Tiedätte varmaan sen tunteen kun on tehnyt jonkin päätöksen ja vaikka samaan aikaan se on helpotus, herää myös epäilys siitä oliko päätös nyt oikea sittenkään. Ikäänkuin luontaisesti aistisi tarvetta perääntyä jo tehdystä asiasta.
Minulle tuo tunne on viime aikoina ollut erittäin tuttu. Olen vatvonut asiaa mielessäni paljon, se on saanut minut uppoutumaan omiin ajatuksiini väärillä hetkillä ja vienyt aikaani kun olen etsinyt ratkaisua pulmiini. Tämä tunne on minulle tuttu myös esimerkiksi ajalta kun odotin lähtöä Australiaan ensimmäisellä kerralla, siinä olikin muutama kuukausi ennen kuin pääsin viimein matkaan. Tarve paeta, perua koko juttu, heräsi useamman kerran. Jos taas olisin lähtenyt heti matkaan ei tätä tunnetta olisi ehtinyt tullakaan. Hollantiin lähtiessä se iski oikeastaan vasta taksissa matkalla lentokentälle, mutta kohta olinkin jo koneessa ja innoissani. Niin se käy paljon helpommin.
Nyt epäröin valitsinko oikein, mitä jos jossain on jotain paljon hienompaa. Toinen vaihtoehtokin olisi, tosin siinä on omat riskinsä ja sitäkin täytyisi odottaa. Vielä pidempään. Mutta tuolla jossain on paikka jossa olen aina halunnut käydä ja jossa haluamani elämäntyyli olisi mahdollista, jossa voisi avautua mahdollisuuksia pidemmälle tulevaisuuteen. Leikittelen ajatuksella millainen elämäni olisi jos valitsisinkin toisin. Tulisiko minusta erilainen siellä kuin minusta tulisi täällä? Tekisinkö samoja asioita, näyttäisinkö samalta? Uskon että molempiin vastaus on osittain ei, sillä esimerkiksi Australia muovasi minua niin paljon että en olisi sellainen ihminen joka olen nyt ellen olisi siellä ollut. Sama Hollannin ja nyt Lontoon kohdalla. Mutta sitä minä juuri rakastankin maailmalla asumisessa, että paikat muovaavat ja opettavat. Koen rikastuneeni hurjasti kokemuksistani ja koen eläväni itselleni sopivampaa ja antoisampaa elämää kun asun ympäri maailmaa ja sulaudun osaksi uutta kulttuuria.
Mutta onko tämä sittenkään se kulttuuri, se paikka johon haluan jäädä? Lontoo on upea ja Iso-Britannialla on paljon annettavaa, vain pieni osa on vasta koettu. Entä jos-ajatukset vain vyöryvät mieleen tuon tuostakin.. Utelaisuus on mielestäni hyvä ominaisuus ja se on tuonut paljon hyvää, mutta se on aina saanut myös aikaan rauhattoman mielen joka haluaa kokemaan taas uutta ja joka tietää että jotain hienoa on tuolla jossain ja tahtoo löytää sen.
Valinnat ovat vaikeita, mutta täytyy olla onnellinen että on mahdollisuus valita. Epäröinti kuulunee asiaan, mutta valinta olisi huomattavasti helpompi jos jokin toinen vaihtoehto ei kutkuttelisi mielessä.. Miten nyt sitten valita kumpi on se oikeampi? Toisinaan toivoisin että joku päättäisi asian puolestani, mutta itse kai on tehtävä kuten oikeimmaksi tuntee.. Kyllä se oikea tie vielä löytyy, täytyy vain uskoa.
7 kommenttia:
Tutun kuuloista :) Toivon aina että joku tekisi ne päätökset puolestani! Toisaalta täytyy muistaa, että jos tuntuu että on tehnyt väärän päätöksen, ei ole koskaan liian myöhäistä muuttaa asioita ;) Kyllä minäkin usein mietin että mitä jos..mitä jos olisin kuitenkin tehnyt toisin? Mutta se on kai sitä elämää :)Nyt onneksi tulevaisuuden päätös ensi vuoden kohdalla oli suhteellisen yksioikoinen - kerrankin näin!
Totta, epäilyksen kuuluu asiaan. Mukava kuulla että päätös sujui kohdallasi hyvin. Silloin on kyllä ihana olo kun on saanut varman ratkasun tehtyä. :)
Heij,
Vielä Maastrichtiin liittyen. Miten hait KELA:lta opintotukea, kun ne vaatii siellä todistuksen oppilaitokseen pääsystä. Itse koitin meilata yliopistolle ja kysyä mut vastaus oli et ennen 1.9 ei voi saada mtn todistusta.
Hei, lähetin Kelalle Studielinkistä sen sivun tulostettuna missä lukee ne omat hakutiedot (tavallaan se hakuprofiili siis missä lukee esim. missä vaiheessa oma haku on menossa) ja sellaisen sähköpostin jossa luki että minut oli "conditionally accepted" ja tuo conditional on siis voimassa siihen saakka että maksaa lukukausimaksut ja on virallisesti kirjoilla. Selitin tuon että lukukausimaksua en ollut vielä maksanut ja siksi ainoastaan vielä conditional tarjous. Kelpasi tuon selityksen ja noiden lappusten avulla.
Älä huoli, kyllä se tie todellakin löytyy. :) Itse olen paininut samankaltaisten päätösten kanssa, mutta minulla se on taas, asuako miehen kotimaassa vai omassa kotimaassa? En oikein tiedä kumpi olisi oikea vaihtoehto, vai olisiko joku kolmas paikka vielä sopivampi meille? Mutta onneksi elämä kuljettaa, ei muuta kuin avoimin mielin eteenpäin. :)
Ihana kuulla sinusta pitkästä aikaa! Luinkin jo innolla blogistasi uusimmat kuulumisesi. :) Tuollaiset valinnat ovat tosiaan suuria ja vaikeita, mutta onneksi tosiaan asiat aina järjestyvät ja kyllä niistä valinnoista aina selviää. :)
On hienoa, että voi valita, mutta tosiaan jos on useita vaihtoehtoa, se voi mennä vaikeaksi. Mutta kaikelle on aikansa ja onneksi myöhemmin voi valita toisin. Maailma on avoin edessä!
Lähetä kommentti