Unelmia ja tavoitteita ensi vuodelle

Seikkailuita, huolettomuutta, rohkeutta, haasteita, oppimista, valokuvausta, oma pieni kissanpentu, surffausta.

Loistavaa loppuvuotta kaikille! Ja upeaa uutta vuotta 2012 ellei vuodenvaihdetta ennen tule kirjoiteltua!

Minun tie vie huomenna Lontooseen ja siellä vietän loppuvuotta kahden kauempana asuvan ja luonani vierailevan ystävän kanssa. Mukavaa siis tiedossa.   

----------------------------

kuvat: weheartit

Joulun jälkeisiä tunnelmia

Joulunpyhät menivät ihanan rauhallisesti ja perheen kanssa nauttien. Ruokaa kyllä tuli perinteen mukaan syötyä yllin kyllin - luksusta opiskelijan epäsäännölliselle ruokavaliolle. Luntakin on riittänyt koko loman ajaksi, mistä tulin erittäin iloiseksi. Rauha ja hiljaisuus olivat erittäin ihania Lontoon melun jälkeen. Huomenna sinne olisi suunnattava takaisin - levänneenä ja rauhoittuneena.

Ihana, luminen Suomi!

Olen jo lähes viikon ollut joululomailemassa Suomessa ja nauttinut kyllä täysin voimin tästä ihanasta lumisuudesta ja rauhasta. On niin ihanaa kun on luontoa ja rauhaa ympärillä, ei sireenejä tai jatkuvaa autojen melua, ei valtavia ihmismassoja joita ei pääse minnekään karkuun, ei edes sitä synkkää tummaa asvallttia tai kosteaa sisäilmaa, ei kokolattiamattoja, ei valkoista paahtoleipää.

Olen oppinut vihdoin arvostamaan niin monia asioita joita ennen pidin itsestäänselvyytenä. Miten ihanaa onkaan kun voi suoraan kotiovelta mennä rauhaisaan luontoon kävelemään, täyteen hiljaisuuteen. Lumestakin olen ilakoinut niin paljon kuin vain olen voinut. Se vain saa kaiken niin kauniiksi! Suomen talvea on huomannut kaipaavansa.

Jouluinen Oxford Street

Arjen ja elämän kulttuurieroja

Viimeksi kirjoittelin koulutukseen liittyvistä kulttuurieroista - tällä kertaa aiheena on arjessa ja elintavoissa näkyvät erot Suomen ja Britannian välillä.

Ruokailutottumukset

Stereotyyppinen käsitys brittiläisestä, etenkin englantilaisesta, ruokailukulttuurista on sen rasvaisuus ja epätervellisyys. Suomalaisesta näkökulmasta se kyllä siltä toisinaan tuntuukin. Aamiaiseen kuuluvat makkarat, keitetyt munat eri muodoissaan, pavut sekä pekoni. Oma mysliä, maustamatonta jugurttia ja erilaisia puuroja sisältävä aamupalani on saanut usein kommentteja "you are so healthy!" "What is that?". Asuminen opiskelija-asuntolassa on tosin antanut hyvän katsauksen maan tavoille - sitä valkoista paahtoleipää ja teetä kulutetaan ihan juuri niin paljon kuin voi vain olettaakin. Pavut ovat jotain mitä en voi käsittää, vaikka lähes kaikkiruokainen olenkin. Niiden ulkomuoto ja haju vain ovat niin epämiellyttävät kuin olla voi.. Paahtoleivän ja munakokkelin yhdistelmään olen tosin suorastaan ihastunut! Kananmunaa tulee syötyä muutenkin enemmän.

Teetä juodaan täällä ahkerasti - jälleen hyvin odotettavasti. Sitä juodaan ihan ruoankin kanssa ja tietysti aina maidolla. En ole tainnut nähdä täällä kenenkään juovan sitä ilman maitoa.

"Kaupunkilaisuus"

Tämä vähän hämärä termi kaivannee pientä selitystä. Nimittäin, olen havainnut että täällä Lontoossa elämä todella pyörii lähinnä asvalttiviidakon keskellä ja kiireinen elämäntyyli näkyy elintavoissa huomattavasti. Ulkoilu ei ole samanlaisessa arvossa kuin Suomessa, ainakaan näissä ympyröissä missä itse elän. Puistoissa toki käy kuhina ja lenkkeilijöitä näkyy, mutta mielestäni täällä ei ainakaan Lontoon suhteen vallitse sellainen samanlainen "tuulipukukulttuuri" kuin Suomessa. Jos lähden ulos tuulipuvun takki ja lenkkihousut päällä, tunnen itseni ihan hölmöksi. Täällä ihmiset ulkoilevat farkuissa ja villakangastakeissa, lapsetkin. Ulkoilupukuja ei sen kummemmin tunneta. Ihan harmittaa miten itsekin on taantunut sisällä eläjäksi, vaikka esim. Australaissa ehti muuntautua ulkoilmaihmiseksi. Toisinaan tuntuu että haluaisi kunnolla päästä luonnon keskelle. Silloin visiitti puistoon auttaa, mutta sinnekin pitää ottaa bussi ja kulkea ruuhkaisia teitä saasteita haistellen. Suomessa käydessä on oppinut arvostamaan raikasta ilmaa ja puhdasta luontoa paljon enemmän kuin siellä asuessa koskaan osasi.

Rentous ja lämminhenkisyys


Briteissä olen huomannut jotain samankaltaista kuin australialaisissa - sellaista tietynlaista rentoutta ja huoletonta elämänasennetta. Ventovieraitakin kohdellaan asiakaspalvelussa ja muuallakin lempeästi, kutsutaan nimillä darling ja sweetie. Toki kyseessä on vain pintapuolinen välityksenosoitus, mutta mielestäni sekin on hirmu tärkeä. Rumaa käytöstä ja ilkeyttä tähän maailman mahtuu jo ihan tarpeeksi. Toki niitä töykeilijöitä mahtuu joka paikkaan, ei täällä kaikki jaksa aina olla ystävällisiä. Mutta mielestäni ihmiset ovat täällä ihanan eloisia eivätkä turhan vaatimattomia. Toisinaan itseä vaivaa se kuuluisa suomalainen vaatimattomuus, johon kuuluvat kehuja saadessa tämänkaltaiset lausahdukset "No ei se nyt ole niin hieno, kunhan jotain raapustelin" tai "Ai tämäkö? No sehän on ihan vanha ja kulunut jo". Jotenkin tuntuu että täällä osataan ottaa kehut todella hyvin vastaan.

Ostoksilla käynti


Ruokakaupat ovat täällä melko erilaisia Suomeen verrattuna. Niissä on aivan valtava valikoima! Löytyy runsaasti erilaisia valmispastoja sekä jopa kiinalaista ruokaa ja sushia. Hedelmiä on pilvin pimein ja usein niitä saa "osta 1, toinen ilmaiseksi"-periaatteella todella edullisesti. Valmispizzojen määrä on hämmästyttä myöskin.. Lisäksi ruokakauppoja on monen sorttisia, löytyy hienostuneemmat Waitrose ja Marc and Spencer sekä hieman tavallisemmat Tesco ja Sainsbury's. Ääripäänä vielä super-halpisruokakaupat Asda ja Iceland.

Täällä ei oikeastaan ole Citymarketin ja Prisman vastaavia joissa olisi ruokakauppa ja sekatavaratalo yhdistettynä. Ainoana tulee mieleen Costco joka toimii hiukan samalla periaattella.

Ja toki high street-shoppailu on täällä valloillaan myös ja suuria luksustavarataloja löytyy monen sorttisia, Harrods ja Selfridges nyt ainakin. Niissä itseasiassa yhdistyy ruoka -ja muu shoppailu mutta ne ovat enemmän verrattavissa Stockamanniin kuin massatavarataloihin.

----------------

Ennen ajattelin että Suomen ulkopuolella on kaikki paremmin, mutta kolmessa maassa asuttuani voin olla eri mieltä. Kussakin paikassa on puolensa. Hollannin jälkeen ylistin Suomen ihanaa asiakaspalvelua, joka puolestaan Australian ja Brittien jälkeen tuntui kankealta. Tosin onneksi ei olekaan olemassa paikkaa jossa kaikki olisi liian hyvin, ihan hyvä näin!

kuvat: weheartit

My Australia

Väsäsin koneeltani löytyneellä ohjelmalla pienen kooste-elokuvan Australiassa viettämästäni ajasta, kyllä  sitä tehdessä pieni Australia-ikävä syntyikin. Tässä siis pieni muistelma seikkaluista kenguruiden maassa. Enjoy!


My Australia from Jemina Karjalainen on Vimeo.

Koulutuksen kulttuurieroja

Opiskelualani vuoksi olen törmännyt täällä suuriin kulttuueroihin liittyen koulutukseen. Luonnollisesti eroja löytyy aina päiväkodista yliopistokoulutukseen saakka. Olemme käsitelleet englantilaista perusopetusta paljon luennoilla ja samalla on tullut verrattua sitä suomalaiseen. Lisäksi au pairina ollessa sai nähdä alakouluikäisten koulunkäyntiä käytännössä, niiden pohjalta siis pohdin nyt hieman aihetta.

Eräänä suurimpana erottajana Suomen ja Englannin välillä on yksityiskoulutus, jota Suomessa tuskin edes on. Toki pääkaupunkiseudulla on yksityiskouluja -ja päiväkoteja ja siellä täällä muuallakin, mutta täällä ne ovat erittäin suuressa roolissa. Jako valtion -ja yksityisiin kouluihin on läsnä lähes joka puolella, etenkin Lontoossa. On paljon ns. "huonoja kouluja" joissa opetuksen taso on alempi ja kaikki eivät välttämättä edes opi lukemaan. Usein nämä koulut sijaitsevat köyhillä alueilla joissa perheetkin ovat keskivertoa enemmän työttömyydestä ja vähävaraisuudesta kärsiviä. Vastakohtana ovat puolestaan rikkaiden alueiden yksityiskoulut kiillotettuine opetussuunnitelmineen, joissa korostuu latinan opettelu sekä "korkeakulttuuri" kuten teatteri, ooppera ja musiikki-instrumenttien soitto. Lukukausimaksut ovat pilvissä ja koulujen taso on yleensä sen mukaista - ainakin näennäisesti. Usein yksityiskoulut toimivat myös sisäoppilaitoksina, eli oppilaat asuvat koulun asuntoloissa jopa alakouluiässä. Yksityiskoulutus on herättänyt suurta kritiikkiä Englannissa juurikin sen eriarvoistamisen vuoksi, sillä usein parempitasoinen koulutus nähdään täällä varakkaiden etuoikeutena. 

Toinen merkittävä ero on koulun aloittamisen ikä. Englannissa koulu alkaa useimmiten lapsen ollessa noin 5-vuotias. Sitä ennen lapset ovat usein ensin nurseryssä eli päiväkodissa taaperoikäisinä ja siirtyvät sen jälkeen esikouluun. Oikeaan kouluun mennessä lapset ovat siis noin viiden vanhoja ja usein osaavat jo lukea siihen mennessä. Opetuksessa on toki vielä leikkiä mukana, mutta lapsilta odotetaan paljon enemmän paljon aiemmin kuin Suomessa. 5-vuotiaat saavat usein jo kotiläksyksi luettavaa, joka toimii keinona pitää lukutaidon opettelua yllä. Heidän kuuluu lukea lyhyitä, selkokielisiä kirjoja ääneen kotitehtävään jollekin aikuiselle joka usein allekirjoittaa lomakkeen tehtävän suorituksen merkiksi.

Lisäksi kouluissa lapsilla on yhtenäinen pukeutuminen, toisinsanoen koulupuvut aina ensimmäisistä kouluvuosista paikallisen lukion päättymiseen saakka. Joissakin yksityisissä päiväkodeissakin on ns. "koulupuvut" eli jokin yhtenäistävä vaate. Tytöillä hame on lain mukaan pakollinen ja pojilla on usein puvunhousut neulepaidan tai jakun kanssa. Tytöillä on usein myös neulepaita ja/tai jakku. Kullakin koululla tuntuu olevan omat säädöksensä ja etenkin yksityisten koulujen välillä ne vaihtelevat suuresti.

-------------------------

Kulttuurieroja siis löytyy runsaasti ja niitä on mielenkiinnolla saanut täällä ihmetellä. Toisinaan kyllä saattaa oudoksua tai ihannoida jotakin asioita täällä ihan muutenkin, mutta usein huomaa että ei ne Suomessakaan monet asiat huonosti ole. Ainakaan mitä koulutukseen tulee. Jälleen tuli puheeksi luennolla Suomen Pisa-tulokset ja ilmainen koulutus ja 100 % lukutaito, joka ei täällä ole mikään itsestäänselvyys.

Olisi kiinnostavaa kuulla koulutuksen kulttuurieroja muistakin maista! Kerro jos sinulla on tarina :)