L e n t o h a r j o i t u k s i a

Pieni kampuskierros Goldsmithsin tapaan

2012-01-20T17:21:00.004+01:00

Sain vihdoin kierreltyä kameran kanssa asuinympäristössäni ja yliopiston kampuksella. Tervetuloa kierrokselle katselemaan millaisissa maisemissa minä oikein täällä asun ja opiskelen! Kaikenlaisten katutaidemuotojen määrä on täällä huomattava, koska on kyse taideyliopistosta. Kampukselta ja lähialueelta löytyykin ties minkälaista katseltavaa, tässä pientä kuvausta siitä mitä sieltä oikein löytyy!

Tällaisia maisemia näkyy kauppareissulla kohti Canary Wharfin pilvenpiirtäjiä, jotka näkyy myös meidän keittiön ikkunasta:

Näkyvimpiä osia kampuksesta on valtavan kokoinen rakennus jossa taideopiskelijat pitävät studioitaan. Harmikseni en tajunnut (?!) ottaa kuvaan oikealla näkyvää metallista hörselöä, joka on ainakin kuuleman mukaan inspiroinut Prinsessa Beatricen (joka opiskeli täällä) kuninkaallisissa häissä pitämän erikoisen hatun.

Violetissa rakennuksessa on Student Unionin kahvila ja baari, legendaarinen The Stretch!

Meidän yliopistolla on oma pieni teatterikin. Täällä voi siis opiskella myös draamaa.

Yliopiston kuntosali löytyy myös kampukselta:

Uusin rakennuksista on tosi hulppea Media and communications-opiskelijoiden rakennus:

Näkymä päärakennukselle päin:

Sisäänkäynti yliopiston kirjastoon:

Päärakennus toiselta puolen katsottuna:

Tällaisissa maisemissa täällä siis opiskellaan! Kampus on tosiaan hyvin yhtenäinen ja kaikki on lähellä. Lisäksi löytyy mm. kauppa ja muita palveluita. Ihmiset ovat mielenkiintoisen näköisiä ja yleinen fiilis on hyvällä tapaa boheemi. Suurin osa opiskelijoista opiskeleekin jotain taiteeseen, yhteiskuntaan tai kulttuuriin liittyvää joten tyylien kirjo on valtava. Koskaan ei ole tylsää ihmetellä ja ihastella kanssaopiskelijoita. ;)

Toivottavasti viihdyit kierroksella!

Suurkaupungin miinuspuolia

2012-01-19T18:40:00.002+01:00

Vaikka Lontoo on kuin suuri aarrearkku kulttuurin, shoppailun ja kaikenlaisten vaihtoehtojen suhteen ei arki täälläkään ole täydellistä. Täälläkin kiukuttaa, kenkä hiertää, nälkä kaihertaa vatsassa tai nuha saa nenän punaiseksi. Ihmismäärä ahdistaa, ruuhkassa joku etuilee, vauva itkee, Oyster-kortista loppuu matkat kesken. Se on sitä arkea, joka tosin tuntuu liikkuvan nopeutettuna ja satakertaisella volyymilla kun asuu suuressa kaupungissa.

Suurin shokki on ollut ihmisten määrä, se kuinka ihmisiä on ihan joka puolella ja koko ajan. Ja se että niillä on aina kiire. Vaikka ei tarvitsisikaan. Tarkkailin eräänä päivänä metroasemalla asiakaspalvelutiskin jonossa metron sisäänkäyntiporteille kiiruhtavia ihmisiä, joilla kaikilla tuntui olevan kiire ja nopea kävelytahti. Mietin mielessäni kuinkakohan monella mahtoi oikeasti olla syy kiirehtiä. Lontoon tahti on ripeä, kiireinen ja vakavan keskittynyt. Ihmiset puurtavat eteenpäin kuin junat, sillä eteenpäin on päästävä esteistä huolimatta. Olen huomannut saman tarttuneen omaankin menemiseeni, sillä huomaamatta kävelee ripeästi ja automaattisesti ärsyyntyy edessä pyöriville ihmisille. Lontoo tekee kärsimättömäksi, sen olen suureksi harmikseni huomannut.

Etenkin nyt opiskelun alettua ja muutettuani pois rauhallisilta perheiden suosimilta alueilta, olen joutunut huomaamaan joka puolella näkyvän köyhyyden. Resuisen näköisiä lapsiretkueita kulkee vanhempiensa kädestä roikkuen ja monella vastaantulijalla on jonkinlainen merkki siitä ettei rahaa ole tarpeeksi. Oma asuinalueeni on melko turvallinen ja viihtyisäkin, mutta lähiseuduilla on ns. "rough" alueita, joissa paikoin olot ovat varsin kurjat ja vaarallisetkin. Niitä onneksi voi vältellä, mutta ongelmat on pakko tiedostaa joka puolella täälläkin.

Melu on seikka johon minun on ollut erittäin vaikea tottua, se että aistiärsykkeitä tulee koko ajan tauotta. Alueellani sireenit huutavat kymmeniäkin kertoja päivässä, toisinaan jopa alle minuutin välein. Itselleni tämä on tuottanut tuskaa koska toisinaan melu tuntuu lähes kipuna korvissa.

Kaikki on suurkaupungissa kallista, etenkin kulkemiseen menee tuhottomasti rahaa. Oysteriin pitää lisätä tuon tuostakin lisää credittiä ja toisinaan täytyy suunnitella tarkkaan miten paljon aikookaan matkustaa jotta ei joudu maksamaan mansikoita. Toinen asia on kulkemisen monimutkaisuus minkä luulisi olevan helppoa, kunhan vain ottaa metron alle, mutta tosiasiassa päästäkseen kohteesta toiseen joutuu usein ottamaan neljäkin eri metroa. Usein vaihdot tapahtuvat kapeissa ja ruuhkaisissa metroaseman käytävissä, joskus niissä saa kulkea tovinkin ennen oikealle asemalaiturille löytämistä. Busseissa taas harvoin pääsee vähänkään kauemmas yhdellä bussilla ilman vaihtoa, tosin toisinaan niinkin voi käydä. Toisaalta Lontoo ei olisi Lontoo ilman metroa eli "tubea", vaikka välillä se mokoma kulkuväline kyllä aiheuttaa pahemman kerran turhautumista.

----------------

Tämä on taas näitä päiviä, jolloin tällaisen tekstin kirjoittaminen on otollisimmillaan. Aamulla pieni Suomi-ikävä nosti päätään, mutta mitäpä kotimaan ikävää ei suomalaisten blogien lukeminen ja artistien kuunteleminen helpottaisi! Tarvittiin vain jotain tuttua ja turvallista tämän kaaosmaisen arjen keskelle!

Pieni mainos

2012-01-17T17:01:00.000+01:00

Olen alkuviikosta ahertanut erään uuden projektini kanssa, jonka nyt kerron sitten täälläkin. Olen jo pitkään haaveillut kunnollisen kuvablogin perustamisesta. Kaikenmoisia räpöstyksiähän olen vuosien mittaan aloitellut mutta nyt tuli innostus tehdä sellainen kuvablogi jossa olisi kunnolla edustettuna oma kuvakokoelma.

Pidemmittä turinoitta, tervetuloa siis!

Lauantainen kaupunkikierros

2012-01-14T20:33:00.000+01:00

Päätin tänään lähteä hieman kiertelemään ympäri Lontoota, tosin jostain kumman syystä päädyn joka paikkaan aina Oxford Streetin kautta. Sen jätin kuitenkin nopeasti taakseni tungoksineen ja suuntasin pitkästä aikaa Carnaby Streetille.

Tässä hieman kuvasatoa päivän kiertelyistä.

Esimerkki Lontoon mahtavasta kansainvälisyydestä :D

Kaukokaipuisen blogikierros

2012-01-13T01:55:00.019+01:00

Olen kuluneina päivinä keräillyt suosikkieni uumeniin liudan toinen toistaan mielenkiintoisempia matkusteluun ja ulkomailla asumiseen liittyviä blogeja. Aion nyt jakaa nämä aarteeni, joten varaudu erittäin tarttuvaan matkakuumeeseen!

Welcome aboard!

Eternal Sunshine - and the spotless housewife

Tervetuloa aurinkoiseen San Diegoon! Blogissa sopeutumista Kaliforniaan suomalaisesta näkökulmasta höystettynä upeilla ja valoisilla kuvilla, jotka todella saavat tiirailemaan halpislentoja länsirannikon lämpöön. Suosittelen blogielämykseksi keskitalven pimeyteen, seurana viltti ja lämmin juotava!

Gypsy Lady.

Seuraavaksi suuntana Australia! Suomalaistytön arkea ja surffausintoa upeissa maisemissa. Saa aikaan surffaushuuman ainakin allekirjoittaneelle, takuuvarmasti ainakin voit lähes kuvitella meren kohinan ja auringon lämmön. Piristystä arkeen ja lumimaisemiin.

She'll be apples

Australiassa jatketaan, tällä kertaa vaihto-oppilaan arkea Melbournessa. Saa miettimään vielä kerran miksiköhän sitä ei tullutkaan lähdettyä lukiossa vaihtoon, nii-n? Mutta aina voi onneksi myötäelää muiden kautta ja tässä blogissa se on todella kivaa!

World Tour Stories

The ultimate adventure blog. Todellakin. Tervetuloa purjehdukselle maailman ympäri! Upeita maisemia, herkullista ruokaa, kulttuuriannoksia ja raikasta värikkyyttä. Saa miettimään sitä kuinka oravanpyörästä aina voi irrottautua, kukin on oman elämänsä päähenkilö ja siitä voi tehdä jännittävän jos vain niin haluaa.. Blogi joka herättää ajatuksia - ja sinnikkään seikkailunjanon.

Mukavia lukuhetkiä!

-----------------

Maaimankansalaisuudesta

2012-01-08T17:34:00.001+01:00

Olen kirjoittanut innokkaasti edellisellä kerralla mainitsemaani Culture and Identity-kurssin omaelämänkertaa peilaten samalla kokemuksiani asumisesta ja matkustamisesta eri maissa ja niiden vaikutuksesta identiteettiini. Samalla olen miettinyt termiä maailmankansalaisuus. Lukioikäisenä sisälläni asui kapinallinen, joka tahtoi matkustaa sinne missä pippuri kasvaa ja karistaa kotimaan pölyt jaloista - ehkä lopullisestikin. Lukion päätyttyä sainkin matkustettua ja asuttua eri maissa, Australiassa nistä pisimpään.

Rakkaus maata kohtaan kasvoi niin suureksi ja juuret juurtuivat niin tiukasti, että Suomeen paluu sai aikaan käänteisen kulttuurishokin joka voi olla tuttu monelle vaihdosta tai ulkomaankomennukselta palaavalle. Tunteet vaihtelivat inhosta häpeään, sillä tuntui etteivät kaikki ymmärtäneet miltä minusta tuntui. Kuin olisi revitty kahtia. Elämä Australiassa oli rakentunut jo niin kokonaiseksi ja muuttunut ihanasti soljuvaksi arjeksi, tutuksi. Kotimaassa kaikki tuntui olevan toisin, väärää. Samaan aikaan nousi pintaan syyllisyys tästä sopeutumattomuudesta maahan johon on syntynyt ja asunut suurimman osan elämäänsä. Kuin identiteetti olisi varastettu, jätetty Australiaan kokonaan.

Kun Suomeen asetuttuani myönsin ettei minusta nyt ihan australialaista tullutkaan, alkoi sopetuminen hiljalleen. Rusketuskin katosi kuukausien kuluessa. Suomalaisuuteen en halunnut kuitenkaan täysin pitäytyä, halusin olla maailmankansalainen. Sellainen, joka oman kansalaisuutensa ja kulttuurinsa lisäksi omaksuu monia muita ja niiden avulla rakentaa itselleen identiteetin joka ei yksistään pitäydy yhdessä tavassa elää tai yhdessä kulttuurissa.

Vaikka olen Hollannin kautta päätynyt takaisin Suomeen hetkeksi ja sieltä reissulle Australiaan ennen Iso-Britanniaan asettumista, olen tässä mutkien kautta oppinut rakastamaan ja syvästi arvostamaan omaa kotimaatakin. Hollannin byrokratian, oman kokemukseni mukaan töykeän asiakaspalvelun ja kulttuuriin sopeutumattomuuden jälkeen Suomi tuntui paratiisilta. Teki lähes mieli halata jokaista vastaantulijaa!

Lontoossa asuessa on oppinut arvostamaan Suomen luonnon puhtautta, metsiä ja järviä, suoraan luonnosta saatavaa ruokaa, luonnonläheisiä arvoja, niin monia asioita joita ei ennen ajatellut sen erikoisempina. Lisäksi täällä Englannissa vallitsevat suuret luokkaerot ja eriarvoisuus ovat saaneet arvostamaan Suomen turvaverkkoa, joka kuitenkin on melko laaja vaikka siitäkin voi olla montaa mieltä. Luokkaerot eivät Suomessa ole yhtä radikaalit kuin täällä, sillä etenkin Lontoossa ne määrittävät sen kuinka sinua kohdellaan, missä asut ja missä lapsesi saavat koulutuksensa. Jopa sen, millaisen ja miten hyvän koulutuksen he saavat. Kaikki eivät tässä hyvinvoinnin maassa edes opi kunnolla lukemaan, sillä vähävaraiset lapset päätyvät vähävaraisiin kouluihin joissa opetuksen taso on huono.

Vuosien ja seikkailujen varrella olen hyväksynyt avoimin sylein suomalaisuuteni, oppinut pitämään siitä suomalaisesta itsessäni jota on maailmalla moitittu vaatimattomaksi, hissukaksi ja ties miksi. Olen oppinut olemaan ylpeä arvoista jotka olen saanut, mutta huomaamatta ja tarkoituksellakin keräillyt ominaisuuksia, tapoja ja arvoja matkojeni varrelta. Ja näin tahdon tehdä jatkossakin uusien seikkailujen äärellä. Maailma on mielestäni niin valtavan suuri ja täynnä kaikkea opettavaista ja upeaa, mihin voi tutustua seikkailemalla ja omaksumalla. Kuka ikinä keksikään sanonnan "matkailu avartaa" puhui asiaa!

Vuoden 2012 ensimmäiset mietteet

2012-01-03T17:51:00.000+01:00

Vuosi vaihtui ja minunkin tie vei takaisin Lontoon kuhinaan. Paluushokki oli melkoinen hiljaisesta Pohjois-Suomen kaupungista miljoonakaupungin kiireiseen tunnelmaan. Sade ja myrskytuulet ovat aloittaneet Lontoon tammikuun ja aika on mennyt sopeutuessa taas tänne arkielämään.

Opiskelut alkavat ensi viikolla, tosin sitä ennen on vielä työskenneltävä Culture and Identity-kurssin omaelämänkerta-esseen parissa. Aihe on erittäin mielenkiintoinen ja antaa vapauden käsitellä itselleni henkilökohtaisesti mielenkiintoista ja tärkeää aihetta, monikulttuurisuutta ja sitä kuinka eri maissa asuminen ja matkustelu muokkaavat identiteettiä. Onnistuinkin saamaan kasaan jo päälle 2000 sanaa melko lailla hetkessä, sillä olen aiheesta niin innostunut. Phew! Tosin urakka on vielä edessä viimeistelyssä ja hienosäädössä.

Lontoo on edelleen lumeton. Tänään sain kokea oikean raining cats and dogs-tilanteen josta Englanti on kuuluisa. Vesipisarat olivat lähes kämmenen kokoisia (eh, jos hieman liioittelen) ja tuuli näytti riuhtovan puut juuriltaan. Katselin ikkunastani puluparkaa, joka näytti toivottomalta tuulen riepotellessa sitä sen lentomatkalla.

Kovasti on tullut mietiskeltyä myös tulevaisuutta ja etenkin ensi kesää. Mieli tekisi taas lähteä maailmalle seikkailemaan, vielä ei tosin tietoa minne ja milloin. Unelmointi ainakin on ihanaa vaikka ei mitään konkreettista vielä olekaan tapahtunut.

Nyt pitäisi saada rullaamaan tämä Lontoon arki harmaine taivaineen ja myrskyineen. Siinä onkin haastetta tammikuulle!

Unelmia ja tavoitteita ensi vuodelle

2011-12-27T17:41:00.004+01:00

Seikkailuita, huolettomuutta, rohkeutta, haasteita, oppimista, valokuvausta, oma pieni kissanpentu, surffausta.

Loistavaa loppuvuotta kaikille! Ja upeaa uutta vuotta 2012 ellei vuodenvaihdetta ennen tule kirjoiteltua!

Minun tie vie huomenna Lontooseen ja siellä vietän loppuvuotta kahden kauempana asuvan ja luonani vierailevan ystävän kanssa. Mukavaa siis tiedossa.

----------------------------

kuvat: weheartit

Joulun jälkeisiä tunnelmia

2011-12-27T14:46:00.013+01:00

Joulunpyhät menivät ihanan rauhallisesti ja perheen kanssa nauttien. Ruokaa kyllä tuli perinteen mukaan syötyä yllin kyllin - luksusta opiskelijan epäsäännölliselle ruokavaliolle. Luntakin on riittänyt koko loman ajaksi, mistä tulin erittäin iloiseksi. Rauha ja hiljaisuus olivat erittäin ihania Lontoon melun jälkeen. Huomenna sinne olisi suunnattava takaisin - levänneenä ja rauhoittuneena.

Ihana, luminen Suomi!

2011-12-22T13:18:00.000+01:00

Olen jo lähes viikon ollut joululomailemassa Suomessa ja nauttinut kyllä täysin voimin tästä ihanasta lumisuudesta ja rauhasta. On niin ihanaa kun on luontoa ja rauhaa ympärillä, ei sireenejä tai jatkuvaa autojen melua, ei valtavia ihmismassoja joita ei pääse minnekään karkuun, ei edes sitä synkkää tummaa asvallttia tai kosteaa sisäilmaa, ei kokolattiamattoja, ei valkoista paahtoleipää.

Olen oppinut vihdoin arvostamaan niin monia asioita joita ennen pidin itsestäänselvyytenä. Miten ihanaa onkaan kun voi suoraan kotiovelta mennä rauhaisaan luontoon kävelemään, täyteen hiljaisuuteen. Lumestakin olen ilakoinut niin paljon kuin vain olen voinut. Se vain saa kaiken niin kauniiksi! Suomen talvea on huomannut kaipaavansa.

Jouluinen Oxford Street

2011-12-16T10:49:00.004+01:00

Arjen ja elämän kulttuurieroja

2011-12-04T19:53:00.006+01:00

Viimeksi kirjoittelin koulutukseen liittyvistä kulttuurieroista - tällä kertaa aiheena on arjessa ja elintavoissa näkyvät erot Suomen ja Britannian välillä.

Ruokailutottumukset

Stereotyyppinen käsitys brittiläisestä, etenkin englantilaisesta, ruokailukulttuurista on sen rasvaisuus ja epätervellisyys. Suomalaisesta näkökulmasta se kyllä siltä toisinaan tuntuukin. Aamiaiseen kuuluvat makkarat, keitetyt munat eri muodoissaan, pavut sekä pekoni. Oma mysliä, maustamatonta jugurttia ja erilaisia puuroja sisältävä aamupalani on saanut usein kommentteja "you are so healthy!" "What is that?". Asuminen opiskelija-asuntolassa on tosin antanut hyvän katsauksen maan tavoille - sitä valkoista paahtoleipää ja teetä kulutetaan ihan juuri niin paljon kuin voi vain olettaakin. Pavut ovat jotain mitä en voi käsittää, vaikka lähes kaikkiruokainen olenkin. Niiden ulkomuoto ja haju vain ovat niin epämiellyttävät kuin olla voi.. Paahtoleivän ja munakokkelin yhdistelmään olen tosin suorastaan ihastunut! Kananmunaa tulee syötyä muutenkin enemmän.

Teetä juodaan täällä ahkerasti - jälleen hyvin odotettavasti. Sitä juodaan ihan ruoankin kanssa ja tietysti aina maidolla. En ole tainnut nähdä täällä kenenkään juovan sitä ilman maitoa.

"Kaupunkilaisuus"

Tämä vähän hämärä termi kaivannee pientä selitystä. Nimittäin, olen havainnut että täällä Lontoossa elämä todella pyörii lähinnä asvalttiviidakon keskellä ja kiireinen elämäntyyli näkyy elintavoissa huomattavasti. Ulkoilu ei ole samanlaisessa arvossa kuin Suomessa, ainakaan näissä ympyröissä missä itse elän. Puistoissa toki käy kuhina ja lenkkeilijöitä näkyy, mutta mielestäni täällä ei ainakaan Lontoon suhteen vallitse sellainen samanlainen "tuulipukukulttuuri" kuin Suomessa. Jos lähden ulos tuulipuvun takki ja lenkkihousut päällä, tunnen itseni ihan hölmöksi. Täällä ihmiset ulkoilevat farkuissa ja villakangastakeissa, lapsetkin. Ulkoilupukuja ei sen kummemmin tunneta. Ihan harmittaa miten itsekin on taantunut sisällä eläjäksi, vaikka esim. Australaissa ehti muuntautua ulkoilmaihmiseksi. Toisinaan tuntuu että haluaisi kunnolla päästä luonnon keskelle. Silloin visiitti puistoon auttaa, mutta sinnekin pitää ottaa bussi ja kulkea ruuhkaisia teitä saasteita haistellen. Suomessa käydessä on oppinut arvostamaan raikasta ilmaa ja puhdasta luontoa paljon enemmän kuin siellä asuessa koskaan osasi.

Rentous ja lämminhenkisyys

Briteissä olen huomannut jotain samankaltaista kuin australialaisissa - sellaista tietynlaista rentoutta ja huoletonta elämänasennetta. Ventovieraitakin kohdellaan asiakaspalvelussa ja muuallakin lempeästi, kutsutaan nimillä darling ja sweetie. Toki kyseessä on vain pintapuolinen välityksenosoitus, mutta mielestäni sekin on hirmu tärkeä. Rumaa käytöstä ja ilkeyttä tähän maailman mahtuu jo ihan tarpeeksi. Toki niitä töykeilijöitä mahtuu joka paikkaan, ei täällä kaikki jaksa aina olla ystävällisiä. Mutta mielestäni ihmiset ovat täällä ihanan eloisia eivätkä turhan vaatimattomia. Toisinaan itseä vaivaa se kuuluisa suomalainen vaatimattomuus, johon kuuluvat kehuja saadessa tämänkaltaiset lausahdukset "No ei se nyt ole niin hieno, kunhan jotain raapustelin" tai "Ai tämäkö? No sehän on ihan vanha ja kulunut jo". Jotenkin tuntuu että täällä osataan ottaa kehut todella hyvin vastaan.

Ostoksilla käynti

Ruokakaupat ovat täällä melko erilaisia Suomeen verrattuna. Niissä on aivan valtava valikoima! Löytyy runsaasti erilaisia valmispastoja sekä jopa kiinalaista ruokaa ja sushia. Hedelmiä on pilvin pimein ja usein niitä saa "osta 1, toinen ilmaiseksi"-periaatteella todella edullisesti. Valmispizzojen määrä on hämmästyttä myöskin.. Lisäksi ruokakauppoja on monen sorttisia, löytyy hienostuneemmat Waitrose ja Marc and Spencer sekä hieman tavallisemmat Tesco ja Sainsbury's. Ääripäänä vielä super-halpisruokakaupat Asda ja Iceland.

Täällä ei oikeastaan ole Citymarketin ja Prisman vastaavia joissa olisi ruokakauppa ja sekatavaratalo yhdistettynä. Ainoana tulee mieleen Costco joka toimii hiukan samalla periaattella.

Ja toki high street-shoppailu on täällä valloillaan myös ja suuria luksustavarataloja löytyy monen sorttisia, Harrods ja Selfridges nyt ainakin. Niissä itseasiassa yhdistyy ruoka -ja muu shoppailu mutta ne ovat enemmän verrattavissa Stockamanniin kuin massatavarataloihin.

----------------

Ennen ajattelin että Suomen ulkopuolella on kaikki paremmin, mutta kolmessa maassa asuttuani voin olla eri mieltä. Kussakin paikassa on puolensa. Hollannin jälkeen ylistin Suomen ihanaa asiakaspalvelua, joka puolestaan Australian ja Brittien jälkeen tuntui kankealta. Tosin onneksi ei olekaan olemassa paikkaa jossa kaikki olisi liian hyvin, ihan hyvä näin!

kuvat: weheartit

My Australia

2011-12-02T19:02:00.000+01:00

Väsäsin koneeltani löytyneellä ohjelmalla pienen kooste-elokuvan Australiassa viettämästäni ajasta, kyllä sitä tehdessä pieni Australia-ikävä syntyikin. Tässä siis pieni muistelma seikkaluista kenguruiden maassa. Enjoy!

My Australia from Jemina Karjalainen on Vimeo.

Koulutuksen kulttuurieroja

2011-12-02T13:52:00.000+01:00

Opiskelualani vuoksi olen törmännyt täällä suuriin kulttuueroihin liittyen koulutukseen. Luonnollisesti eroja löytyy aina päiväkodista yliopistokoulutukseen saakka. Olemme käsitelleet englantilaista perusopetusta paljon luennoilla ja samalla on tullut verrattua sitä suomalaiseen. Lisäksi au pairina ollessa sai nähdä alakouluikäisten koulunkäyntiä käytännössä, niiden pohjalta siis pohdin nyt hieman aihetta.

Eräänä suurimpana erottajana Suomen ja Englannin välillä on yksityiskoulutus, jota Suomessa tuskin edes on. Toki pääkaupunkiseudulla on yksityiskouluja -ja päiväkoteja ja siellä täällä muuallakin, mutta täällä ne ovat erittäin suuressa roolissa. Jako valtion -ja yksityisiin kouluihin on läsnä lähes joka puolella, etenkin Lontoossa. On paljon ns. "huonoja kouluja" joissa opetuksen taso on alempi ja kaikki eivät välttämättä edes opi lukemaan. Usein nämä koulut sijaitsevat köyhillä alueilla joissa perheetkin ovat keskivertoa enemmän työttömyydestä ja vähävaraisuudesta kärsiviä. Vastakohtana ovat puolestaan rikkaiden alueiden yksityiskoulut kiillotettuine opetussuunnitelmineen, joissa korostuu latinan opettelu sekä "korkeakulttuuri" kuten teatteri, ooppera ja musiikki-instrumenttien soitto. Lukukausimaksut ovat pilvissä ja koulujen taso on yleensä sen mukaista - ainakin näennäisesti. Usein yksityiskoulut toimivat myös sisäoppilaitoksina, eli oppilaat asuvat koulun asuntoloissa jopa alakouluiässä. Yksityiskoulutus on herättänyt suurta kritiikkiä Englannissa juurikin sen eriarvoistamisen vuoksi, sillä usein parempitasoinen koulutus nähdään täällä varakkaiden etuoikeutena.

Toinen merkittävä ero on koulun aloittamisen ikä. Englannissa koulu alkaa useimmiten lapsen ollessa noin 5-vuotias. Sitä ennen lapset ovat usein ensin nurseryssä eli päiväkodissa taaperoikäisinä ja siirtyvät sen jälkeen esikouluun. Oikeaan kouluun mennessä lapset ovat siis noin viiden vanhoja ja usein osaavat jo lukea siihen mennessä. Opetuksessa on toki vielä leikkiä mukana, mutta lapsilta odotetaan paljon enemmän paljon aiemmin kuin Suomessa. 5-vuotiaat saavat usein jo kotiläksyksi luettavaa, joka toimii keinona pitää lukutaidon opettelua yllä. Heidän kuuluu lukea lyhyitä, selkokielisiä kirjoja ääneen kotitehtävään jollekin aikuiselle joka usein allekirjoittaa lomakkeen tehtävän suorituksen merkiksi.

Lisäksi kouluissa lapsilla on yhtenäinen pukeutuminen, toisinsanoen koulupuvut aina ensimmäisistä kouluvuosista paikallisen lukion päättymiseen saakka. Joissakin yksityisissä päiväkodeissakin on ns. "koulupuvut" eli jokin yhtenäistävä vaate. Tytöillä hame on lain mukaan pakollinen ja pojilla on usein puvunhousut neulepaidan tai jakun kanssa. Tytöillä on usein myös neulepaita ja/tai jakku. Kullakin koululla tuntuu olevan omat säädöksensä ja etenkin yksityisten koulujen välillä ne vaihtelevat suuresti.

-------------------------

Kulttuurieroja siis löytyy runsaasti ja niitä on mielenkiinnolla saanut täällä ihmetellä. Toisinaan kyllä saattaa oudoksua tai ihannoida jotakin asioita täällä ihan muutenkin, mutta usein huomaa että ei ne Suomessakaan monet asiat huonosti ole. Ainakaan mitä koulutukseen tulee. Jälleen tuli puheeksi luennolla Suomen Pisa-tulokset ja ilmainen koulutus ja 100 % lukutaito, joka ei täällä ole mikään itsestäänselvyys.

Olisi kiinnostavaa kuulla koulutuksen kulttuurieroja muistakin maista! Kerro jos sinulla on tarina :)

Greenwich Park

2011-11-19T14:05:00.000+01:00

Suurkaupungissa asuessa on entistä enemmän oppinut arvostamaan luontoa ja sen tarjoamaa rauhaa. Olin todella innoissani löytäessäni kotiseutuni lähettyviltä tosi kivan ja suuren puiston, jossa on avaruutta ja kauniita maisemia. Vihdoin löysin oman paikallisen pakokeitaani! Greenwich Park on yksi Lontoon suurista puistoalueista ja sieltä avautuu kauniit näkymät Canary Wharfiin ja sen pilvenpiirtäjiin.

Lontoon talvi on tähän saakka muuten yllättänyt minut täysin positiivisesti. Odotin märkää, kylmää ja harmaata talvea mutta koko loka -ja marraskuun on tähän saakka ollut paljon aurinkoisia ja kauniita päiviä eikä kovinkaan paljon sadetta. Tuntuu että paljon enemmän satoi kesällä! Hyvin tyytyväinen olen siis toistaiseksi täällä ollut mitä talviseen säähän tulee. Tosin ei oikein tunnu talvelta koska ei ole vielä ollut kuuraa enkä usko että tuleekaan ennen joulukuuta.

Opiskeluiden suhteen on ollut inspiroivaa ja kiinnostavaa. Olin erityisen innoissani Creativity in Learning-kurssin omakuva-projektista jonka sain jo päätökseen. Nyt alkoi elokuvaprojekti, joka on myös todella mielenkiintoisen oloinen.

Syksy on mennyt todella nopeasti ja tuntuu uskomattomalta miten tosiaan on jo marraskuu.. Olen monesti todennut miten olen todellakin oikeassa paikassa ja miten hyvin viihdyn täällä. Arki rullaa sujuvasti ja tekemistä riittää. Niin se pitää mennäkin!

BA Education, Culture and Society

2011-10-21T00:46:00.001+02:00

Lupasin jokin aika sitten kirjoitella hieman omasta kurssistani ja sen sisällöstä. Opiskelen siis suomalaisittain kulttuuri -ja yhteiskuntapainotteista kasvatustiedettä, virallisesti BA Education, Culture and Society. Tutkinto on kandintutkinto ja kestoltaan siis kolme vuotta. Minusta ei tule aivan valmista pätevää opettajaa, sillä Englannissa täytyy pelkän BA Education-kurssin (poisluettuna BA Education with Teaching Qualification) jälkeen käydä yleensä PGCE-kurssi joka kestää vuoden ja pätevöittää opettamaan. Kurssilla voi erikoistua esim. ala-asteelle tai vaikkapa draaman opetukseen. Mutta oma kurssini käsittelee kasvatustiedettä painottuen aika paljon sosiologian suuntaan kattaen myös taiteen eri muotoja.

Ensimmäisenä vuonna on neljä kaikille yhteistä kurssia. Toisena ja kolmantena vuonna kurssit saa itse valita haluamansa erikoitumisalan mukaisesti. Tarjolla on esimerkiksi ilmaisutaitoon, kielen opetukseen ja kehitykseen sekä monikulttuurisuuteen painottuvia kursseja.

Ensimmäisen vuoden aikana opiskelemme seuraavanlaisia kursseja:

Learning and Thinking
Tämä kurssi on ainakin tähän saakka ollut hyvin psykologiapainotteinen ja mielenkiintoinen. Kurssilla olemme tähän mennessä käsitelleet ihmisen oppimisen kehitystä vauvasta saakka, oppimisen ja opetuksen eri muotoja ja selityksiä sekä oppimisen teorioita. Luultavasti teoriapainotteisin kurssi tänä vuonna.

Culture and Identity
Tällä kurssilla käsittelemme kulttuurin ja identiteetin käsitteitä, niiden eri muotoja ja vaihteluita eri yhteiskunnissa. Tehtävämme on mm. tutustua erilaisiin yhteiskuntiin eri teemojen avulla ja tehdä niistä esitelmät. Oman ryhmäni teema on käsitellä yhteiskuntaa joka haluaa kasvaa kansainväliseksi menestyjäksi taloutensa puolesta opetuksen ihanteiden kannalta.

The Curriculum: Historical and Philosophical Perspectives
Tämä kurssi painottuu paljolti englannin koulutushistoriaan ja yhteiskuntapolitiikkaan. Luennoilla on käyty kiivaita keskusteluja mm. yksityiskouluista jotka ovat tällä hetkellä täällä todella kiivas puheenaihe.

Creativity in Learning
Tämä on hyvin käytännönläheinen kurssi jolla tehdään taidetta eri muodoissa. Kurssin aikana tulemme tekemään mm. jonkinlaisen elokuvan, teatteria sekä musiikkia. Kurssiin kuuluu myös taidenäyttelyvierailu ja myös oman taidenäyttelyn järjestäminen, teatteriesityksen ja elokuvan katsominen sekä konsertissa käynti.

-----

Kokonaisuutena ensimmäinen vuosi vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja omiin suunnitelmiini erittäin sopivalta. Minua kiinnostaa erityisesti monikulttuurisuus, kielen kehitys ja monikielisyys sekä luovuus opetuksessa. Erikoistavat opinnot tulevat antamaan hyvät mahdollisuudet painottua juuri haluamiini suuntiin.

Ryhmänä me ei olla mitenkään kovin suuri ja tiedekuntanakin hyvin pieni. Poikia meidän kurssilla taitaa olla kuusi, joten tyttöjä on suuri enemmistö. Ikähaitarikin vaihtelee, sillä nuorin taitaa olla vielä lukiossa oleva poika joka lienee hädintuskin edes 18-vuotias, jos en ihan väärin muista paremminkin 16-vuotias.. Toisessa päässä on kolmekymppisiä perheenäitejä, tosin enemmistö on 18-24-vuotiaita.

Opiskelumuotona toimivat tunnin pituiset luennot ja niiden jälkeen on aina tunnin pituinen seminaari, jossa luennolla käsitellyistä asioista käydään keskustelua pienemmissä ryhmissä. Poikkeuksena Creativity in Learning, jossa on kolmen tunnin pituinen oppitunti jossa tehdään lähinnä käytännöntehtäviä.

---------

Lokakuista arkea

2011-10-14T01:15:00.004+02:00

Opiskelijaelämä on muodostunut arjeksi ja päivät täyttyvät arkiaskareista, luennoista ja seminaareista, sekä societyjen tapaamisista ja kavereiden kanssa olemisesta. Monet ovat sanoneet kuinka tuntuisi että me oltaisiin oltu täällä jo vuosia - niin moni on tullut todella läheiseksi lyhyessä ajassa ja kaikkeen on jotenkin niin tottunut. On oppinut löytämään hyviä tarjouksia ruokakaupassa, tietää miten kirjastossa toimitaan ja missä luennot on. Enää ei eksy matkalla yliopiston kahvilaan tai kauppaan.

Yliopistot ovat täällä muuten todella erilaisia laitoksina, sillä meidänkin kampuksella ja itseasiassa ihan päärakennuksessa sijaitsee niin useampi kahvila, pankki, kirjakauppa kuin pieni sekatavarakauppakin jossa myydään myös ruokaa. Lisäksi löytyy myös päiväkoti (!!) sekä student unionin yhteydessä on myös legendaksi muodostunut baari sekä isohko kahvila. Lisäksi kaikki rakennukset ovat mukavasti samalla kampuksella eivätkä välimatkat ole koskaan muutamaa minuuttia pidempiä. Maastrichtissa kampus oli levittynyt ympäri kaupunkia kirjasto mukaanlukien ja toisinaan oli tuskan takana raahautua paikasta toiseen.

Kirjoittelen viikonlopun aikana lisää opiskeluistani ja tämän hetkisistä kursseista. Sen verran voin sanoa jo nyt, että todella mielenkiintoisia ovat olleet ja koen olevani oikeassa paikassa. Lukemista on nyt kertynyt viikonlopuksi sen verran, että sen kanssa saa viettää tovin. Mutta mielenkiintoisia asioita lukeekin mielellään!

Terveiset helteisen Fresher's Weekin keskeltä!

2011-09-29T18:08:00.002+02:00

Ei voi kuin huokaista helpotuksesta, että tänään ei ole illaksi sen kummempaa ohjelmaa. Fresher's Week on toisinsanoen ollut melkoista menoa! Joka illalle on ollut ties mitä klubi-iltaa sun muuta ja päivätkin on menneet nopeasti uusiin kavereihin sekä kampukseen tutustuessa. Kaupasta on raahattu niin petivaatetta kuin keittiötarvikettakin.. Nyt alkaa suurimaksi osaksi olla elämä kasassa ja tähän huoneeseen on kotiuduttu. Meitä on hellitty lähes +26 asteen helteillä jo tovi, sillä täällä velloo nyt helleaalto jonka pitäisi kestää vielä sunnuntaihin saakka!

Kertoakseni hieman tarkemmin tästä kokemuksesta, tulin siis Suomesta Lontooseen viime viikon keskiviikkona ja muutin tähän opiskelija-asuntolaan aivan yliopiston nurkille pian sen jälkeen. Meitä on aina yhdessä kämpässä kahdeksan ja omassani on tähän saakka ollut ihan mukavaa sakkia.

Fresher's Week on pitänyt sisällään monenlaista tapahtumaa ja vielä on vaikka mitä edessä! Tänään kävin Freshers' Fayre-nimisessä tapahtumassa, jossa voi ilmoittautua eri klubeihin ja jossa yliopiston yhteistyöyrityksen mainostavat palveluitaan. Innokkaana ilmoittauduin drama societyyn ja dance societyyn, teatteria ja tanssia siis toivottavasti vapaa-ajan ohjelmassa!

Yliopiston kampus on tosi kaunis ja viihtyisä. On todellakin helppo huomata että yliopisto painottuu opetuksessaan taiteisiin ja humanistisiin tieteisiin. Täällä voi opiskella niin viestintää, draamaa kuin kansantaloustiedettä ja politiikkaakin. Kaikissa oppiaineissa kuitenkin painottuu kulttuuripuoli eikä täällä ekonomiaa käsittelevällä kurssillakaan mitään hardcore-bisnestä ole. Tähän saakka olen tykännyt olla täällä!

Oma kurssini Education, Culture and Society on nimensäkin mukaisesti kulttuuri -ja yhteiskuntapainotteinen kasvatustieteen kurssi, jolla käsitellään opetusta monikulttuurisista ja luovista näkökulmista. Suurin osa opiskelusta on luentoja ja keskusteluja, mutta suunnitelmaan kuuluu myös käytännön taideosio, art practice, jossa ilmeisesti toteutetaan jonkin taideprojekti. Mielenkiinnolla odotan opiskelujen alkua! Maanantaina ne sitten vihdoin virallisesti alkavat.

Nyt täytyy vielä nauttia Fresher's Weekistä ja rennosta aikataulusta!

Jännitystä ilmassa!

2011-09-22T12:46:00.001+02:00

Rentouttava ja piristävä Suomen loma on nyt takana ja olen takaisin ihmeellisen aurinkoisessa Lontoossa. Eilen fiilisteltyäni ensin lentokenttien tunnelmaa sekä Helsingissä että Kööpenhaminassa (joka on edelleen upein kenttä missä olen ollut) laskeuduin Lontooseen ihastellen sen upeita valoja pimeässä illassa. Huh, kuinka hienolta voikaan näyttää! Kun kapusin portaat ylös tubeasemalta kliseisesti juuri Piccadilly Circukselle, tuntui todella että olin tullut kotiin. Teki mieli ihan kiljua ilosta, mutta tyydyin vain katselemaan hymyillen ympärilleni. Miten olikaan ollut ikävä tätä rakasta kaupunkia!

Huomenna koittaa jännä päivä, sillä muutan vihdoin yliopiston asuntolaan kaakkois-Lontooseen. Alue on monikulttuurista ja lähellä sijaitsee se taitelijoiden ja muusikoiden suosima "hipsteri-Lontoo" eli itäinen Lontoo jossa Brick Lanet sun muut sijaistevat. Jännää nähdä taas uusi puoli Lontoosta, jota tähän mennessä olen katsellut lähinnä rauhaisilta perheiden asuinalueilta. Myös uusien asuinkumppaneiden sekä opiskelukavereiden tapaaminen jännittää hurjasti! Tästä lähtee uusi alku taas - innolla sitä päin!

Helsinki-Vantaalla

2011-09-15T18:35:00.002+02:00

Odottelen tällä hetkellä kotimaan jatkolentoa tosiaan Helsinki-Vantaan lentokentällä. Lontoon kiireestä on ihana päästä hieman pakoon ennen hektisen opiskelijaelämän alkua vajaaksi viikoksi. Tuntuu hassulta olla Suomessa, mutta ehdottomasti odotan innolla että saan ladata akkuja syksyä varten.. Ulkona näyttää syksyisen sateiselta, mutta se ei lannista koska Suomi on kuitenkin aina Suomi ja myönnettäköön että on tänne välillä kaivannut. Nyt siis Suomi-lomaa kohti!

Syksy tuli

2011-09-06T21:37:00.001+02:00

Nyt kyllä tuntuu vihdoin syksyiseltä. Lehdet lentelevät kilpaa puista ja tänään sain kokea ihkaensimmäisen englantilaisen syyssadekuuron joka käytännössä käsitti jättikokoisia pisaroita jotka tulittivat naamalle vaakasuorassa. Piti siinä kengät litimärkinä lähes harmitella jo miksi ihmeessä sitä vapaaehtoisesti tänne oikein jää talvea vasten oleskelemaan - ja siitä eteenpäin vielä kolmeksi vuodeksi..... Mutta onpahan opittu että kyllä ne wellies tarvitaan tai muuten ei aleta! Eli kumppariostoksille siis pikimmiten!

Syksyssä on kuitenkin tunnelmaa ja tällä hetkellä se tuntuu oikein tervetulleeltakin piiiitkältä tuntuneen kesän jälkeen. Ihanaa nähdä ihan uudistunut katumuotikin takkien ja kaikenmoisten asusteiden astuessa kehiin. Ah, kuinka ihanaa alkaa hamstrata huiveja ja muita ihanuuksia! Saati sitten sisätiloissa luvan kanssa käpertyä tuijottelemaan ihanaa hömppää.

Muutenkin tuntuu että ollaan astumassa aivan uuteen aikakauteen koska periaatteessa au pair-urani on pieniä taukoja lukuunottamatta kestänyt jo todella kauan. Nytkin 6 kuukautta putkeen. Luulen että tuntuu hassulta (ja vapauttavalta) vaihtaa lorut, leikit ja iänikuinen elämän pelisääntöjen paukuttaminen villiin opiskeljaelämään. Eikä pidä siis käsittää väärin, olen työssä suurimaksi osaksi viihtynyt mutta olen niinsanotusti kypsä jo kokeilemaan jotain iiiihan muuta. Opiskelijaelämää päin siis innolla! Kurssi vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta ja Facebookin puolella on tullut jo verkostoitua yliopiston sosiaaliseen elämään ja tuttavuuksia on löytynyt. Samassa veneessä ollaan me freshersit!

On omituinen tunne kun tietää jäävänsä tänne vielä nyt kesänkin jälkeen - ja että tosiaan nyt olisi sitten kolmeksi vuodeksi paikka missä olla. Minut tuntevat tykkäävät vitsailla miten varmaan olen jo taas puolen vuoden kuluttua jossain ihan muualla, että mahtaako tuo nyt siellä jaksaa pysyä kun on noin levoton sielu. No, en minä tiedä vielä jaksanko mutta se on sen ajan murhe eikä sitä vielä kannata miettiä. Kyllä tässä nyt on ihan kiva jäädä aloilleenkin. Tähän maahan tuntuu jo mukavasti juurtuneensa ja Lontoo tuntuu kodikkaalta, tutulta ja turvalliselta. Brittien ajatusmaailmaa on alkanut ymmärtää eikä enää kummemmin hämmästy mistään pienistä outouksista.

Kuvituksena syksyistä Lontoota vuodelta 2008

Tubessa on tunnelmaa

2011-08-31T13:16:00.003+02:00

Lontoo herättää lähes automaattisesti assosiaation sen kuuluisaan labyrinttiäkin sokkeloisempaan maanalaisverkostoon. Lontoolaisittain tube kuuluu niin olennaisena osana arkeen että ilman sitä olisi vaikea kuvitella täällä asuvansa saati pääsevänsä paikasta toiseen. Tube herättää myös voimakkaita tunteita allekirjoittaneessa, sillipurkkitunnelmat kun toisinaan vievät hermot äärirajoille eikä tuben vaihtaminen linjalta toiselle ruuhkaisilla käytävillä aina miltään rentouttavalta ainakaan tunnu.

Mutta koska siellä tubessa tulee istuttua (tai huonommalla tuurilla seistyä) niin tolkuttoman paljon, ehtii myös nauttia Lontoon ihanan monipuolisesta ihmiskirjosta. Mielestäni on hurjan jännittävää miettiä millaisia ihmisiä kanssamatkustajat ovat ja toisinaan tulee jopa arkisosiologiaakin harrastettua. Ihmisiä ja niiden eleitä ja ilmeitä tarkastelemalla oppii paljon. On hauska nähdä myös kultturieroja ja huomata toisinaan miten stereotypiatkin pitävät niin paikkansa nähdessään käsillään elehtiviä italialaisia ja espanjalaisia, järjestelmällisesti karttojaan tutkivia saksalaisia tai käytännöllisesti lenkkitossuihin pukeutuneita amerikkalaisia selkäreppuineen.

Myös ihania pieniä hetkiä on kertynyt paljon. Esimerkiksi jos samassa tubevaunussa on vauva tai pikkulapsi, ympärillä istuvien suupielet kääntyvät helposti hymyyn ja vauva saa heti monta ihastelijaa. Tai sitten raskaana olevalle, vauvan kanssa matkaavalle tai vanhukselle tarjotaan istumapaikkaa. Toisinaan mukaan mahtuu myös omituisuuksia, kuten itsekseen juttelevia tai lauleskelevia, hauskasti pukeutuvia tai kroonisia torkkujia. Luultavasti koomisinta on ollut juhlatuulella ollut seurue jonka miesvahvistukset olivat pukeutuneet pelkkiin kankaisiin lippuihin (harmi etten muista minkä maiden lippuja ne olivat).

Vaikka tulee aina valitettua ahtaudesta, kuumudesta ja sokkeloista on tubessa silti aina kuitenkin sitä tunnelmaa. Ehkä jopa enemmän kuin siinä linja-autossa..

Tuleva ekaluokkalainen

2011-08-22T18:20:00.005+02:00

Vihdoin ja viimein tuli perjantaina vahvistus opiskelupaikasta! Kauan sitten lapsuudessa syntynyt haave opettajan ammatista on siis astetta lähempänä. Tulen opiskelemaan kandintutkintoa kulttuuri -ja yhteiskuntapainotteisesta kasvatustieteestä yliopistossa nimeltä Goldsmiths University of London. Kurssi kuulostaa hirmu mielenkiintoiselta ja opinnot antavat vapauden suuntautua omiin mielenkiinnonkohteisiin.

Vuosi sitten muistan vierailleeni yliopiston nettisivuilla ja miettineeni "tämä on kuin minulle tehty" lukiessani yliopiston esittelyä. Siitä saakka haaveilin siellä opiskelusta - ja nyt se on pian totta! Kesäkuussa vierailin kampuksella ja halu päästä sinne vain vahvistui. Olen hyvin innoissani aloittamassa siis opintoja! Vielä on paljon tehtävää mutta syyskuun lopulla se sitten virallisesti alkaa - opiskelijaelämä!

Lontoo, rakkaani

2011-08-14T12:21:00.001+02:00

On hassua miten asuessaan pidempään samassa kaupungissa siihen muodostaa suhteen, joka toisinaan muistuttaa lähes ihmissuhdetta. Välillä kaupunkiaan rakastaa, sitä hehkuttaa ja sen ihanuudesta aivan huumaantuu. Aina löytyy ihania uusia asioita jotka saavat rakastumaan yhä enemmän ja tuntuu kuin aivan ratkeaisi kaiken sen tunnemäärän vuoksi. Kun taas toisinaan se saa vihastumaan, suorastaan raivostumaan oikutteluillaan ja epäluottamuksellaan. Mutta silti sitä ei halua poiskaan läheltään, koska se on silti se oma ja rakas turvallinen kaupunki joka lopulta kuitenkin ottaa vastaan vaikka sille hiukan välillä vihoittelisi.

Suhteeni Lontooseen on ehdottomasti juuri tällainen, kuin myrskyisä mutta rakkaudentäyteinen parisuhde. Eilen teki mieli täpötäydessä tubessa hikisenä seisoessani pistää pillit pussiin ja irtisanoa koko juttu mutta silti siinä kiukunpuuskassani sillipurkkitunnelmissa ymmärsin kuinka olen kiintynyt Lontooseen ja kuinka jopa se hermojaraastava tubeasemien sokkeloissa kiiruhtaminen ja hikisissä oloissa matkustus tuo jotenkin sellaisen turvallisuuden tunteen ja kuinka se vain kuuluu niin oleellisena osana elämään täällä että ilman sitä se ei olisi edes yhtä lontoomaista. Ja ne vääriin paikkoihin pysähtelevät ja joka paikkaan palloilevat turistit (nimenomaan rajaan ärsytykseni siis tuohon yhteen turistityyppiin joka edellämainittujen lisäksi tukkii liukuportaat - tapahtui muuten eilen juuri kiireen keskellä - ja pysähtyy keskelle täyttä käytävää seurueensa kanssa keskusteelmaan minne seuraavaksi suunnata - äly hoi). Silti, toisinaan oikein tekee mieli imeä itseensä tämän kaupungin salaperäistä viehätystä, joka jotenkin on niin uniikkia ettei sitä muualla ole.

Nyt täällä lähes 6 kuukautta asuneena on tullut nähtyä kaksi vuodenaikaa ja nyt on alkamassa se ihana Lontoon syksy väreineen ja kahvilassa kaakaon äärellä tunnelmointineen. En malttaisi odottaa! Vietin Lontoon syksyä hetkisen aikaa hurjat kolme vuotta sitten kuukauden ajan. Kylmästi luihin ja ytimiin pureutuva se oli, mutta ne kauniit ruskaiset päivät kyllä pelastivat sen.

Niin kai se on, että todellinen rakkaus kestää ne vaikeudet ja viat hammasta purren. Ja sitten taas ollaan niin onnellisia yhdessä!

-------------------

Olisi mukava kuulla myös muiden kokemuksia omista asuinkaupungeista ja suhteesta niihin. Asutpa sitten Suomessa tai ulkomailla, voit jakaa tarinasi!

Elokuu ja odotus - yöllisiä pohdintoja

2011-08-11T11:44:00.001+02:00

Elokuu on yksi suosikkikuukausistani. Silloin ollaan vielä kesässä, mutta ilmassa on jo aavistus syksyn tuntua. Illat ovat hämäriä ja vilpoisia, tekee mieli istua ulkona kynttilänvalossa. Luonnostakin huomaa kesän loppumisen, kasvit alkavat nuupahtaa ja tiputtaa lehtensä. Ilmassa leijuu sellainen tietty elokuun tuoksu ja tunnelma. Sen tuntee täällä Lontoossakin, vaikka kaikkein ihanin on kuitenkin Suomen elokuu.

Ilmassa onkin ollut hieman ikävää siihen Suomen elokuuhun. On miettinyt miten ihanaa on kun voi mennä metsään poimimaan tuoreita mustikoita ja puolukoita. Miten hyviltä ne maistuu. On miettinyt elokuun jännittäviä aikoja kun koulut alkoi ja miten kivaa lapsena oli laittaa illalla reppu valmiiksi ja leikkiä kavereiden kanssa niin kauan kunnes piti mennä sisälle, olihan kesän viimeinen päivä.

Elokuu tuo mukanaan aina tiettyä haikeutta mutta paljon myös uutta ja jännittävää odotettavaa. Viime elokuussa kiersin Suomen ympäri kaveriporukan kanssa autolla mennen hieman Ruotsin puolellekin ja lähdin spontaanisti Hollantiin opiskelemaan. Tässä elokuussa olen Lontoossa ja odotan innolla yliopiston alkamista täällä. Ja se tuttu elokuun tuoksu on ilmassa, täälläkin.

Paljon odotettavaa on edesspäin ja tuntuu hassulta miten aika tuntuu pysähtyvän kun jotain oikein kovasti odottaa. Opiskeluiden alku on vielä siellä jossain, näennäisesti kaukana. Vielä on kompastuskiviä, paljon tehtävää. Mutta välillä tulee haikeus suomalaisiin mustikkametsiin, syömään tuoretta marjapiirakkaa, poimimaan värikkäitä lehtiä ja lukemaan sanomalehteä tutun pöydän ääreen. Koti-ikävää kai se on. Huoh. Kai se on osa tätä elokuun tunnelmaa ja odotuksen aiheuttamaa ajatustenvirtaa.

Tunnelmiin sopii mitä parhaiten Yann Tiersenin ihana pianomusiikki Amélie-elokuvasta:

Newquay, Cornwall

2011-08-04T20:54:00.000+02:00

Viikonloppuna suuntasimme ystäväni kanssa kauan odotetulle matkalle Cornwalliin Englannin lounaisrannikolle Newquay-nimiseen pikkukaupunkiin, joka on tunnettu maan ehkä parhaimpana surffauskohteena. Sinne suuntasimme siis myös aaltojen nappaamisen toivossa.

Bussimatka Lontoosta kesti reilut 7 tuntia, mutta yöbussissa se kuitenkin suhteellisen kivuttomasti hurahti. Istuminen kuitenkin palkittiin kun perillä odotti idyllisen rosoinen ja huikeita maisemia tarjoava pikkukaupunki. Rantamaisemat olivat aivan upeat ja tunnelma oli ihanan merellinen lokkien kirkuessa ja meren suolaisen tuoksun leijuessa ilmassa. Olipa muuten ihana nuuhkia raikasta meri-ilmaa Lontoon jälkeen!

Surffauksestakin päästiin nauttimaan todenteolla ja huikeita maisemia tuli kyllä ihasteltua monet kerrat. Itse kaupunkina Newquay ei ollut mikään maailman kaunein tai viihtyisin, mutta heti kun pääsi rannan tuntumaan muuttui tunnelmakin paljon paremmaksi. Paikka tuntui kuitenkin hyvin englantilaiselta pikkukaupungilta kivitaloineen ja fish & chips-paikkoineen. Erikoisuutena tietysti cornish pasties, paikallinen pasteija jonka sisällä voi olla niin kanaa kuin papujakin. Maistoin Full English Breakfast-nimellä kulkenutta pasteijaa jossa todella oli sisällä englantilainen aamiainen makkaroineen ja papuineen. Hyvä ettei vielä munakasta oltu laitettu joukkoon. ;)

Reissu oli kokonaisuudessaan ihana piristys arkeen ja tuntuu että puhtia sai oikein roppakaupalla. Merta ja surffausta jäi ikävä, mutta tietääpä ainakin että tuollainen keidas on olemassa Englanninkin sisällä.

Regent's Park

2011-08-02T13:28:00.000+02:00

Olen löytänyt ehdottomasti suosikkipuiston Lontoossa. Regent's Parkissa vierailin aiemmin huhtikuussa kirsikankukkien kukinnan aikaan ja puisto oli toki jo silloin todella kaunis, mutta eräs kesäpäivä ihastuin paikkaan oikein todenteolla. Puisto on jotenkin vehreämpi ja viihtyisämpi kuin esimerkiksi Hyde Park ja kauniit suihkulähteet ja kukat saa sen erityisen kauniiksi. Täydellinen paikka piknikille aurinkoisena päivänä!

Entä jos..?

2011-07-13T11:06:00.001+02:00

Tiedätte varmaan sen tunteen kun on tehnyt jonkin päätöksen ja vaikka samaan aikaan se on helpotus, herää myös epäilys siitä oliko päätös nyt oikea sittenkään. Ikäänkuin luontaisesti aistisi tarvetta perääntyä jo tehdystä asiasta.

Minulle tuo tunne on viime aikoina ollut erittäin tuttu. Olen vatvonut asiaa mielessäni paljon, se on saanut minut uppoutumaan omiin ajatuksiini väärillä hetkillä ja vienyt aikaani kun olen etsinyt ratkaisua pulmiini. Tämä tunne on minulle tuttu myös esimerkiksi ajalta kun odotin lähtöä Australiaan ensimmäisellä kerralla, siinä olikin muutama kuukausi ennen kuin pääsin viimein matkaan. Tarve paeta, perua koko juttu, heräsi useamman kerran. Jos taas olisin lähtenyt heti matkaan ei tätä tunnetta olisi ehtinyt tullakaan. Hollantiin lähtiessä se iski oikeastaan vasta taksissa matkalla lentokentälle, mutta kohta olinkin jo koneessa ja innoissani. Niin se käy paljon helpommin.

Nyt epäröin valitsinko oikein, mitä jos jossain on jotain paljon hienompaa. Toinen vaihtoehtokin olisi, tosin siinä on omat riskinsä ja sitäkin täytyisi odottaa. Vielä pidempään. Mutta tuolla jossain on paikka jossa olen aina halunnut käydä ja jossa haluamani elämäntyyli olisi mahdollista, jossa voisi avautua mahdollisuuksia pidemmälle tulevaisuuteen. Leikittelen ajatuksella millainen elämäni olisi jos valitsisinkin toisin. Tulisiko minusta erilainen siellä kuin minusta tulisi täällä? Tekisinkö samoja asioita, näyttäisinkö samalta? Uskon että molempiin vastaus on osittain ei, sillä esimerkiksi Australia muovasi minua niin paljon että en olisi sellainen ihminen joka olen nyt ellen olisi siellä ollut. Sama Hollannin ja nyt Lontoon kohdalla. Mutta sitä minä juuri rakastankin maailmalla asumisessa, että paikat muovaavat ja opettavat. Koen rikastuneeni hurjasti kokemuksistani ja koen eläväni itselleni sopivampaa ja antoisampaa elämää kun asun ympäri maailmaa ja sulaudun osaksi uutta kulttuuria.

Mutta onko tämä sittenkään se kulttuuri, se paikka johon haluan jäädä? Lontoo on upea ja Iso-Britannialla on paljon annettavaa, vain pieni osa on vasta koettu. Entä jos-ajatukset vain vyöryvät mieleen tuon tuostakin.. Utelaisuus on mielestäni hyvä ominaisuus ja se on tuonut paljon hyvää, mutta se on aina saanut myös aikaan rauhattoman mielen joka haluaa kokemaan taas uutta ja joka tietää että jotain hienoa on tuolla jossain ja tahtoo löytää sen.

Valinnat ovat vaikeita, mutta täytyy olla onnellinen että on mahdollisuus valita. Epäröinti kuulunee asiaan, mutta valinta olisi huomattavasti helpompi jos jokin toinen vaihtoehto ei kutkuttelisi mielessä.. Miten nyt sitten valita kumpi on se oikeampi? Toisinaan toivoisin että joku päättäisi asian puolestani, mutta itse kai on tehtävä kuten oikeimmaksi tuntee.. Kyllä se oikea tie vielä löytyy, täytyy vain uskoa.

Lontoon heinäkuu

2011-07-03T22:18:00.002+02:00

Kesäkuu kului ohitse sellaisella vauhdilla että heinäkuussa tekee mieli pysähtyä nauttimaan entistä useammin ja kantaa myös sitä kameraakin toisinaan mukana. Toiveena heinäkuulle on ehdottomasti ne kauan odotetut helteet jotka täällä jotenkin ihmeellisesti sijoittuivat huhtikuulle.

Lähitulevaisuus on tällä hetkellä erittäin avoinna, sillä on vielä epävarmaa lennänkö viikon kuluttua Suomeen määrittelemättömäksi ajaksi lomalle vai jäänkö suoraan Lontooseen odottelemaan opintojeni alkamista nyt kun tämänhetkinen työni perjantaina loppuu. Toisaalta Suomen kesää kaipaa kovasti, etenkin kun on saanut kateellisena lukea siellä olevista ihanista helteistä kun täällä edelleen saa varautua koleuteen ja sateeseen ja se rusketuskin muistuttaa lähinnä kalkkilaivan kapteenia siellä helteiden keskellä oleviin suomalaisiin verrattuna. No, mutta katsotaan miten tilanne kehittyy.

Tässä hieman kuvia eräältä illalta jolloin sää oli oikein mukavan kesäinen ja kerrankin kannoin kameran visusti olalla.

Kesäkuulumisia

2011-06-27T11:53:00.004+02:00

Lontoossa meitä on hellitty nyt muutaman päivän ajan kauan odotetuilla helteillä, mikä on tuntunut aivan ihanalta koko kesäkuun jatkuneen viileämmän jakson jälkeen.

Pääsin yllättäen juhlistamaan keskikesää ja juhannusta suomalaisessa hengessä täällä Lontoossa lauantaina, kun Suomi-kirkolla järjestettiin juhannusjuhlat. Tuntui kyllä kuin olisi ollut Suomessa kun tuttua kieltä kuuli koko ajan ympärillä ja juhannusruokakin maistui ihanan suomalaiselta. Oli kyllä nostalginen olo tuttujen lavatanssilaulujen raikaessa ja niitä kuunteli mielellään täällä vaikka Suomessa ne ei ihan heti ensimmäisinä kyllä tule mieleen kuunneltaviksi edes juhannuksena.

Lauantaina kävin myös tulevan yliopistoni avoimessa päivässä ja ihastuin kampuksen henkeen kyllä kovasti! Tuntui jotenkin kodikkaalta ja odotan malttamattomana syyskuuta jolloin pääsen siellä sitten todennäköisesti aloittamaan.

Yritän muistaa kuljettaa kameraa enemmän mukana, sillä viimeksi olen kunnolla kuvaillut joskus huhti-toukokuussa ja ihana kesäinen Lontoo pitäisi muistaa aina ikuistaa myös kuviin.. Toivon niin että helteitä olisi jatkossakin ja saisi nauttia Lontoon ihanista puistoista. Tekemistä on tuleville viikoille kyllä kiitettävästi tiedossa ainakin!

Blogisisko

2011-06-18T03:16:00.000+02:00

Tuttavien kesken olen surullisen kuuluisa lukuisista uusista blogeista joita ilmoille pusken - tosin useat niistä eivät koskaan näe kunnolla päivänvaloa. Innoissani uutta virtaa puhkuen loin blogin joka keskittyy asioihin joista pidän ja jotka jollain lailla inspiroivat tai saavat innostumaan. Tällä kertaa englanniksi.

Pidemmittä puheitta siis tervetuloa, kuvaa klikkaamalla pääset perille!

p.s. Lentoharjoituksia jatkaa normaalin tapaansa, tosin viime aikoina arki ja elämä ovat vieneet mukanaan eikä mitään kerrottavaa oikein ole ollut.

Kuulumisia

2011-06-13T01:00:00.002+02:00

Lontoossa on eletty arkea ja aherrusta ja kärsitty todella epäkesäisistä koleista säistä muutamaa poikkeuspäivää lukuunottamatta. Päivästä toiseen on menty erittäin vuoristoratamaisin tunnelmin sillä juuri tämä kesä-heinäkuu tulee olemaan radikaalien valintojen aikaa. Stressiltä ja vaikeilta päätöksiltä ei siis voi välttyä.

Kuva: weheartit

Tällä hetkellä suurin valinta on opiskeltava ala. Olen pyöritellyt mielessä vaihtoehtoa jäädä tänne sillä minulla on Lontoossa opiskelupaikka mieluisessa yliopistossa. Valinnalla on kuitenkin puolensa - myös ne huonot. Toisena opiskelupaikkaehdokkaana on mukana pysynyt Hollanti, josta täytyy tuloksia odotella vielä heinäkuun puoliväliin. Opiskeluala tuolla olisi kyllä oikein mieluisa ja kaupunkikin mukavalta vaikuttaa, tällä kertaa se olisi eteläisen Maastrichtin sijaan pohjoisessa osassa maata. Siellä koskaan käymättä en kaupungista niin tiedä vielä, mutta yliopisto vaikuttaa hyvältä. Opiskelijoita on kuulemma väestöstä suuri osuus, joten tekemistä ja samanhenkistä seuraa ainakin luulisi löytyvän! (Pidän opiskelukaupungin vielä toistaiseksi salassa, anteeksi jos teistä löytyy uteliaita yksilöitä!)

Kovasti olen yrittänyt ottaa nyt kaiken irti Lontoosta ja tänne on kyllä näiden neljän kuukauden aikana hyvin kotiutunutkin. Ystäväporukka on löytynyt ympärille, työ on rutinoutunut hyvällä tavalla sekä kaupunki on ihanan tuttu mutta silti aina löytyy uutta. Tänne kutkuttaisi kyllä jäädä - välillä todella tajuaa asuvansa yhdessä maailman upeimmista kaupungeista sen historian, kulttuurin ja kauneuden puolesta. Lontoossa vaan on jotain taikaa, siitä on tullut melkein mottoni.

Pitäisi aina muistaa että maailma on avoinna, että jos jotain haluaa voi sen saavuttaa kun vain ottaa oikean asenteen.

Liitän tähän vielä hyvin osuvan videon ja hyvänmielen kappaleen:

Olipa kerran eräs lauantai

2011-05-28T19:55:00.006+02:00

Tänään matkallani keskustaan ostin sattumoisin Walker's -sipsejä ja samalla palasin elävästi vuoteen 2008 kun ensimmäisen kerran asuin Lontoossa.

Lukion jäkeisenä ensimmäisenä välivuotena kaikki tuntui niin jännittävältä ja maailma niin suurelta. Olin asettunut Lontooseen, hämmästynyt sen suuruudesta ja taivaalla alati lentelevistä lentokoneista. Huoneessani oli kattoikkuna, josta joskus iltaisin kurkistelin katujen valoja ja nenään tuoksui ravintoloiden ihanat ruoat. Kaupunki kohisi ihanasti ja ilman täytti lentokoneiden humina. Usein syksyisen Lontoon kaduilla talsiessani ostin kulmakaupasta vihreän pussin Walker's -sipsejä ja mutustelin niitä mennessäni. Nyt niistä on tullut ihan Lontoo-sipsejä ja ne muistuttavat aina tuosta lyhyestä, mutta ihanasta syksystä tässä upeassa kaupungissa.

Lontoota vuonna 2008

Tänään vietin lauantaipäivää harhailemalla jossain Leicester Squaren ja Covent Gardenin välimaastossa. Päivän jalkapallopelistä ei voinut olla tietämättä sillä jalkapallokansaa oli aivan joka puolella ja niinpä hartaat kuorolaulut ja ilonhurraukset olivat joka puolella. Ilmassa oli lähes kansanjuhlan tuntua ja kummankin joukkueen paitoja näkyi joka puolella.

Kaikesta huolimatta lauantai oli kiva ja leppoisa jälleen eikä pieni sade edes haitannut kun sai pidellä sadetta teatterin katoksen alla ja katsella ihmisiä. Tällaisina päivinä minä niin rakastan Lontoota.

Vastauksia

2011-05-27T00:27:00.003+02:00

No niin, nyt olen saanut vastattua lähettämiinne kysymyksiin - niitä tulikin ihanan paljon! Toivottavasti nämä ovat avuksi ja antavat uutta tietoa! Lisää toki saa kysyä jos tulee vielä mieleen.

Maastricht, Hollanti ja opiskelut

Ja sitten millaisena koit Hollannin ja Suomen kulttuurieron? Tapahtuiko sulle jotain hassuja kulttuurikömmähdyksiä tai "noloja" juttuja kulttuurierojen takia?

Yllätyin Hollannin ja Suomen välisten kulttuurierojen määrästä. Hollantilaiset ovat suomalaisia paljon eloisempia ja sosiaalisempia, ihmiset pulpattavat koko ajan ja esimerkiksi bussissa kaikki tuntevat tietävän toisensa sen perusteella että juttua tulee vieruskaverin tai takana istuvan kanssa vaikka tuskin välttämättä edes ovat nähneet toisiaan ennen. Toisinaan nolotti jos joku ystävällinen vanha rouva tai herra alkoi juttusille hollanniksi ja juttu vain jatkui vaikka väliin yritti sönköttää että ei puhu hollantia. Usein vanhemman väen englanninkielen taidon eivät riittäneet pidemmälle jutusteluun mikä oli ehkä hiukan harmi. Ja joskus tuotti vaikeuksia lausua hollanninkielisiä paikannimiä esimerkiksi bussikuskille kertoessa, kerrankin jouduin toistamaan nimen varmasti viitisen kertaa ennen kuin kuski hoksasi minne oikein halusin päästä.

Itekin olen just menossa opiskelemaan Maastiin syksyllä, ja käytännön jutuista olisi ihana kuulla. Esim oliko sun mielestä helppo tutustua muihin opiskelijoihin?

Muihin opiskelijoihin on helppoa tutustua, kun on vain avoin ja ennakkoluuloton asenne. Itse koin suurimman osan oman tiedekunnan ihmisistä niin erilaisiksi (alankin ollessa väärä) joten koin hieman vaikeuksia löytää yhteistä säveltä heidän kanssaan, tosin ihania poikkeuksiakin löytyi. Ryhmäkeskusteluissa tutustuu kivasti ihmisiin ja samoin tietysti opiskelijatapahtumissa.

Lopettiko paljon porukkaa kesken?

Meidän kurssilta lopetti edellisenä vuonna kuulemma lähes n. 50% eli melko hurja osuus. Ensimmäinen vuosi onkin rankka ja vähän "boot camp"-henkinen jossa kukin voi kokeilla rajojensa ja taitojensa kestävyyttä.

Millaiselta PBL tuntui?

PBL eli Problem Based Learning tuntui aluksi hieman pelottavaltakin, koska keskustelun kulkuun liittyi paljon tarkkoja sääntöjä ja tunnilla piti muistaa paitsi säännöt myös itse asiasisältö josta keskusteli. Tuntui aluksi todella oudolta että opiskelijat opettivat toisiaan opettajan sijaan, mutta tapa on minusta todella inspiroiva ja asiat jäivät todella päähän kun niistä keskusteltiin yhdessä. Töitä piti todella tehdä, koska keskustelutilanteessa ei pärjännyt jos materiaalit oli lukematta. Kurinalaisuutta vaaditaan, jotta saa pysyttyä mukana. Yleisesti ottaen PBL on mielestäni tehokas tapa oppia ja sopii erityisesti opiskelijoille jotka haluavat osallistua ja antaa oman panoksensa ryhmätilanteeseen ja kaikkien oppimiseen.

Maksoitko lukukausimaksua kerralla vai osissa ja jos lopettaa niin joutuuko maksamaan kuitenkin koko vuoden?

Maksoin kuukausittaisissa erissä. Lopettaessa ei joutunut maksamaan koko vuotta vaan ainoastaan sen ajan kun on ollut rekisteröityneenä yliopistoon. Kannattaa siis "kirjautua ulos" yliopistosta heti jos lopettaa siellä opiskelun että maksettavaa ei kerry ylimääräistä.

Mulle tuli mieleen, että oletko kertaakaan katunut päätöstäsi lopettaa opiskelut Hollannissa tai oletko kaivannut sinne takaisin? :)

Olen toisinaan katunut päätöstäni, mutta juuri tänään muistelin kuinka olin menossa aivan väärään suuntaan omien henkilökohtaisten haaveideni ja arvojeni suhteen joten olen iloinen että huomasin ajoissa lopettaa ja vaihtaa suuntaa. Päätöksestäni lähteä on seurannut niin paljon hyviä asioita ja olen oppinut niin paljon, että suurimakksi osaksi olen erittäin onnellinen että näin kävi. Tosin välillä ikävöin opiskelijaelämää, kavereita ja Maastrichtia kaupunkina mutta juuri täällä ja nyt on niin hyvä että nykyisyys voittaa menneisyyden. :) Hollanti opiskelumaana on tosin tänä vuonakin vaihtoehtona, siitä ehkä lisää myöhemmin!

Itse olen myös kiinnostunut opiskelusta Maastrichtissa, joten olisi kiva tietää, mikä sinun pääaineesi olikaan ja millaisella yo-todistuksella ja päättötodistuksella pääsit sisään yliopistoon?:)

Pääaineeni oli European Law eli opiskelin Englannin, Ranskan, Hollannin ja Saksan lainsäädäntöjä. Hain ihan hyvällä yo-todistuksella ja päättötodistuksella, tosin suurimmassa osassa Maastricht Universityn tutkinnoista ei todistuksella oikeastaan ole sen kummempaa merkitystä kuhan se vain löytyy. Opiskelijoista lähes kaikki siis pääsevät sisään ja ensimmäinen vuosi karsii opiskelijoita koska se on todella vaativa ja esimerkiksi omalla kurssillani viime vuonna tosiaan lopetti puolet ekan vuoden jälkeen. Karsinnan voi tehdä ihan itse jos ei tunnu oikealta alalta tai sitten yliopisto, joka tiputtaa opiskelijat pois tai ekalle vuodelle jos opintopisteitä ei kerry tarpeeksi.

Maastrichtiin liittyen, mihin aikaan koulu ilmoitti siitä et sut oli hyväksytty?

Omalla kohdallani jumitin todistuskopioiden kanssa vähän turhan kauan mikä hidasti valintaa mutta kunhan paperiset todistuskopiot on yliopistolla elektronisen hakemuksen lähettämisen jälkeen, on yliopisto valmis tekemään päätöksen. Yleensä päätös on "conditional" eli ehdollinen siihen saakka kunnes lukukausimaksut on maksettu. Arvelisin että noin kuukausi kuluu elektronisen hakemuksen ja todistuksien lähettelyn jälkeen että yliopistolta kuuluu päätöstä.

Mistä etit kämpän ja avasitko pankkitiliä hollannissa?

Asunnon hommasin yliopiston kautta mikä onnistui todella helposti: hain asuntolapaikkaaa ja parin päivän päästä minulla olikin jo katto pään päällä! Se kävi siis erittäin helposti, mutta yliopiston tarjoamissa asuntoloissa on huonoina puolina kaukainen sijainti sekä korkea hintataso. Suosittelisin siis etsimään kämppää keskustasta tai ainakin kätevän pyörämatkan päästä, tosin silloin täytyy nähdä hieman enemmän vaivaa.

Pankkitilin avaaminen on kaupungin asukkaaksi rekisteröitymisen ohessa tärkeimpiä asioita jotka täytyy hoitaa paikalle tullessa. Lukukausimaksujenkin kannalta pankkitili on hyödyllinen. Henkilökunta osaa kyllä neuvoa englanniksi ja lähes kaikki opiskelijat tuntuivat käyttävän samaa pankkia. Yliopistokin järjestää ensimmäisinä päivinä pankkitilin avaamisen neuvontaa joten homman pitäisi hoitua kätevästi. Tunnuksia ja korttia tosin joutuu tovin odottelemaan.

Millaiset harrastusmahdollisuudet yliopistolla on? Onko tytöille tarjolla joukkuelajeja ( jalkapallo, salibandy yms..) ?

Yliopistolla on melko paljon etenkin urheiluun liittyviä harrastusmahdollisuuksia. Esimerkiksi löytyy muutamia joukkueita, itse tosin en niistä sen tarkemmin tiedä muuta kuin että tasokas tyttöjen rugbyjoukkue löytyy jossa on ainakin muutama suomalaisvahvistuskin mukana. Osa urheilujoukkueista on tosin vain hollantia puhuvia mutta esimerkiksi tuossa rugbytiimissä toimitaan englannissa. Kannattaa ottaa selvää tuosta antamastani linkistä!

Ja sit noista lukukausimaksuista, maksoitko kerralla vai erissä? Kuinka paljon sait Kelalta opintorahaa ja rahotitko sun opiskeluja jotenkin muuten ( työ) ?

Maksoin kuukausittaisissa erissä. Rahoituksessa auttoivat opintoraha + asumislisä ja lainantakaus. Muuta suurempaa rahoitusta ei vanhempien satunnaista avustusta lukuunottamatta ollut.

Viimiseks haluisin kysyy vielä et millaset mahdollisuudet Maastiksessa on bilettää?Klubeja ei vissiin hirveesti oo mut pubeja?

Biletyspaikkoja löytyy etenkin pubeista ja kotona järjestettävät pippalot on myös suosittuja. Klubeja ei tosiaan oikein ole. Valitettavasti myös yksi kaupungin vilkkaimmista baareista suljettiin juuri, mutta kyllä sieltä silti biletyspaikkoja löytyy. Yliopiston järjestöt pitävät paljon bileitä ja yliopisto järjestää pari kertaa vuodessa suuret teemabileet, jotka on olleet mitä hienoimissa paikoissa (sijainti siis vaihtuu aina) ja teemoina mm. black & white, rantateema, viidakko ja kuulemma seuraava on museo/taide-teemainen.

Lontoo ja au pairina oleminen

En tiedä oletko jo selittänyt, mutta miten päädyit juuri Britteihin ja Lontooseen au pairiksi alunperin?

Olin Lontoossa au pairina muutama vuosi sitten, lukion jälkeen jolloin ihastuin kovasti kaupunkiin. Olin täällä tuolloin tosin vain kuukauden koska perheen kanssa tuli ongelmia, mutta tiesin että haluan myöhemmin palata tänne ja tutustua kaupunkiin kunnolla. Hollannissa opiskelun jälkeen kaipuu asumaan englanninkieliseen maahan oli suuri ja koska edellisenä keväänä Lontoo jäi haaveeksi, päätin nyt toteuttaa sen ja lähteä tänne kevääksi. Päätökseen vaikutti myös tänne opiskelemaan haku, joten halusin oppia tuntemaan kaupunkia ja hakea yliopistoihin täällä asuessani. Au pairiksi siksi että olen aina pitänyt lapsista, ollut paljon tekemisissä lasten kanssa ja haluan luokanopettajaksi nimenomaan alakouluikäisten opettajaksi.

Mikä on ultimate lemppari paikkasi Lontoossa ja miksi?

Tämä on yllättävän vaikea kysymys, koska mulla ei ole oikeastaan mitään tiettyä lempparipaikkaa. Tykkään niin monesta paikasta täällä. Mutta jos yksi ultimate lemppari pitäisi valita niin se on varmaan Primrose Hill tai sitten Covent Garden. Ensiksi mainittu on ihana kukkula lähellä Regent's Parkia josta näkee kauas Lontoon keskustaan. Covent Garden puolestaan on tunnelmaltaan ihana ja jotenkin niin aidon lontoolainen.

Ja yleisesti, podetko koti-ikävää, ja jos, niin minkä laatuista ja miten se ilmenee?

Kumma kyllä, koti-ikävä ei usein vaivaa. Pieniä hetkiä tulee jolloin saattaa olla ikävä jotakuta henkilöä, asiaa tai hetkeä mutta usein arkikiireet ja oma elämä täällä saavat unohtamaan ikävän. Toisinaan myös Skype-hetki auttaa akuuttiin ikävään.

Onko sulla kauhea matkustuskärpäsen purema just nyt vai tekeekö enemmän mieli asettua?

Tällä hetkellä taitaa vahvimmilla olla asettumisen tarve, sillä haluaisin löytää opiskelijapaikan ja hankkia tutkintoni vielä kun olen nuori. Paheenani on jäädä haihattelemaan ja tekisi toisinaan mieli matkustella vielä vuosi, mutta järki sanoo jo asettumaan. Toisinaan kaipaan kovasti tosin näkemään kauan unelmoimaani Indonesiaa etenkin Balin kohdalta sekä nyt on alkanut myös New York siintää unelmissa..

Tulevaisuus

Mitä haluaisit tulevaisuudessa opiskella? Mikä tuntuisi (tällä hetkellä) mieluisimmalta alalta?

Tällä hetkellä mieluisimmalta tuntuisivat kaksi on/off-vaihtoehtoa: lapsuuden haaveammatti luokanopettaja sekä lukioaikainen uudelleen herännyt haaveammatti psykologi. Lisäksi pari muuta vaihtoehtoa on ollut harkinnan alla muihin mielenkiinnon kohteisiin liittyen, sijoittuen lähinnä humanististen ja valtiotieteiden alueelle. Tällä hetkellä taitaa lopullinen valinta olla eniten kiinni siitä kumpaan kahdesta yliopistovaihtoehdostani pääsen sisälle, niin karulta kuin se kuulostaakin. Mutta uskon siihen että kaikella on tarkoituksensa, joten kumpaan ikinä päädynkään uskon sen olevan lopulta se oikea valinta (niin ainakin kovasti toivon).

Onko todennäköistä että enää ikinä, tai pitkään aikaan, menet takaisin Suomeen asumaan?

Koskaan ei kai saisi sanoa "ei koskaan", joten vielä en tiedä tulenko Suomeen muuttamaan takaisin jossain vaihessa elämääni. Mitään äärimmäistä Suomi-vastustusta minulla ei ole mutta koen parhaimmaksi tässä vaiheessa elämää nähdä hieman maailmaa ja kokea kun se kerta on nyt mahdollista. Suomi on kuitenkin minulle rakas kotimaa jossa asuu tärkeitä ihmisiä, joten ainakin mielelläni siellä vierailen. Opiskeluni tulen todennäköisesti suorittamaan muualla kuin Suomessa kuitenkin.

Onko tietoa minne päin maailmaa haluaisit seuraavaksi "asettua"?

Haluaisin asettua ainakin opiskeluen ajaksi Lontooseen ja yleensäkin Britteihin. Tämä vain on niin ihana ja kodilta tuntuva kaupunki ja maa. Täällä on mielettömän hienot mahdollisuudet monille asioille mitä haluan tehdä ja opiskeleminen täällä on jo monen vuoden takainen haave. Voisin kuvitella asuvani täällä myös ollessani työelämässä, niin paljon kaupunkiin olen rakastunut!

Lipdub Maastricht Universityn tapaan

2011-05-24T02:21:00.003+02:00

Törmäsin Maastricht Universityssä opiskellessani mielenkiintoiseen ilmiöön nimeltä lipdub, sillä löysin sattumalta yhden yliopiston tiedekunnista tekemän lipdub-videon. Kyseessä on siis musiikkivideomaisesti tehty video jossa "lauletaan" eli liikutetaan huulia kappaleen sanojen mukaisesti samalla tanssien. Yliopiston ollessa kyseessä näiden lisäksi esitellään omaa tiedekuntaa ja yliopistoa sen mukaisessa hengessä. Useat yliopistot ovat tehneet oman versionsa joten kyseessä taitaa olla suorastaan trendi. Itse musikaalien ja musiikkivideoiden fanittajana en pistä ollenkaan pahakseni! ;)

Myös kaksi muuta Maastricht Universityn tiedekuntaa on tehnyt lipdub-versionsa ja mielestäni kaikissa on onnistuttu hyvin kuvaamaan tiedekuntien henkeä ja ihmisiä. Harmi ettei oma entinen tiedekuntani, Faculty of Law, ole vielä tuollaista videota tehtaillut. Mielenkiinnolla sellaista mahdollisuutta odotan ihan sen vuoksi että siellä saattaisi olla tuttuja naamoja myös siksi että haluaisin nähdä miten ihmiset siellä ikuistavat itsensä ja tiedekuntansa.

Tässä Maastricht Universityn taidonnäytteet!

Oma suosikkivideoni jonka takana on Faculty of Arts and Social Sciences:

Faculty of Business and Economics:

University College Maastricht eli UCM:

----------------

P.S. Vielä on aikaa kysyä! Olen tosi iloinen jo tulleiden kysymysten määrästä mutta uudet kysymykset ovat erittäin tervetulleita! :)

Aika kysyä!

2011-05-19T22:01:00.004+02:00

Todella monessa blogissa on nyt pyydetty lukijoita kysymään mitä tahansa blogiin liittyen ja koska minulle silloin tällöin tulee kysymyksiä esimerkiksi Hollannissa opiskelusta tai Au pairina olemisesta, päätin nyt tehdä merkinnän johon kaikki kysymykset saa kerralla kysyä pois! :)

Vastaan siis erittäin mielelläni jos mieltä jokin askarruttaa! Tietysti pitäkäämme kysymykset hyvän maun rajoissa ja blogiin liittyvinä. :) Vastaan noin viikon kuluessa joten kysymyksille on vähintään siihen saakka aikaa. Teen vastauksista erillisen merkinnän mikäli kysymyksiä tulee useampia.

Ajatuksia

2011-05-18T00:32:00.005+02:00

Sunnuntaiyönä oli kieltämättä ihanaa tietää olevansa Suomesta, maasta joka voitti vihdoin jääkiekon maailmanmestaruuden sitten vuoden 1995. Joka vuosi sitä oli toivottu ja rukoiltu, huudettu tv-ruudun edessä ja kuunneltu Antero Mertarannan värikästä ja osuvaa selostusta pelin kulusta.

Aloin samalla miettimään kaiken sen Suomesta netin kautta kantautuneen huuman ja onnen keskellä sitä, miten iso asia maailmanmestaruus juuri jääkiekossa meille onkaan. En nimittäin kokenut tärkeäksi alkaa selostamaan paikallisille tai edes eurooppalaisille ystävilleni täällä sitä mitä jääkiekon maailmanmestaruus meille merkitsee. Kai se on joku suomalaisuuden osa joka ei aina välttämättä välity muualle (tosin poikkeuksiahan aina on). Tosin täällä jalkapallo on samankaltaisessa asemassa, se on samalla lailla lähes joka pojan -ja miehen urheilulaji vähän kuten jääkiekko Suomessa. Samalla ymmärsin miten arktisista ja karuistakin oloista sitä onkaan lähtöisin, maasta jossa kansallisurheilulaji pelataan jäällä puhumattakaan siitä että rajun lajin edustajilta puuttuu usein hammas jos toinenkin.

Mielessäni ovat pyörineet myös "edustava" suomalaiskuva mikä mediassa myllyää nyt kun maailmanmestaruutta on juhlittu presidentinkin kanssa ja kaiken kansan edessä. Kaatuilua ja sekavaa humalaista sopertelua kameran edessä ei ole puuttunut. Kyllä sitä örväystä on joka maassa, mutta jotenkin tuntuu että toisinaan perusluonteeltaan jurot suomalaiset on juuri niitä jotka on käytöstapoja vailla sitten humalassa ollessaan - myös kaiken kansan edessä tv:ssä. Mutta toisaalta, onhan maailmanmestaruus sentään jotain mitä saa luvan kanssa juhliakin mutta senkin voi tehdä asiallisesti ja järki päässä.

Toinen ikävä lieveilmiö on ollut ruotsalaisten pilkkaaminen. Osin tämä toki on leikkimielistäkin ja onhan sitä kitkaa naapurimaan kanssa aina ollut, mutta haukkumanimet ja mediassa näkynyt vahingonilo Ruotsia kohtaan on ollut ehkä hiukan tarpeettomissa mittakaavoissa. Ei menestys saisi nousta hattuun niin, että toisia aletaan pilkata sen vuoksi. Sitä paitsi hopeaahan Ruotsikin sai, eivät ne pelaajat nyt mitään luusereita ole kuten lehdet ovat vihjailleet.

Itse olen oikein tahallani kuunnellut ruotsalaista musiikkia, sillä uusi lempiartistini on sattumoisin kotosin juuri naapurimaastamme. Voisinpa muuten suositella, kyseessä on siis Veronica Maggio. Pirteää musiikkia, sopii ihanasti kevätpäiviin.

Ollaan me pohjoisen kasvatit ylpeitä voitostamme tuossa kansallislajissa joka on meille niin tärkeä, mutta ei lytätä toiseksi tulleita ja jätetään ne örvellykset nyt ainakin niiden kameroiden ja kaiken kansan ulottumattomiin! Peace out. ;)

Ihana Lontoo

2011-05-16T01:37:00.024+02:00

Jälleen yksi ihana viikonloppu Lontoossa on takana. Rakkaus tätä kaupunkia kohtaan on kasvanut entistä suurempiin ulottuvuuksiin. Löydän jatkuvasti uusia ihania asioita ja paikkoja Lontoosta, jotka antavat syyn sille miksi Lontoo on noussut ehdottomasti lempikaupungikseni Euroopan sisällä (sen ulkopuolella Sydney on edelleen valloittanut sydämeni).

Tänä viikonloppuna kuljeskelin Covent Gardenin ja Leicester Squaren ihmisvilinässä, kävin elokuvissa täällä ensimmäistä kertaa katsomassa upean Water for Elephants, satuin vahingossa keskelle ilmeisesti intialaisen musiikin tapahtumaa Trafalgar Squarella ja vierailin upeassa National Galleryssa.

Satunnaisia otoksia menneiltä viikonlopuilta, tänä viikonloppuna en kantanut kameraa mukanani

Olen vihdoin löytänyt myös Lontoon ihanat kirjakaupat. Hihkuin löytäessäni Waterstone's-kirjakaupan. Se on ehdottomasti lahja kirjojen ystäville! Kuljeskelin siellä ikuisuudelta tuntuneen ajan, sillä rakastan kirjakauppoja. Olen hirmu tarkka valitessani uutta kirjaa, joten kulutan usein aikaa selailemalla eri vaihtoehtoja. Hyvä kirja sitten löytyi matkaan ja aloitin lukemaan sitä kotimatkalla punaisen kaksikerroksisen bussin yläkerrassa istuessani, välillä ihmettelin rakkaan kaupunkini maisemia. Lontooseen on niin helppo rakastua!

Kevennyksenä vielä toissaviikonloppuisen kuulemma tärkeän jalkapallo-ottelun (joita siis näytetään suurista tv-ruuduista pubeissa) lumoamia paikallisia:

Little Venice

2011-05-08T22:48:00.001+02:00

Lontoo osaa yllättää aina. Enpä olisi uskonut että täällä on sellainenkin paikka kuin Little Venice, jossa vieraillessa tuntuu kuin olisi hypännyt johonkin aivan toiseen aikakauteen tai jopa maahan. Little Venice on siis alue Regent's Parkin kyljessä, jossa on kanaali ja paljon veneitä. Alueella on myös tunnelmallisia ravintololoita aivan kanaalin varrella. Kävimme esimerkiksi kahvilassa joka oli tehty veneeseen! Osa veneistä oli ilmeisesti asuttujakin. Kesäisessä vehreydessään paikka sai minut ihastumaan aivan täysin! Voin vain kuvitella miten ihanaa siellä on kesäiltaisin auringon laskiessa..

Annan kuvien puhua puolestaan:

Voin suositella kaikille Lontoossa vieraileville!

The Royal Wedding

2011-05-01T16:21:00.000+02:00

Kuninkaallista häähumua on puitu niin paljon, että luultavasti se alkaa monilla jo tulla korvista ulos. Mutta jotakin taianomaista ja mielenkiintoista noissa kuninkaallisissa häissä on.

Minuunkin häähumu tarttui ihan kiitettävästi - olenhan vielä kaupungissa joka on kirjaimellisesti häätapahtumien keskipisteessä. Niinpä jotain tapahtuman kunniaksi oli keksittävä..

Päätimme spontaanisti kaverini kanssa suunnata eräisiin paikallisiin katujuhliin "street partyhin", jotka täällä Briteissä ovat ihan yleisiä erilaisten juhlien yhteydessä. Usein kokonainen katu suljetaan liikenteeltä, kadulle pysytytetään pöytiä ja se koristellaan värikkäin viirein. Usein asiaan kuuluu myös naapuruston tai yhdistyksen kokoama buffetti. Tällä kertaa osuimme kaverini kanssa paikallisen kirkon järjestämille street partyille, joissa oli tarjolla ruoan lisäksi kirkon sisälle asennettu valkokangas josta häitä pystyi katselemaan. Tunnelma oli tosi mukava tosin kaikessa spontaaniudessaan tilanne hiukan nauratti, emmehän olisi oikein ensin kuvitelleet päätyvämme kirkon sisälle häähumua ihmettelemään.. Ympäriinsä juoksenteli pikkutyttöjä leikkihuntuineen ja kesämekkoineen ja ihmiset reagoivat hurrauksin ja taputuksin hääseremonian eri vaiheille.

Hääseremonian jälkeen kuninkaallisen avioparin lähdettyä kiertoajelulle suuntasimme ulos buffetluonaalle ja sieltä päätimme lähteä Hyde Parkiin jossa tiesimme olevan suuren yleisön katsomassa häitä valtavalta valkokankaalta. Kun pölähdimme ulos tubesta, oli tunnelma kyllä iloisen riehakas. Britannian lippuja oli joka puolella ja ihmiset olivat pukeutuneet häähumun mukaisesti. Katuja oli suljettu kulkueen ja ihmismassojen vuoksi ja tungos oli valtava. Hyde Parkin sijaan päädyimme Green Parkiin, jossa oli pystyssä kojuja pirtelöistä hot dogeihin sekä tietty valtava valkokangas. Ihmisiä istui nurmella katsellen hääseremonian uusintaa ja pian näimme parin myös vilkuttamassa parvekkeella sekä ajamassa tyylillä ulos Buckingham Palacesta. Mikä hulluinta kun parin ja Williamin helikopterityön kunniaksi taivaalla lensi keltainen pelastushelikopteri, valkokankaan takaa pilkisti tämä samainen kopteri juuri samaan aikaan kun se liisi valkokankaallakin. Ihmiset kohahtivat ja osottelivat innokkaina taivaalle. Tuli uskomaton olo miten lähellä ydintapahtumia me olimmekaan, sillä kopteri liiteli hyvin lähellä.

Tunnelma ainakin Green Parkin tuntumalla oli rauhaisa ja iloinen, eikä rähinöitä ja tai örvellystä juuri näkynyt. Ihmiset olivat hyväntuulisia ja sääkin jaksoi suosia.

Kokonaisuutena päivä oli mukavan jännittävä ja häähumun täyteinen. Ei sitä kuitenkaan niin usein pääse kokemaan jotain tällaista lähietäisyydeltä, joten kokemus oli erittäin mielenkiintoinen!

Matkailu avartaa? - tapoja ja tottumuksia maailmalta

2011-04-25T21:20:00.004+02:00

En ilmeisesti koskaan saa tarpeekseni kirjoittaa aiheesta matkustelu. Inspiroiduin eilen kovasti tästä kirjoituksesta ja mieli täyttyi heti matkusteluun liittyvistä ajatuksista.

Jotta saisin itsekin vaihteeksi aikaiseksi jotain aiheeseen liittyvää, päätin kokeilla huvin vuoksi koota yhteen muutamia tapoja, outoksia tai muuta ihmetyksiä jotka on jostain syystä tarttuneet matkaan maailmalla matkatessa.

Ruokailutottumuksia:

Australiassa asuessani ihastuin ikihyviksi hedelmäsalaatteihin. Niillä tarkoitan tuoreita hedelmäsalaatteja, jotka koostuvat usein marjojen ja hedelmistä sekä toisinaan mausteena on myös maustamatonta jogurttia. Colesista sai aivan ihania hedelmäsalaatteja itsepalveluna, eli tiskillä valittiin rasiaan haluamansa yhdistelmä esimerkiksi eri meloneista, marjoista ja muista herkuista lisukkeiden (jogurtti, mysli) kera. Nams! Onneksi Lontoossa on myös hyvä hedelmäsalaattivalikoima, sillä nykyisin olen melkoisen addiktoitunut niihin!

Olen jättäytynyt pois lämpimän lounaan syömisestä. Tämä tapa tarttui myöskin Australiassa, jossa syödään usein voileipä tai salaatti lounaaksi. Sama tapa pätee myös Iso-Britanniassa mikä sopii minulle kyllä oikein hyvin!

Ympäristöllisiä tottumuksia:

Otsikko on ehkä hiukan harhaanjohtava, mutta pointtina on siis se että toisinaan ihan täällä Euroopan sisällä saatan refleksinomaisesti varoa kurkottamasta hämäriin nurkkiin tavaroita etsiessäni niissä mahdollisesti majailevien astetta suurempien ja myrkyllisten hämähäkkien varalta aivan kuten Australiassa täytyi.

Tai sitten yllättävän usein jos kuulen pienen lapseen tietynlaista ääntelyä (sellaista jokeltelun ja kirkumisen välimaastoa) erehdyn luulemaan sitä papukaijan ääntelyksi, joka on tietty Australiassa arkipäivää sillä siellä kyseiset linnut pitävät ääntä lähes koko ajan. Hassua miten nopeasti ja pitkäaikaisiksi tuollaisetkin asiat pinttyy mieleen!

Kielellisiä tottumuksia:

En osaa enää lausua r-äännettä ranskalaisittain vaan teen sen jotenkin kummasti aina hollantilaisittain. Opiskelin ranskaa muutaman kurssin verran lukiossa, jossa luonnollisesti oikeaoppinen lausuminenkin kehittyi, mutta Hollannissa asuttuani täytyi opetella kielen yllättävän vaikea, kurkkuääninen 'r' mikä jäi ikäänkuin päälle kun sen kerran oppi. Kumma juttu, joka tosin herättää toisinaan hilpeyttä kanssakuulijoissa kun yritän lausua jotain ranskaksi.

Toisinaan myös lausun englantia vahingossa hiukan saksalaisella aksentilla, sillä Maastrichtissa opiskelijakunta koostui luullakseni yli puoliksi saksalaisista ja aksenttia luonnollisesti kuuli runsaasti. Lisäksi täällä Lontoossa minulla on myös saksalaisia ystäviä.

Pukeutumistottumuksia:

Australiassa asuessani pukeutumiseni luonnollisesti mukautui helleolosuhteisiin ja pienistä rantamekoista, varvassandaaleista eli paikallisesti thongseista, hellehatuista ja surffishorteista tuli osa jokapäiväistä vakiopukeutumista. Tuohon aikaan tyyli oli muutenkin hyvin erilaista kuin Suomessa muunkin kuin hellepukeutumisen osalta ja mielestäni on kyllä edelleen. Omaksuin etenkin varvassandaalit ja yleisen "surffityylin" johon kuului tietynlainen löysä toppi + revityt farkkushortsit + olkihattu. Australia-aika vaikuttaa pukeutumiseeni edelleen, tosin Hollanti muokkasi pukeutumistani myös ja samoin nyt Lontoo. Kaikkialla kuitenkin ihailin samanhenkistä pukeutumista. Täällä Lontoossa olen ainakin yrittänyt kehittää tyyliäni enemmän siihen suuntaan kuin haluan (ilman sitä surf lookia joka ei täällä ihan kannata ;)

Kaikki kuvat: weheartit

Päivä Au pairin elämässä

2011-04-21T18:49:00.002+02:00

En olekaan kertonut lainkaan elämäni arkisemmasta puolesta täällä Lontoossa. Ensin hieman taustatietoa: olen siis Au pairina, eli hoidan lapsia ja asun samalla perheen kanssa. Tämä on kaikenkaikkiaan kolmas kerta tässä pestissä, tosin perheet ovat aina vaihtuneet. Toisinaan kysyn itseltäni miksi ihmeessä olen taas lapsia kaitsemassa, mutta au pairina oleminen on erittäin hyvä keino päästä näkemään samalla maailmaa ja koska viihdyn lasten kanssa on työkin mieleistä.

Tässä perheessä autan kotona olevaa äitiä hoitamaan 2-vuotiasta, 5-vuotiasta ja 7-vuotiasta lasta. Työtunteja ei ole kovin paljoa, joten liian raskaaksi työnteko ei pääse. Ajat ovat tosin toisinaan epäsäännölliset ja joustavat perheen mukaan. Kaksi vanhinta lasta on koulussa ja nuorin kotona äidin kanssa. Vastuutehtäviini kuuluu enimmäkseen koulun jälkeinen yleinen avustaminen, leikkiminen ja toisinaan harrastuksiin vienti ja tuonti. Mikään päivä ei ole täysin samanlainen, sillä lasten kanssa tietty sattuu ja tapahtuu! Mutta eipä ainakaan käy tylsäksi!

Ajattelin myös kertoa hieman päivästäni Au pairina, tosin koska tänään oli lomapäivä koulusta ei rutiini ole tyypillinen. Ajatkin ovat hyvin summittaisia.

Torstai 21.4.2011

Noin klo 10 - 12:

Leikin 5-vuotiaan pojan kanssa tämän huoneessa hyyvin pitkän leikin Playmobil-leluilla. Leikkiin sisältyi mm. hevosratsastusta, ammuntaa tykeillä ja muuta jännittävää.

Klo 12 eteenpäin:

Lounas koko perheen kanssa. Leikkiä takapihalla. Oltiin esimerkiksi puuhippaa ja tehtiin kuperkeikkoja nurmella. Tämän jälkeen suuntasimme puistoon kahden vanhemman lapsen kanssa.

Noin klo 13 - 14:

Ulkoilua puistossa ja auringon lämmöstä nauttimista. Jäätelöiden syömistä.

Noin klo 15 - 17:

Leikkiä pihalla ja vähän sisälläkin. Esimerkiksi puuhippaa, kauppaleikkiä, pallopelejä, piilosta, pallon piilotusta.

--------------

Nyt olen vapaalla sillä vanhemmat ja nuorimmainen saapuivat asioiltaan takaisin kotiin. Ensi viikolla alkaa taas koulurutiini, joten vielä hetki saadaan nauttia rennommasta loma-aikataulusta.

Jos löytyy Au pairina olosta kiinnostuneita, minulle saa lähettää kysymyksiä aiheeseen liittyen!

Brick Lane ja Lontoon ihana kevät

2011-04-19T23:21:00.002+02:00

Sunnuntaina suuntasin Brick Lanen markkinoille. Katu oli täynnä vilskettä ja tyylikkäitä ihmisiä. Myynnissä oli paljon pienten suunnittelijoiden tuotteita kuten koruja, t-paitoja ja paljon muita vaatteita. Lisäksi löytyi vintagea ja kaikenlaista pientä moneen makuun. Ruokalajeja löytyi niin kiinalaista, japanilaista, afrikkalaista kuin meksikolaistakin.

Tunnelma oli vilkas, mutta itse ihastuin paikan boheemiuteen ja pieniin liikkeisiin markkinoiden ohessa. Löysin esimerkiksi vintage-vaatekaupan ja monia kivanoloisia putiikkeja.

Tänään Lontoossa nautittiin hellelukemista ja ihanasta kesätunnelmasta. Aurinko tuntui lähes kuumalta ja ilmassa tuoksui ihanasti kukat. Ah, melkein kesä!

Brighton

2011-04-18T20:11:00.004+02:00

Brighton oli ensivaikutelmalta viihtyisän oloinen rantakaupunki. Oli ihanaa nuuhkia raikasta merituulta ja katsella kauas horisonttiin. Söinpä rannan tuntumassa myös aidot englantilaiset fish & chipsit - hyvää oli! Jotenkin kaupungista henki menneet vuosikymmenet, tuntui vähän kuin olisi matkannut kuusikymmentäluvulle katsellessa rannan tuntuman pastellisävyjä ja komeana kohoavia valkoisia rakennuksia. Brighton Pierin päässä sijaitseva tivolikin oli hieman vintage-tunnelmainen.

Itse kauppoihin me ei kauheasti ehditty yhden päivän aikana tutustua, mutta kävelimme kuitenkin ympäriinsä ja etenkin rannasta tuli nautittua. Jotkut uskaliaat menivät jopa uimaan! Sää oli auringonpaisteesta huolimatta hieman vilpoinen, mutta silti ihmisiä näkyi uima-asuissa..

Illan tullessa vilske vain yltyi ja rantabulevardi näytti upealta kultaisessa auringonlaskussa kylpiessään. Reissu oli mukava piristys, mutta Lontoon palatessa tuntui kuin olisi palannut kotiin.

Melkein kesä!

2011-04-08T22:55:00.004+02:00

Lontoon asukkaita on hellitty muutaman päivän ajan kesäisellä säällä ja ihanilla lämpötiloilla. Puidenkin lehdet ovat puhjenneet ja joka puolella on ihanan vihreää. Sekös saa ikuisuudelta tuntuvaan kaamokseen tottuneen pohjalaisen ilon ja onnen partaalle! Ihmisetkin ovat jotenkin iloisempia ja puistoista on tullut ihania paikkoja loikoiluun ja piknik-retkiin.

Huomenna suuntana on Brighton! Olen innoissani meren näkemisestä sekä kaupunkiin tutustumisesta. Kuulemani perusteella Brighton on rento ja värikäs London by the sea.. Huomennahan se sitten nähdään millaista siellä on!

Lontoon kevättä

2011-04-02T00:51:00.003+02:00

Kevät on Lontoossa päässyt hyvään vauhtiin ja lämpötilat ovat kohonneet sinne +16 celsiuksen tuntumaan. Ihmiset ovat löytäneet tiensä puistoihin ja kahvilat ovat laajentuneet ulos saakka. Olen kotiutunut kivasti Lontooseen, tavannut kivoja ihmisiä ja tutkiskellut paikkoja. Erityisen innoissani olen Lontoon monista ihanista puistoista, joista suosikeiksi on päässeet mm. Regent's Park ja Buckingham Palacen edessä sijaitseva St. James's Park.

Alla hieman kuvia kotiseudulta:

Maailman ympäri

2011-03-22T13:33:00.002+01:00

Tänään olen matkustanut videoiden avulla ympäri maailmaa. Sain ainakin kaukokaipuun itselleni, mutta myös koin aivan upeita maisemia.

Kävin vierailulla..

Aasiassa

a journey through asia from ivan vania on Vimeo.

Yhdysvalloissa Kaliforniassa

Timescapes Timelapse: Mountain Light from Tom Lowe @ Timescapes on Vimeo.

Norjassa

Cineflex - Norwegian sunrise from Fuglefjellet on Vimeo.

Matka oli hyvä päättää Sydneyyn ja Australiaan

This Old Love - A Sydney Toy Story from Fershad Irani on Vimeo.

Suosittelen pientä virtuaalista reissua tiistain piristeeksi itse kullekin. Vinkki: kannattaa laittaa videot koko tietokoneruudun kokoiseksi eläväisemmän kokemuksen takaamiseksi.

Hyvää matkaa!

Lontoossa

2011-03-13T15:30:00.003+01:00

Lontoossa on oleiltu jo pari viikkoa ja aika on kyllä mennyt melko nopeasti! Tekemistä on riittänyt sekä arjen aherruksessa että viikonloppuisin tutkiessa Lontoota. Täällä on ihanan keväistä ja puut kukkivat jo eri violetin ja vaaleanpunaisen sävyissä.

Olen ehtinyt käydä mm. Museum of Londonissa sekä Tate Modernissa. Lontoon kulttuuritarjonta on kyllä vertaansa vailla. Tarkoituksena olisi myös päästä katsomaan musikaaleja, joista Lontoo on kuuluisa.

Toki olen myös juossut edestakaisin Oxford Streetin kiireisellä ostoskadulla sekä käynyt katsastamassa ihanan Portobello Marketin Notting Hillissä. Söinpä siellä muuten ensimmäistä kertaa elämässäni espanjalaista herkkua nimeltä churros! Oli hyvää!

...................................

Sain muuten idean, jossa yhdistyy intoni valokuvaukseen sekä Lontoon tutkimiseen.. Kyseessä on siis kuvahaaste!

Idea lyhykäisyydessään: Voit ehdottaa jotain täällä Lontoossa minkä haluaisit minun kuvaavan. Tällä kertaa ideana on kuvata vähän eri lailla kuin esimerkiksi että ottaisiin kuvan jostain tunnetusta paikasta, asiasta tms. Tarkoituksena on kerätä kokoelma kuvia ympäri Lontoota mitä erilaisimmista asioista mitä kaupunki pitää sisällään.

Esimerkkejä: mielenkiintoisin katugrafitti, hauskimman näköinen metrotunneli, suosikkipaikka, herkullisin lounas, houkuttelevimman näköinen katu etc.

Otan ehdotuksia vastaan ainakin toistaiseksi määrittelemättömän ajan, sillä haluaisin saada mahdollisimman värikkään kuvasadon aikaiseksi! Rohkeasti siis vaan kuvaehdotuksia tulemaan! :)

Takaumia Australiasta

2011-03-10T13:48:00.003+01:00

Koska tänään sain niin elävän muistutuksen Australian olemassaolosta vierailtuani Quicksilverin Lontoon liikkessä ja myyjä tervehti sanomalla "G'day", palaan nyt muutaman viikon reissuuni tarinoiden ja kuvien kera.

Lensin siis aluksi Sydneyyn, kaupunkiin josta tuli minulle erittäin rakas asuttuani siellä vuoden. (Palasin tuolta kyseiseltä seikkailulta muuten melkein tasan vuosi sitten). Majoituin Bondilla, rakkaissa tutuissa maisemissa. Reissuni tarkoituksena oli nauttia lämmöstä ja kesästä sekä Australian rennosta elämäntyylistä sen minkä kolmessa ja puolessa viikossa vain ehtii. Ensimmäinen viikko olikin historiallisen kuuma, 6 päivän ajan lämpötila pysyi +30C yläpuolella ja huipentui huikeaan lukemaan: +41C! Se olikin sitten jo KUUMA!

Elin oikeaa backpacker-elämää hostelleissa, välillä myös Pohjois-Sydneyssä viime kerralla tutuksi tulleessa Collaroyssa. Hassua on muuten, että Sydneyn Northern Beacheilla (pitkä "rihmasto" upeita rantoja Sydneyn pohjoisosassa) hiekka on tummanornanssia ja eteläisemmässä Sydneyssä (Bondi, Bronte jne.) hiekka on vaaleaa. Tunnelma näissä eri osissa kaupunkia on myös aivan erilainen. Northern Beaches on enemmänkin paikallisten perheiden aluetta, tosin poikkeuksiakin löytyy koska puhutaan suuresta alueesta. Monikulttuurisempaa löytyy esimerkiksi läntisestä Sydneystä.

Mutta takaisin omaan reissuuni. Tein muutaman päivän retken myös Byron Bayhyn, joka on tunnettu rennosta tunnelmastaan ja surffauksesta. Rakastuin täysin paikan tunnelmaan ja ehdottomasti parhaat hetket koin iltaisin auringonlaskun aikaan kun paikalliset ja turistit kokoontuivat katsomaan auringonlaskua rannalle ja vanhat papat toivat bongorumpunsa ja alkoivat soittaa. Meri hohti hopeansinisenä ja taivas oli upean värinen, meri kuhisi surffareita ja taustalla tömisi pappojen rummutus.. Se oli tosi upeaa.

Palasin kyllä vielä takaisin Sydneyyn joka tuntui kiireiseltä ja suurelta Byron Bayn kylämeiningin jälkeen. Pian koittikin jo kotiinpaluu. Olo oli haikea, mutta tiesin että seuraavan kerran tulisin jäädäkseni.

Sydney Aquariumin tunnelmia

Bondin maisemia

Näkymiä Sydneyn keskustaan


Byron Bay

Takaisin Sydneyssä: tyylinäyte Bronte Beachilta

Terveisiä Lontoosta!

2011-03-03T23:38:00.001+01:00

Olen laiminlyönyt tätä blogirukkaa jo lähes rikollisesti, mutta hyvä syykin löytyy - muutto Lontooseen ja koko viikon kiusanneet ongelmat nettiyhteyden kanssa. Nyt mokoma kuin ihmeen kaupalla alkoi toimia, joten raportoin vain ensikuulumiset täältä koleasta mutta keväisestä suurkaupungista.

Elämä täällä on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin työn tiimellyksessä. Ehdin hieman viime viikonloppuna käydä tuttuja nurkkia kurkistelemassa Oxford Streetillä, joka oli kaikkea muuta kuin käytännöllinen paikka ruuhkaisena ja sateisena. Mutta nostalginen viime kerran vuoksi, sillä ehdin asua täällä kuukauden vuonna 2008. Ikävöimäni Hyde Park olisi tarkoitus katsastaa heti kunhan vauhdikas viikko hellittää viikonloppuna.

Tulevaisuuden suhteen elelen jänniä aikoja myös, sillä odottelen tuloksia yliopistoilta juurikin tämän maan kamaralta. Jänniä aikoja elämme siis ystävät hyvät.

Stay tuned!

Kotiinpaluu - ja uusi seikkailu!

2011-02-24T22:02:00.003+01:00

Olen palannut kylmään, mutta aurinkoiseen Suomeen. Huomenna kuitenkin suuntaan kevääksi Lontooseen lapsia hoitamaan Au Pair-työn pariin, joten kirjoittelen sieltä siis tästä eteenpäin.

Lisää kiireiden vuoksi väliinjääneitä Australia-juttuja sekä tietty Lontoo-seikkailun tarinoita tulossa kyllä kunhan tämä tohina tästä hiljalleen helpottaa ja asetun kodiksi Lontooseen. Stay tuned!

......................

Paiva 21: Kotiinpaluu lahenee

2011-02-18T06:32:00.001+01:00

Australian seikkailu osa kaksi alkaa olla lopuillaan. Nama reilut kolme viikkoa ovat olleet taynna aurinkoa, lampoa, upeita maisemia, surffausta ja seikkailuntuntua. Palasin eilen Byron Baysta, jota on kuvailtu Australian rennoksi hippiparatiisiksi ja surffareiden mekaksi. Kaikki sanoivat etta sinne taytyy menna - ja mina menin. Olen varma etta jatin sinne palan sydamestani.

Ensi viikolla kertaan koko kolmen ja puolen viikon seikkailut tanne tarkemmin ja runsaan kuvamaaran kanssa.

Nyt nautin viela lammosta ja auringosta taysilla.

Kuulemisiin pian!

Päivä 12: Sydney edelleen

2011-02-08T09:59:00.000+01:00

Päivä 1: Sydney

2011-01-29T07:25:00.004+01:00

G'day vihdoin täältä Australiasta!

Lentomatka oli juuri niin uuvuttava kuin päälle 20 tunnin lennoilta voi odottaakin, mutta ainakin tähän mennessä se on osoittautunut juuri sen arvoiseksi. Olen siis tällä hetkellä Sydneyssä eikä ole vielä sen tarkempia suunnitelmia jatkosta.

Aurinko paistaa, on lämmin, ihmiset ovat rentoja ja iloisia. Kaikki on samaan aikaan vierasta ja tuttua. Vielä tämä tuntuu kuin unelta, hyvin epätodelliselta. Aamulla heräsin aikaisin ja suuntasin hostellin parvekkeelle ihailemaan upeaa meren horisonttia, jota olin niin paljon ikävoinyt. Tuntuu kyllä juuri siltä että on saapunut rakkaaseen paikkaan. Australia on vielä ihanampi mitä muistelinkaan. Tätä tunnelmaa ei voi sanoin kuvailla, se täytyy itse kokea. Uskon että täällä saattaa asua maailman onnellisimmat ihmiset. Ainakin minun näkokannalta. Kaikki hymyilee, on iloisia ja ystävällisiä. Enkä ihmettele kun saavat asua tällaisessa paikassa.

Aion nauttia tästä tunnelmasta ja lämmostä täysillä ja elää hetkessä seuraavat 3,5 viikkoa.

Otan kuvia myohemmin kunhan maltan, toistaiseksi olen vain itse yrittänyt uskoa tätä kaikkea todeksi.

---------------

Valmiina lähtöön

2011-01-26T09:22:00.000+01:00

Rinkka alkaa olla kasassa, juna kohti etelää lähtee parin tunnin kuluttua ja huomenna kone nousee vihdoin kohti Sydneytä. Tunnelmat on innostuneet ja jännittyneet. Ennen kaikkea hyvin epätodelliselta tuntuu että jo perjantaina olen Sydneyssä.

Kuulemisiin Australiasta!

Läheltä piti

2011-01-23T19:29:00.002+01:00

Monelle matkustelevalle on toisinaan sattunut läheltä piti-tilanteita, jolloin jokin kohde on ollut mielessä ja reissuakin on ehkä suunniteltu, mutta lopulta ei ole tullutkaan lähdettyä matkaan. Syynä voi olla milloin mikäkin, toisinaan ajanpuute ja toisinaan rahoitus taas mättää. Minullakin on siis kertynyt läheltä piti-tilanteita.

Tapaus 1: Vaihto-oppilaaksi.

Ensimmäinen muistamani "vähältä piti" on lukioajoilta, jolloin kovasti haikailin vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin. Luin tuntikausia vaihdossa olevien blogeja ja nettikeskusteluita, luin kirjoja ja haaveilin. Pieni kotikaupunki tuntui kahlitsevalta ja ahdistavalta sekä uteliaisuus kokea maailmaa velloi vahvana. Ensin olin lähdössä Yhdysvaltoihin, jonne minut hyväksyttiinkin erään järjestön kautta vuodeksi. Aloin miettiä kuitenkin jotain erikoisempaa vaihtoehtoa ja monen hehkuttama Brasilia vaihtui kohteeksi. Olin innoissani, mutta myös peloissani. Kuitenkin lopulta päädyin perumaan lähtöni hyvissä ajoin, sillä surullisena totesin haluavani käydä lukion ensin pois. Lupasin itselleni, että sitten kyllä menen ja matkustan niin paljon kuin jaksan! Päätös olla lähtemättä harmitti ja pyöri mielessä vielä usein. Tämä harmitus on ollut apuna monessa lähtöpäätöksessä myöhemmin ja uskonpa että näin on monelta uudelta harmitukselta vältyttykin!

Tapaus 2: Au Pairiksi Pohjois-Amerikkaan.

Lukion jälkeen koitti vapaus. Olin aivan lumoutunut tästä ihanasta tunteesta ja koko lukion jälkeinen kesä tulikin vietettyä seikkailuja suunnitellen. Ykkössuunnitelmana oli Au Pairiksi lähteminen Yhdysvaltoihin tai Kanadaan. Ensimmäinen vaihtoehto kariutui ajokortin puutteeseen, mutta yllättäen Kanada-suunnitelma ottikin tuulta alleen ja sopivan oloinen perhe löytyi Vancouverista. Neuvottelimme jo vakavastikin, kunnes kohtalo astui kehiin ja sain emailin joka ratkaisi tulevaisuuteni. Ja minnekäs muualle tie veikään kuin Australiaan!

Tapaus 3: Opiskelemaan Australiaan.

Tämä oli hyvinkin lähellä sekä viime keväänä että nyt joulu-tammikuussa. Monien syiden vuoksi suunnitelma kuitenkin jäi sikseen - ainakin toistaiseksi. Kenguruiden maassa opiskelu kustantaa sievoiset summat, voisipa niitä oikeastaan kutsua tähtitieteellisiksi. Vaihtoehtoja on siis katseltava lähempää ja budgettiystävällisemmin.

Tapaus 4: Vapaaehtoistyöhön Nepaliin.

Maastrichtissa opiskellessani törmäsin opiskelijajärjestö UNSA:n (United Nations Student Assosication) tarjoamaan tilaisuuteen lähteä kesäksi järjestön "työharjoitteluun" vapaaehtoistyöhön eri kehitysmaihin. Mukana oli mm. Intia, Nepal, Filippiinit ja Nicaragua. Olin mahdollisuudesta aivan innoissani ja kirjoitin hakemuskirjeen Nepalin vapaaehtoistiimille, lähetin CV:n ja kuulemma mahdollisuuteni olisivat olleet hyvät päästä mukaan mutta opiskeluideni keskeydyttyä oli haave jätettävä mieleen mahdollisesti tulevaisuuden varalle.

Tapaus 5: Surffaamaan Balille.

Tämän piti toteutua nyt tammikuussa mutta kuultuani sadekauden hankaloittavan surffausta saaren tunnetuimmissa surffikohteissa ja muutenkin mahdollisuuksissa, päätin siirtää lähdön jonnekin lähitulevaisuuteen. Ehdin innostua oikein todenteolla, mutta ainakin on seuraava kaukomaakohde jo valmiina!

On näistä läheltä piti-tilanteista opittukin, osan päätöksistä kohdalla kun vaikutti vahvasti myös hiukan pelko hypystä tuntemattomaan. Eräs tärkeimmistä opeista tähän liittyen lienee:

Muistutuksena siis itselle ja muille samanmielisille:

"Korvaa pelko tuntematonta kohtaan uteliaisuudella"

kuvat: weheartit

Lennot - check! Viisumi - check!

2011-01-18T18:08:00.003+01:00

Voin viimein kertoa että Australia-ikävä saa ensi viikon lopulla suuren helpotuksen, sillä silloin laskeudun Sydneyyn ja aloitan toisen seikkailuni tuossa kenguruiden maassa! Tällä kertaa sen kesto on vain vajaa kuukausi, mutta koska paluuta on odottanut jo melkein vuoden suuresti ikävöiden, on tämäkin aika Australiassa erittäin kallisarvoista!

En voisi olla innostuneempi tällä hetkellä! Kovin tarkkoja suunnitelmia en ole vielä ehtinyt tehdä, mutta tarkoitus olisi pyrähtää Sydneystä pohjoiseen päin johonkin surffikohteeseen. Elän mieluummin spontaanisti ja päätän sitten siellä mitä keksin tehdä. Sydneykin on niin ihana että siellä riittää taatusti tekemistä vaikka kaupunki jo tuttu onkin. Odotan eniten ihanaa lämpöä, aurinkoa, kavereiden jälleennäkemistä ja surffausta.

JEEEE, vihdoinkin! :)

--------

Kuvituksena viime reissun vaiheita lentokoneessa, oikeanpuoleisessa kuvassa ikkunasta näkyy valtava Outback.

Valintojen äärellä

2011-01-14T13:54:00.002+01:00

Elämässä täytyy tehdä paljon valintoja ja päätöksiä.

Tuntuu että elämäni ei ole viime kuukausina muuta ollutkaan! Olen pysytellyt blogistakin poissa koska en ole uskaltanut kertoa mitään päätöksiäni täällä, sillä ne ovat kuitenkin seuraavana päivänä jo muuttuneet.

Tällä hetkellä minua suorastaan kiusoitellaan kahdella työvaihtoehdolla, joissa molemmissa on valtavasti hyviä puolia ja on molemmissa ne vikansakin. Mutta silti kun toiseen sisältyy ulkomailla asuminen laitan sen automaattisesti heti kärkeen. Valitettavasti asia ei ole kuitenkaan yhtä helppo kuin miltä se voi kuulostaa..

Eikä tässä kaikki, edelleen on auki mitä teen ennen mahdollisen työrupeaman alkua - ja missä! Pää tässä menee pyörälle, etenkin kun jo valmiiksi tehty suunnitelma Balille Indonesiaan lähdöstä kariutuikin masentavien sääennusteiden (sadetta, ukkosta) vuoksi. Siellä onkin nyt pahin sadekausi meneillään vielä maaliskuulle saakka. Ei sinne siis surffaamaan tällä kertaa olosuhteiden ollessa ei-niin-suotuisia..

Kuitenkin se on jo varmaa että hakemukset lähtivät UCAS-sivuston kautta yliopistoihin Skotlantiin ja Englantiin. Olen jo kahtena edellisenä vuonna ollut hakemassa mutta aina joku este on tullut matkaan ja monivaiheinen hakuprosessi on keskeytynyt. Nyt kuitenkin hakemus lähti viimein ja alkaa vain kutkuttavan jännittävä odotus! Suomeenkin on hakemuksia lähtenyt ja täytyy vain toivoa parasta!

Toivon että ensi viikon alkuun mennessä suunnilleen jo tiedän mitä elämässäni tulee keväällä tapahtumaan.. Epätietoisuus ja valintojen sekamelska uuvuttaa! Mutta on tästä ennenkin selvitty joten luotetaan vaan nytkin siihen että kyllä kaikki järjestyy. :)

Ikävöintiä ja väliaikatiedote

2011-01-04T23:15:00.005+01:00

Luin tänään erään melko osuvan sanonnan:

"Don't worry about the world coming to an end today
- it's already tomorrow in Australia"

-- Charles Schulz

Ette uskokaan kuinka valtava Australia-ikävä juuri velloo minussa. Tuo sanonta on mulle Aussi-ajatusmaailman ydin. Ei huolta huomisesta. No worries, mate!

Ikävöin niin kovasti esimerkiksi näitä asioita:

- paljain varpain käveleminen lähes joka paikassa

- auringon lämpö

- tuoreet hedelmät, etenkin mangot ja ananas

- surffaus

- "no worries, mate!"

- auringonlaskut

- meren tuoksu ja kohina

- aksentti

- Coles-ruokakauppa

- bbq-partyt ja sausage rollsit

- uiminen

- lämpimät kesäillat (tai no, lämmin = +30c)

- aurinkorasvan tuoksu

- varvassandaalit, paikallisten mukaan "thongsit"

- lämpimät sadekuurot

- fish & chips-paikat ja niiden herkkuhampurilaiset

- kaikki ihanat ulkoruokapaikat

- kookaburran nauru

- sirkkojen siritys iltaisin

- lähes kaikki rannat

- ihanat maisemat

- eukalypus-puiden tuoksu

----------

Sitten suunnitelmien pariin.. Paljastin kuvien muodossa suunnitelma A:n alkuvuoden 2011 seikkailuille viime merkinnässäni. Lämpö, rannat, rentous ja surffaus siis suuntana. Olen arponut pitkään kahden kohteen välillä tekemättä vieläkään lopullista päätöstä. Molemmilla on puolensa, mutta molemmissa rakastamani surffaus ja rento meininki ovat pääosassa.

Suunnitelma B:n voi kukin arvata tämän ikävöivän merkinnän perusteella. ;) Syynsä sillä on olla vasta suunnitelma B, mutta siitä ja muusta ehkä lisää ensi kerralla.

Plan A

2011-01-03T17:01:00.002+01:00

2010

2010-12-31T12:31:00.005+01:00

Vuoden päättymisen kunniaksi ajattelin tehdä pienen yhteenvedon koko vuodesta 2010.

Tässä siis kuluneen vuoden tapahtumia tiivistettynä.

Tammikuussa elin muutoksen aikaa Australiassa. Asuin ensin Bondilla ja olin sitten muuttanut Sydneyn toiselle laidalle ihanien paratiisirantojen ääreen ja päivittäin kävelin ottamaan aurinkoa sinne. Kokeilin ensimmäisen kerran surffausta ja ihastuin siihen ikihyviksi. Juhlin kavereiden seurassa Australia Day:ta rannalla grillaten. Paljon hellepäiviä.

Helmikuussa olin elämäni karmeimmassa työssä, jonka onneksi ymmärsin ajoissa lopettaa. Vietin runsaasti aikaa kavereiden kanssa, surffasin ja nautin elämästä.

Maaliskuussa elin hyvin ristiriitaisia aikoja. Australian seikkailun päättyminen lähestyi ja yritin hyväksyä sen, vaikka vaikeaa se oli. Sydneystä oli tullut Koti ja ihana kaveriporukka oli löytynyt ympärille. Lämpöön ja aurinkoon oli ehtinyt tottua ja elämä maistui. Vietin unohtumattomat läksiäiset, jotka olivat myös samalla syntymäpäiväjuhlani. Pakkasin tavarat ja lensin lumiseen Suomeen. Koin elämäni jet-lagin ja kulttuurishokin.

Huhtikuussa totuttelin Suomi-arkeen, ihmettelin sulavaa lunta ja haaveilin seuraavista seikkailuista.

Toukokuussa pakkasin jälleen tavarani ja muutin Helsinkiin.

Kesäkuussa stressasin Helsingissä pääsykokeita ja ulkona satoi.

Heinäkuussa oli helteet ja tapahtui paljon. Helsingissä edelleen olin ja nautin lämmöstä.

Elokuussa kiersimme Australian aikaisen suomalaisen kaveriporukan sekä saksalaisvahvistuksemme kanssa ympäri Suomen ja vähän Ruotsinkin puolta. Kävin ensimmäistä kertaa kunnolla Lapissa. Tein päätöksen kahden päivän varoitusajalla lähteä Hollantiin opiskelemaan.

Syyskuussa alkoi yliopisto Maastrichtissa. Kaikki oli uutta ja jännää. Opiskelin ahkerasti ja tutustuin uusiin kavereihin.

Lokakuussa stressasin ensimmäisiä kokeita. Kumma, mutta muuta en oikein muistakaan.

Marraskuussa aloin ymmärtää että haluan opiskella jotenkin muuten kuin 10 tuntia kirjastossa joka viikko viettäen ja omistamatta lainkaan vapaa-aikaa. Hollannin kulttuuri ei tuntunut omalta ja elämä tuntui kauhean opiskeluun kahlitulta. Aloin suunnitella muita ratkaisuja.

Joulukuussa tein päätösen jättää opinnot Maastrichctissa sikseen ja palata hetkeksi Suomeen pohtimaan uusia seikkailuja. Päätös oli suuri helpotus. Nyt olen viettänyt ihanaa kotijoulua ja tammikuussa on lähtö taas edessä. :)

Siispä toivotan nyt kaikille.....

....................

Seikkailuntäyteistä ja upeaa vuotta 2011!

.......................

Tunnelmia

2010-12-25T16:06:00.002+01:00

Hollanti on nyt saanut jäädä taakse ja olen kotona nauttimassa joulutunnelmasta. Matka Maastrichtista kotikaupunkiini oli harvinaisen pitkä ja monivaiheinen jo alusta alkaen. Sain hetkeä ennen junaan astumista Maastrichtissa tietää että joudunkin vaihtamaan junaa täysin tuntemattomassa kaupungissa Belgiassa Brysselin sisäisen vaihdon sijaan eivätkä kuulutukset tietenkään junassa toimineet joten vaihtokin sujui ihmeen hyvin noin kahden minuutin varoitusajalla. No, vaihto onnistui säikähdyksellä mutta yö lentokentällä tietämättä lähteekö lento ajoissa aamulla oli melko mielenkiintoinen. Klassisesti onnistuin vielä aiheuttamaan vahingossa itselleni ruokamyrkytyksen, joten yö kentällä + seuraavan iltapäivän kuuden tunnin pituinen vaihto Riikassa eivät olleet mitään luksusta. Kun vuorokauden matkustamisen jälkeen saavuin kotiin, ei olo olisi voinut olla enää helpottuneempi.

Hollannin -10 celsiuksen "pakkaset" vaihtuivat -30 celsiuksen Pakkasiin, pieni opiskelijasolu ihanaan omaan huoneeseen. Joulua on vietetty mukavasti perheen kesken.

Uuden vuoden vaihtumista odotan mielenkiinnolla, sillä uusi vuosi 2011 tuo taas mukanaan uudet seikkailut.

Tällä hetkellä mielessä muhivat suunnitelmat A, B ja ainakin C. Eräs niistä sisältää lennot paikkaan x ja siellä 1-1,5 kk ja sitten mahdollisesti vielä muutamia kuukausia sen jälkeen paikassa y. Mutta niistä lisää kunhan varmistuvat enemmän. Tällä hetkellä kaikki on vielä suunnitteluvaiheessa. ;)

2010-12-24T15:00:00.000+01:00

Rauhallista Joulua!

(Don't) let it snow

2010-12-19T16:09:00.000+01:00

Ulkona on valloillaan vuosisadan lumimyräkkä. Ei voi kuin toivoa että se osaa pysyä poissa tiistaina ja keskiviikkona.

Tällä säällä on ihanaa olla sisällä lämpimässä ja tiirailla TVkaistalta Matkapassia ja Rantavahteja välillä vilkaisten ulos ja palaten sitten taas mieluummin rantamaisemiin. ;)

Viimeisiä viedään

2010-12-18T17:57:00.002+01:00

Viimeinen viikonloppu Maastrichtissa on edessä. Tiistaina suuntaan Brysseliin ja keskiviikkona lennän kotiin. Nyt vielä nautiskelen normaalitilassa olevasta huoneestani ja tilailen vielä kerran suosikkipizzaa kotiinkuljetuksena. Huomenna alan mylläämään tätä huonetta ja käymään läpi kaikki tavarat.

Olen kuvaillut kaupungilla, käynyt vielä suosikkikaupoissa ja sanonut heipat lähimmille ystäville. Ei hyvästejä, vaan näkemiin. Tällä viikolla satoi jälleen ihana, paksu lumipeite ja Maastricht oli tänään kuin mitä ihanin winter wonderland.

Siispä tartuin kameraan ja suuntasin kuvailemaan. Maastricht oli kaunis ruskan aikaan, mutta lumen peittämänä se taitaa olla lähes kauneimillaan.

Kaupasta löytyi tutunnäköinen elokuva:

Why do I travel?

2010-12-14T12:49:00.002+01:00

Löysin eilen muutamia videoita, joita katsellessa vietinkin sitten loppuillan (ja yön). Jos joku joskus kysyisi minulta mikä saa minut kaipaamaan maailmalle aina uudestaan etsimään uusia seikkailuja, nämä kaksi videota tiivistävät tunnelmallaan melko hyvin vastauksen tuohon kysymykseen.

CASTLES IN THE SKY from Sipping Jetstreams on Vimeo.

Corona - From Where You'd Rather Be. from Nath Mallon on Vimeo.

---------

And just as a little note, I installed a tool to translate my blog in different languages! It's on the right bar under the title "Translate the blog". So if you are here and do not understand Finnish, check it out! :)

--------

Please take me home

2010-12-08T21:11:00.009+01:00

Minua on viime aikoina vaivannut krooninen Australia-ikävä. En tiedä johtuuko se siitä, että kavereideni Facebook-kuvapäivitykset Australiasta ovat täynnä kauniita maisemia ja rantaelämää? Vai siitä, että juuri nyt tuolla kenguruiden maassa on kesä lämpimmillään? Vaiko kenties siitä että haalistuvat muistot kuumasta auringosta ja päivistä rannalla tuntuvat kaukaiselta unelta? En tiedä, mutta sen tiedän että ikävä on.

Ikävöin niin iltoja joina istuin auringonlaskun aikaan meren rannalla ja katselin kauas punertuvaan horisonttiin, jossa saattoi lipua kaukaisia laivoja. Tunsi todellakin olevansa maailman toisella laidalla. Tuolloin iski voimakas tunne siitä että sinne minä kuulun.

Olen kuitenkin onnellinen että saan viettää joulunajan Suomessa, sillä joulutunnelmaa hiekan ja helteen keskeltä on melko vaikeaa löytää. Odotan innolla saavani syödä joulutorttuja ja kaikkea ihanaa jouluruokaa, jota en viime vuonna saanut. Jouluna pitää olla lunta ja pakkasta, jouluaattoon kuuluu pistäytyminen ulkona saadakseen punaiset posket ja sitten voi käpertyä sisälle odottelemaan iltaa.

Ja mitä Australiaan tulee, sanotaan että hyvää kannattaa odottaa. Tähän on nyt vain luotettava.

"If you don't like something, change it"

2010-12-06T19:39:00.001+01:00

Täällä päin maailmaa puhaltavat nyt hiukan uudet tuulet.

Joulun jälkeen tilanteeni tulee saamaan muutoksia, joiden suunnasta en vielä tarkkaan tiedä. Kerron kuitenkin, että karttoja on selailtu ja lentolippujen hintoja ahkerasti vertailtu.Tilanteeni tulee ainakin muuttumaan sen verran, että opiskelemaan Maastrichtiin en joulun jälkeen enää palaa. Tähän on päädytty sen vuoksi, että tämän alan opintoja en halua enkä aio jatkaa. Ala on henkilökohtaisesti itselleni aivan väärä. On ollut suunnattoman helpottavaa vihdoin ymmärtää se ja hellittää sinnikäs yrittäminen huomaamattaan olla jotain muuta kuin on.

Kaikkein parasta on kuitenkin ollut ymmärtää miten itse olen oman elämäni päähenkilö ja voin rakentaa elämäni ihan sellaiseksi kuin haluan. Eikä muiden mielpiteitä ole pakko kuunnella. Eräs suosikkiviisauksistani sisältää sanat "if you don't like something, change it" - otin tästä anonyymista neuvosta vihdoin vaarin enkä voisi olla tyytyväisempi ratkaisuuni.

Seuraavat seikkailut ovat vielä tuntemattomat, mutta niistä kerron täällä heti kun varmistuvat. Stay tuned! Edelleen vastailen kuitenkin mielelläni kysymyksiin Maastrichtissa opiskelusta ja täällä asumisesta.

Loppuun vielä pieni mainos uunituoreesta kuvablogistani, jonne keräilen arkistojen aarteita ja lisäilen uusia kuvia sen mukaan kun niitä otan.

Lumi saapui vihdoin Maastrichtiin

2010-12-03T22:09:00.003+01:00

Maastricht on erityisen kaunis lumipeitteen verhoamana. Oikea talvi, vihdoin!

Eräs marraskuinen lauantai Maastrichtissa

2010-11-20T22:49:00.003+01:00

Kaupungin toisella torilla, Marktilla otettiin tänään kantaa kaupungin kulttuurirahaston leikkauksia kohtaan. Satuin paikalle aivan vahingossa huomattuani kauniin soihtumeren kaupungintalon edustalla. Kiertelin myös kaupungilla kuvailemassa jouluvaloja, jotka koristavat lähes jokaista keskustan katua.

Ilmassa oli joulun odotuksen tuntua. Huhuttiin että ensi viikolla saataisiin tännekin lunta. Totta tai ei, huomaan odottavani sitä innostuneena. :)

Vielä vinkkejä..

2010-11-16T17:02:00.007+01:00

Olen tosi iloinen viime kirjoituksen innokkaasta vastaanotosta. Kiva että tänne opiskelemaan tulosta kiinnostuneita on noinkin monta. :)

Mieleen tuli vielä muutamia vinkkejä ja ajatuksia jotka voisivat olla hyödyllisiä jos harkitsee Maasricht Universityyn hakemista. Lähinnä keskittyen siihen hetkeen kun tänne on jo tulossa.

- Asunto kannattaa hoitaa ajoissa. Suosittelen asunnon etsimistä kuukauden tai pari etukäteen, sillä elokuussa on pahin ruuhka ja kämpän löytäminen on lähes mahdotonta. Yliopistokin tarjoaa asuntolamajoitusta, mutta hinta on kalliihko verrattuna varsinaisiin yksityisiin opiskelijakämppiin keskustassa - ja sijaintikin on usein kauempana (itse asun yliopiston asuntolassa n. 3 km keskustasta).

- Kannattaa ehdottomasti osallistua opiskelujen alkua edeltävälle INKOM-viikolle, jolla on lähes ympäri vuorokauden hauskaa ohjelmaa ja kuulemma tosi hulppeita bileitä. Itse tein sen suuren virheen että jätin menemättä, eipä ollut kiva kuunnella jälkeenpäin kavereilta miten hauskaa oli ollut. INKOM tutustuttaa myös opiskelijaelämään ja esittelee runsaasti järjestöjä ja muutenkin vapaa-ajan toimintaa. Ja tietty kavereitahan siellä myös saa aivan varmasti!

- Yliopiston paperihommat ja kaikki mahdollinen byrokratia on välillä melkoisen sekavaa. Tämä oli itselleni järkytys tänne tullessa, mutta kannattaa muistaa että asiat kuitenkin aina järjestyy! Asioista täytyy ottaa melkolailla itsenäisesti selvää. Kannattaa vain ajoissa kysellä miten pankkiasiat hoituu tms. Yliopisto järjestää tässäkin apua - ja onneksi englanniksi. Kannattaa vain olla tiukkana ja näyttää että haluaa asiansa hoitaa ja saada kysymyksiinsä vastauksen. (Tämä on onneksi vain pieni miinus monien plussien seassa joten ei kannata säikähtää).

- Muista avoin asenne. :) Hollanti on yllättävän erilainen maa ja asiat toimivat hiukan eri tavalla toisinaan. Ihmiset ovat melko erilaisia, suorempia ja sosiaalisempia. Kieli on vieras ja jotkin tavat saattavat ihmetyttää. Kannattaa muistaa että maassa maan tavalla! Tunnelma on kuitenkin kansainvälinen ja opiskelijapiireissä sekoittuvat eri maiden kulttuurit keskenään - mikä on mahtava rikkaus! Toki löytyy ärsyttäviä asioita, mutta niitä löytyy ihan kaikkialta jos ne haluaa huomata.

- Hanki pyörä! Kaikki ajavat pyörillä, joka paikkaan. Hollanti ei turhaan ole pyörien luvattu maa. Pyöriä välittävät pienet putiikit suhteellisen edulliseen hintaankin, mutta elo-syyskuussa täytyy olla melko nokkela että saa ruuhkan keskellä pyörän kohtuuhintaan. Toki kaverinkaverilla saattaa aina olla pyörä myynnissä. Liikenteessäkin on pyörille hyvät olosuhteet, usein ihan omat pienet pyörätietkin.

- Nauti! Opiskelijaelämä on rankkaa, mutta palkitsevaa. Uusi kulttuuri on välillä ihana ja välillä outo, koti-ikävä saattaa yllättää ja kielen taitamattomuus turhauttaa. Kannattaa kuitenkin muistaa nauttia, sillä Maastricht on kaunis kaupunki ja opiskelijaelämä täällä on kivaa! Maastricht ei ole suurkaupunki, mutta kumma kyllä tuntuu olevan aina täynnä ihmisiä. Shoppailumahdollisuudet ovat loistavat, tänne tulevat lähikaupunkien asukitkin viikonloppuisin shoppailemaan. Zara, H&M, Vero Moda ja kumppanit löytyvät. Ihania ruokapaikkoja on monia ja ulkona syömiseen on ihania mahdollisuuksia. Maastricht on erittäin kaunis, vanha kaupunki jossa on ihanaa vanhan aikaista tunnelmaa. Ja vähän väliä jossain soi kirkonkellot. Parhaimmillaan kaupunki vilisee ihmisiä, opiskelijoita pyörineen ja etenkin nyt jouluvalojen asetuttua monille keskustan kaduille on tämä ihanan kotoisa kaupunki.

Opiskelusta Maastrichtissa

2010-11-12T23:01:00.016+01:00

Tajusin vastikään kun minulta pyydettiin tietoa opiskelusta täällä etten ole juuri kertonut millaista opiskelu oikeastaan on Maastrichtissa. Nyt korjaan erheeni ja esittelen hieman tätä yliopistoani ja tätä kaupunkia.

Opiskelukaupunki

Maastricht University sijaitsee siis Maastrichtissa, Hollannin eteläosassa Limburgin maakunnassa. Noin Tampereen kokoluokkaa oleva kaupunki on todella kansainvälinen, jo sen vuoksi että se sijaitsee kahden maan välissä ja välimatka sekä Belgiaan että Saksaan on todella lyhyt. Tärkein tunnusmerkki Maastrichtille on kuitenkin että EU on saanut täällä alkunsa, sillä Maastrichtin sopimus (Maasticht Treaty) solmittiin nimensä mukaan juuri täällä. Kyseinen sopimushan johti EU:n syntyyn ja Euron käyttöönottoon valuutaksi.

Yliopisto

Maastricht University on keskeinen yliopisto täällä ja se vetää puoleensa opiskelijoita etenkin Saksasta sekä myös Belgiasta. Opiskelujapopulaatio tosin koostuu hyvin monipuolisesta maaedustuksesta. Olen tavannut opiskelijoita lähes jokaisesta Euroopan maasta sekä Aasiasta, Kanadasta sekä Etelä-Amerikasta. Päivittäin kuulee useita kieliä, joista saksa, ranska ja hollanti tosin ovat ne yleisimmät. Yliopistossa on useita tiedekuntia, joista osassa on tarjolla sekä englannin -että hollanninkielisiä tutkintoja.

Yliopistoon pääsee usein suoraan ainakin lukiopohjalta. Haku tehdään Studielink-sivuston kautta. Hakuaika on yleensä kevällä, mutta hakea voi vielä periaatteessa elokuuhun saakka. Poikkeuksena on University College Maastricht, joka järjestää viralliset hakuajat sekä hakeminen edellyttää motivaatiokirjettä, haastattelua sekä kielitestiä. University College Maastricht on siis yliopiston erillinen College, jossa on vapaus valita oma opetussuunnitelmansa melko pitkälti, Maastricht Universityn puolella suunnitelma on tehty valmiiksi ja jokaisen jakson kurssit ovat kaikilla samat. Kolmantena vuonna on hiukan enemmän valinnanvapautta.

Hakemukseen tarvitaan passikopio, todistuskopiot sekä passikuva. Hakemus on melko nopea ja helppo tehdä.

Tiedekunnat

(suluissa esimerkkitutkintoja)

Faculty of Law (mm. European Law)
Faculty of Arts and Social Sciences (mm. European Studies, Arts & Culture)
Faculty of Humanities and Sciences (Social Sciences, Humanities, Life Sciences)
School of Business and Economics (mm. Business, Economics)
Faculty of Health, Medicine and Life Sciences (mm. European Health Studies)

Opetustyyli

Meidän yliopisto on tunnettu Problem Based Learning-opetusmenetelmästään, joka keskittyy ongelmanratkaisuun ryhmäkeskusteluna. Tuttavallisesti PBL on siis käytännössä oppimista keskustelemalla yhdessä erilaisista ongelmista joita sitten ratkotaan. Oppitunnit ovat nimeltään tutoriaaleja ja opettajat tuutoreita. Opiskelijat vetävät yleensä itse keskustelua ja yksi ryhmän jäsenistä on aina ns. puheenjohtaja joka johtaa keskustelua, pitää sen kasassa ja jakaa puheenvuorot. Tuutori on usein lähinnä tarkkailevana osapuolena ja neuvoo tarvittaessa sekä myös alustaa ryhmäkeskusteluja.

Nämä keskustelut koostuvat kahdesta osasta: pre-discussion ja post-discussion. Ensiksi mainittu on siis esikeskustelu jossa meidän kohdalla luetaan yhdessä lakitapaus ja sitten pohditaan yhdessä learning goals, jotka ovat käytännössä kysymyksiä jotka auttavat ratkaisemaan ongelman. Pre-discussion käydään viikon ensimmäisellä tutoriaalilla, joita on siis yleensä kerran viikossa / kurssi. Post-discussion käydään puolestaan toisella tutoriaalilla. Näiden kahden tutoriaalin välissä jokainen tekee itsenäistä tutkimusta ja etsii ratkaisuja ongelmaan. Pre-discussionissa nämä ratkaisut sitten esitetään toisille ja niistä keskustellaan. Luentoja on usein yksi viikossa / kurssi.

Oma opiskeluni

Oma tutkintoni on siis European Law, joka keskittyy Iso-Britannian, Saksan, Ranskan ja Hollanin lainsäädäntöihin. Opiskelu on kokonaan englanniksi ja tämä tutkinto houkutteleekin paljon kansainvälisiä opiskelijoita. Meillä on usein kaksi kurssia samassa jaksossa, joista molemmista on yksi tutoriaali viikossa kurssia kohden sekä yksi luento. Voi kuulostaa vähäiseltä, mutta itsenäistä työskentelyä on paljon. Lisäksi meillä on ollut ihan lukuvuoden alusta saakka myös Skills-kurssi, joka käsittelee käytännön taitoja kuten akateemista kirjoittamista sekä meidän kohdalla lakitapausten selvitystä, artiklojen käyttöä ja analyysia ja muita juristin ammatissa tarvittavia taitoja. Kyseisellä kurssilla saa tehdä melkoisen määrän työtä, kuten kirjoittaa päälle 2000 sanan assignmentteja joka viikko. Nyt ollaan tosin siirrytty rule analysisiin joka on siis käytännössä artiklojen syvällisempää analysointia ja yhdistämistä lakitapauksiin. Artikla jaetaan useisiin osiin ja tämä muisuttaa mielestäni suuresti matemaattista yhtälönratkaisua. ;) Taito on erittäin tärkeä, luonnollisesti.

Lain opiskeleminen on haastavaa, mutta palkitsevaa. Tarvitaan sinnikkyyttä, motivaatiota, intoa ja loogista ajattelua. Aivan aluksi englanniksi opiskelu ja vaikeat lakitermit tuottivat päänvaivaa, mutta tuntuu hurjalta miten paljon jo tässä lyhyessä ajassa on ehtinyt oppia! Akateeminen englanti on alkanut sujua, niin kirjoitus kuin lukeminenkin. Tekniikkaa on opeteltu kovasti ja artikloja jauhettu.

Ensimmäisessä jaksossa meillä oli siis kurssi Introduction to Law and Legal English, joka on erittäin haastava ensimmäiseksi kurssiksi. Se karsiikin opiskelijoita ja moni tajuaa ettei laki olekaan se oma juttu. Kurssilla käsiteltiin joka viikko yhtä lain osa-aluetta, esimerkiksi Contract law (sopimukset), Torts (vahingonkorvaukset jne.).. Kurssi kestää siis 8 viikkoa ja joka viikko oli 2 tutoriaalia. Ensimmäisellä oli "brainstorming" jossa käytiin viikon teemaan liittyviä skenaarioita läpi ja jokainen pienryhmä (noin 3 ihmistä) sai yhden maan jonka lainsäädännöstä tuolla kyseisellä aihealueella täytyi tehdä esitelmä Powerpointilla. Yksi pienryhmän jäsenistä esitti sitten tämän koko ryhmän edessä. Lisäksi meillä oli "sanakoe" eli suullisesti käytiin läpi joka viikko 14-16 lakisanaa, jotka meidän täytyi opetella ja itse etsiä selitykset. Kurssi oli todella rankka, mutta siellä kyllä oppikin runsaasti. Opetustyyli poikkesi hieman perinteisestä PBL:stä, sillä keskustelut olivat tuutorin johtamia ja osa niistä käytiin pienissä ryhmissä koko ryhmän sijaan.

Nyt minulla on kaksi kurssia, Comparative Government (käsitellään siis perustuslakia, hallintoa jne.) sekä Comparative Contract Law (sopimukset). Molemmat ovat siis vertailevia kursseja, kuten aiemmin mainitsin me keskitytään tiettyjen Euroopan maiden lakiin ja sama linja jatkuu muillakin kursseilla. Tosin poikkeuksiakin on, esimerkiksi Governmentissa opiskellaan myös USA:n lainsäädäntöä. Tutoraaleilla noudetataan PBL:ää ja opiskelumateriaaleina toimivat readerit, joissa on kokoelma materiaaleja tai vain yksi teksti joissa on tietoa aihealueista. Lisäksi meillä on käytössä suurensuuri kirja joka on kokoelma artikloja jotka ovat olennaisia juuri meidän kursseilla ja tuon kirjan on toimittaneet meidän yliopiston professorit ja tuutorit. Tuota paksua opusta saa siis kanniskella mukanaan ja sieltä plarataan artikloja aina tutoriaaleissa.

Vapaa-aika

Opiskelu vie suuren osan ajasta, mutta vapaa-ajalle on onneksi myös tarjontaa. Yliopistolla on useita opiskelijajärjestöjä ja urheilumahdollisuuksia. Löytyy vähän jokaiselle jotain, draamakerhoa, tanssiseuraa, sisaruskuntaa, kansainvälistä opiskelijajärjestöä.. Urheilulajitkin ovat monipuolisesti edustettuja.

Olen itse mukana UNSA:n toiminnassa, joka on siis United Nations Student Assosication. Käytännössä se on yliopiston oma aktiivinen YK-opiskelijajärjestö joka osallistuu kansainvälisiin delegaatioihin ja koostuu monesta komiteasta.

Maastrichtissa on muutamia baareja, jotka eivät ole mitään moderneja klubeja vaan enemmänkin opiskelijoiden hengauspaikkoja. Tunnelma on kuitenkin parhaimmillaan katossa ja tämän kokoisessa kaupungissa tuttuihin törmääminen on taattu. Yliopisto järjestää myös jonkin verran juhlia, esimerkiksi Mix & Mingle-nimisen juhlan joka on yhteinen kaikille tiedekunnille. Myös tiedekuntien opiskelijajärjestöt pitävät iltamia yms.

-----------------------

Huh, nyt olen kirjoittanut jo luullakseni ne perusasiat.. Mutta kysymykset ovat erittäin tervetulleita! Toivottavasti annoin hieman käsitystä millaista täällä on opiskella ja mitä kaikkea lain opiskelu täällä sisältää.

Karnevaalihumua

2010-11-11T20:51:00.007+01:00

11.11. on täällä Maastrichtissa ollut karnevaalipäivä, sillä joka vuonna tänä päivänä avataan virallisesti karnivaalikausi. Keskustassa raikasi musiikki ja konfetit lentelivät ympäriinsä kellon lyödessä 11:11. Tapahtuman nimikin oli asiaankuuluvasti "11 van de 11 in Maastricht".

Ihmiset olivat pukeutuneita toinen toistaan hullumpiin asuihin ja Vrijthofilla (toinen kaupungin pääaukioista) oli suuri teltta jossa raikui musiikki ja ihmisiä tanssitettiin. Sain kokea hollantilaista juhlakulttuuria oikein urakalla! Ja voin sanoa että riehakasta kansaa ovat! Tapahtuma alkoi jo aamupäivällä ja jatkui iltaan saakka. Jo puolenpäivän aikaan kaupunki suorastaan kuhisi värikkyyttä ja iloinen karnevaalimusiikki raikasi.

Olutteltalla oli tungosta heti iltapäivästä

Satunnaisia linssiluteita

---------------------------

Tällaisissa merkeissä täällä torstai siis. Huomenna koittaa vihdoin se kauan odotettu viikonloppu. Tästä viikosta tuli yllättävän kiireinen ja kirjastossa vierähti taas tovi jos toinenkin. Lisäksi tänne on nyt tullut talvi, ainakin mitä myrskystä ja jäätävän kylmästä viimasta voisi päätellä. Talvitakit, pipot ja lapaset ovat jo hyötykäytössä. Lunta saa varmasti odotella vielä tovin. Tuntuu oudolta että on marraskuu eikä vielä lumen hitustakaan. Kylmyys on kyllä purevaa. Tällaisella kelillä on niin ihana käpertyä sisälle lämpimään. :)

Hullu maanantai

2010-11-01T18:35:00.006+01:00

Tavallisesti maanantai käsitetään ankeaksi päiväksi, jolloin uusi viikko jälleen alkaa ja on aika palata arkeen. Tämäkin maanantai oli arjen alku koeviikon jälkeen ja uusi jaksokin alkoi vihdoin. Meno oli kuitenkin harvinaisen hullua ja levotonta, monessakin mielessä.

Aamun luennolla istuimme kavereideni kanssa luentosalin yläparvella, jonka totesimme juuri tänä maanantaiaamuna suureksi erheeksi kaiken mahdollisen oppimisen kannalta. Koestressin ja Halloween-juhlintojen jälkeinen luentotunnelma oli nimittäin aika mielenkiintoinen. Edessä istuvat pojat katsoivat hullunkurisia videoita Youtubesta laptopeillaan ja hekottelivat, ympärillä pelattiin niin ristinollaa kuin hirsipuutakin, ihmiset juttelivat toisilleen kirjoittamalla Wordiin ja räpläsivät kännyköillä. Kaiken kukkuraksi luennoivalla professori-rukalla oli vielä kaamea flunssa ja siitäkös yleinen hepuli syntyi kun kyseinen professori joutui pyytämään kuuntelevalta yleisöltään nenäliinaa vuotavalle nenälleen..

Tavallisesti kaikki tämä olisi ärsyttänyt häiritessään keskittymistä, etenkin ne Youtubessa häärivät pojat, mutta luennon aiheena sattui olemaan sopimusoikeus ja sen historia, mikä ei tuntunut oikein ketään kiinnostavan. (Allekirjoittanutkin myöntäköön että siinä vaiheessa kun samat asiat muinaiseen Roomaan perustuvista erilaisista sopimuskäyntännöistä oli jauhettu monta kertaa, edessä istuvien poikien katsoma Youtubessa pyörivä video tivolilaitteessa pahoinvoivasta tytöstä aiheutti pientä hilpeyttä myöskin tässä kyllästyneessä kuuntelijassa).

Kaiken kukkuraksi tein virheen mennessäni luentoa seuraneen tutoriaalin jälkeen vielä kaupungille, joka kuhisi shoppailijoita. En tiedä mikä kansainvaellus sielläkin oli, sillä jokaikinen neliömetri keskustasta oli täynnä ihmisiä ja kaupoissa käyminen oli suuri tuskainen taistelu. Koin parhaaksi paeta kotia kohti ja huomasin matkalla että kaupungintalolla oli jokin merkittävä tapahtuma meneillään koska useampi tv-asema oli kameroineen paikalla. Yllättäen bussipysäkkikin pursui ihmisiä ja täysi bussi tietysti jumitti kauheassa liikenneruuhkassa ties kuinka kauan.

Huoh, jotkin maantait sitten ovat ihan omaa luokkaansa.. Onneksi näinkin hilpeissä meiningeissä. :)

Yömyöhällä

2010-10-28T00:06:00.008+02:00

Tiistain kokeen jälkeen on ollut lähinnä hyvin hämmentynyt ja omituinen olo. Häh, nytkö se on ohi? Ensimmäinen asia minkä tein kokeen jälkeen oli juhlimisen sijaan kaatuminen sänkyyn keskellä iltapäivää ja sikeä nukkuminen iltaan saakka. Nyt järkytyksestä on ehkä jo toivuttu ja on aika keskittää energiat mm. ihastuttavan omistusoikeuden esseen perjantaiseen deadlineen. Maanantaina alkaa uusi jakso ja uudet kurssit. Kieltämättä jännää!

Löysin muuten taannoin aika hauskan listan Facebookista, jonka luin osuvasti muutamaa päivää ennen opiskelujen alkamista ja olen saanut todeta erittäin paikkaansapitäväksi. Alla muutama näyte listalta.

You know you are from Maastricht University when:

You don't know the current weekday, but you know the next deadline

You try hard to stay serious, if you hear others talk about their high workload

You know the library is the social hotspot in town

You hear more german than dutch

You feel quilty for taking a Friday night off

You are happy that you have no class today, so you can spend the whole day studying!

-------

Että tällaista täällä. Hieman on mietityttänyt mitäköhän kohtalotovereille, muille meidän kurssilaisille, kuuluu sillä melko moni on kadonnut kuin tuhka tuuleen kokeen jälkeen.. Lienevätkö stressiään jossain helpottamassa.. Itsellänikin kutkuttaisi ottaa juna alle ja järjestää joku viikonloppu pieni seikkailuretki jonnekin. Bryssel olisi kiva koluta läpi vähän muutenkin kuin juna-asemalla tonnin painavan matkalaukun kanssa panikoiden. Ja Amsterdam olisi mukava kokea myös piakkoin. Maastrichtin sijainti on siitä loistava, että matka on niin moneen paikkaan kätevä. Saksan puolella Düsseldorf ja Cologne ovat alle tunnin ajomatkan päässä, Belgiassa Bryssel on muutaman tunnin päässä eikä Pariisikaan kovin kaukana ole. Kieltämättä kadehdin belgialaisia ja saksalaisia kavereitani jotka matkaavat viikonloppuisin kotiin, lähellä kun ovat noiden maiden rajat (heh, en vieläkään lakkaa ihmettelemästä miten oikeasti Belgia alkaa tuosta kivenheiton päästä).

Nyt ehkä jätän väsyneet kirjoittelut ja piipahdan vielä mainion Gleen pariin illan päätteeksi (joka kuulemma Suomessakin on alkanut, hyvä juttu!). Yläkerran megabailutkin tuntuvat rauhoittuneen.. Tätä opiskelija-asumisen ihanuutta on kuunnella puolenyön aikoihin kuinka yläkerran porukka huudattaa musiikkia ja laulaa mukana äänekkäästi. Listalla mm. Aerosmithin klassikkoballadit. Yh. Ja jossain vaiheessa joku pomppi tasajalkaa kengät jalassa. Huraa. Nyt väki taisi väsähtää kun ei kuulu pihaustakaan.

Öitä siis.

Viidakon laki

2010-10-21T19:05:00.004+02:00

Lukukauden ensimmäiset kokeet näkyy eniten meidän yliopiston kirjaston kävijäkunnassa, joka kasvaa ihan eri mittasuhteisiin. Tänään saavuin paikalle puolenpäivän tienoilla ja olin jo auttamattomasti myöhässä. Hyvä että edes istumapaikkaa löytyi. Insane!

On tullut kantapään kautta opittua että tässä tapauksessa pätee kyllä viidakon laki - nopeat vievät hitaiden pänttäyspaikat. Ja nimenomaan ne paikat joilla on käytössä tietokone.

Pahin ruuhka tuntuu olevan iltapäivällä, iltakahdeksalta on jo ihanan rauhallista työskennellä.

Vinkki kanssapänttääjille: Pienellä kyttäyksellä saattaa lykästää. Esimerkiksi jos istumapaikka ilman konetta vapautuu koneellisen paikan läheltä, siitä on hyvä hyökätä jos käy niin hyvin että koneellinen paikka vapautuu.

Ja vielä pyyntö: Please, kirjasto ei ole mikään sosiaalikerho joten jos haluat kokoontua kaveriporukan kanssa puhumaan isoon ääneen, ole kiltti ja mene kahvioon joka on ihan tätä (äänekästä) sosialisointia varten! Nimimerkillä äänekkäitä pänttäysnaapureitaan ehkä turhankin ilkeästi mulkoillut.

-------

Tässä vielä havainnoillistava video meidän yliopiston kirjastolta minkälainen massaryntäysilmiö on kyseessä:

Se tulee pian!

2010-10-18T23:37:00.005+02:00

Pian se on täällä. Siihen valmistaudutaan jo tohinalla, pelko ja jännitys paistaa ihmisten silmistä. Se tulee pian! Pyrstötäh-.. eikun siis yliopiston ensimmäinen koe!

Paniikki leviää kanssaopiskelijoiden keskuudessa, kaikki vertailevat keskenään missä vaiheessa ovat lukemisessaan ja hädissään kyselevät toisiltaan kysymyksiä milloin mistäkin aihealueesta. Törmään ryhmäläisiini vielä iltamyöhällä kirjastolla ja itsekin raahustan kotiin vasta iltapimeän laskeuduttua. Luennolla professori selittää kokeen yksityiskohtia mutta tuntuu että paniikki vain leviää entisestään.

Mutta sen tiedän että kokeen päätyttyä tämä stressissä vellonut ja melkoisesta univajeesta kärsivä joukko suuntaa juhlimaan, oli se koe mennyt miten tahansa. Nyt vielä jaksetaan ponnistella, valvoa ja lukea silmänaluset violetinmustina. Sitten kun joskus muistelee tätä kaikkea, voi jo hieman naurahtaa. Nyt ollaan vielä vakavina. Onhan kaikki uusi ja tuntematon aina jännittävää ja tässä tapauksessa ehdottomasti pelottavaa.

Sisulla eteenpäin, sanoi väsynyt ekaluokkalainen. Tai jotain.. :)

Syksyn paluu

2010-10-11T22:14:00.007+02:00

Tykkään näköjään nykyisin pulista säästä täällä enkä nytkään tee poikkeusta, nimittäin tänään taisi koittaa karu paluu todellisuuteen oikean helleviikon jälkeen. Harhauttavasti se aurinko kyllä paisteli, mutta kylmyys imeytyi neuletakin lävitse luihin ja ytimiin. Tunsin suunnatonta sympatiaa niitä poikia kohtaan jotka värjöttelivät shorteissa ja t-paidoissa.. (Bongasin ainakin viisi..)

Eilen vielä olin yksi niistä lukuisista tämän asuntolan auringonpalvojista jotka nauttivat lämpöisestä auringosta. Ainakin neljältä eri parvekkeelta raikasi musiikki ja tunnelma oli aika letkeä vaikka itse syvennyin tort law:n aina niin kiehtovaan maailmaan.. Mutta fakta että sen pystyi tekemään t-paidassa ja shorteissa keskellä lokakuuta (no, eilen vielä ainakin), sai sivut kummasti kääntymään.

Koin tänään sitten taas tuskaisia hetkiä kirjaston uumenissa ja surkeana katselin kuinka aurinko paistoi kauniisti ikkunan toisella puolella kun istuin nenä ruudussa kiinni vääntämässä lausetta toisen jälkeen. Enkä ole todellakaan ainoa joka tuskaili juuri tämän tort law-esseen kanssa, sillä useampi kaveri oli vääntänyt sitä eilen aamuyöhön. Ja meillähän oli luento heti aamulla klo 8.30..

Maastricht on mielestäni lähes kauneimmillaan aamuisin. Tänäänkin kun bussi lipui sillan yli ja aurinko heijastui kauniisiin vanhoihin taloihin, oli näky huikean kaunis. Täällä on nyt ruska kauneimmillaan. Olen kyllä ehdottomasti syksyihmisiä, tai ainakin tykkään tästä vuodenajasta todella paljon.

Australia flashbacks, osa 1: Suosikkipaikkoja Sydneyssä

2010-10-10T13:44:00.003+02:00

Rakkaudesta Australiaan ja etenkin Sydneyyn päätin koota pienen sarjan muistoista liittyen tuohon rentouden ja surffauksen maahan. Aloitan suosikkipaikoista, joita ehti kyllä vuoden aikana kertyä ihan kiitettävä määrä. Esittelemilläni paikoilla ei ole mitään loogista tärkeysjärjestystä, listasin ihan vain sen mukaan kun muistui mieleen. ;)

............

Observatory Hill

Obervatory Hill muodostui erittäin rakkaaksi paikaksi. Se sijaitsee Harbour Bridgen eteläpäässä Circular Quayn ja The Rocksin "takana". Käytännössä Observatory Hill on kukkula jolla on observatorio. Paikasta on kuitenkin huikeat näkymät Harbour Bridgelle sekä sillan toisella puolen sijaitsevalle North Sydneyn businessalueelle, jonka valomeri on näkemisen arvoinen illalla. Länteen päin kävellessä ja katsellessa saattaa nähdä myös Darling Harbourin upeat valot. Observatorio järjestää myös kierroksia rakennuksessa sekä katseluiltoja jolloin pääsee ilmeisesti ihan observatorion tähtitorniin tiirailemaan.

...........

Bondi Beach

Suomessakin pyörineestä Bondi Rescuestakin tuttu Bondi Beach muodostui rakkaaksi paikaksi myöskin. Ranta on usein erittäin täynnä, mutta etenkin pohjoisempi puoli rannasta on tosi kiva uimiseen. Eteläosa rannasta on paikoin melko vaarallinen usein voimakkaiden ja arvaamattomien merivirtojen vuoksi joten sitä kannattaa välttää. Eteläosassa on myös surffauskoulu jossa voi ottaa surffitunteja opettajan johdolla. Kannattaa ehdottomasti käydä Bondilla myös illalla, sillä alue on todella kauniin näköinen lukuisine valoineen ja läheisistä pizzapaikoista voi hakea ruokaa ja pitää oman piknikin rannalla.

Suosittelen myös katselemaan maisemia kiipeämällä pohjoisosasta alkavalle jyrkänteelle, sieltä näkee kauas! Kyseisestä kohdasta alkaa muuten myös Bondi Beach Walk, joka kulkee jyrkännettä pitkin kaikkien rantojen läpi Coogeelle asti. Matkan varrella ehtii pulahtaa useammankin kerran sillä rantoja Bondin ja Coogeen välissä on useita jos on kuuma päivä. Huikeat maisemat ovat takuuvarmat! Kävellessään voi tähystellä merenulapalle ja nähdä horistontissa ehkäpä muutamia laivoja. Upea näky!

...............

The Rocks

The Rocks on ihanan tunnelmallinen alue Circular Quayn vieressä, aivan Harbour Bridgen eteläpäässä. Sieltä löytyy suloisia pikkukahviloita ja maailman parhaita pannukakkuja tarjoava Pancakes on the Rocks! Kyseisessä paikassa saa vatsansa taatusti täyteen ja menu pitää sisällään mm. pannukakkuja kermavaahdon, jäätelön sekä tuoreiden mustikoiden kera. Tämä on vain alkua, sillä valikoima on todella laaja ja taatusti saa vaativimmankin pannukakkuintoilijan tyytyväiseksi. Nam!

The Rocks sopii mainiosti sekä kahvilaherkutteluun että myös tunnelmalliseen illalliseen, sillä ravintoloita löytyy myös moneen lähtöön. Etenkin kivoja pizzapaikkoja on monia.

..........

Coogee Beach

Coogee Beach oli kotirantani, jonne tuli käveltyä lukemattomat kerrat. Coogee Beach oli myös ensimmäinen ranta jonka näin Australiassa, muistan vielä kuinka matkalla lentokentältä näin tumman meren ja ajattelin täällä sitä ollaan, vihdoin! Huikaisevan kaunis paikka! Suosikkini on vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyvä kallionkieleke joka sijaitsee rannan vasemmalla puolella (kuvassa ei oikein oikeuksissaan mutta kyseessä on siis huiman korkea "kukkula" jonka päältä näkee kauas Bondi Beachille asti kun tiirailee pohjoiseen päin.

Coogee Beachilla on loistavat lenkkimahdollisuudet ja ihania kahviloita sekä ruokapaikkoja. Täältä saat niin mehukasta suklaakakkua kermavaahdolla, perus sandwicheja kuin fish & chipsejäkin. Pizzapaikkoja sekä baareja on myös tarjolla.

............

Royal Botanical Gardens

Oopperatalon oikealla puolella alkava valtavan suuri Royal Botanical Gardens on kaunis puisto joka tarjoaa ihania maisemia merelle ja ihanan ympäristön esimerkiksi piknikille. Ihastuin ehdottomasti tähän paikkaan, josta löytyy kivoja paikkoja istuskelulle ja vaikka kirjan lukemiselle. Todella tunnelmallinen paikka jossa saa helposti kulumaan tuntikausia. Kannattaa katsella ympärilleen tarkasti ja jos kyllästyttää, voi vierailla esimerkiksi puistossa sijaitsevassa taidemuseossa.

................

Manly

Manlyyn kannattaa ehdottomasti mennä lautalla Circular Quaylta! Noin 20 minuutin matka on elämys itsessään ja tarjoaa aivan loistavia maisemia. Manly sijaitsee siis niemenkärjessä ja siellä on ihanan rento tunnelma. Surffareiden paratiisi tämäkin ja kansainvälinen myös sillä alueelta löytyy useita hostelleja. Jos etsii rentoa rantatunnelmaa, sen löytää varmasti Manlysta. Rantakadulla on surffikauppoja ja kahviloita sekä kivoja baareja. Meillä oli kaveriporukan kanssa tapana viettää viikonloppuja Manlyssä ja ne olivat aina erittäin legendaarisia. Manlyssä hyvä meno on usein taattu. ;) Rannalla voi ihastella surffareiden menoa tai osallistua itsekin ottamalla surffitunnin opettajen johdolla.

..............

Northern Beaches

Northern Beaches on huikean kaunis ja erittäin laaja alue nimensä mukaisesti Sydneyn pohjoisosassa. Käytännössä se pitää sisällään linjan uskomattoman kauniita rantoja sekä erämaisemia. Etenkin pohjoisimmassa osassa rannat ovat kuin paratiiseja, hiljaisia ja satunnaisten surffareiden kansoittamia. Tunnelma on aivan erilainen kuin esimerkiksi ruuhkaisella Bondilla ja koko Eastern Sydneyssä yleensäkin (joka käsittää siis nämä Bondin ympärillä sijaitsevat naapurustot joissa yhdessä itsekin asuin, ovat siis Harbour Bridgen eteläpuolella kun taas Northern Beaches sen pohjoispuolella).

Täällä on lukemattomia mahdollisuuksia esimerkiksi melonnalle, surffaukselle, purjehtimiselle ja aina voi ottaa lautan Palm Beachilta jonnekin uuteen paikkaan. Northern Beachin rannoista voin suositella etenkin ihanaa Palm Beachia joka on vähän kuin piilotettu paratiisi ja jo maisemat matkan varrella rannalle ovat huikeat. Rentoa surffarimeininkiä löytyy taatusti ja sieltä voi myös vuokrata lautoja käyttöönsä. Collaroy on myös mainitsemisen arvoinen jo legendaariseksi muodostuneen Surf Rock-rantabaarinsa vuoksi joka perjantai-iltaisin kuhisee surffareita. Tien toisella puolella rannasta sijaitsee Sydneyn ehkä paras hostelli, YHA Beach House Collaroy joka on kohtuuhintainen ja tarjoaa ilmaiset surffilaudat ja beach biket. Hostellissa lisäksi grillausmahdollisuudet ja uima-allas. Rento, kansainvälinen surffarimeinki on taattu.

...............

Kysymykset ovat tervetulleita myöskin, vastailen mielelläni ja annan neuvoja jos joku kiinnostui tietämään enemmän. :)

Otan myös mielelläni vastaan ehdotuksia myöhemmille sarjan osille, joita toivon syksyn aikana tekeväni ainakin muutaman lisää.

Perjantai toivoa täynnä

2010-10-08T18:38:00.007+02:00

Epäilyttävä helleaalto on jatkunut koko viikon ja tänäänkin sai hikoilla koska hämäävän viileänä aamuna laittaa niin mielellään aina ne sukkahousut ja neuletakin varmuuden vuoksi lisukkeiksi, onhan jo lokakuu.. Silti sen neuletakin sai taas tänäänkin tunkea laukunpohjalle monet kerrat. Aurinko antaa kummasti energiaa ja tulee huomaamatta oltua pirteällä tuulella - ja saa hyvän syyn jäädä toriaukiolle paistattelemaan päivää iiiihan vähän ennen kun sukeltaa taas kirjaston varjoon (kyseinen paikka oli muuten tänään harvinaisen tyhjä, mistäköhän johtuen..)

Perjantait ovat usein ihania päiviä, silloin saa hengähtää ainakin toisinaan jo yhden jälkeen jolloin päivän tutorial on ohitse. (Tutorial on meidän yliopistossa ryhmätunti jossa keskustellaan, luennot on erikseen ja niitä on usein vain 1/viikko). Kauhulla muistelen viime perjantaita kun kirjaston ihastuttava kone päätti kääntää iltani suunnitelmat ylösalaisin hävittämällä juuri valmistuneen päälle kahdentuhannen sanan esseeni). Mutta onneksi sekin katastrofi on jo menneisyydessä. ;)

Tänään on ollut asiat paremmin, kävin tänään suosikiksi muodostuneessa hampurilaisravintolassa syömässä ne iki-ihanat ranskalaiset majoneesilla (uusi ihastus) ja sen samaisen pahan hampurilaisen mutta vierastan edelleen pelkkien ranskisten syömistä joten se menee siinä sivussa. Nyt kotona tuosta naapuriparvekkeelta kantautui vielä hetki sitten ihanan letkeää musiikkia ja soljuvaa espanjaa, joten meininki on ihan bueno. Vai miten se nyt oli?

Olen ihastellut myös ikkunasta Belgiaan (heh) laskevaa aurinkoa. Tuo kirkko tuolla on jo Belgian puolella, hurjaa!

.....

(Olen muuten vääntänyt nostalgiakyyneleitä tihrustellen hieman Australia-juttuja jotka toivon mukaan julkaisen täällä viikonlopun aikana, joten stay tuned).

Hot N Cold

2010-10-05T15:39:00.003+02:00

Ei voi kuin hämmästellä toisinaan tätä Hollannin mielenkiintoista säätä. Tänään on suunnilleen 2-10 minuutin välein ollut pilvistä, aurinkoista, viileää ja kuumaa. Tuntuu jo vitsiltä laittaa aurinkolasit silmille auringon alkaessa häikäistä kun se muutaman minuutin sisällä jo menee pilveen. Ja kun se aurinko suvaitsee ilmestyä esille, tulee hetkessä kuuma ja neuletakki lähtee melko vilkkaasti laukkuun. Mutta tadam, sitten se auringonmokoma painuukin pilven taa ja tulee kylmä. Äly hoi?

No, kaikessa epäloogisuudessaankin on tämä sää toisaalta ihan kiva verrattuna kylmään syyssäähän joka vallitsi koko viime viikkoa. (Vaikka silti tuntuu jotenkin väärältä hengata hihattomassa lokakuussa, öh).

Tämän älykkäämpää ei nyt tässä väsähtäneessä mielentilassa irtoa, pahoitteluni.

(Me alettiin käsitellä muuten perheoikeutta ja se on kyllä tosi mielenkiintoista. Lähes hihkuin onnesta koska me sivutaan melko paljon ihmisoikeuksia tässä aiheessa ja unelma-ammattini liikkuu jossain perheoikeuden ja ihmisoikeuksien välimaastossa, jippii).

Lauantai kuvina

2010-09-25T19:22:00.006+02:00

Innostuin aurinkoisen lauantain kunniaksi hieman kuvailemaan ympäri Maastrichtin keskustaa, joka suorastaan vilisi ihmisiä. Tällä kertaa oman lisänsä vilinään toi tapahtuma, jossa paikalliset pelastustahot olivat kerääntyneet kaupungin kahdelle päätorille esittelemään mm. palokunnan ja poliisin toimintaa. Musiikki raikasi ja ympärillä raikui pillien äänekäs sointi sillä niitä oli ilmeisesti jaettu lapsille jotka sitten puhalteli niihin tauotta (voin sanoa että melko kiitettävän suuri mekkala niistä lähti..)

Alla kuva toiselta torilta jossa oli rykelmä ambulansseja ihmisten ihmeteltäväksi:

(taustalla kaupungintalo)

Viikonlopun tärkeimmät aktiviteetit tiivistyvät kuitenkin parhaiten tähän kuvaan:

EU-maiden lakisysteemien kertausta ja niiden pohjalta tulisi vääntää tekstianalyysia.

Onneksi on suklaata "apuna". ;)

-------------

Kaukokaipuu - tuo vanha ystäväni

2010-09-18T23:43:00.004+02:00

Se on täällä taas.. Olen kuluttanut tuntikausia lueskellen eri puolilla maailmaa oleskelevien blogeja ja haaveillut matkusteluista eri maailmankolkkiin. Niin se vain on että seikkailunnälkä on krooninen tauti eikä aina taltu vaikka fyysisesti sijaintiaan muuttaisikin edes vähän kotimaata edemmäs.

Olen herätellyt vanhoja haaveita ja suunnitellut uusia, inspiroitunut mm. Mattin tanssahteluista ympäri maailmaa ja muistellut menneitä matkoja. Uusin villitykseni on haave päästä kiertelemään Yhdysvaltoja ja Kanadaa. Enkä malta pysyä housuissani kaikkien mahdollisuuksien äärellä! Niiden toteutumiseen tosin menee varmasti runsaasti aikaa mutta haaveilu vie jo pitkälle! :) Monia muitakin haaveita pyörii jo mielessä..

Esimerkiksi haluaisin päästä kokemaan oikean amerikkalaisen jalkapallopelin, mieluiten yliopiston joukkueen kaikkine cheerleadereineen ja jykevine pelaajineen. Haluaisin kaivertaa kurpitsoja ja pukeutua yliopiston väreihin homecomingia varten. Nähdä New York Cityn valojen syttyvän. Vierailla Yalen kampuksella. Syödä valtavan kiitospäivän illallisen ja kokea ällöimelän Valentine's Dayn. Surffata auringonlaskuun saakka Kaliforniassa ja viettää ilta rannalla tähtiä katsellen ystävien keskellä. Käydä Texasissa. Saapua Las Vegasin valomereen.

Olen täynnä intoa kokea ja seikkailla! Tarkistan yliopiston nettisivuilta jatkuvasti yhteistyöyliopistoja ja pidän sormia ristissä että joku päivä vielä pakkaan tavarani ja lähden opiskelijavaihtoon. Huoh. Hullun hommaa tämä tällainen seikkailunhalupuuska!

On vain maltettava, hengitettävä syvään ja muistettava pitää unelmista kiinni. :)

Ihme ja kumma

2010-09-18T20:32:00.000+02:00

Elämä Hollannissa on asettunut uomiinsa. Päivät sujuu aikalailla koulussa tai kirjastossa, täyttäen opiskelijan (lukuisia) velvollisuuksia. Ihmeteltävää riittää edelleen ja on tullut tehtyä monia havaintoja erilaisista uusista ja mielenkiintoisista asioista..

Tässä muutamia havaintoja:

- Kirjastossa saa kummasti kulumaan vaikka koko päivän. Monet kerrat sieltä saa poistua tarpeeksi hyvällä omatunnolla selkä notkolla kirjojen painosta vasta auringon alkaessa laskea. ;) Onneksi ei tarvitse olla sentään yksin, sillä siellä on "muutama" muukin pänttääjä.

- Se erään professorin luennolla mainittu koulun alkua seuraava flunssailmiö tuntuu olevan totta, koska kirjastossa joka toinen tuntuu niiskuttavan tai kärsivän kroonisesta yskästä. Mielenkiinnolla odotan milloin pöpöt iskee ja murtaa tavallisesti hyvän vastustuskykyni..

- Miten helppoa onkaan eksyä. Erehdyin eräänä päivänä jäämään eri pysäkillä pois matkalla kirjastoon sillä luulin matkan olevan lyhyempi ja päädyin surkeasti vaeltamaan jonnekin ihan muualle minne piti.

- Olen monet kerrat saanut hävetä hollanin kielen osaamattomuuttani sillä paikalliset ihanan puheliaina alkavat small talkille hyvin usein eivätkä aina osaa englantia, joten saa tyytyä hymyilemään typerästi. Ehkä se kielikurssi olisi sittenkin paikallaan.. ihan kohtelaisuussyistä.

- Aina kun kertoo olevansa Suomesta, saa vastaukseksi joko "oh, cool!" ja maininnan esimerkiksi suomalaisesta oluesta, Kimi Räikkösestä etc. TAI irvistyksen ja kysymyksen "isn't it freezing in there? It's so close to the North Pole!" Hieman vaihtelua tavanomaiseen sain jutellessani erään venäläisen maisteriopiskelijan kanssa joka tunsi myötätuntoa noita ainaisia samoja reaktioita kohtaan toteamalla useiden luulevan jääkarhujen ja metsäneläinten vaeltelevan Venäjällä pitkin katuja.... No, luulipa eräs australialaisherrakin taannoin että Suomessakin on eskimoita... Ah ihanat ennakkoluulot! ;)

- Tämän kaupungin kansainvälisyys ei ole lainkaan ylimainostettua. Olen täällä viettämäni reilun kahden viikon aikana tavannut ihmisiä lähes jokaisesta Euroopan maasta sekä Singaporesta, Indonesiasta, Perusta, Argentiinasta, Venäjältä.... Kaduilla kulkiessa ei kuule ainoastaan hollantia ja saksaa vaan ihan hyvin myös ranska, suomi, espanja ja italia ovat edustettuina. Jopa japania ja muita aasialaisia kieliä kuulee.

- Olen täysin ihastunut belgialaisiin vohveleihin, wafel, joita myydään siellä täällä ympäri kaupunkia. Niiden tuoksu houkuttelee luokseen pieniin kojuihin ja herkun voi nautiskella esimerkiksi jäätelön kanssa tomusokerilla kuorrutettuna tai suklaalla täytettynä. Nami!

Herkkukoju, jossa myydän sekä vohveleita että karkkia ja suklaata

- Miten monta kirkkoa voikaan yhteen kaupunkiin mahtua? ;) Ne monet kirkot ovat kuitenkin todella kauniita, vanhoja kivikirkkoja ja niiden kellojen ääni on tosi kaunis. Monet kerrat olen istunut Vrijthofilla, keskustassa sijaitsevalla toriaukiolla, kuunnellen kirkonkelloja ja katsellen ihmisvilinää.

Yksi niistä kirkoista, joka tosin nykyisin toimii kirjakauppana

I ♥ Maastricht

2010-09-08T20:10:00.009+02:00

Tänään olen täynnä rakkautta tätä kaupunkia kohtaan. Näytin varmaan typerältä hortoillessani ympäriinsä leveästi hymyillen, mutta ei kai muutakaan voi kun:

- On alkanut huomaamaan miten sopivan kokoinen uusi kotikaupunki onkaan. Matkalla kirjastoon törmää kavereihin ja yksinäisestä kirjastopuurtamisesta tuleekin hetkeksi sosiaalisempaa. Silti riittää vilskettä ja vilinää eikä shoppailumahdollisuuksia ole puutetta.

- Talsii väsyneenä kohti uutta suosikkiruokapaikkaa ja tilaa juuri sen suosikkiannoksen, jota sitten voi nälkäisenä nautiskella.

- Bussipysäkillä istuessa havahtuu ohikulkevan lammaslauman aiheuttamasta metakasta ja kyllä, luit oikein. Syytä tälle lauman kaupunkiseikkailulle paimenkoirineen kaikkineen en saanut selville, mutta melkoinen sattumus sekin oli. Viihdytti ainakin ruokahetkeä ja epätoivoista bussinodotusta. :D

- Bussissa huomaa yhtäkkiä joukon ihmisiä kääntyneinä katsomaan minua ja puhuvan jotain hollanniksi. Punastuneena ja hämmentyneenä sanon etten ymmärrä ja hilpeä naishenkilö kommentoi miten hyvältä ruokani (jota kannoin takeawayna mukanani) tuoksuu. Hurraa hollantilaisten rentoudelle ja epä-suomalaisuudelle!

----

Hyvä päivä takana siis, hyvässä kaupungissa. ;)