Kaiken alku ja juuri

Aloin tänään todenteolla pohtimaan mikä ihme sai minuunkin tartutettua tällaisen parantumattoman kaukokaipuun ja uteliaisuuden. Vaikka hyvin vähän olen tätä kesto-oireena vaivaavaa matkustusintoa päässyt ruokkimaan, on nekin vähäiset reissaukset vain lisänneet hinkua nähdä maailmaa. Nyt palailenkin kaiken juurille:

milloin ja miten tämä innostus oikein sai alkunsa ja mitä sitten tapahtui?

1996 - Jos oikein perinpohjin aletaan koluamaan muistojen arkistoja, tulee mieleen Ylen tv-ohjelma Avara Luonto joka lauantai-iltaisin esitteli luonnon ihmeitä ympäri maailmaa. Muistan tykänneeni katsoa ohjelmaa saunan jälkeen ja Afrikan savannit leijonineen sekä syvänmeren värikkäät korallit ovatkin syöpyneet mieleen hyvin. Silloin alkoi ymmärtää mitä kaikkea jännittävää maailmasta mahtaakaan löytyä, juuri noina lapsuuden lauantai-iltoina.

Kerran ollessani 8-vuotias tarttui kirjastosta mukaan mielenkiintoinen kirja: Barnabas Kindersleyn ja Anabel Kindersleyn "Maailman lapset" (Children Just Like Me). Sen sivuilla lapset eri puolilta maailmaa esittelivät perheensä ja kotinsa. Laina taidettiin uusia useampaan otteeseen ja minä selasin innosta puhkuen kirjaa jopa toisinaan kouluaamuina. Taisin olla yksi kirjan ahkerimmista lainaajista joten mm. australialainen, meksikolainen, amerikkalainen ja kiinalainen perhe tulivat tutuiksi paremmin kuin hyvin. Oli vain niin yksinkertaisen hämmästyttävää oppia miten eri puolilla maailmaa eletään, minkä näköisiä ja nimisiä ollaan.

Tuolloin olin myös innokas Ylen Matkapassi-ohjelman seuraaja joten hassuttelevan Ian Wrightin seikkailut tulivat tutuiksi.

2000 - Ympäristötiedon tunneilta jäivät hyvin mieleen eri maiden erikoiset eläimet kuten Australian koalat. Muistan olleeni innoissaan kun ala-asteen viimeisillä luokilla alettiin opiskella Japaninkin maantiedettä. Tein samoihin aikoihin ensimmäisen ulkomaanmatkanikin perheen kanssa Kreikkaan Kreetan saarelle, tosin silloin pelkäsin vielä matkustamista kauas kotoa. Melko ironista, sillä eri maat ja kulttuurit kyllä kiinnostivat erittäin paljon. "Lämpimässä maassa" käynti oli elämys harvoin matkustaneelle ja herätti mielenkiinnon sitä kohtaan entisestään.

2006 - Todellinen sysäys seikkailuinnolle syntyi kuitenkin kesällä 2006 jolloin lähdin kaverini kanssa Tanskaan Roskilden festareille. Olipa muuten ensimmäinen festarimatkani. Tie Tanskaan vei ensin laivalla, sitten Ruotsin rannikkoa bussilla ja lopulta lautalla Tanskan puolelle. Tuolloin muistan tunteneeni itseni todella vapaaksi. Katsoimme kaverini kanssa auringonlaskua laivan kannelta jossain päin Ahvenanmaan saaristoa, taivaalla kirkui lokkeja ja taivas oli vaaleanpunainen. Silloin oli seikkailun tuntua. Ja festarimatka olikin oikea seikkailu useamman päivän kokonaisuudessaan, tuli useampi suosikkibändi nähtyä ja koettua.

Tunnelmia Placeon keikalta. Muistan kuinka minun oli kamalan vaikeaa uskoa ikinä nähneeni Brian Molkon oikeasti.

2008 -

Näkymä Montjuic-vuorelta Barcelonan satamaan.

Abivuonna lukiossa teimme myös maantiedon kurssin kanssa viikon matkan Espanjan Kataloniaan, Barcelonan läheiseen kaupunkiin. Asuimme perhemajoituksessa ja "kävimme" myös paikallista koulua. Toteutimme kurssin yhteistyössä katalonialaisen samanikäisen opiskelijaryhmän kanssa ja ryhmä vierailikin Suomessa viikon verran ennen meidän vastavierailua Espanjaan.

Koulunkäynnin kokeminen toisessa maassa ja vielä vieraalla kielellä oli todella mielenkiintoista. Erikoista koulussa oli välituntien ulkoilupakko sekä limsa-automaatit. Saimme osallistua myös englannintunnille, jolla tosin itse opiskelun seuraamisen sijaan keskustelimme pienissä ryhmissä. Tulipa siinä viikon aikana koettua vielä ainakin minun vatsaani kouraisseen matkan ylös hissillä Montserrat-vuorta pitkin. Myös Barcelonan helle ja ihanan vilkas La Ramblan ostoskatu elävine patsaineen jäivät mieleen unohtamatta myöskään Tarragonan huippuhauskaa Port Aventura-huvipuistoa jossa vierähti kokonainen päivä. Uskaltauduin kuin ihmeen kaupalla hurjimpiinkin vuoristoratoihin vaikka pakko myöntää että hieman pelotti!

Barcelona Montjuic-vuorelta nähtynä.

Katalonian reissu sai innostuksen reilaamiseen Euroopassa ja muutenkin Espanjan tutkimiseen sekä kielen opiskeluun. Toistaiseksi on reili tekemättä ja kielestäkin vasta aivan perusalkeet hallussa, mutta ehkä vielä joskus..

Päättäessäni sitten lukion jälkeen pitää välivuoden aloin haaveilla kauan haaveilemastani Au Pairin työstä. Koko viime kesä kului perhettä etsiessä milloin mistäkin päin maailmaa, olinpa lähdössä niin Utahiin kuin Uuteen-Seelantiinkin.

Syyskuussa löytyi vihdoin kohde ja perhe: Lontooseen siis! En ollut jostain syystä ollut koskaan kamalan kiinnostunut Lontoosta enkä Iso-Britanniasta yleensäkään mutta kiinnostus oli alkanut heräillä kuluneen vuoden aikana muiden matkakertomuksia Lontoosta lueskellessa. Monet tuntuivat kehuvan kaupungin tunnelmaa ja kulttuuria - niinpä löysin itseni pian tästä miljoonakaupungista hoitamasta kolmea lasta ja nauttimasta Lontoo-tunnelmasta. Kynnys matkustaa yksin ja olla maailmalla madaltui hurjasti. Englannin kielen puhumisesta tuli arkipäivää samoin kuin metrolla ajelusta. Kuukausi poissa kotoa oli tähänastinen ennätys ja aiemmin jännittämäni viikon poissaolot tuntuvat lähes naurettavan lyhyiltä.

Muistan sen suuren vapauden tunteen Heathrow'lla kun katsoin lähtötauluja joissa tuli lähes kaikkea Timbuktusta Torremolinokseen. Rakastan edelleen lentokenttien lähdön tunnelmaa, sitä kansainvälisyyttä ja jopa niitä ylihinnoiteltuja merkkituoteliikkeitä joissa on kuitenkin kiva harhailla lentoa odotellessa.

2009 - Ensi vuoden puolella olisikin ehkä sitten isompi kynnys ylitettävänä, saa nähdä miltä sitten tuntuu nousta koneeseen ja lähteä seikkailuun!