Näin itsenäisyyspäivänä on ajankohtaista pysähtyä miettimään miksi pitää tai ei pidä Suomesta ja siellä asumisesta.
Minulla on ollut tähän pohjoiseen kotimaahani parina viime vuotena viha-rakkaussuhde; toisaalta on ylpeä puhtaasta ja kauniista luonnosta sekä perinteistä mutta toisaalta töpeksii kylmiä kesiä ja pimeitä loskatalvia sekä surullisen kuuluisia tilastoja. Ulkomailla asuessa huomasin että minustakin löytyi sitä isänmaallisuutta jota en uskonut reissuun lähtiessä edes minussa asuvankaan. Vieraan maan tapoja opetellessa ensi-ihastumisen jälkeen epäkohtienkin alkaessa tulla esiin huomasi ajattelevansa "kyllä meillä Suomessa onneksi...."
Mitä asioita kaipaisin (tai kaipasin) eniten Suomesta ulkomailla?
- Ruoka! Välillä tuli kyllä suomalaisia pöperöitä enemmän kuin hieman ikävä. Suomalainen jugurtti, suklaa, Makuunin irtokarkit, lakritsi, makaronilaatikko, itsetehdyt sämpylät, riisipuuro..
- Käytännöllisyys. Kaasuhellojen, kokolattiamattojen sun muiden epäkäytännöllisyyden huipentumien Britanniassa haikaili suomalaiseen mukavuuteen. Tähän samaan luen myös ehdottomasti toimivan ja käytössä olevan lämmityksen. Englantilaiset talot ovat todellakin oikeita pakastimia joissa paikalliset hengailevat teepaidoissa kun minä värjöttelen hupparin ja villasukkien kanssa.
- Tasa-arvo. Valitettavasti Briteissä törmäsin epätasa-arvoon eri yhteiskuntaluokkien parissa ja siihen että kodissa työskentelevä henkilö (esimerkiksi kodinhoitaja) on usein "kalustoa" joka ei millään yllä perheen omalle tasolle ja häntä ei siis kohdella lähellekään aina oikeudenmukaisesti. Suomessa ei palvelijakulttuuri kovinkaan kukoista, tasa-arvo ainakin päällisin puolisin tuntuisi muutenkin olevan ainakin minun kokemuksieni mukaan ihan hyvässä jamassa.
- Itsensä ilmaisemisen helppous. Suomi on aina kuitenkin se äidinkieli eikä englannin taito aina taivu sellaisiin lauseenkäänteisiin että ajatukset tulisivat parhaiten esille. Oli välillä todella raskasta etenkin kiireessä tai väsyneenä yrittää koota ajatukset englanniksi ja vielä artikuloida niin että vastapuoli, natiivipuhuja useinkin, ymmärtäisi.
- Luonnonläheisyys. Se että luontoa voi hyödyntään niin vapaa-aikaan kuin ruokaankin. Esimerkiksi lumiset talvet, marjojen poimiminen suoraan metsästä, puhtaat metsät, laskettelurinteet (Briteissä ei niillä paljon kehuskella..), järvessä uiminen, tuoreet ahvenet (no okei, menevät kyllä enemmänkin ruokaosastoon..), mökkeily.. Tuoreeseen leipään tottuneena oli vaikea tottua Brittien pakastettuun leipään. Siis että paahtoleivät säilytettiin pakastimessa ja sieltä otettiin lautaselle, mikroon ja sitten vatsaan. Tuntui kamalan keinotekoiselta.
Mitä taas en kaivannut (tai tulisi kaipaamaan)?
- Sitä paljonpuhuttua "suomalaista juroutta", että ei kadulla katsota ylös maasta ja tönimistä ei pyydellä anteeksi. Pakko tähän sanoa että siellä Lontoossakin oli ihan samaa myös, missäpä ei olisi lainkaan. Mutta siellä osattiin aina sanoa anteeksipyyntö ja siinä mentiin jopa niin pitkälle että pelkkä pieni hipaisu ohimennessä aiheutti yleensä pahoittelut.
- Kylmyys. Tämä on tosin hieman monipiippuinen juttu ja riippuu aika paljon maasta missä oleilee. Lontoossa oli vielä syyskuun loppupuolella parinkymmenen celsiuksen helteitä kun Suomessa jo ainakin täällä pohjoisessa osassa täristiin pikkupakkasissa. Raa'an arvion mukaan vuodenajat kulkevat siellä n. kuukauden Suomea (ainakin tätä pohjoista edelleen) jäljessä. Suomeen tullessa tuntui kuin äkkitalvi olisi koittanut. Tosin kyllä siellä Lontoossakin sai kylmästä täristä, etenkin sisällä! Niin hullulta kuin se kuulostaakin.
- Oman kaupunkini sijainti "keskellä ei mitään". Täältä ei hetkessä pääse oikein minnekään ja jos Helsinkiin aikoo täytyy maksaa maltaita että sinne joskus päätyisi.
--
Näiden pohdintojen jälkeen toivotankin
Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti