Polttaa, polttaa

Piti ihan tulla raportoimaan kuinka uskomaton hellepäivä tänään taas ollut.. Tilannetta kuvastaa hyvin se, että kellon ollessa lähes iltayhdeksän lämpömittari hipoo kolmeakymmentä ja farkut olivat aiiivan liioiteltu juttu lyhyelle kauppareissulle äskettäin. Ja uskokaa tai älkää, ostamani suklaa olikin jo ihan sulaneena löllönä muutaman minuutin kotimatkan jälkeen (vai liekö jo kaupassa sulanut)! Huh hellettä!

Mutta mitäs tähän sanotte?

Olipa kerran torstai

Torstaipäivä on tällä puolen maapalloa kulunut rannalla oleskellen. Viikonloppu on ihanasti jo nurkan takana ja hellettä on luvattu! Lämmintä onkin nyt riittänyt, ja koettiinpa alkuviikosta oikein massiivinen ukkosmyrskykin taivasta halkovine salamoineen..

Tänään rannalle kävellessä oli ihanan rauhallista olla omissa ajatuksissa, oli kuin koko seutu olisi uinunut kuuman keskipäivän siestaa. Lähes ainoita ääniä olivat heinäsirkkojen siritys ruohikosta ja satunnaisesti ohi suhahtelevat autot. Tuntuu hieman haikealta että näitä seutuja en enää montaa viikkoa näin ahkerasti tallailekaan, vaan sitten on uudet kotiseudut joihin tutustua. Uudet suosikkireitit, kaupat, kahvilat, take awayt.. Samanaikaisesti haikeaa ja hurjan jännittävää! Tosin työrintamalla ei ole vielä onnistanut, saa nähdä mitä joulukuu tuo sen suhteen tullessaan..

Tässä kuitenkin hieman kuvasatoa kotiseuduilta rantareissun varrelta:

Matka rannalle on mäkinen, mitä tämä kuva ei tosin parhaiten tuo esiin mutta matkalla ehtii mukavasti tulla hiki pintaan ennen vilvoittavaa veteen pulahtamista

Rannalle vievän tien varrella on monia ihanan näköisiä taloja, mutta tämä on ehdoton suosikkini. Tulee ihan mieleen amerikkalaiset elokuvat.

Vihdoinkin meri tuli näkyviin!

Eräs suosikkipaikoistani, Dunningham Park Coogee Beachin kyljessä. Kuvan ulkopuolella oikeassa yläreunassa on upea kallionkieleke jolta näkee kaaauas rannikolle, melkein Bondi Beachille asti

Oma rakas Coogee Beach

Torstai-illan mietintöjä

Sydneyn yläpuolella taivas on tummien pilvien peittämä. Ukkosen jälkeinen ilma on lämmin ja kostea, avonaisesta ikkunasta kantautuu tuttu papukaijojen ja muiden lintujen lauleskelu. Sähkölinjat kaavoittavat taivasta ja kevätillan hämärä alkaa pikkuhiljaa laskeutua rakkaan kotikaupungin ylle.

Viikkoni on ollut ehkä päällepäin tavanomainen rutiineineen, mutta mielessä myllertää kysymysmerkkien armeija koskien joulukuuta. Sitä kuukautta jona juhlitaan sekä joulua että vuoden vaihtumista, sitä kuukautta jona minulla alkaa Sydneyssä uudenlainen elämä. Jännityksen kipristelyt vatsassa ovat vaihtuneet jo kummitteleviksi kysymysmerkeiksi mielessä, jotka pakottavat etsimään ratkaisuja. Työ on löydettävä, samoin asunto. Hakemuksia on lähtenyt suuntaan jos toiseen ja asuntosivuja selattu yömyöhään silmät ristissä. Vaikka tämä jännää onkin, odotan hetkeä jolloin voin rauhassa todeta omaavani sekä työn että asunnon. Mutta koska Australiassa kerran ollaan, on vanha kunnon no worries yritettävä siellä mielessä pitää vaikka stressiä pukkaakin.

Kaiken mylleryksen seassa olen vielä saanut oikean opiskelupuuskan! Tuntikausia olen selannut vaihtehtoja opiskeluista tällä puolen maailmaa, selvittänyt tukia ja viisumeita. Hirmuisesti innostaisi palata koulun penkille jo aiottua ensi syksyä aiemmin puolentoista vuoden pituiseksi venähtäneen tauon jälkeen.. Ja jos hyvin käy, sieltä koulun penkiltä itseni ensi vuoden alussa löydänkin.. Just let's keep our fingers crossed!

Huomenna tulee täyteen 8 kuukautta kenguruiden maassa, mikä tuntuu kyllä samanaikaisesti hienolta saavutukselta ja hiukan pelottavaltakin.. Mutta niin paljon on tänä aikana tullut koettua.. eipä ole tullut lähtöä kaduttua!

Nyt tätä kirjoitusta viimeistellessäni hämärä on jo verhonnut kaupungin ja sirkkojen äänekäs siritys säestää papukaijojen äännähdyksiä. Sateen jälkeinen raikas ilma tulvii ikkunasta ja katuvalot ovat syttyneet. Sydney alkaa käydä hiljalleen yöpuulle ja niin tekee myös väsynyt allekirjoittanutkin.

Heihei ja kuulemisiin taas!

Kesän merkkejä

Mistä tietää että Sydneyssä ollaan lähestymässä kesää?

- Iltaisin on vielä valoisaa ja aurinko laskee vasta kahdeksan maissa, tämä on yksi positiivisimmista kesän merkeistä sillä talvella jopa täälläkin aurinko laskee jo viiden aikaan

- Lämpömittari kohoaa hurjiin lukemiin (eilen kevään lämpöennätys Sydneyssä, +37c mutta kotimittari näytti neljääkymmentä..)

- Kahvilat ja ravintolat muuttuvat lähes ulkoilmapaikoiksi avaamalla suuret ikkunansa niin että sisällä syödessä tuntuu lähes kuin olisi ulkona

- Uimarannat täyttyvät itseään kilpaa grillaavista ihmisistä joiden rusketuksen väriskaala vaihtelee vitivalkoisesta kirkaanpunaiseen ja pavunruskeaan

Manly Beach

- Ihmiset tulevat muutenkin enemmän viettämään aikaa rannalle, myöskin iltaisin. Eilen kahdeksan jälkeen Coogee Beach vilisi ihmisiä joista rohkeimmat vielä pulahtivat tummaan mereen

- Kaduilla kulkee ihmisiä surffilaudat kainaloissa ja thongsit eli varvassandaalit jalassa, toisinaan myös avojaloin mikä on täällä ihan normaalia kesäisin

- Kasvisto kukoistaa ja väriloisto on aivan upea

- Silloin tällöin törmää lähes hiirenpoikasen kokoisiin torakoihin, joita saattaa tulla kävelytielläkin vastaan aiheuttaen etenkin hämärässä edelleen säikähtämisen

- Ulkona ei ole juuri koskaan hiljaista, ei sillä että talvellakaan olisi täällä Australiassa, mutta lämmön lisääntyessä heinäsirkat soittavat äänekkäänä illan hämärtyssä lukuisista papukaijoista ja lintulajeista puhumattakaan.. (mikä ei ole maailman ihaninta enää silloin kun yrittää kuumuuden takia nukkua ikkuna auki.. nimim. alkuaikoina kookaburran nauruun herännyt)

------

Tänään tosin kärsitään eilisen superhelteen jälkeen taas "takatalvesta", tosin Australian sellaisesta lämpötilan ollessa kuitenkin noin kahdessakymmenessä. Eilinen paahde oli kyllä jo melkoinen, tuulikin muistutti hiustenkuivaajan puhallusta kuumudellaan..

On omituinen olo kun lähitulevaisuus onkin yhtäkkiä edessä, vaikka niin kauan ehti tottua ajatukseen että siihen on vielä kuukausia aikaa. Täytyy totutella ajatkseen tavaroiden pakkaamisesta, kaikkien näiden kuukausien aikaisen elämän kasaamisesta laukkuihin ja sen siirtämisestä toisaalle. Ajatuskin hengästyttää! Täytyy päättää mihin osaan kaupunkia haluaa taas asettua, löytää työpaikka.

Olen haaveillut nyt kovasti matkustamisesta. Rinkka selkään, junalippu kouraan ja suunnaksi seikkailu! Australian pitkien välimatkojen kanssa täytyy todella miettiä minne haluaa lähteä koska joka paikkaan on pitkä matka. Onneksi aina yhtä upea Blue Mountains on vain kivenheiton päässä Sydneystä, joten sinne ei ole vaiva eikä mikään pistäytyä karkuun suurkaupungin kiirettä. Täällä Sydneyssä on kuitenkin ihanan rauhallinen olo, tuntuu ettei kaipaa minnekään muualle, ainakin useimmiten. Kotona Suomessa oli jatkuvasti levoton olo ja mielessä pyörivät haaveet ties mistä maailmankolkista, mutta täällä olo on rauhallinen. Kuitenkin nyt täällä 7 kuukautta oltuani tekisi mieli ottaa kaukojuna Pohjoisen paratiisirannoille.. Joulukuun kuviot ovat suurimmalta osin auki, joten kuka tietää mitä silloin keksin..