Sydneyn yläpuolella taivas on tummien pilvien peittämä. Ukkosen jälkeinen ilma on lämmin ja kostea, avonaisesta ikkunasta kantautuu tuttu papukaijojen ja muiden lintujen lauleskelu. Sähkölinjat kaavoittavat taivasta ja kevätillan hämärä alkaa pikkuhiljaa laskeutua rakkaan kotikaupungin ylle.Viikkoni on ollut ehkä päällepäin tavanomainen rutiineineen, mutta mielessä myllertää kysymysmerkkien armeija koskien joulukuuta. Sitä kuukautta jona juhlitaan sekä joulua että vuoden vaihtumista, sitä kuukautta jona minulla alkaa Sydneyssä uudenlainen elämä. Jännityksen kipristelyt vatsassa ovat vaihtuneet jo kummitteleviksi kysymysmerkeiksi mielessä, jotka pakottavat etsimään ratkaisuja. Työ on löydettävä, samoin asunto. Hakemuksia on lähtenyt suuntaan jos toiseen ja asuntosivuja selattu yömyöhään silmät ristissä. Vaikka tämä jännää onkin, odotan hetkeä jolloin voin rauhassa todeta omaavani sekä työn että asunnon. Mutta koska Australiassa kerran ollaan, on vanha kunnon no worries yritettävä siellä mielessä pitää vaikka stressiä pukkaakin.
Kaiken mylleryksen seassa olen vielä saanut oikean opiskelupuuskan! Tuntikausia olen selannut vaihtehtoja opiskeluista tällä puolen maailmaa, selvittänyt tukia ja viisumeita. Hirmuisesti innostaisi palata koulun penkille jo aiottua ensi syksyä aiemmin puolentoista vuoden pituiseksi venähtäneen tauon jälkeen.. Ja jos hyvin käy, sieltä koulun penkiltä itseni ensi vuoden alussa löydänkin.. Just let's keep our fingers crossed!Huomenna tulee täyteen 8 kuukautta kenguruiden maassa, mikä tuntuu kyllä samanaikaisesti hienolta saavutukselta ja hiukan pelottavaltakin.. Mutta niin paljon on tänä aikana tullut koettua.. eipä ole tullut lähtöä kaduttua!
Nyt tätä kirjoitusta viimeistellessäni hämärä on jo verhonnut kaupungin ja sirkkojen äänekäs siritys säestää papukaijojen äännähdyksiä. Sateen jälkeinen raikas ilma tulvii ikkunasta ja katuvalot ovat syttyneet. Sydney alkaa käydä hiljalleen yöpuulle ja niin tekee myös väsynyt allekirjoittanutkin.
Heihei ja kuulemisiin taas!
2 kommenttia:
Hihii, noin mullekin kävi. Lorvin viitisen kuukautta täällä kiivimaassa ja sitten koulunpenkki vei. Ja vielä kun on ammattikoulutasoisista opinnoista kyse, edes opintotukikuukausikiintiö ei kulu :). Tsemppiä paperiviidakkoon!
Athelas,
Hih, kummasti tuo opiskelu tosiaan houkuttaa vaikka kerrankin voisi vapaaehtoisesti lorvia! Onneksi Kela on armollinen ulkomailla opiskelun suhteen. :)
Kiitos, tsemppiä kyllä tarvitaan! Saa nähdä miten paperilappusten vaihto sujuu näin kauas merten taa..
Lähetä kommentti