palattuani Suomeen ei kaukokaipuu suinkaan hellittänyt, vaan oli etsittävä uusi keino päästä maailmalle. Otin itseäni niskasta kiinni Australia-unelman suhteen ja marraskuussa minua onnisti sitten oikein todenteolla - ja nyt olen sinne sitten lähdössä!

Australia on minulle kaukainen maa, joka on niin kiinnostava että siitä täytyy vain yksinkertaisesti ottaa selvää. Upea luonto, maan iso koko, mystinen Outback, Blue Mountains, Sydneyn kaupunki kuuluisine maamerkkeineen, Tyyni Valtameri ja sen turkoosit aallot.. Tätä kaikkea unelmani Australiasta käsittää. Tahdon päästä safarille Outbackiin ja nukkua taivasalla, vaeltaa Blue Mountainsilla ja ihailla sinistä "sumua", surffata Sydneyn rannoilla, snorklata ja nähdä upeat korallit, nauttia rantelämästä ja oppia lausumaan aussiaksentilla.

Tasan kaksi viikkoa siihen kun lähden vihdoin matkalle hiljalleen kohti unelmieni maata.

Tässä vielä hauska huumoripläjäys höystettunä pienellä Australia-tietoudella.. Enjoy, mates! ;)

Neljä vuotta sitten

Neljä vuotta sitten tähän aikaan olin myös lähdössä maailmalle - minun piti nimittäin toteuttaa unelmani vaihto-oppilasvuodesta. Tämä on kertomus siitä mitä sitten kävikään ja miksi en sitten koskaan noussutkaan koneella Helsinki-Vantaalta lähteäkseni vaihto-oppilaaksi. Nimittäin olen usein harmitellut että silloin onnistuin hillitsemään lähdön intoni ja pelko vei voiton, sekä miettinyt mitä jos olisinkin lähtenyt..

Niin, neljä vuotta sitten minä olin saanut tarpeekseni kalvavasta kaukokaipuusta
ja uusien seikkailujen nälästä.

Olin juuri aloittanut ammattilukion kotikaupungissani joka oli tullut niin tutuksi että aloin toimia pelkän haaveilun sijaan. Lainasin kirjastosta ison kasan kirjoja, selasin netistä foorumeita ja vaihto-oppilaiden kertomuksia. Tiesin haluavani näkemään ja kokemaan maailmaa, tutustumaan uusiin ympäristöihin ja ihmisiin. Ehkä täysin uuteen kieleenkin. Löysin sopivan järjestön lopulta, jätin hakemuslomakkeen auki koneelle ja marssin ilmoittamaan vanhemmilleni haluavani vaihto-oppilaaksi ja lähettäväni ihan kohta hakemuksen. Jälkeenpäin hiukan naurattaa 16-vuotiaan minäni päättäväisyys. Ja niinhän se hakemus sitten lähti matkaan ja eräs aurinkoinen maaliskuun päivä sain ajan haastatteluun.

Tuolloin edelleen jatkuva ja vahvistuva kiinnostus Yhdysvaltoja kohtaan oli jo
herännyt ja täysissä voimissaan.

Olin opetellut maan osavaltioita ulkoa, iltaisin ennen nukkumaanmenoa lukenut kirjastosta kantamaani jättikokoista Yhdysvallat-opasta jostain ammoisalta yhdeksäkymmentäluvulta. Jotain niin kiehtovaa tuossa suuressa maassa oli.. Joten siihen haastatteluun siis menin - vaikka vatsassa kipristi jännitys. Selvittiinhän siitä sitten ja eräs päivä se kauan odotettu puhelukin sitten tuli - minut oli hyväksytty vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin!

Niin, kuten aiemmin mainitsin, ei se kone noussutkaan sitten kohti tuota vielä
salaperäisen tuntematonta mutta kuitenkin tuttua maata.

Tuolloin olin vielä todella kokematon matkustaja ja vanhempani olivat huolissaan lähdöstäni. Itsekin aloin miettiä uskallanko todella lähteä vuodeksi pois, niin kauas ja opettelemaan vierasta kieltä. Olin todella pettynyt kun teimme yhteisen päätöksen jäämisestäni Suomeen. Aloin tarkemmin miettiä myös kouluani, joka oli juuri pahasti kesken ja tavallisesta lukiosta poiketen vaati eri tavalla sitoutumistakin.

Muutama vuosi päätöksen jälkeen olin todella harmissani asiasta. Nyt kuitenkin olen vihdoin sen lukion suoritettuani (tosin ainoastaan lukiopuolen, ammattipuoli jäi pois koska ymmärsin ettei ala ollut minua varten) yrittänyt pitää kiinni haaveista lähteä maailmalle. Ihan hyvin olen onnistunutkin.

Yhdysvallat kiehtoo edelleen todella paljon ja sinne mieleni tekee heti kun vain mahdollista..

Mutta jos tuolla Australiassa ensin seikkailisi - ja mikä tärkeintä, uskaltaisi lähteäkin! ;) Se, miksi juuri siellä on taas toinen tarina.... to be countinued!

Kuukausi lähtöön

Nyt se välietappi on sitten saavutettu - matkaan on aikaa enää lähes tasan kuukausi ! (Laskuri heittää senverran ohitse että matkani alkaa jo tasan kuukauden kuluttua mutta varsinaisesti Suomen maankamaralta poistun vasta kuukauden ja päivän kuluttua, sen siitä saa kun asuu kauukana vähän joka paikasta).

Vastaus kysymykseen "Miltä nyt tuntuu?" lienee se tavanomainen "jännittää!", vaikka kuinka yrittäisi keksiä jotain mielikuvituksellisempaa. Mutta luulenpa että tuo vastaus on melko tyypillinen tässä tilanteessa. Yksi päällimmäisistä tunteistahan sattuu nyt juuri olemaan jännitys. Ja malttamattomuus, innostuneisuus.. Niinpä.

Olen nyt koko alkuviikon potenut sitä surullisen kuuluisaa jokatalvista kuumevirusta. Sängynpohjalla makaamiseen voi todellakin kyllästyä.. Samoin pelkillä hedelmillä ja vauvojen soseilla elämiseen. Mutta koska nytkin jo jaksan olla pystyssä, eiköhän pahin ole jo selätetty.

Olenpa muuten tässä sairastaessani löytänyt jälleen MTV:n realitysarjojen ja kotivideo-ohjelmien "ihanuudet" - niitä onkin tullut tuijoteltua vähän liiankin kanssa. Tosin nyt sain oikein luvan kanssa alkaa seurata australialaista saippuaoopperaa Home and Away, jonka katsominen on ehkä vain hiukkasen nolostuttavaa myöntää.. mutta saanpahan arkisin pienen annostuksen aussimenoa ennen sinne suuntaamista. ;)

--

Ja viime postauksessa punnitsemaani kameraongelmaankin löytyi ratkaisu pitkän pohdinnan jälkeen - Olympuksen pokkari ( µ TOUGH-6000 tai -8000) tulee olemaan reissukamerani ja toivottamasti kestämään menon kuten lupaillaan.

Kamerafriikin pohdintoja

Tammikuu jäi taakse ja helmikuu pakkasineen on jo täällä - hui!

Tehtävien asioiden listassa on havaittavissa lyhennystä. Vielä olisi muutamia hankintoja jäljellä, joista tosin harkitsen jätänkö osan tehtäväksi vasta siellä toisella puolen maailmaa. Tärkeimpien hankintojen joukossa on kuitenkin kamera.

Niin, hyvä ja kestävä sellainen. Valinta vain ei ole helpoin mahdollinen. Merkin olen tosin tainnut jo lyödä lukkoon: Olympus. Nyt on vain päätettävä ottaako pokkarimalli Canon 400D-järjestelmäni lisäksi vai nykyisen tilalle "päivitetty" järjestelmäkamera, joka tulee täysin harrastajakäyttöön aloittelevalle kuvaajalle.

Päätin listailla hieman plussia ja miinuksia molemmista helpottaakseni tulevaa valintaa.

Vaihtoehto nro 1:

Olympuksen pokkarikamera:
(Olympus µ TOUGH-6000 / -8000)



+ Pieni ja kevyt, toisinsanoen mainio reissukamera
+ Kuvanvakaaja
+ Kestävyys, etenkin vedensietokyky kolmeen metriin, joka on vakio-ominaisuus useissa Olympuksen pokkareissa
+ Mahdollisuus videokuvaan
+ Visuaalisesti näyttävä kamera

+ Paljon erilaisia kuvausominaisuuksia -ja ohjelmia

- Kuvanlaatu ei välttämättä vastaa odotuksia järkkäriin tottuneena

µ TOUGH 6000 -huippukamerassa, joka on vesitiivis 3 metrin syvyyteen asti ja kestää pudotuksen 1,5 metrin korkeudesta, on 3,6x laajakulmazoom ja 28–102 mm:n objektiivi. Tässä mallissa on ainutlaatuinen muotoilu ja erinomainen kestävyys yhdistyvät huippulaatuun. µ TOUGH 6000 on luotuonnistumista ja aktiivista elämää varten. Se sopii yhtä hyvin
urheilulliseen elämäntyyliin kuin lapsiperheen kiireiseen arkeen, jossa tavaroiden on kestettävä myös lasten käsittelyä. Siinä on lisäksi kaksoiskuvanvakaaja ja TAP-toiminto, jonka ansiosta kameraa voi käyttää vaikka hiihtokäsineet kädessä. Kun sinulla on µ TOUGH 6000, voit huoletta nauttia vauhdikkaasta elämästä ja katsella upeita kuvia 6,9 cm:n HyperCrystal III -näytössä.

Vaihtoehto nro 2:

Olympuksen järjestelmäkamera:
(E-420 / E-520)



+ Kuvanvakaaja (E-520)
+ Hyvät puitteet laadukkaille kuville
+ Runsaasti hyödyllisiä ominaisuuksia
+ Objektiiveissa valinnanvaraa

- Ei video-ominaisuutta
- Pokkarimalliin verrattuna isohkosta koosta voi olla haittaa
- Ei välttämättä paras vaihtoehto nopeaan tilannekuvaukseen
- Käsiteltävä paljon varovaisemmin = vaativissa olosuhteissa hankala

Olympus E-Systemin uusin täydennys, E-420, on loistava valinta niin kokeneille kuvaajille kuin digitaalisen järjestelmäkuvauksen vasta-alkajillekin. Käyttäjät pääsevät hyödyntämään digitaalisen järjestelmäkameran tarjoamaa kuvanlaatua, mutta voivat silti nauttia helppokäyttöisyydestä, joka yleensä yhdistetään vain kompaktikameroihin. Tähän sisältyy LCD-näytön Live View -suorakatselutoiminto, joka voi helpottaa kuvien rajaamista merkittävästi. Lisäksi kamera kulkee helposti mukana, onhan se maailman pienimpiä ja keveimpiä digitaalisia
järjestelmärunkoja.

E-420 sopii minne vain - pienestä matkakassista naisten käsilaukkuihin asti. Tämä tekee siitä täydellisen kumppanin toimittajille, matkailijoille tai muille seikkailijoille, jotka arvostavat ainutlaatuista kuljetettavuutta, suorituskykyä ja vastinetta rahalle.

---------

Kuvat täältä ja täältä

----------

Ratkaisuun en ole aivan vielä päässyt. Lisäksi mietin ostanko tulevan kamerani täältä vai vasta Australiasta. Malttamattomana tekisi tietysti mieli ehtiä opetella kameran käyttöä jo täällä matkaa odotellessa, mutta harkitsen nyt vielä..

Kumman sinä valitsisit?

Mainostauko

Tein matkalta kertyviä kuvia varten blogin, joka toimii virallisena kuvablogina Australian seikkailuni ajan kunhan matka pääsee alkuun. Ensimmäinen kuvasarja tosin on tiedossa jo tänään, sillä haluan koota blogiin myös kuvia ajalta hieman ennen matkaa.

>> It was a total Kodak-moment !

Tervetuloa!